Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
Jumala ei tee meille koskaan väkivaltaa. Me ihmiset teemme sitä toisillemme.
Jumala ei tehnyt meistä marionetteja, sätkynukkeja vaan meillä on vapaus myös torjua hänet. Tässä elämässä. Se on oma, aito valintamme.
Majoitin kerran erään asunnottoman ateistin luonamme jonkin aikaa. Hän torjui kaiken kristillisen avun mutta sai aineellista apua. En siis millään tavoin yrittänyt häntä käännyttää. (Tarttuvan sairauden vuoksi hän ei tuolloin saanut muuta, tilapäistäkään asumismahdollisuutta mistään).
jälkikäteen hän sanoi, hiukan ihmetellen ja kuin pienenä myönnytyksenä kristinuskolleni, että aina ja kaikkialla hän on nähnyt painajaisia, joka ikinen yö. Vaan ei meillä ollessaan, yli kuukauteen. Se oli hienoa kuulla. Rukoilin hänen puolestaan salaa, joka päivä ja yhä teen niin. Hän on yhä ateisti, jota myös Saatana vetää puoleensa vahvasti.
Rukoilen aina kaikkien ihmisten puolesta. Siihen eli siunaamiseen ja kaiken hyvän toivottamiseen toisillemme, Jumala meitä kehottaa.
ystävällisesti,
Pastori ev.lut (joudun poistumaan nyt linjoilta muualle...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pastori tarkentaa, vastasin äsken myös numerolle 32 joka puhui Saatanasta ja torjui rukouksen avun.
- poistuu linjoilta-
Hämmentävä ketju. Mutta niin ap, et ole "sekoamassa", mutta myöskään mitään henkiä tai aaveita tai poltergeistejä ei ole olemassa. Ei ole, yhtään sen enempää kuin hammaskeijuja, peikkoja tai mörököllejäkään. Tuon asian miettiminen on nyt vain saanut sinut herkistymään äänille ja "tavaroiden siirtymisille". Jos tuota tavaroiden siirtymistä tapahtuu usein, pyytäisin sinuna läheisiä tarkkailemaan toimiani ja puheitani, sillä pahimmassa tapauksessa muistikatkokset saattavat olla oire jostain vakavasta sairaudesta (joita esiintyy myös nuorilla). Luultavasti kyse on ihan normaaleista muistihäiriöistä, joita esiintyy kaikilla silloin tällöin - joskus lähimuisti heikkenee stressin vuoksi, joskus kyse on vain siitä, että toimii ns. automaatiolla. Itse olen pahamaineinen haahuilija, ja joskus löytyy tiskirätti roskiksesta, joskus taas kännykkä on vessan kaapissa. Vaikka olin ihan ihan ihan varma, että laitoin sen siihen keittiön pöydälle. :)
Minulle on sattunut pari kertaa sellainen juttu että jos olen ollut lähdössä vaikka ulos myöhään illalla niin on tullut yhtäkkiä tunne että ei kannattakkaan lähteä, aivankuin joku olisi sanonut että älä lähde nyt, ja en ole sitten lähtenyt. Aivankuin olisin aavistanut että jos nyt lähden ulos, sattuu jotain kamalaa ja se ei ole ollut mikään pelko vaan siis ihan yhtäkkinen tunne että en saa nyt lähteä. En tiedä onko sitten mitään yliluonnollista mutta tuntui että aivankuin suojelusenkeli olisi kieltänyt lähtemästä tai sitten se oli kuudes aisti tai jotain.. Ei siis mitenkään pelottava juttu, ajattelin vaan kertoa.
Sisareni muutti miehensä kanssa vanhaan taloon ja on aivan satavarma, että talossa 'kummittelee'. Tässä tapauksessa on vaan se ero, että myös mies kuulee ääniä, joita ei voi selittää vanhan talon äänillä. He eivät ääniä pelkää, vaan ovat sitä mieltä, että edelliset asukkaat ne vain ääntelevät; olivat vanha pariskunta ja talo aikoinaan heidän rakentamansa. Talon myi perikunta.
Oudoista äänistä muistan esimerkiksi sen, että kun siskoni oli miehensä kanssa saunassa, oli yhtäkkiä kuulunut selvä ääni ja kolaus, samanlainen ääni, kuin saunan pukuhuoneen ovi olisi aukaistu ja vedetty perässä kiinni. Mies oli säpsähtänyt ja ihmetellyt, kuka tuli, mutta ei siellä ketään taaskaan ollut. Sisareni sitten oli vaan tuumannut, että vanha "Unto" (talossa aina asuneen pariskunnan mies) varmaan tuli saunomaan, kun on niin kylmäkin;)
Että kyllä selittämättömiä ääniä ja tapahtumia on muillakin ja vaikka sellainen voi ja onkin hyvin pelottavaa, niin harmitonta se kuitenkin on. Siskollani ja miehellään ei ole asiasta ongelmaa, eivätkä he myöskään pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtakaa ap ainakin ne lukot, ja varmistakaa että vara-avain ei ole missään ulkopuolisten löydettävissä.
Ei teillä mitenkään voisi olla rottia?
Jos jotain järkiperäistä syytä yrittää etsiä, niin muuta en keksi. Rotathan saa kamalaa kolinaa aikaan kaatamalla esim. hyllyiltä tavaroita.
Toki tässä maailmassa on niin paljon kaikkea mitä ei ihmisjärki pysty selittämään. Itse uskon Jumalaan, mutta olen kokenut myös sellaisia ihmeellisyyksiä, joita ei yleensä jumalallisina selitetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41, Sepä se pahinta onkin, että jos kerrot jollekin mitä on tapahtunut, niin heti on hullun leima otsassa. Itse olen ennakoinut monia tapahtumia elämässä.
Aloittajalla dissosiaatiohäiriö! Siinä on ihan tavallista, että tekee jotain mutta mielen tietoisuus on toisaalla, jolloin esim. niitä tavaroita voi löytyä mistä hyvänsä. Psykoottisia harhoja (ääniä) voi myös olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
44, Minäkin ihmettelen, että miksi ilmiöiden ajatellaan heti olevan peräisin pahasta? Meillä ei ainakaan ole eläimiä, jotka olisivat tavaroita siirrelleet saati hyllyiltä pudotellut. Ei siis hiiriä eikä rottia. (sori ap, taas keskeytän)
Minä uskon ap:tä. Ei selkeitä outoja tavaroiden katoamisia ja paikkojen vaihtamisia vaan voi laittaa väsymyksen tms. piikkiin ja ap:hän sanoi ettei ole väsynyt.
Ihmiset eivät halua uskoa henkimaailmaan, koska se on liian pelottava asia ja meidän hallintakykymme ulkopuolella, mutta kyllä se todellinen maailma on. Jopa minun pappani, joka ei ainakaan siihen aikaan uskonut Jumalaan tms. on kertonut lapsuudestaan ja nuoruudestaan outoja tapauksia. Mm. hänen kuollut äitinsä kiikkui kiikkustuolissa vintillä kuolemansa jälkeen.
Mä sinuna ap toimisin nopeasti. Ikävä kyllä mitä olen kuullut näiden henkien teot "pahenevat" pikkuhiljaa, eli tulevat rohkeammiksi koko ajan. Voisit soittaa srk:lle jollekin vanhemmalle papille? Minä en katselisi tuota enää yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP, nyt tänne on iskeneet hihhulit kaikkine hulluine ajatuksineen, lue toi kasin (8) kirjoitus ja unohda nämä manaajien sairaat kirjoitukset, ne voi sairastuttaa kenet vaan, toi pastori on sairas ja usein täällä esittää asiantuntijaa. hyviä vointeja sulle
48,
ihmiset eivät yleensä halua uskoa henkimaailmaan, koska siitä ei ole minkäänlaista. Ja "minä näin/kuulin/tunsin aaveen" ei ole todiste. Vaikka minä tiedän, että poskihampaassani on radiolähetin ja sänkyni alla vaaleanpunainen sateenkaarimaa, ei se oikein riitä todisteeksi, että sanon niin. (Vaikka se ihan oikeasti on siellä!) Jotkut ihmiset hakevat ilmeisesti sisältöä tai merkitystä elämäänsä näillä henkimaailmaan uskomisilla, vähän kuin lapset leikkiessään mielikuvitusolentojensa kanssa. Osa on sitten ihan oikeasti sekaisin, ts. skitsofreenikoita tmv. mielenterveyden häiriöstä kärsiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*ei ole minkäänlaista näyttöä
Lukihäiriötä vissiin pukkaa...
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 18:26"]
48,
ihmiset eivät yleensä halua uskoa henkimaailmaan, koska siitä ei ole minkäänlaista. Ja "minä näin/kuulin/tunsin aaveen" ei ole todiste. Vaikka minä tiedän, että poskihampaassani on radiolähetin ja sänkyni alla vaaleanpunainen sateenkaarimaa, ei se oikein riitä todisteeksi, että sanon niin. (Vaikka se ihan oikeasti on siellä!) Jotkut ihmiset hakevat ilmeisesti sisältöä tai merkitystä elämäänsä näillä henkimaailmaan uskomisilla, vähän kuin lapset leikkiessään mielikuvitusolentojensa kanssa. Osa on sitten ihan oikeasti sekaisin, ts. skitsofreenikoita tmv. mielenterveyden häiriöstä kärsiviä.
[/quote]
olen tiennyt kaksi ihmistä jotka näkevät uskonnollisia näkyjä, heitä arvostettiin kirkossa tämän ominaisuuden takia, seurakunnassa ei tiedetty että he näkivät myös peikkoja, ufoja, haamuja, puhuvia koiria ja mormonien profeettoja. toinen näistä joutui hoitoon suljetulle osastolle.
50: Se ettei henkimaailmaa voi todistaa todeksi ei tarkoita ettei sitä olisi, ei ole myöskään todistettu ettei se ole todellinen.
Mä uskon sen todenperäisyyteen siksi, että luotan näihin muutamaan henkilöön jotka ovat näitä kokemuksia kertoneet eikä niihin löydy muuta järjellistä selitystä. Itse en ole kyllä kokenut mitään, ja toivon etten koekaan, missään tapauksessa. Eli jännitystä en hae. Kuitenkaan ei ole mitään haittaa (päinvastoin) että pitää mielensä avoimena sillekin mahdollisuudelle että on olemassa asioita joita ei silmillä välttämättä näe.
Muuttakaa talosta pois mahdollisimman pian. Tämä henki on paha, hyvät henget eivät anna kuulua itsestään, eivät pelottele. Pahat henget, demonit tekevät kiusaa joka pahenee ajan kuluessa. Aloittavat pienistä "jekuista" ja lopulta tekevät asioita jotka voivat uhata jopa sinun ja lapsesi turvallisuutta. Se on selvästi valinnut sinut kohteekseen koska huomaa että pelkäät ja olet altis sen riivaamiselle. Jossain vaiheessa se saattaa jopa näyttäytä sinulle. Muuttakaa pois.
Ap vielä tarkentaa :)
Mies on siis useamman kerran kuullut sitä kolinaa ja yhtä usein ei, ja sitten sitä tulee enemmän sillon kun hän on pois. Mutta saman tyyppistä on kuulunut kun mies on ollut talossa, mutta hän ei tunnu hermostuvan siitä. Aina on selitys valmiina: hylly kaatui, joku tavara tippui, lunta tuli katolta, joku ovi vaan narisee, tuuli paukuttaa peltejä jne. Hän siis ei jotenkin juurikaan noteeraa ääniä tai ei välitä niistä.
Toistan nyt vielä itseni, mutta kuitenkin. Miksi talossa sitten tippuu itsestään jatkuvasti tavaroita tai kaatuu hylly, kaatuu vaaterekki, aukeaa komerojen ovet (ovat vielä avaimella lukittu) jne? Siis ilman, että kukaan on kyseisessä huoneessa? En jaksa kinata miehen kanssa siitä katolla olevasta lumestakaan... olen kuitenkin katsonut tilanteen jo ajat sitten, siellä ei yksinkertaisesti ole kokkarettakaan lunta. Ja tyynellä ilmalla en oikein koe mahdollisuutena sitä tuulen paukettakaan :(. Mutta kai se sitten on parempi, että mies ei tähän päälle ala panikoitumaan. on sitten edes joku joka on tyytyväinen talossa.
Vauva kuulee ne äänet myös, valpastuu kun niitä tulee ja etsii katseella. kääntyy äänen suuntaan. Joskus hymyilee tyhjyyteen säpsähdettyään ensin. Tämän hymyilyn ja erikoisen katseen tarkentamisen mieskin myöntää. Näyttää kuin vauva toteaisi jonkun vieraan tulleen huoneeseen, ujostelisi ensin ja katsoisi tarkkaan, sitten hymyilee ja jutustelee. Tämäkin kuulostaa tosi sekopäiseltä, myönnän. Onneksi mieskin on kuitenkin kiinnittänyt samaan huomiota. Mies ei kuitenkaan yhdistä tätä, ääniä, tavaroiden katoamista ja niiden vaeltamista paikasta toiseen keskenään.
Rottaa minäkin epäilin ensin, koitin niitä ääniä sillä tai jollain supilla selittää. Mutta mitään siihen taikka oravaan tms. viittaavaa ei löytynyt. Loukutkin asennettiin.
Joku epäili, että itse menettäisin muistiani ja se selittäisi niitä tavaroita. Kai sekin mahdollista on. Mutta vaikka ollaan useampaan kertaan oltu viikkokin pois (kerran 3viikkoa putkeen), ei kyläpaikoissa ole ollut tämmöisiä ongelmia kertaakaan. Ja myös miehen tavaroita on hävinnyt, hän vain ei jotenkin sitä tunnu erityisemmin ajattelevan. Luulisi, että niitä muistikatkoksia esiintyisi sitten muidenkin asioiden tiimoilta. Oikeasti olen yrittänyt ajatella, että olen huolimaton ja sählään itse. Mutta en sentään joka päivä ja niin kummallisissa asioissa. Se pakastinepisodi oli ihan kauhea. En edes muistanut, että meillä on jotain pullia pakkasessa. En TODELLAKAAN niitä ollut itse siihen nostanut. ja olisivat ne ehtineet jo sulaakin osittain jos olisin ne epähuomiossa itse pakkasesta ottanut. Mutta kun en koko kerroksessa käynyt yli tuntiin. Ja ne olivat aivan täysin jäässä.
"50: Se ettei henkimaailmaa voi todistaa todeksi ei tarkoita ettei sitä olisi, ei ole myöskään todistettu ettei se ole todellinen."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Todistustaakka
Jos minä sanon, että nyrkissäni on elefantti, joka muuttuu läpinäkyväksi lentoliskoksi ja liihottaa pois, jos avaan käteni nyrkistä, normaalilla järjellä varustettu ja fysiikan lainalaisuuksia auttavasti tunteva ihminen ei usko minua. Hänellä ei ole pienintäkään syytä uskoa.
"Kuitenkaan ei ole mitään haittaa (päinvastoin) että pitää mielensä avoimena sillekin mahdollisuudelle että on olemassa asioita joita ei silmillä välttämättä näe"
Voi, kyllähän niitä asioita on paljonkin, joita ei silmällä näe. Mm. sähkömagneettinen säteily, poislukien näkyvän valon aallonpituudet. Sähköäkään harvemmin näkee ilman apuvälineitä, tai ilmankehän kaasuja. Erotuksena Satu-Sepon päänsisäisen maailman erikoisuuksiin, näiden olemassaolo voidaan todentaa ihan tässä ulottuvuudessa. :)
Soita poliisille ja seuraava askel on, et mene lääkäriin:) joko teillä käy todellinen ihminen tai sitten sulla on skitsofrenia puhjennut...