Lue keskustelun säännöt.
Äitini pyysi minulta yhtä asiaa, en puhu hänelle, mitä teen?
20.06.2015 |
Eli en ole enää puheväleissä äitini kanssa. Äiti ei tätä halua tajuta. Mies on ja on sanonut äidlleni, että viestit miehelleni, ei minulle, että äiti siis jättää minut rauhaan.
äiti ei ole tätä kuitenkaan kunnioittanut, vaan on kerran viestitellyt mulle kysyen kuulumisia. Surullistahan se on, että tähän on tultu, mutta hänelle on annettu monta tilaisuutta ymmärtää, miten kohdella minua niin, ettei pahoita mun mieltä ja kun ei halua ottaa mitään onkeensa niin katkaisin välit.
Mutta nyt mietin, mitä teen, kun äiti lähestyi minua ehdottaen, että hän ja eräs sukulaisensa jonka mäkin tunnen lapsuudestani, tulisivat meille käymään myöhemmin kesällä. Tai vaihtoehtoisesti niin, että näksimme kaikki äitini luona. Tämä sukulainen haluaa kuulemma nähdä lapseni.
En halua heitä meille, meillä on tosi sotkuista. Tavallaan siinä olisi se hyvää, että kun äiti on aina lytännyt minua aiheesta ja häpeää minua siksi, niin saisi hävetä sitten oikein kunnolla. Mutta ei se nyt olisi kivaa sitä sukulaista kohtaan tulla meille enkä jaksaisi siivota juurikaan.
Mä en halua mennä äidilleni. Se olisi sitten vain teatteria että välimme ovat muka kunnossa, sitä se on ollut tähän asti ja se teatteri on nyt minun osaltani loppu.
Mietin, että ehkä mies menisi vain lasten kanssa. Sekin harmittaa, koska ei heille nyt varmaan tämä sukulainen niin tärkeä ole. Ajomatkaaakin on reilusti toistasataa km suuntaansa.
Vielä tuli mieleen valkoinen valhe, mutta en vaan haluaisi lähteä sillekään tielle. Eli sanoisin, että olemme silloin juuri matkoilla. Mitä te tekisitte?
Kommentit (694)
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 16:59"]
Taidat oikein kieriskellä epätoivossasi. Nyt katse ylös navasta, et ole niin ainutlaatuinen ihminen kuin luulet. Miten ne miljoonat asunnottomat, lapset jotka myydään seksiorjiksi, Isiksen sieppaamat naiset, lapset ja miehet jotka teloitetaan? On helppoa ulista omaa pahaaoloa, mutta koetappa mitä voit tehdä asialle? Jos et mitään, niin kerron sinulle yhden salaisuuden: äitisi ei hallitse sinua, sinä hallitset itse itseäsi.
[/quote]
Voisitko vähän harjoittaa tajunnan ja viisauden laajentamistasi. Mitä vit** tähän liittyy Isiksen seksiorjat ja sieppaukset, ohjaudu vaikka jonnekin jeesuspalstalle. Hali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 16:59"]
Taidat oikein kieriskellä epätoivossasi. Nyt katse ylös navasta, et ole niin ainutlaatuinen ihminen kuin luulet. Miten ne miljoonat asunnottomat, lapset jotka myydään seksiorjiksi, Isiksen sieppaamat naiset, lapset ja miehet jotka teloitetaan? On helppoa ulista omaa pahaaoloa, mutta koetappa mitä voit tehdä asialle? Jos et mitään, niin kerron sinulle yhden salaisuuden: äitisi ei hallitse sinua, sinä hallitset itse itseäsi.
[/quote]
Allah hallitsee Isistä, mee niitä raiskaajia ja tappajia herättelemään, miten ne ei ymmärrä että itse hallitsevat itseään. Pitkäiskähän niiden ottaa vastuu tekemisistään, mitä mieltä olet? Onkohan kotona juntattu päähän islam uskontoa? Pitäisköhän noiden tappajien ja raiskaajien ymmärtää, että tomivat väärin, ja toimivat vain sillä perusteella idioottimaisesti, mitä kotona on opetettu? Kun käyt vähän kirjoittelemassa alan palstoille, vittuilet että kieriskelevät aatemaailmassaan ja heitä kyssäri että voisko tehdä asialle jotain, niin kyllä he varmaan heti ymmärtävät ja muuttuvat. Mirror mirror on the wall..
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 16:39"]
Olen asunut yksin 34-vuotiaaksi asti joten pärjäisin varmaan, mutta ei elämäni niin herkkua ollut silloinkaan ja tajuan nyt miksi; kun en osannut rakastaa itseäni niin yksinolo tuntuu ikävältä, kuin olisi hylätty. Osaan olla kyllä yksinkin, mutta se ei ole tavoitteeni. Taloudellisestikin olisi juuri nyt vaikeaa ostaa/vuokrata oma asunto. Mutta varmaan teen niin kun se on mahdollista. Tarttisin varmaan omaa rauhaa. Minusta mulla on jnkv hsp-ihmisen piirteitä.
ap
[/quote]
Onko sulla ystäviä tai ketään kenen kanssa voisit käsitellä asioita? Puhutteko miehesi kanssa avoimesti kaikesta yhteisymmärryksessä?
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 17:09"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 16:59"]
Taidat oikein kieriskellä epätoivossasi. Nyt katse ylös navasta, et ole niin ainutlaatuinen ihminen kuin luulet. Miten ne miljoonat asunnottomat, lapset jotka myydään seksiorjiksi, Isiksen sieppaamat naiset, lapset ja miehet jotka teloitetaan? On helppoa ulista omaa pahaaoloa, mutta koetappa mitä voit tehdä asialle? Jos et mitään, niin kerron sinulle yhden salaisuuden: äitisi ei hallitse sinua, sinä hallitset itse itseäsi.
[/quote]
Voisitko vähän harjoittaa tajunnan ja viisauden laajentamistasi. Mitä vit** tähän liittyy Isiksen seksiorjat ja sieppaukset, ohjaudu vaikka jonnekin jeesuspalstalle. Hali.
[/quote]
Halit ihan vain itsellesi, en voi käsittää tuollaista omanapaisuutta. Nyyhkitään kuvitteellisissa loukkauksissa ja esitetään niin reppanaa vaikka oikeasti ihminen on vain itsekäs, pahantahtoinen, kateellinen ja pikkusieluinen. Ihan vinkkinä, ei kannata tehdä niitä lapsia jos jokainen lause alkaa sanalla minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:24"]
Luin vain alun ketjusta, mutta minulle juttu on selkee ekasta viestistä lähtien. Ap, olet persoonallisuushäiriöisen , mahdollisesti narsisti-äidin uhri. Siivoaminen on tässä pikku sivujuonne ja kummitädit sun muut. AP- pysy tiukkana, äläkä pidä mitään yhteyttä äitiin. Mene mieluiten narsistien uhrien vertaistukiryhmään, saat sieltä apua kun huomaat ETTÄ VIKA EI OLE SINUSSA. Se että äitisi ei rakasta sinua EI OLE SINUN SYYSI. Äitisi on sairas. Been there, done that, got the t-shirt. ps Minusta puhutaan niin paljon pahaa, että siihen on ollut vaan pakko tottua ja hyväksyä se. Ehkä totuus tulee joskus ilmi.
[/quote]
Juuri tämä. Pidin jo alussa selvänä tätä asiaa.
Muut eivät näe mitä selität, he eivät osaa kuvitellakaan mitä olet joutunut kokemaan.
Minä olen kokenut tuota samaa ja näen kaiken tuon. Olet vain niin tunteet esillä(eihän sitä muuta voikaan, kun on niin lähellä kipeitä asioita), että et välillä kuulosta kovin selväsanaiselta. En minäkään, jos puhun asioista, mitkä herättävät rankkoja tunteita.
Kyllä sä tarvitset terapiaa, ihan ensiksikin itsesi takia.
Olen tosi pahoillani, miten inhoittavasti nämä prinsessat(joilla helppo/normaali äitisuhde)halveksivat sinua.
Ja ymmärrän myös tuon, kuinka se ei ole helppoa, kun toinen manipuloi ja vääntää asioita, tietäen mikä tehoaa sinuun parhaiten. Se, että olet katkaissut välit, ei ole ihan niin helppoa, kuin arvata saattaisi.
Koska olet tavallaan aina ollut äitisi jatke, hänen tunteidensa mukaan kulkenut. Et saanut olla oma itsesi, tiedät varmaan jo katseestakin, mitä pahaa olet tehnyt, tai kuinka hän vihaa sinua.
Kun aloin itse puhumaan äidistäni terapiassa, minulla oli aivan kamala syyllisyyden meri. Juoksin aina hänen luokseen. Kunnes aloin ajattelemaan haluanko sitä todella, vai ajaako väärä tunne/opeytettu malli minut toimimaan noin.
Alkoi parantuminen.
Katkaisin välit. Itkin ja surin.
Hyväksyin sen, ettei hän koskaan muutu. Hän teki väärin. Minua ei rakastettu niinkuin normaaliäiti rakastaisi.
Minulla on nyt parempi, lapseni voivat paremmin kuin minä aikoinani.
Tärkeää on ettei itse jatka tuota kierrettä. Ihan pohjalla ollessani mieheni oli kovasti tukena ja minä makasin, ja makasin.
Olinhan tuota romahtamista ennen sysännyt kaiken pahalta tuntuvan toisesta korvasta sisään toisesta ulos.En saanut ajatella silloin äidistä mitään pahaa. Tulivat pakkoajatukset, paniikkihäiriö, vaikka mitä.
Olinhan kävellyt munankuorilla koko lapsuuteni ja osan aikuisuuttanikin olin äitini jatke.
Nyt olen aikuistunut, olen 37vuotta, ja voin hyvin. Pura vihaasi, pura itkuasi, terapiassa ja miehellesi.
Toivon sinulle elämää irti noista asioista, elämää oman perheesi kanssa, äitisi ei siihen kuulu.
Tiia
[/quote]
Kiitos tästä kirjoituksesta. Et voi arvata (tai ehkä voitkin) miten mukavalle ja myös helpottavalle tuntuu lukea kokemuksista, joissa puhutaan samaa kieltä, kuin mitä itse on kokenut ilman että sillä on sanoja. Siis juuri sen(kin) takia on aivan eri asia olla aikuisen narsistin puoliso vaikkakin olisi itse terveestä perheestä, kuin lapsi narsistin kanssa, että kaikelle sille epänormaliudelle, vaikkei se aina olisi suuren suurta ei vain ole sanoja. Koska ei kolme-neljä vuotias lapsi vielä osaa ajatella, että ahaa, nyt se tunnevammainen paska alistaa minua eikä edes sitä, että tämän tuntuminen pahalta ei ole normaalia, kuten aikuinen osaa.
Ja nauratti toi prinsessat. Just. Justiinsa niin. Huvittaa, kun kuvittelevat kohtaavansa the prinsessan, voi, tietäisivätpä vaan, että jos isäsi mielestä voit käydä hänellä kerran viikossa, ettei isän oma elämä sotkeennu liikaa niin ei siinä hirveää prinsessaa pääse kasvamaan. Ja äitisi haukkuu sinulle sen takia kuitenkin ainoan ihmisen, johon luotat. Ja jonka toiminta ei ole sinun vikasi millään lailla.
Toi "olet äitisi jatke" kolahtaa. Niin just. Niin mä oon. Sen mä tunnistan. Olen aina ajatellut sen olevan minun heikkouttani päästä irti, en ole koskaan hahmottanut, (enkä hahmota vieläkään), millä tavalla äiti minua muka haluaa pitää otteessaan, sehän on paha mulle. En voi niinkin käsittää, miksi hän tekisi mitään, mikä on pahaa minulle edes tietämättään, koska hän on kuulemma niin hyvä kasvattaja. En toki ole ollut itse samaa mieltä, mutta sekin on sitä, että minä koen, että mä olen vinksahtanut. Että täytyyhän hänen olla hyvä, kun en mäkään oo osannut itse kasvattaa itseäni sen paremmin. (Nyt juuri kun luin tuon mitä viimeidenä kirjoitin alan tajuta taas jotain...eli että ei hän olekaan niin hyvä, mitä itse sanoo).
Mutta äitini jatke olen, koitan tehdä kuten äiti sanoo ihan kaikessa, paitsi silloin kun en pysty ja mulla keittää yli. Olen halunnut, että äiti on iloinen ja tyytyvänen minuun. Olen luullut, että hän haluaa mun parasta, ja ettei hänelle riitä se, että hän haluaa, vaan että hän myös antaa mulle mun parasta, koska hän on aina sanonut, ettei se riitä, että haluaa, vaan asiat pitää myös tehdä kuten pitää.
Menin nyt vaan ihan sanattomaksi sun viestistäsi (tässä kohtaa), ehkä kohta pohdin sitä viel lisää. Hieno, mahtava viesti. Se kiinnostaa, miten sä sait "maata", ja miten sun toipuminen alkoi/tapahtui. Jos jaksat/haluat siitä sanoa jotain.
ap
[/quote]
Siis, sinun isäsihän tässä on tarinan konna eikä äitisi. Sun isäs hylkäsi sinut ja äitisi, eikä ilmeisesti puuttunut pahemmin kasvatukseen mitenkään. Kuitenkin sanoit että sinulla oli kaikkea, soitit pianoa, kävit partiossa ja leireillä. Jo teini-iässä sinulla oli vääristynyt kuva itsestäsi "et ollut kuten muut, olit aivan eri maailmasta", kuten yhdessä viestissäsi sanot.
Sinun äitiparkasi näki jo kun olit teini kuinka itsekäs, narsistinen ja manipuloiva sinä olet. Lapsen isä, joka oli karannut tiehensä, vetäytyi vastuusta etkä päässyt kuin kerran viikossa istumaan sievästi sohvalla ja kuitenkin olet noinkin idealistisen kuvan isästäsi maalannut? Ihannoit ihmistä joka paskan vertaa piittasi tunteistasi?
Ilmeisesti äitisi kuitenkin rahoitti harrastuksiasi, maalasit hänestä ketjun alussa kuvan että hän on rahanahne, mutta ei saanut penniäkään isäsi suvulta. Eli äitisi itseasiassa maksoi kaikki ratsastukset, pianon soitot, leirit, vaatteesi jne ja sai sinulta epäkiitollisuutta?
Otit mieheksesi miehen jota et rakasta ja pidit sivusuhdetta samalla. Sait kaksi lasta joista et välitä. Oikeastaan sinulla ei taida kiinnostaa.
Ja nyt sitten selität kuinka äitisi on narsisti? Hyvä ihminen. Kuka tuohon ansaan haksahtaa?
Mä osaan kyllä kertoa, mikä elämässäni on pielessä, mutta en varmaan kauheasti osaa puhua mun syvimmistä tunteista ja niistä kun ne ei "tue mua" seuraavista ongelmista, kun koen, että ne on kaikki mun syytä, kuten tässä ketjussakin toistellaan. Vaikka mä en parane ajattelemalla, että ne on. Lisäksi en oikein tiedä, mikä mulla on. Tai nyt oon ymmärtänyt, että oon onneton, se on jo enemmän kuin ennen kuin aloitin tämän ketjun.
Ja oon mä jutellut kyllä, miehelle voin puhua kaikesta, mutta ei hänellä ole ratkaisuja. On mulla joitain, joille puhua, mutta olen nyt itsekin vähän tiedoton, että mitä valittaa? Huonolta tuntuu ihan koko ajan. Mun pitäisi rakastaa itseäni, miten mun ystävä voisi siihen ohjata tai auttaa?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
681
Oikeastaan, sinä olet ihan yhtä tunnekylmä kuin isäsi ja tietämättäsi toistat isäsi jalanjälkiä kaikella tuolla kylmyydellä ja itsekkyydellä. Äitiparkasi saa ihan syyttä syyt niskaansa. Anna hänelle jo anteeksi se, että erosi isästäsi. Tuollainen jumalointi isääsi kohtaan saa jo epäilemään että kyseessä on riippuvuussuhde isääsi. Mitä kaikkea se sitten sisällään pitääkään..
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 19:52"]
[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 20:24"]
Luin vain alun ketjusta, mutta minulle juttu on selkee ekasta viestistä lähtien. Ap, olet persoonallisuushäiriöisen , mahdollisesti narsisti-äidin uhri. Siivoaminen on tässä pikku sivujuonne ja kummitädit sun muut. AP- pysy tiukkana, äläkä pidä mitään yhteyttä äitiin. Mene mieluiten narsistien uhrien vertaistukiryhmään, saat sieltä apua kun huomaat ETTÄ VIKA EI OLE SINUSSA. Se että äitisi ei rakasta sinua EI OLE SINUN SYYSI. Äitisi on sairas. Been there, done that, got the t-shirt. ps Minusta puhutaan niin paljon pahaa, että siihen on ollut vaan pakko tottua ja hyväksyä se. Ehkä totuus tulee joskus ilmi.
[/quote]
Juuri tämä. Pidin jo alussa selvänä tätä asiaa.
Muut eivät näe mitä selität, he eivät osaa kuvitellakaan mitä olet joutunut kokemaan.
Minä olen kokenut tuota samaa ja näen kaiken tuon. Olet vain niin tunteet esillä(eihän sitä muuta voikaan, kun on niin lähellä kipeitä asioita), että et välillä kuulosta kovin selväsanaiselta. En minäkään, jos puhun asioista, mitkä herättävät rankkoja tunteita.
Kyllä sä tarvitset terapiaa, ihan ensiksikin itsesi takia.
Olen tosi pahoillani, miten inhoittavasti nämä prinsessat(joilla helppo/normaali äitisuhde)halveksivat sinua.
Ja ymmärrän myös tuon, kuinka se ei ole helppoa, kun toinen manipuloi ja vääntää asioita, tietäen mikä tehoaa sinuun parhaiten. Se, että olet katkaissut välit, ei ole ihan niin helppoa, kuin arvata saattaisi.
Koska olet tavallaan aina ollut äitisi jatke, hänen tunteidensa mukaan kulkenut. Et saanut olla oma itsesi, tiedät varmaan jo katseestakin, mitä pahaa olet tehnyt, tai kuinka hän vihaa sinua.
Kun aloin itse puhumaan äidistäni terapiassa, minulla oli aivan kamala syyllisyyden meri. Juoksin aina hänen luokseen. Kunnes aloin ajattelemaan haluanko sitä todella, vai ajaako väärä tunne/opeytettu malli minut toimimaan noin.
Alkoi parantuminen.
Katkaisin välit. Itkin ja surin.
Hyväksyin sen, ettei hän koskaan muutu. Hän teki väärin. Minua ei rakastettu niinkuin normaaliäiti rakastaisi.
Minulla on nyt parempi, lapseni voivat paremmin kuin minä aikoinani.
Tärkeää on ettei itse jatka tuota kierrettä. Ihan pohjalla ollessani mieheni oli kovasti tukena ja minä makasin, ja makasin.
Olinhan tuota romahtamista ennen sysännyt kaiken pahalta tuntuvan toisesta korvasta sisään toisesta ulos.En saanut ajatella silloin äidistä mitään pahaa. Tulivat pakkoajatukset, paniikkihäiriö, vaikka mitä.
Olinhan kävellyt munankuorilla koko lapsuuteni ja osan aikuisuuttanikin olin äitini jatke.
Nyt olen aikuistunut, olen 37vuotta, ja voin hyvin. Pura vihaasi, pura itkuasi, terapiassa ja miehellesi.
Toivon sinulle elämää irti noista asioista, elämää oman perheesi kanssa, äitisi ei siihen kuulu.
Tiia
[/quote]
Kiitos tästä kirjoituksesta. Et voi arvata (tai ehkä voitkin) miten mukavalle ja myös helpottavalle tuntuu lukea kokemuksista, joissa puhutaan samaa kieltä, kuin mitä itse on kokenut ilman että sillä on sanoja. Siis juuri sen(kin) takia on aivan eri asia olla aikuisen narsistin puoliso vaikkakin olisi itse terveestä perheestä, kuin lapsi narsistin kanssa, että kaikelle sille epänormaliudelle, vaikkei se aina olisi suuren suurta ei vain ole sanoja. Koska ei kolme-neljä vuotias lapsi vielä osaa ajatella, että ahaa, nyt se tunnevammainen paska alistaa minua eikä edes sitä, että tämän tuntuminen pahalta ei ole normaalia, kuten aikuinen osaa.
Ja nauratti toi prinsessat. Just. Justiinsa niin. Huvittaa, kun kuvittelevat kohtaavansa the prinsessan, voi, tietäisivätpä vaan, että jos isäsi mielestä voit käydä hänellä kerran viikossa, ettei isän oma elämä sotkeennu liikaa niin ei siinä hirveää prinsessaa pääse kasvamaan. Ja äitisi haukkuu sinulle sen takia kuitenkin ainoan ihmisen, johon luotat. Ja jonka toiminta ei ole sinun vikasi millään lailla.
Toi "olet äitisi jatke" kolahtaa. Niin just. Niin mä oon. Sen mä tunnistan. Olen aina ajatellut sen olevan minun heikkouttani päästä irti, en ole koskaan hahmottanut, (enkä hahmota vieläkään), millä tavalla äiti minua muka haluaa pitää otteessaan, sehän on paha mulle. En voi niinkin käsittää, miksi hän tekisi mitään, mikä on pahaa minulle edes tietämättään, koska hän on kuulemma niin hyvä kasvattaja. En toki ole ollut itse samaa mieltä, mutta sekin on sitä, että minä koen, että mä olen vinksahtanut. Että täytyyhän hänen olla hyvä, kun en mäkään oo osannut itse kasvattaa itseäni sen paremmin. (Nyt juuri kun luin tuon mitä viimeidenä kirjoitin alan tajuta taas jotain...eli että ei hän olekaan niin hyvä, mitä itse sanoo).
Mutta äitini jatke olen, koitan tehdä kuten äiti sanoo ihan kaikessa, paitsi silloin kun en pysty ja mulla keittää yli. Olen halunnut, että äiti on iloinen ja tyytyvänen minuun. Olen luullut, että hän haluaa mun parasta, ja ettei hänelle riitä se, että hän haluaa, vaan että hän myös antaa mulle mun parasta, koska hän on aina sanonut, ettei se riitä, että haluaa, vaan asiat pitää myös tehdä kuten pitää.
Menin nyt vaan ihan sanattomaksi sun viestistäsi (tässä kohtaa), ehkä kohta pohdin sitä viel lisää. Hieno, mahtava viesti. Se kiinnostaa, miten sä sait "maata", ja miten sun toipuminen alkoi/tapahtui. Jos jaksat/haluat siitä sanoa jotain.
ap
[/quote]
Siis, sinun isäsihän tässä on tarinan konna eikä äitisi. Sun isäs hylkäsi sinut ja äitisi, eikä ilmeisesti puuttunut pahemmin kasvatukseen mitenkään. Kuitenkin sanoit että sinulla oli kaikkea, soitit pianoa, kävit partiossa ja leireillä. Jo teini-iässä sinulla oli vääristynyt kuva itsestäsi "et ollut kuten muut, olit aivan eri maailmasta", kuten yhdessä viestissäsi sanot.
Sinun äitiparkasi näki jo kun olit teini kuinka itsekäs, narsistinen ja manipuloiva sinä olet. Lapsen isä, joka oli karannut tiehensä, vetäytyi vastuusta etkä päässyt kuin kerran viikossa istumaan sievästi sohvalla ja kuitenkin olet noinkin idealistisen kuvan isästäsi maalannut? Ihannoit ihmistä joka paskan vertaa piittasi tunteistasi?
Ilmeisesti äitisi kuitenkin rahoitti harrastuksiasi, maalasit hänestä ketjun alussa kuvan että hän on rahanahne, mutta ei saanut penniäkään isäsi suvulta. Eli äitisi itseasiassa maksoi kaikki ratsastukset, pianon soitot, leirit, vaatteesi jne ja sai sinulta epäkiitollisuutta?
Otit mieheksesi miehen jota et rakasta ja pidit sivusuhdetta samalla. Sait kaksi lasta joista et välitä. Oikeastaan sinulla ei taida kiinnostaa.
Ja nyt sitten selität kuinka äitisi on narsisti? Hyvä ihminen. Kuka tuohon ansaan haksahtaa?
[/quote]
Ei äiti mitään rahoittanut. Äiti asui isäni äidin asunnossa eron jälkeen yhtiövastikkeella. Isä maksoi harrastukseni. Ja joo, isä on osaltaan konna, mutta se ei poista äitini kylmyyttä. Miksi äiti kaatoi vihansa epäonnistuneesta avioliitostaan minun niskaani?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 17:46"]
681
Oikeastaan, sinä olet ihan yhtä tunnekylmä kuin isäsi ja tietämättäsi toistat isäsi jalanjälkiä kaikella tuolla kylmyydellä ja itsekkyydellä. Äitiparkasi saa ihan syyttä syyt niskaansa. Anna hänelle jo anteeksi se, että erosi isästäsi. Tuollainen jumalointi isääsi kohtaan saa jo epäilemään että kyseessä on riippuvuussuhde isääsi. Mitä kaikkea se sitten sisällään pitääkään..
[/quote]
Missä mä jumaloin osääni? En kanna äidilleni kaunaa että erosi isästäni. En muista koko asiaa, olin 2,5v. Minulle on vain jälkikäteen sanottu, että luultavasti ero vanhingoitti minua mutta se on isäni syy, että hylkäsi minut erossa ja alkoi hoitaa minua vasta kun minusta oli hänelle iloa ja seuraa eikä pelkkää vaivaa.
Mutta äitini käyttäytyi silti häijysti minua kohtaan enkä aio antaa sitä anteeksi tuolla lailla. Äidin olisi pitänyt SUOJELLA minua ja koska ei kyennyt se oli hänen syynsä, eikä kääntää nyt sen seurauksia MINUN syykseni.
Ja olen sanonut jo, etten odota äidiltäni virheidensä myöntämistä, vaan en vain halua enää olla missään tekemisissä hänen kanssaan koska aivan kuin ei hänkään välittänyt minusta mä en nyt välitä hänestä enää. Eläköön omaa elämäänsä täysin rauhassa, mä elän omaani.
ap
Ja katsotaan nyt, miten tää kesä menee, kun en toteuta äitini toivetta tavata häntä ja sukulaista kuten hän oli halunnut. Toivon, ettei tule mitään lapsellista huutoa tai marinaa äidiltä, ettemme suostu hänen pyyntöönsä hänen tavallaan, koska en ole ilmeisesti sitä ansainnut?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2015 klo 17:21"]
Hsp on bisnestä.
[/quote]
Niin on ilokin. Toki sitä voi harjoittaa ilmaiseksikin, mutta niin kai voi olla hsp:kin?
ap
Ehdotukseni: jätetään nyt toi ap ihan vaan itsekseen vaikkapa sielunsisar Tiian kanssa
Olematonta hattua on kyllä pakko nostaa niin taitavasti ap täällä kusettaa. Itse on pahasti mielenterveysongelmainen.Äitinsä taitaa olla ihan fiksu nainen
Lopuksi: VITUT AP:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt äiti oli sanonut miehelleni, ettei ole saanut minulta vastausta. Nyt leikkii siis, ettei ole huomannut väleissämme mitään outoa tai kummallista. (Paitsi että muisti nyt, että joutuu puhumaan miehelle.) Mies vain sanoi, että ai jaa, tms. Sitten puhelu oli keskeytynyt, kun äitini oli ollut ulkosalla.
Tajusin tänään, että kyllähän mä olen aika vastuuton. Mutta olen sitä ihan tarkoituksella ja koska en osaa muutakaan. Miehen mukaan mun ois pitänyt saada tehdä asioita tavallani, jotta olisin oppinut ottamaan vastuuta ja juuri tätä äiti ei ole halunnut. Ja jos jotain teinkin niin hän kertoi aina miten mä tein kaiken väärin.
Mä nautin nyt siitä, etten ota mistään mitään vastuuta ja antaa muiden hoitaa kaikki! Otan vastuuta vasta sitten jos joku ystävällinn sielu opettaa, kuinka sitä otetaan niin ettei tunnu koko ajan helvetin pahalta ja epäonnistuneelta. Sanoin miehellenikin, että en mä tosiaan taida ottaa mistään mitään vastuuta. Se oli ihan että okei. Hän sit ottaa, kuten on ottanutkin. Tuommoiset miehet on kyllä aika ihania <3 Äitikin ois varmaan halunnu :D
ap
Äidin naama menee aina ihan vihaan, kun se näkee, etten ota vastuuta mistään... Voooiii.... Mä toivon, että meidän lapset saavat toimia sen verran itsenäisesti, ettei heitä tukahduteta tällä tavalla pois elämästä sivuraiteelle. Mutta mieheni tuntien ei tukahduteta.
ap
Kiitos vastanneille. Sen opin, että jos vielä teen ketjun äidistäni, niin en mainitse siivoamisesta mitään. Palstalla on näköjään aivan liikaa heikompaa ainesta, joka ei osaa takertua kuin siihen.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.06.2015 klo 16:24"]
Kiitos vastanneille. Sen opin, että jos vielä teen ketjun äidistäni, niin en mainitse siivoamisesta mitään. Palstalla on näköjään aivan liikaa heikompaa ainesta, joka ei osaa takertua kuin siihen.
ap
[/quote]
Heikompaa ainesta? Eiköhän sinun elämänhallinnan puute ole oleellista tässä
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 12:36"]
Onpahan syy olla haluamatta ihmisiä kylään kun ei viitsi siivota! Onko ap.n elämänhallinta pettänyt, oletko masentunut tai mt-ongelmainen? Tuo muukaan sepustus ei kuulosta ihan normaalilta.
[/quote]
On elämänhallinta pettänyt ja äidin toiminta on siihen yksi syy. Siksi en enää halua nähdä häntä enkä antaa hänen vaikuttaa minuun.
Ja siis frankly my dear jos äitini onni olisi minulle tärkeää, siivoaisin. Mutta kun se ei ole. Niin ainoa syy olla siiboamatta olisi se, että äiti saa sitten hävetä, kun sukulaisensa näkee, ettei äiti ole oikein onnistunut tyttärensä kasvattamisessa. Kun äiti kerran haluaa ottaa sen niin päin, sen sijaan, että antaisi mun valita siisteystasoni itse.
[/quote]
Vain teini voisi kostaa äidilleen olemalla siivoamatta...
Lapsellisuuden huipentuma
Tätä ketjua seuraa joku muukin kuin minä, joka näkee että itse ongelma ei ole siivoamisessa. Ja nämä ihmiset täällä ovat se turva. Ei näitä asioita helposti voi kenelle tahansa livenä puhua, itse tajusin aikoja sitten, että kukaan ei ymmärrä hölkäsen pöläystä koko aiheesta. Täältä avun sain.
Ketju on lukittu.
Taidat oikein kieriskellä epätoivossasi. Nyt katse ylös navasta, et ole niin ainutlaatuinen ihminen kuin luulet. Miten ne miljoonat asunnottomat, lapset jotka myydään seksiorjiksi, Isiksen sieppaamat naiset, lapset ja miehet jotka teloitetaan? On helppoa ulista omaa pahaaoloa, mutta koetappa mitä voit tehdä asialle? Jos et mitään, niin kerron sinulle yhden salaisuuden: äitisi ei hallitse sinua, sinä hallitset itse itseäsi.