Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu siitä, että äiti ei halua lasta tai

Sen jälkeen sen väitetään johtuvan hormoneista. Vähän sama asia kuin koliikki, sitä ei ole olemassa, jos omilla lapsilla ei sitä ole.

Jaksaako näille ees vastailla? Jos aivojen serotoniini-taso laskee raskauden ja synnytyksen aikaisen hormonimyrskyn takia, voi sairastua masennukseen. Myös pitkään jatkunut väsymys yhdessä hormoniongelmien kanssa voi aiheuttaa. Masennus on sairaus, ei mieliala.

Mites sitten tämä tilanne: Toivoimme erittäin kovasti toista lasta, ja puolen vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi. Raskaus meni hyvin, synnytys oli tosi upea, olin ikionnellinen lapsesta, suorastaan euforisessa tilassa monta kuukautta... Kunnes sitten kun lapsi oli 3-4kk, aloin vajota masennukseen. Samana päivänä kun tyttö täytti 6kk jouduin sairaalaan psykoottisena. Siellä oltiinkin sitten 3,5kk...



Ja tasan tarkkaan rakastan lastani, ja hän on harvinaisen kaunis vauva, niin olen kuullut tosi monien sanovan.

pystytä parantamaan? Kaikessa masennuksessa on mielestäni ennen kaikkea kyse sairastuneen asenteesta. Jos potilas ei halua parantua, häntä ei mikään lääke pysty parantamaan.

Vierailija:

Mites sitten tämä tilanne: Toivoimme erittäin kovasti toista lasta, ja puolen vuoden yrityksen jälkeen tulin raskaaksi. Raskaus meni hyvin, synnytys oli tosi upea, olin ikionnellinen lapsesta, suorastaan euforisessa tilassa monta kuukautta... Kunnes sitten kun lapsi oli 3-4kk, aloin vajota masennukseen. Samana päivänä kun tyttö täytti 6kk jouduin sairaalaan psykoottisena. Siellä oltiinkin sitten 3,5kk...

Ja tasan tarkkaan rakastan lastani, ja hän on harvinaisen kaunis vauva, niin olen kuullut tosi monien sanovan.

voin kertoa että suurin osa ihmisistä ajattelee asiasta juuri näin. Ehkä sinun kohdallasi äitiys toi mukanaan niin paljon sellaista mistä et tykännyt, vaikka lasta rakastitkin. Kannattaa miettiä aina näitä juttuja vähän syvemmin, eikä vain ottaa sitä itselle helpointa vastausta ongelmaan. Eli sinun tapauksessa haluat tietenkin uskoa, että sinussa, vauvassa tai elämässäsi ei ollut mitään vikaa, vika oli vain hormoneissa. Mutta jos olet rehellinen itsellesi, mieti myös muita vaihtoehtoja masentumisellesi, niin osaat ehkä välttää sen, ettei se tule uudestaan. ap

Onneksi olkoon ap kun olet noin fiksu ja empatiakykyinen ihminen.



T. ei masentunut.

Itselleni rakkaus lapseen syntyi heti ja oli kertakaikkisen valtava tunne. Tämä tunne herätti minussa pelon lapsen menettämisestä, joka kasvoi röykkiöksi irrationaalisia pelkoja ja voimat vievää ylisuojelevuutta. Pelkäsin, että yhtäkkiä pääni ohjelmoituu uudelleen tai että minussa syntyy sivupersoona, joka vahingoittaa lasta. (Nämä siis irrationaalisia pelkoja.) Kuvittelin, että lastaan vahingoittaneet äidit ovat juuri tällaisia tapauksia, jotka ovat yhtenä hetkenä olleet rakastavia, mutta päässä on vain kuulunut naps ilman mitään oireita.



Valtava rakkaus lapseen yhdistettynä valtavaan pelkoon synnytti masennuksen. Lisäksi oli pakkoajatuksia siitä, mitä tapahtuu, jos yhtäkkiä tulen hulluksi. Jälkeenpäin tämä kaikki tuntuu todella absurdilta. Mitään syytä tällaiseen pääkopan sekamelskaan en keksi, mutta onneksi kaikki on taaksejäänyttä elämää.

Miten pitkän ajan olet ehtinyt tuntea äidit, jotta osaat tehdä tulkinnan äidin " erikoisesta" suhteesta lapseen? Harvassa työssä kovin syvällisesti ehtii ja pystyy todella tutustumaan vieraisiin ihmisiin.

Monet masennukseen sairastuneet ovat rakastaneet lastaan jo ennen syntymää. Suhde lapseen on täysin kunnossa, silti äiti voi sairastua masennukseen.



nim. en minäkään uskonut, ennenkuin sisareni sairastui

ja osallistunut heidän elämäänsä avustajan roolissa. Olen auttanut ainakin yli kymmentä äitiä, jotka kärsivät masennuksesta ja niissä perheissä on poikkeuksetta ollut erikoinen " tunnelma" . Äidin suhde lapseen on ollut erikoinen, usein myös sitä kautta että suhde omaan mieheen on ollut niin huono, että lapsen kautta ollaan haijastettu omia tunteita vain äitinä olemiseen ja jonkinlaiseen katkeruuteen miestä kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla. ap

Tyhmät vois pitää ne omat sairaat ajatuksensa sisällään eikä tulla puhuun niitä julki. Masennus on ihan eriasia kuin pieni alakulo tai muu tylsistyminen.

olenko ihan hakoteillä kun olen luullut että synnytyksen jälkeisessä masennuksessa nimenomaan on kyse juuri hormonaalisista syistä johtuvasta masennuksesta? Olen ymmärtänyt että vain hormoonit vaikuttavat kyseiseen masennukseen.

Ihan todellakaan masennukseni ei johtunut siitä, että olisin ollut jotenkin tyytymätön tilanteeseen: Olimme juuri muuttaneet aivan ihanaan asuntoon, mies oli saanut työpaikan ja olimme päässeet taloudellisesti jaloillemme... Toki väsynyt olin kahden pienen lapsen kanssa, mutta muuten kaikki oli hyvin. Sitä sairaalassa tietysti pohdittiin, että mikä masennukseen johti ja yleisesti oltiin sitä mieltä, että varmaan suurin syy oli väsymys, kun yöunet tietenkin kärsi jonkin verran. Mutta ilmeisesti hormonit, ne ihanat ystävämme, tekivät tepposet. Ja muuten, masennus kyllä pystytään parantamaan, mutta aikaa se vie.



t. 6

Kävitkö juttelemassa kenellekään ajatuksistasi? Mulla nimittäin ekan lapsen kanssa IHAN SAMOJA ajatuksia yhtäkkiä hulluksi tulemisesta jne. Nyt olen raskaana ja joskus samoja ajatuksia vieläkin. Pelkään, että synnytys jälleen laukaisee noi vanhat jutut. En kuitenkaan uskaltanut esikoisen vauva-aikana mennä kenellekään juttelemaan, mutta tilanne oli aivan kauhea. En uskaltanut puhua, kun pelkään, että minulta otetaan lapsi pois. Toivon, että 12 olet vielä langoilla ja pystyt vastaamaan.

Ap:n mielestä kuolemaakaan ei varmaan ole olemassa jos ei ole omakohtaista kokemusta?

ja raskausaikaa en olisi hänelle antanut, joten perustelusi ei sovi meihin mitenkään. Pystyn kyllä näkemään raskautta ja parisuhdettakin edeltäneitä riskitekijöitä, kun asiaa analysoin psykoterapeutin kanssa.

12

Vierailija:

ja osallistunut heidän elämäänsä avustajan roolissa. Olen auttanut ainakin yli kymmentä äitiä, jotka kärsivät masennuksesta ja niissä perheissä on poikkeuksetta ollut erikoinen " tunnelma" . Äidin suhde lapseen on ollut erikoinen, usein myös sitä kautta että suhde omaan mieheen on ollut niin huono, että lapsen kautta ollaan haijastettu omia tunteita vain äitinä olemiseen ja jonkinlaiseen katkeruuteen miestä kohtaan, kun he pääsevät niin helpolla. ap

Miksi se on niin vakavaa, että näistäkin asiosita puhutaan suoraan. Todella fiksua joltakin sanoa, että tämä viesti pitäisi poistaa. Silläkö luulet meidän skeptisten ihmisten muuttavan mielipidettä, että asiasta ei puhuta??? Lapsellisia olette, kun ette osaa keskustella.

Mutta se ei tarkoita sitä etteikö se suhde olisi ollut täysin normaali ennen sairastumista.



Vai että oikein avustaja asiantuntijana linjoilla..heh

minun kaveripiirissä kaikki ajattelee, että masennus on vain muotisairaus. Mutta nämä masentuneet eivät halua kertoa kokemuksistaan ja sitä kautta kenties muuttaa mielipiteitä. Helpompi olisi tukahduttaa kaikkien toisinajattelijoiden mielipiteet.