Synnytyksen jälkeinen masennus johtuu siitä, että äiti ei halua lasta tai

Näin siis kuvittelevat monet masentuneet, vaikka asia ei todellisuudessa ole näin yksinkertainen.

Vierailija:

pois hoidon piiristä. Tiedä koska sulla taas pimahtaa.

lasta enenkuin valinnut masennuksen muka tekosyyksi laiskuudelle mut miksi mä sen sulle kerron niin sitä ihmettelen itsekkin.

vaan kärsii hiljaa. Masennuksen kehittäminen onnistuu siinä missä vaikkapa flunssan tai lavantaudin kehittäminen.

Vierailija:

tapa hakea huomiota, halutaan olla onnettomia ja kuten joku muukin sanoi, ei tarvitse ottaa vastuuta asioista. Lapsen syntymä aiheuttaa niin paljon uusia asioita, joista pitäisi olla vastuussa. Kaikki äidit eivät ole tähän valmiita, ja kehittävät itselleen masennuksen, jonka avulla saavat luistaa vastuusta.

Vierailija:

tapa hakea huomiota, halutaan olla onnettomia ja kuten joku muukin sanoi, ei tarvitse ottaa vastuuta asioista. Lapsen syntymä aiheuttaa niin paljon uusia asioita, joista pitäisi olla vastuussa. Kaikki äidit eivät ole tähän valmiita, ja kehittävät itselleen masennuksen, jonka avulla saavat luistaa vastuusta.

monien tekijöiden summa.

Kylläpä alkaa ihmetyttää taas kuinka sairas sinäkin yhä olet, ei kai terve sympatiakykyinen ihminen toivoisi kenellekään toiselle äidille masennusta, jos sen kerran on kokenut ja tietää kuinka rankkaa se on. Sinä olet varmaan juuri niitä ihmisiä, joka toivoo että niiden äitien lapset kuolisivat tapaturmaisesti, jotka ovat sitä mieltä että lapsia ei kannata aina vahtia. Siperia opettaa tyyliin, kuten sanoit: Häpeäisit!!!!!



T: Rankan masennuksen kokenut äiti, joka ei toivo vastaavaa kenellekään

Samaa mieltä. Oli pakko koko ajan puuhailla jotakin, koska se helpotti oloa. Pystyi suuntaamaan ajatuksia muualle ja välillä unohtamaan pakkoajatukset. Niiltä ei päässyt pakoon, jos yritti katsoa telkkaria tai mennä nukkumaan ilman, että oli todella väsynyt.



12

Sille ei kait voi mitään, mutta sitä voi ennakoida. Jos on kärsinyt masennuksesta ennen, kannattaa kuunnella omia tunteita ja oloja. Ja heti puhua ja pyytää apua, jos oireet alkavat kuulostaa tutuilta masennuksen ajoilta. synnytyksen jälkeinen masennus on nimenomaan hormonimyrskyn aikaansaama, mutta uskoakseni siihen vaikuttaa myös perimä. Jos on masentuneisuuteen taipuvaa tyyppiä, eiköhän tämäkin masennuksen muoto voi tulla " helpommin" .



Itse olen masentuneisuuteen taipuvaa tyyppiä ja pelkäsin kuollakseni, että synnytyksen jälkeinen masis tulee ja kovana. Ei tullut ei. Mutta myöhemmin, kun vauva oli jo n.8kk tuli todella tiukka paikka, kun sairastettiin jatkuvasti, oli rintatulehduksia, oli mieletön univelka, ei lapselle hoitajia, työtilanne auki jne. Tämäkään ei ollut kuitenkaan kuulemma masennusta, vaan totaalinen uupuminen. Eikä taatusti johtunut mistään että meillä olisi lapsen kanssa kummallinen suhde tai että en olisi lasta halunnut tms. Uupuminen helptti, kun sain lopulta nukuttua, sairaudet alkoi väistyä ja tilanne parani.



Se että nykyään puhutaan isien masennuksesta on eri asia. Se on nimenomaan tilanteisiin, omaan riittämättömyyteen, väsymykseen, ulkopuolisuuteen tai vastaavaan johtuvaa. Äitien masennus liittyy pitkälti hormoneihin.

Psykoosiin pamahtaminen on kaikkea muuta kuin huomion hakua. Miettikään hiukan mitä kirjoitatte. Ja ottakaa AVUSTAJAT asioista selvää.

Vierailija:

Kylläpä alkaa ihmetyttää taas kuinka sairas sinäkin yhä olet, ei kai terve sympatiakykyinen ihminen toivoisi kenellekään toiselle äidille masennusta, jos sen kerran on kokenut ja tietää kuinka rankkaa se on. Sinä olet varmaan juuri niitä ihmisiä, joka toivoo että niiden äitien lapset kuolisivat tapaturmaisesti, jotka ovat sitä mieltä että lapsia ei kannata aina vahtia. Siperia opettaa tyyliin, kuten sanoit: Häpeäisit!!!!!

T: Rankan masennuksen kokenut äiti, joka ei toivo vastaavaa kenellekään

Monet äidit sinnittelevät uupumuksensa kanssa yksin, koska eivät uskalla myöntää muille, että ovat väsyneitä, koska pelkäävät leimaantuvansa huonoiksi äideiksi. Ja pahimmassa tapauksessa sitten sattuu näitä perhesurmia, kun kukaan ei huomaa, että tarvitaan apua.



t. 6

oli kauheaa kun joutui lapsen myötä luopumaan kaikesta " kivasta" eli vapaudesta, kavereista, reissaamisesta ja vanhemmuuden vastuu tuli liian aikaisin.



Nyt tilanne toinen, lapsia kaksi ja kolkyt ikää ja olen tosi onnellinen lapsistani.

Ei ne asiat taida sinullakaan olla vielä järjestyksessä, jos vedät herneen nenään yhtä kärjistetystä mielipiteestä kuin mitä täällä on esitetty synnytyksen jälkeisen masennuksen olemassaolosta. Valitettavasti joskus on ammuttava täysillä takaisin.



Ja mitä tähän " Sinä olet varmaan juuri niitä ihmisiä, joka toivoo että niiden äitien lapset kuolisivat tapaturmaisesti, jotka ovat sitä mieltä että lapsia ei kannata aina vahtia" mielipiteeseesi tulee, niin voi, voi. Kylläpä sinulla on vilkas mielikuvitus.



-45-

yleistä näille, jotka kuvittelevat, että lapsiperheen arki on yhtä rakkauden ja onnen tunnetta ja vaan niin ihanaa aina!! Tämän minusta vielä todistaa se, että useat lapsettomuudesta kärsineet m,asentuvat lapsen saatuaan. Syynä on se, että takana on useiden vuosien kuvitelmat siitä, miten elämä onkin niin täydellistä lapsen saamisen jälkeen- kun todellisuus onkin riitoja, suunnatonta väsymystä, huolta, murhetta, jatkuvaa työtä, JA ENNEN KAIKKEA oman vapaa-ajan ja huolettoman elämän menetys, niin sitten itketään!!

Voi tätä totuuden torvea taas. Näinhän se sitten menee, jos kerran SINÄ niin sanot.

Vierailija:

yleistä näille, jotka kuvittelevat, että lapsiperheen arki on yhtä rakkauden ja onnen tunnetta ja vaan niin ihanaa aina!! Tämän minusta vielä todistaa se, että useat lapsettomuudesta kärsineet m,asentuvat lapsen saatuaan. Syynä on se, että takana on useiden vuosien kuvitelmat siitä, miten elämä onkin niin täydellistä lapsen saamisen jälkeen- kun todellisuus onkin riitoja, suunnatonta väsymystä, huolta, murhetta, jatkuvaa työtä, JA ENNEN KAIKKEA oman vapaa-ajan ja huolettoman elämän menetys, niin sitten itketään!!

vittuillaan niin sinä vittuilet takaisin. Mutta jos todella on sinut itsensä kanssa, niin silloin ehkä yrittää ymmärtää sitä joka hyökkäyksen on aloittanut, jopa sääliä häntä tietämättömyydestä, mutta ei todellakaan toivoa hänelle samaa sairautta, josta itse on kärsinyt.

ja heittelee aina väliin muita yhtä provoilevia tekstejä. Sääli, jos ei ole muuta huvia.

Itse olen kaksi masennusta kolmesta synnytyksestä kärsinyt, tosin lievinä. Itsekin tiesin järjellä että elämässä on kaikki hyvin, silti vain itki ja masennutti ja mikään ei tuntunut miltään.

Uskon että kolmannen kohdalla tuon masennuksen piti loitolla, että oli iltaisin muutakin tekemistä kuin koko päivän neljän seinän sisällä olo (opiskelin). Vauvojen kanssa sillä mielialalla EI ole mitään tekemistä.

No, onneksi sinä sitten ymmärrät. Hatunnosto sinulle.



-45-

ei lukis näitä kommentteja tai tulee vielä huonompaan kuntoon, silloin kun on vielä niin pirun herkkäkin ja tyhmienkin ihmisten kommentit satuttaa.