Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
Musta alkaa tuntumaan, että case is closed ja diagnoosi on narsistisen äidin uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:06"]
Missä sun lapset ja mies ovat nyt? Missä he eilen olivat?
[/quote]
Ja minkä ikäisiä
Ap palstailee illat ja ehkä juuopottelee
Hänen ei tarvitse yrittää, koska äiti on ilkeä. Eikä hänen siisteyskäsitteensä kuitenkaan täyttyisi. Eikä äitiydestä viis
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:38"]
Vieläkö sä jaksat täällä vinkua tuota lapsellista teiniangstiasi, keski-ikäinen akka? Lopetta jo ja mene siivoamaan.
[/quote]
Joo, miksen jaksaisi? Mä tykkään levätä ja vaan olla, ni en mee.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:46"]
Tätä ketjua seuraa joku muukin kuin minä, joka näkee että itse ongelma ei ole siivoamisessa. Ja nämä ihmiset täällä ovat se turva. Ei näitä asioita helposti voi kenelle tahansa livenä puhua, itse tajusin aikoja sitten, että kukaan ei ymmärrä hölkäsen pöläystä koko aiheesta. Täältä avun sain.
[/quote]
Mä oon whtinyt jo pelätä, että joku kerta kun avaan ketjun hekin on kääntyneet mua vastaan. Siis tää pelko tulee lapsuudesta. Eihän kukaan voi nähdä mua. Eihän kukaan voi tukea mua. Sit, kun tietää "tarpeeksi"... Se on ehkä syy, etten uskalla nojata, en hakea apua en pyytää... Edes täällä. Kovin paljon. Heiltä, jotka hyville vaikuttavat. Siis teiltä hyviltä. Se ei ole epäluottamuslause teille henk koht.
Muistatteko sen Michael Jacksonin videon Thriller? Kun sen lopussa Michael taas kääntyykin kameraan silmät sekaisin ja se hohotus nauraa. Se on joskus kun pitäis luottaa mun ajatus "tuesta". Äiti on mulle sanonut, etten voi luottaa siihen, miten ihmiset käyttäytyy, koska he ei sano, mitä he oikeasti ajattelee. Ja he just ajattelee pahaa minusta mm. tuon siivousjutun takia. Äiti siis koitti saada mut sillälailla siivoamaan. Oliko se myös teidän äitienne tapa, jos ette siivonneet, jotka aikuisina nyt vaaditte mua siivoamaan, vastatkaa, tai uskon, että ei ollut. Että olisin ajatellut muiden ajattelevan huonoa minusta, ja olisin sellaisella "pahalla mielellä" sit ruvennut innokkaaana miellyttämään siivota. No mä en ollut innokas miellyttämään, kun ensin äiti kertoi, että kaikki muut menevät ihmisinä mun edelle. Ailti heitä ois pitänyt innokkaana miellyttää.
ap
[/quote]
Musta tuntuu, että olet sekoamassa
[/quote]
Musta tuntuu, että sun ja muutamien muiden heikkohermoisten (anteeksi nyt vaan ja oon sitä itsekin mut ehkä siks just oonki teille punainen vaate) ei kannattaisi olla tässä ketjussa. Projisoitte nyt mitä lie tänne ja se on ihan ymmärrettävää, mutta se ei auta myöskään. Ei teitä eikä minua. Jos tahdotte kiusata niin mitäs mä siihen sanon? En osaa siihen sanoa mitään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juo. Se jäi melkoisen minimiin kun olin raskaana. Koko juhannuksena jöin yhden kolmosoluen.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:36"]
Onpahan syy olla haluamatta ihmisiä kylään kun ei viitsi siivota! Onko ap.n elämänhallinta pettänyt, oletko masentunut tai mt-ongelmainen? Tuo muukaan sepustus ei kuulosta ihan normaalilta.
[/quote]
On elämänhallinta pettänyt ja äidin toiminta on siihen yksi syy. Siksi en enää halua nähdä häntä enkä antaa hänen vaikuttaa minuun.
Ja siis frankly my dear jos äitini onni olisi minulle tärkeää, siivoaisin. Mutta kun se ei ole. Niin ainoa syy olla siiboamatta olisi se, että äiti saa sitten hävetä, kun sukulaisensa näkee, ettei äiti ole oikein onnistunut tyttärensä kasvattamisessa. Kun äiti kerran haluaa ottaa sen niin päin, sen sijaan, että antaisi mun valita siisteystasoni itse.
[/quote]
Ikävä kyllä tuo sun touhus kuulostaa vain ja ainoastaan lapselliselta kitinältä ja äidille kapinoinnilta. Välit voi pistää poikki eikä se jälkeen enää tarvi miettiä koko asiaa. Ilmoittaa vaan etten tapaa, ei sitä tarvi selitellä eikä miettiä, että suuttuuko äiti vai ei. Suuttukoot, mitä se sua haittaa, sähän olet pistänyt välit poikki. Vai onko sittenkin kyse vaan siitä että osoitat mieltäsi ja kiukuttelet. Et oikeasti ole pistänyt välejä poikki. Sua oikeasti pelottaa, että äitisi suuttuukin sulle niin että pistää välit poikki. Jolloin mielenosoituksesi meniskin pilalle. Niin ja kenelle sä sitten kiukuttelisit kuin pikkulapsi?
Koitapa aikuistua!
[/quote]
Ja on mulla aina mun mies, älä huoli. Hänelle kyllä voin kitistä kuten tykkään. Mun rakas <3
ap
[/quote]
Ei se mies mikään itsestäänselvyys ole. Joku päivä se mies voi todeta että ei jaksa enää olla olkapää ja kotipiika. Miehelläkin on oikeus tukeen ja siihen että toinen ihan aikuisten oikeasti osallistuu perheen elämään. Eikä vaan ruikuta ja jätä kaikkea tekemättä koska äiti teki sitä ja äiti teki tätä. Miehelläsi on aikamoinen taakka harteillaan, älä tuudittaudu siihen että hän jaksaa sitä ikuisesti. Joku päivä voit huomata olevasi yksin, kun mies ei enää jaksanut pyöriä sun napas ympärillä. Oletko sä edes koskaan kysynyt mieheltäsi miten hän jaksaa? Miten hän haluaisi teidän elämänne menevän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:18"]
Musta alkaa tuntumaan, että case is closed ja diagnoosi on narsistisen äidin uhri.
[/quote]
Diagnoosi ei ole tuo kaikkein suosituin. Se tulee vasta ap.n lapsille samana mutua kuin nytkin.
Nyt diagnoosi on Tunne-elämältään epävakaa persoonalisuudhäiriö ja (masennus) ja....
Ap, niinkuin tällä palstallakin, opettele kulkemaan ilkeiden ihmisten ohi, huomiota kiinnittämättä. Huomaatko, miten tartut lähes jokaisen sanomisiin. Niinkuin tartut äitisikin kaikkiin sanomisiin elämässäsi. Ole itse viisaampi ja fiksumpi, älä mene kaikkeen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:56"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 17:53"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 16:47"][quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 11:24"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"] [quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"] Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten. Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :) En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii. ap [/quote] Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten [/quote] Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään. ap [/quote] Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet. [/quote] Olenhan ja se oli kamalaa. Siksi en enää siivoakaan. Aiemmin YRITIN pitää järjestystä yllä, mutta uuvuin. En jaksanut siivota niin paljon kun olisi pitänyt, että siisteys pysyisi yllä. Sotkua tuli enemmän kuin ehdin siivota. Lisäksi mua raivostuttaa kun joku muu sotkee ja mun pitää siivota se ja meillä on erilaiset siisteyskäsitykset ehkä hiukan miehen kanssa. Miehelle riittää vähempikin kuin minulle siis mihin hän on omassa siivoamisessaan tyytyväinen. Se taso riittäisi minullekin nykyään oikein mainiosti, mutta mies ei sitä jaksa ylläpitää yksin. Mä en silti tee enää mitään, pitäisi aloittaa alusta, kun säilytystiloja on ollut liian vähän kun muutimme, niin kaikki tavarat on sekaisin ja se hävettää. Lisäksi siivoamattomuus on miehellekin rangaistus siitä, että kun minä yritin pitää oman toiveeni tasoista siivousta yllä, niin tullessani töistä lasten lelut olivat aina lattialla. Mulle tuli siitä niin paha mieli. Miksi mies ei kerännyt niitä pois, vaikka sanoin, että toi häiritsee minua? Ajattelin sitten, että saatanan vittu, en minäkään tee mitään ja vähitellen en tehnyt enää mitään. Kun kerran miehelle kelpaa sotkuisempikin koti niin eläköön sitten sellaisessa. Ja minä taas en saanut haluamani tasoista kotia koska en jaksanut työpäivän jälkeen kerätä muiden sotkuja, joten miksi siivota? Mies kyllä keräili leluja sitten osittaisesti kun lapset olivat nukkumassa, mutta koko illan se helvetin sotku sitten mun jaloissani ja seuraavana päivänä sama juttu, kun mä tuun töistä. Olisin voinut varmaan jo silloin muuttaa omilleni, mutta en halunnut jättäää lapsia. Mutta aina mä oon ollut huono pitämään mitään tip top -järjestystä yllä, sellaista mulla ei ole ollut koskaan. Silti äiti haukkui minut tulleessaan luokseni kun asuin parikymppisenä jo pois kotoa. Wn ole vieläkään antanut sitä hänelle anteeksi. Olin silloin(kin) masentunut, kun sä tuut toisen kotiin, en ajatellut edes vierailulle, vaan oman ÄITINI tulevan, siis enemmän kuin tutun, niin en mä rupea pokkuroiden siivoamaan. Äidin mielestä se oli häntä kohtaan loukkaus. Niinpä niin. 20 vuotta oltiin asuttu saman katon alla ja se oli häntä kohtaan edelleenkin loukkaus, kun mun oma koti oli epäjärjestyksessä. Eikö vaan kestänyt nähdä, miten tyttärensä asuu? Nyt ei sit kestä nähdä kun mä kasvatan lapsiani tai mitä mä IKINÄ teenkin, niin se ei kelpaa. ap [/quote] Niinhän me muutkin perheelliset tehdään. Siivotaan muiden sotkuja. Tyydytään erilaiseen siisteystasoon ja lopulta löydetään kompromissi. Ja jokapäivä raivataan ja koitetaan selviytyä. Siisteysintoilijat tietenkin panostaa tuplaten
[/quote]
No vittu tehkää! So what? Mä en pysty. Haukkukaa.
ap
[/quote]
Jos siis olette onnellisia noin. Mä en olis. Mä haluaisin vetää ranteet auki, jos mun pitäis. Koska se ei kelpaisi mun äidille. Ehkä teidän äideille kelpasi vajavainen kompromisseilunne, mutta mun äiti huutais mulle siitäkin, jos olis hänellä huono päivä. En ota sitä riskiä, että hän enää koskaan pahoittaa mun mieltäni, vaikka lopputulos olis miten huono lapsilleni tahansa. Mies hoitakoon lapset. Ei siihen minua tarvita välttämättä, kun en KYKENE. Jos äiti a) ei sotkeutuis lainkaan b) hyväksyis mitä mä teen tai peräti c) tukis mua mitä mä teenkin niin varmasti mä sit pystyisin. nyt kun näin ei ole ollut ja oon havahtunut siihen nyt niin tilanne on mikä on.
ap
[/quote]
Mutta sinähän olet pistänyt välit poikki äitisi kanssa. Eihän se enää tule sulle huutamaan eikä määräilemään. Ei pidä tupatarkarkastuksia, eikä neuvo. Ei ole enää mitään riskiä, voit huoletta hoitaa kotisi ja lapsesi tasan oman mielesi mukaan. Älä enää käytä äitiäsi tekosyynä siivoamattomuudelle ja sille ettet hoida lapsiasi. Äitisi ei enää kuulu elämäänne. Äitisi on sulle enää vain tekosyy, tekosyy olla saamaton ja laiska. Eikö sua yhtään hävetä katsoa niitä lapsia silmiin. Sä kostat niille äitisi tekemät virheet? Lapsille jotka ei millään tavalla ole syyllisiä.
Ja mitä tulee kostoon, niin mikäli asia on kuten sanot, että äitisi ei rakasta sua, niin tuskin se sua sillon pahemmin edes ajattelee. Ei se mieti ja murehdi teidän siivouksia tai siivoamatta jättämisiä. Miksi ihmeessä se miettis jonkun sille merkitysettömän ihmisen kotia ja elämää? Se elää omaa elämäänsä ihan tyytyväisenä. Sitäpaitsi nyt kun olet pistänyt välit poikki, niin eihän se edes tiedä siivoatko vai etkö. Ihan hyvin voit siivota kotinne putipuhtaaksi, luultavasti äitisi luulee teillä olevan siivotonta kuten tavallisesti. Mä vieläpä luulen että paras kosto äidillesi on se, että hoidat oman perheesi hyvin ja todellakin pistät ne välit poikki. Nythän sä oikein omalla toiminnallasi korostat että äitisi on oikeassa. Sä olet saamaton ja laiska. Ja selität kaiken sillä että äiti sitä ja äiti tätä. Suollat aika uskomatonta liibalaabaa.
Olis mielenkiintoista tietää, että jos äitisi nyt pyytäis anteeksi, pahoittelisi, alkais rakastaa sua ja tukis sua niin millä sä sitten selittäisit tuon saamattomuutesi? Ihanko oikeasti väität, että alkaisit hoitaa perheesi paremmin sen jälkeen? En usko.
[/quote]
Niin, Vappuna. Enkä mä niitä siksi pannut poikki, että saisin siivota. Riski onkin nyt mun päässäni. Minusta on kauheaa, ettei äiti ajattele mua ja etten mä ole sille tärkeä. Miksi se elää muka vain omaa elämäänsä tyytyväisenä? Mä lainasin sille 7000 euroakin, jotenkin se, että se kehtasi ottaa sen vastaan (ei siis pysty elinaikanaan maksamaan sitä takaisin) kertoisi, ettei se voi noin paskasti minusta ajatella. Vaan että haluais olla mun kanssa väleissä mun ehdoilla. Ei hänen. Tai ehkä me ei vaan olla päästy minkäänlaisista yhteisistä ehdoista yhteisymmärrykseen. Ei nyt ihan mun ehdoilla tarttis olla, mutta jotenkin mun on vaikeaa luovuttaa mistään, mistä pidän kiinni, koska oon varmaan aika helposti manipuloitavissa tekemään asioita jotka on mulle haitallisia. Ja äiti ei kyl kaihda valita sellaisia.
Enpä kyllä usko, että vaikka äiti nyt pyytäisi anteeksi se enää tosiaan pelastaisi mua, vaan kyllä se on mun itseni tehtävä. Mut mä en enää tee mitään. Mä oon jo luovuttanut. Tulee mieleen sammakko kattilassa, jota kuumennnetaan. Se ei älyä hypätä pois ja kuolee sinne. Mä en oo sammakko, mut mä en enää välitä. Mä periaatteessa lakkasin välittämästä jo, kun mä olin 20. Mä muistan vieläkin sen päivän. Mä kirjoitin mun päiväkirjaan, että mä kuolin eilen ja jotain mun sisällä varmaan kuoli tai vajosi ikuiseen koomaan, mitä ei oo herätetty henkiin vieläkään. Se yksi asia, joka vei mun elämänhallinnan, meinasi, ja sit kun sitä ei tapahtunutkaan, alkoi tää, etten mä enää välitä mistään. Mut en oo ihan luovuttanut. En mä muuten kirjoittelis täällä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ehkä pitäis lähteä tästä perheestä. En löydä rakkautta täältä, niin hirveältä kuin se kuulostaakin. Musta tuntuu, et mä vaan tukehdun tänne. Pitää sitä ja pitää tärä. Vaikkei pidäkään, mutta pitäisi. En kestä enää mitään, mitä "pitää". Tiedän, ei varmaan moni muukaan, joka mua tässä ketjussa vastustaa, mutta älkää peojisoiko vihaa siitä minuun.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 19:17"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:36"]
Onpahan syy olla haluamatta ihmisiä kylään kun ei viitsi siivota! Onko ap.n elämänhallinta pettänyt, oletko masentunut tai mt-ongelmainen? Tuo muukaan sepustus ei kuulosta ihan normaalilta.
[/quote]
On elämänhallinta pettänyt ja äidin toiminta on siihen yksi syy. Siksi en enää halua nähdä häntä enkä antaa hänen vaikuttaa minuun.
Ja siis frankly my dear jos äitini onni olisi minulle tärkeää, siivoaisin. Mutta kun se ei ole. Niin ainoa syy olla siiboamatta olisi se, että äiti saa sitten hävetä, kun sukulaisensa näkee, ettei äiti ole oikein onnistunut tyttärensä kasvattamisessa. Kun äiti kerran haluaa ottaa sen niin päin, sen sijaan, että antaisi mun valita siisteystasoni itse.
[/quote]
Ikävä kyllä tuo sun touhus kuulostaa vain ja ainoastaan lapselliselta kitinältä ja äidille kapinoinnilta. Välit voi pistää poikki eikä se jälkeen enää tarvi miettiä koko asiaa. Ilmoittaa vaan etten tapaa, ei sitä tarvi selitellä eikä miettiä, että suuttuuko äiti vai ei. Suuttukoot, mitä se sua haittaa, sähän olet pistänyt välit poikki. Vai onko sittenkin kyse vaan siitä että osoitat mieltäsi ja kiukuttelet. Et oikeasti ole pistänyt välejä poikki. Sua oikeasti pelottaa, että äitisi suuttuukin sulle niin että pistää välit poikki. Jolloin mielenosoituksesi meniskin pilalle. Niin ja kenelle sä sitten kiukuttelisit kuin pikkulapsi?
Koitapa aikuistua!
[/quote]
Ja on mulla aina mun mies, älä huoli. Hänelle kyllä voin kitistä kuten tykkään. Mun rakas <3
ap
[/quote]
Ei se mies mikään itsestäänselvyys ole. Joku päivä se mies voi todeta että ei jaksa enää olla olkapää ja kotipiika. Miehelläkin on oikeus tukeen ja siihen että toinen ihan aikuisten oikeasti osallistuu perheen elämään. Eikä vaan ruikuta ja jätä kaikkea tekemättä koska äiti teki sitä ja äiti teki tätä. Miehelläsi on aikamoinen taakka harteillaan, älä tuudittaudu siihen että hän jaksaa sitä ikuisesti. Joku päivä voit huomata olevasi yksin, kun mies ei enää jaksanut pyöriä sun napas ympärillä. Oletko sä edes koskaan kysynyt mieheltäsi miten hän jaksaa? Miten hän haluaisi teidän elämänne menevän?
[/quote]
No oon. Hänestä tää viel menee. Mut joo, siis oikeastaan sekin ahdistaa, et meidän parisuhde on tällainen. Mies on mulle oikeastaan enemmän kuin isä. Ei mies. Sekin nuoruuden vaikeuksieni lähtötilanteen "ansiota".
ap
Juu, lastesi ja miehen kannalta olen kerrankin samaa mieltä kanssasi, ap. Lähde pois. Mene vaikka Pitkäänniemeen (mielisairaala) ja parantele itseäsi, jottet tuhoa omia lapsiasi.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:43"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 10:36"]
Siivoamattomuudessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse siivota. Lisäksi on mukava tietää, että jos anonyymejäkin suututtaa/ahdistaa noin paljon että pitää ventovierasta haukkua 12 sivua siitä, etten siivoa, niin mitenköhän tärkeä asia mahtaa olla äidilleni? Häh häh hää, varmaan tosi inhottavaa. Itseänikin sotkuisuus haittaa, mutta ei niin paljon, että viitsisin siivota. Sitä paitsi siinä on se hyvä puoli, että aikaa ei tartte käyttää siihen, mitä suurin osa inhoaa eniten.
Ja varmaan taas jossain vaiheessa on taas varaa/mahdollista ottaa kotisiivoustakin apuun, jos sille tuntuu. Mutta äidilleni en aio kertoa niistä (mahdollisista) edistysaskeleista mitään. Kjäh, kjäh, :)
En halunnut lapsena riitaa, mutta äidin kanssa se oli aivan sula mahdottomuus, niin hirveä toisten tunteista piittaamaton hullu hän on. Sitä olen nyt itsekin, ennen kuin saan apua ja paranen, mutta pääasia, että sitä ennen äiti kärsii.
ap
[/quote]
Voi lapsi rukkaa. Olet kyllä säälittävä ja sairautesi ihan omalla tasollaan. Kerron sinulle salaisuuden, sotkuisutesi haittaa eniten sinua ja perhettäsi. Asenteesi maailmaa kohtaan samoin. Sinä itse kärsit kokoajan eniten
[/quote]
Mä kerron sulle toisen julkisen tiedon: siivoaminen ei auttaisi mua mitenkään.
ap
[/quote]
Mistäs tiedät, kun et ole koskaan kokeillut? Sitä paitsi se voisi ainakin helpottaa perheesi elämää huomattavasti. Mutta siitähän sinä viis veisaat, itsekeskeinen omaan napaan tujotteleva minä-minä kun olet.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:43"]
Juu, lastesi ja miehen kannalta olen kerrankin samaa mieltä kanssasi, ap. Lähde pois. Mene vaikka Pitkäänniemeen (mielisairaala) ja parantele itseäsi, jottet tuhoa omia lapsiasi.
[/quote]
Ei sinne nyt noin vaan "mennä", enkä mä sinne kuulu. Vastaamalla kaikille haluan vain osoittaa esim. tällaiset kirjoittajat TYHMIKSI. Ehkä virhe? Mutta en tajua, miten.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:43"]
Juu, lastesi ja miehen kannalta olen kerrankin samaa mieltä kanssasi, ap. Lähde pois. Mene vaikka Pitkäänniemeen (mielisairaala) ja parantele itseäsi, jottet tuhoa omia lapsiasi.
[/quote]
Ei sinne nyt noin vaan "mennä", enkä mä sinne kuulu. Vastaamalla kaikille haluan vain osoittaa esim. tällaiset kirjoittajat TYHMIKSI. Ehkä virhe? Mutta en tajua, miten.
ap
[/quote]
Niin siis vastaamalla kaikille vaikka ne mua haukkuis.
ap
Ketju on lukittu.
Vieläkö sä jaksat täällä vinkua tuota lapsellista teiniangstiasi, keski-ikäinen akka? Lopetta jo ja mene siivoamaan.