Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu siitä, että äiti ei halua lasta tai

Kävin terapeutilla ja jos onnistun joskus tulemaan uudelleen raskaaksi, panostan ennaltaehkäisyyn kaikkeni. Olen kuullut muualtakin, että oireeni olivat yllättävän tavallisia, mutta tällaisesta vaietaan.



12

Vaikka ennen masennusta olisi rakastanut.

Kävin opiskelijaterveydenhuollon psykiatrilla ja psykologilla.

Eikö todella ole vaaraa, että ilmoitetaan lastensuojeluun tms. moisista ajatuksista? t. tyhmä 21

Mutta eihän masentunut kykene samalla tavalla tekemään töitäkään kuin terveenä vaikka kuinka pitäisi työstään. Tietenkin masennus vaikuttaa ihmissuhteisiin miksei siis lapsisuhteeseenkin. Mutta se mistä se synnytyksenjälkeinen masennus alunperin on lähtöisin niin se on ihan eri asia.

Te masentuneet ja siitä syyllisyyttä kantavathan yritätte vaientaa asiasta keskustelun, koska ette kestä sitä, että joku ei usko sairautenne olevan todellinen. Tällaisilla keskusteluilla sitä asiaa pyritään tekemään tutummaksi, mutta ei se kaikille käy. Provoa vaan huudellaan, eikä pystytä puhumaan asiosita niiden oikeilla nimillä ja uskomaan sitä, että suurin osa ihmisitä, jotka eivät ole masennusta kokeneet ajattelevat sen olevan vain ihmisten elämäntilanteesta kiinni. ap

Onneksi mieheni oli kunnossa eikä näin ollen ollut lähelläkään toteutua se, mistä usein ajattelin. Mutta rakastin lapsiani mielettömästi silloinkin!

t.6

Mulla ollut jonkin verran masennusta synnytyksen jälkeen; lähinnä että en ole osannut nauttia lapsesta. Uskoisin että MINULLA johtui että terveydelleni sattui vähän ennen synnytystä jotain vakavaa, peruuttamatonta. En kuitenkaan usko että masennus johtuisi aina ja jokaisella mainitsemistasi syistä. Aika yksinkertainen olet.

ja minulle taottiin päähän se, että pelkoni eivät toteudu. Ei ollut puhettakaan siitä, että psykologi olisi hiukkaakaan kuvitellut, että ajatukseni toteutuvat, koska se ei hänen mukaansa ole mahdollista sen perusteella, missä kunnossa muuten olin. Toisin sanoen ei ollut mitään syytä toimenpiteisiin psykologinkaan mielestä, koska sellainen tila, jossa olin, ei johda todellisiin tekoihin. Riski pystyttiin sulkemaan kokonaan pois.



Kysymyksesi oli hyvä - itsekin asiaa mietin.



12

Kerronpa ystävästäni.

Hän sai pitkään odottamansa lapsen monien hoitojen jälkeen. Hänellä oli hyvin helppo raskaus ja synnytys ja hän sai terveen vauvan. Silti hän masentui heti synnytyksen jälkeen. Hänkään ei uskonut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kieltäytyi hoidoista joita neuvola olisi hänelle tarjonnut. Hoitamattomana masennuksensa kesti lähes 2 vuotta :(

Nykyisin jo myöntää, että hänellä taisi olla masennusta silloin.

Vierailija:

Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu siitä, että äiti ei halua lasta tai

tilanteessa on jotain sellaista joka tekee hänelle pahan olon. Lapsi voi olla jotenkin erikoisen näköinen, vaikuttaa vieraalta tai synnytys on mahdollisesti ollut niin vaikea että siitä on vaikea toipua. Turha kuitenkaan väittää että tuo masennus voi tulla kaikille. Jos lastaan rakastaa ja on onnellinen tilanteestaan, niin ei varmasti masennu. Lola on aivan oikeassa. Monia tapauksia olen työssäni nähnyt ja aina se äidin suhde lapseen on aina " erikoinen" , jos äiti masentuu. Eli rakkautta lapseen ei ole syntynyt ja se aiheuttaa masennusta.

että minä esimerkiksi aloin ymmärtää näitä perhesurmia, joissa äiti tappaa lapsensa tai koko perheen. Ymmärrän edelleenkin näitä äitejä, vaikka omat sairaat ajatukset (toiveet siitä, että koko perhe kuolisi (johtuen siitä, että itse toivoi kuolevansa mutta ymmärsi, että muu perhe siitä kärsisi) samalla kertaa, ettei kukaan jäisi ikävöimään) ovatkin poissa.



t. 6

Kyllä niitä vaientajia ovat ne, jotka väittävät, että tällaista masennusta ei ole olemassa. Miksi sitten tilaani nimittäisit? Miksi kokisin syyllisyyttä sellaisesta, mitä ei sinun mielestäsi edes ole olemassa?



12

Käsittelen kohta kohdalta, ap:n kommentit sitaateissa:





" tilanteessa on jotain sellaista joka tekee hänelle pahan olon."



Tässä kohden olen vielä samaa mieltä, mutta ap:n antamat esimerkit ovat triviaaleja.



" Lapsi voi olla jotenkin erikoisen näköinen, vaikuttaa vieraalta tai synnytys on mahdollisesti ollut niin vaikea että siitä on vaikea toipua."



Totta on tutkimusten mukaan, että vaikea synnytys on riskitekijä - mikäli äiti ei saa purettua kokemustaan. Se, että vauva vaikuttaa äidistä vieraalta on kyllä seuraus, eikä syy. Vauvan ulkonäköä ei ole raportoitu syyksi äidin masennukseen.





" Turha kuitenkaan väittää että tuo masennus voi tulla kaikille."



Turha väittää, että tuo tai tämä sairaus ei voi tulla juuri sinulle. Mistä sen tietää? Kukaan ei tarkalleen ottaen tiedä, mistä mistä kaikista tekijöistä johtuu synnytyksen jälkeinen masennus - tai moni muukaan tauti. On olemassa riskitekijöitä, mutta eihän kaikkea voi tietää.





" Jos lastaan rakastaa ja on onnellinen tilanteestaan, niin ei varmasti masennu."



Ap sekoittaa nyt pahasti isoja asioita. Rakkaus lapseen ei suojaa synnytyksen jälkeiseltä masennukselta, eikä rakkaudella lapseen ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Onnellisuuteen vaikuttaa niin moni muukin seikka, esimerkiksi elämäntilanne yleensä.

Lisäksi ap sivuuttaa kokonaan synnytyksen jälkeisen masennuksen selvimmän riskitekijän: vauriot omassa äiti-vauvasuhteessa. Myös aiempi masennus ym. mielenterveysongelmat ovat selvä riski.



" Lola on aivan oikeassa. Monia tapauksia olen työssäni nähnyt ja aina se äidin suhde lapseen on aina " erikoinen" , jos äiti masentuu."



En tiedä, mitä Lola on sanonut, joten en kommentoi.

Se, että masentuneen äidin suhde lapseen on erikoinen, on varmastikin useimmiten tosi havainto. Mutta ap on tässä taas yksinkertainen ja sekoittaa syyn ja seurauksen. Kun äiti on vakavasti masentunut, heijastuu se luonnollisesti vauvaan. Tämän vuoksi onkin todella tärkeää, että masentunut äiti saa kaiken tarvitsemansa avun, sillä muuten lapsi saa melkoisen riskin sairastua mielenterveysongelmiin myöhemmällä iällä. Mikäli tilanteeseen ei puututa, voivat vauriot olla todella vakavia ja pysyviä. Esimerkiksi perusluottamusta elämään ei voi luoda enää 1. elinvuoden jälkeen.



" Eli rakkautta lapseen ei ole syntynyt ja se aiheuttaa masennusta."



Loppukaneettina vielä tämä asioiden perusteeton rinnastus. Toki voi olla niin, että masentunut äiti ei rakasta lastaan. Kyse on kuitenkin kiintymyssuhteen häiriintymisen riskistä pikemmin kuin yksittäisestä tunteesta. Lastaan pahoinpitelevä ja täysin kykenemätön vanhempi voi rakastaa lastaan, joten rakkaus ei kyllä suojaa suhteen häiriintymiseltä. Me aikuiset olemme siitä kummallisia, että voimme vahingoittaa rakkaitamme.

Lisäksi epäilen, että ap tarkoittaa rakkaudettomuudella kiintymyssuhdetta, että se ei ole muodostunut normaalisti. Jälleen tuon esille, että kiintymyssuhde ei suinkaan ensiksi häiriinny ja äiti sitten masennu, vaan juuri toisin päin. Vauvahan antaa tuhat ja sata mahdollisuutta, on avoin kontaktille, joten häiriön suhteeseen aiheuttaa aina äidin sairastuminen tahi muu kykenemättömyys huolehtia vauvasta (kaikkea ei voida patologisoida).

aion ottaa asian puheeksi neuvolassa. Helpottavaa kuulla, etten ole mikään friikki. 21

pois hoidon piiristä. Tiedä koska sulla taas pimahtaa.

Jos joku on masentunut synnytyksen jälkeen, niin - ta-daa - hänellä on synnytyksenjälkeinen masennus...

Vierailija:

Te masentuneet ja siitä syyllisyyttä kantavathan yritätte vaientaa asiasta keskustelun, koska ette kestä sitä, että joku ei usko sairautenne olevan todellinen. Tällaisilla keskusteluilla sitä asiaa pyritään tekemään tutummaksi, mutta ei se kaikille käy. Provoa vaan huudellaan, eikä pystytä puhumaan asiosita niiden oikeilla nimillä ja uskomaan sitä, että suurin osa ihmisitä, jotka eivät ole masennusta kokeneet ajattelevat sen olevan vain ihmisten elämäntilanteesta kiinni. ap

Ymmärrän minä esimerkiksi sellaisia naisia, jotka taloudellisessa epätoivossa myyvät itseään, vaikken itse koskaan tekisi sellaista.



t. 6

Se masennus oli minulle todellisuutta, ei mikään muotijuttu. Toivon, että nämä kirjoittajat, jotka epäilevät koko asian olemassaoloa, kokisivat sen jossakin elämänsä vaiheessa. Siperia opettaa.



Ja sinulle ap.: kyllä tästä asiasta saa puhua, mutta en oikein luota näkemyksiisi, koska et ole pystynyt osoittamaan minkäänlaista tutkimustietoa väitteidesi pohjaksi. Jos kerran olet työskennellyt masentuneiden äitien kanssa, niin hus, hus tekemään aiheesta väitöskirjaa! Vai olisikohan niin, että koulutuksesi ja tietämyksesi ei aivan riitä siihen...

tapa hakea huomiota, halutaan olla onnettomia ja kuten joku muukin sanoi, ei tarvitse ottaa vastuuta asioista. Lapsen syntymä aiheuttaa niin paljon uusia asioita, joista pitäisi olla vastuussa. Kaikki äidit eivät ole tähän valmiita, ja kehittävät itselleen masennuksen, jonka avulla saavat luistaa vastuusta.

et miten sattuu näitä lastensurmia ja perhemurhia mutta se ei tarkoita sitä et vois niin itse tehdä, mutta kuten sanoin masennustila on jo itsessään niin erikoinen että ei enää ihmettele kaikkee niin kuin ns. terveet ihmiset kuten varmaan moni ajattelee.