Huonoa omaatuntoa teille töissäkäyville äideille, olkaa hyvä! ov

Kukaan ei ole vielä vastannut jo pariin otteeseen kysyttyyn kysymykseen isän roolista lapsen hoitajana. Isät eivät ilmeisesti joudu kantamaan huonoa omatuntoa lasten jättämisestä hoitoon, vaan tämä on vain äideille annettu "etuoikeus".



Lähdin itse takaisin työelämään lapsemme ollessa vuoden. Pää ei varmaankaan olisi kestänyt pitempää aikaa kotona. Olen korkeasti koulutettu ja koen, että minulla on paljon annettavaan yhteiskunnalle työni kautta. Meillä ei kuitenkaan laitettu lasta päiväkotiin, vaan lapsen isä jäi kotiin puoleksi vuodeksi.



Meidän tapauksessa yhdessä hankittu lapsi ja lapsen mukanaan tuoma vanhempain- ja hoitovapaa tarkoittavat, että molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus olla koton lapsen kanssa, mutta myös että _molemmat_ ottavat vapaata töistä niin että jommankumman ura ei suhteettomasti kärsi. En ymmärrä miksi minun naisena olisi pitänyt jäädä moneksi vuodeksi kotiin kun ei kukaan vaadi tätä mieheltäni. Meidän tapauksessa olen kuitenkin se vanhemmista joka on ollut kauemmin kotona lapsen kanssa. (Nyt olemme tosin muuttaneet toiseen maahan minun työni takia ja isä on taas kotona lapsen kanssa ennen kun uusi hoitopaikka löytyy).



Sen sijaan että kauhistellaan sitä että äiti (miksi muuten aina äiti laittaa lapsena hoitoon, eikä isä?) laittaa lapsen hoitoon esim. vuoden ikäisenä, tulisi kysyä miksi ei _isä_ ota saman verran vapaata töistä ja jää kotiin hoitamaan lasta? Johtuuko tämä siitä, että suurin osa täällä palstalla syyllistävistä koti-äideistä ovat täysin riippuvaisia miehensä toimeentulosta, joten ajatus miehen jäämisestä kotiin on aivan utopistinen? Tietenkin ymmärrän, että joissain tapauksissa hoitovapaalla oleminen ei ole taloudellisesti mahdollista, mutta ärsyttää kun keskustelu aina pyörii äitien ympärillä.

lue koko pino, löysin ainakin kolme mainintaa koti-isästä.



meidänkin mies hoitaa lapsia kotona 2vuotta, se oli meille aivan itsestäänselvyys.

Meilläkin mies on pitänyt hoitovapaata kummankin lapsen kanssa. Minä en ole ollut hoitovapaalla päivääkään ja yhtä hyvä hoitaja se isä on.



Tietty osa kotiäideistä tosiaan on riippuvaisia miehen palkasta ja miksihän pienten lasten isät tekevät tutkimustenkin mukaan eniten ylitöitä? Rahoittaakseen vaimon kotona olon ja sen uuden talon? Se on helppo mammojen huutaa katsomosta kun on mummot ja mammat auttamassa, mies tuo tilipussin kotiin ja leikkaa nurmikot kaupan päälle. Toinen ryhmä on ne, joilla on valmiiksi niin pienet tulot, että saavat kuitenkin tukiaisia ja niiden yhteisvaikutus on niin lähellä käteenjäävää palkkaa -matkakulut ja hoitomaksut, että ei kannata mennä töihin.



Ja iso osa kotiäideistä on äitinä myös miehelleen, mies ei osaa pukea, viedä neuvolaan jne. näiden mammojen mielestä. Puistoissa päivitellään miesten edesottamuksia, kuin nämä olisivat isoja lapsia. Kun oma mieheni on vienyt lapsiamme neuvolaan, on eka kysymys ollut "missä äiti on?" No töissä hei.

nauti kotona lapsistasi, jos et halua töihin mennä. Tai pyydä miestäsi jäämään lauman kanssa kotiin, ei taitaiskaikkien isien kohdalla onnistua. töihin lähtö onoma valinta. Toiset tykkää ja toistenmielestä taas kotona oleminen on parempi lapsille. älkää kuitenkaan ajatelko ja yleistäk, et jokainen lapsi joka viedään hoitoon nuorena, niin hän jää vaile äidin rakkautta. Omasta tilnteestani sen verran, et menin töihinlapsen olessa10 kk, nautin töistä ja nautin myös siitä kun hain lapsen pois hoidosta, tuli oikein ikävä päivän aikana.ja taas toisen kohdalla teen samoin, molemmat hoitoon...päivätyö, mikäs siinä. Oma valinta, joten ap ei hetkauttanut minua omalla ajatusmaailmallaan sitten yhtään. ap stä tuli vain mieleen, et on itse väsynyt kotiäiti, mahdottomuus laittaa lapsiaan hoitoon ja lähteä töihin. taisi ap lle itselle tulla hyvä olo kun kirjoittelee tuommoista, jos ajattelet noin, parempi sinun olla kotona!!!

eikö taustalla voisi olla muuta syytä?? tuskin tuo hoitopaikka!

että tehdessäsi päiv'ällä työtäsi, se aika on pois omalta perheeltäsi?



Entä ymmärrätkö, että et kuulosta kovin soveltuvalta hoitoalalle ja sinun tulisi miettiä uravalintaasi uudestaan?



Ymmärrätkö, että olet vain hoitotäti jonka luokse ei kotona ollessa ikävöidä, niin kuin omien vanhempien perään?



Ymmärrätkö, että useimmat vanhemmat kykenevät luomaan vahvan ja pysyvän tunnesiteen itsensä ja lapsensa välille, sinusta huolimatta?



Ymmärrätkö, että lapsi oppii puhumaan kuuntelemalla KAIKKIEN puhetta, ei vain sinun?



Ymmärrätkö, että hoitolastesi vanhemmat luottavat sinun, tosin annat kuvan, että turhaan....

Ymmärsin kyllä kun kuopus meni 10 kk ikäisenä pph:lle hoitoon. Kylläkin 3 pv/viikko ja 5h/pv. Sydämeni itki verta. Olisin niin kovasti halunnut jääde kotiin lapsen kanssa. Jos en olisi saanut järkkäiltyä töitäni (olen yrittäjä) kohtuuteen niin olisin varmasti lopettanut yritykseni ja jäänyt kotiin. Tunsin koko ajan huonoa omaatuntoa. Ihana lapsi hänestä on kasvanut ja molemmat lapset ovat olleet 10-12 hoitopäivää kuussa maksimissaan 5 h päivässä.



Meidän päiväkodinjohtaja sanoi, että jos hoitopäivä on jatkuvasti 10 h on jo sosiaalitoimen asia puuttua. Ap on kyllä oikeassa. On surkeaa, miten vähän aikaa vauva viettää aikaa oman perheen kanssa.

töiden jälkeen lastani, lapsi kietoo kätensä minun kaulaan, ei hoitotädin. Aamulla ero ahdistaa, lapsi haluaisi olla äidin kanssa, ei hoitotädin, mutta kun äiti on kadonnut näköpiiristä, hoitotäti kelpaa päivän ajaksi korvikkeeksi. Olin paikalla kun lapseni otti ensiaskeleensa, sai ensimmäiset hampaansa, hymyili ensimmäisen kerran............

En tunne huonoa omatuntoa siitä, että käyn töissä, maksan veroni ja työllistän hoitotädin ja pyöritän omalta osaltani yhteiskuntaa, vaikka minulla on pieni lapsi. Kautta maailman sivun mummot, tädit isot sisarukset ovat hoitaneet pieniä, kun äidit on tehneet töitä......niin tämä maailma vaan pyörii...................

Ne äidit kritisoivat, jotka ovat omaa hyvää tavoitellakseen jättäneet lapsensa muiden kasvatettaviksi!!! Totuus koskee...

Ei ole kiva jos tuollaisen päästään lahon perhepäivähoitajan luokse joutuis lapsensa raahaamaan joka päivä. Päiväkodissa on melko epätodennäköistä että kaikki hoitajat olis noin vajaita vaikka joku niistä varmaan onkin. Eipähän tarvi muksun olla yhden hullun varassa koko päivää. Tosin olen vienyt muksuni hoitoon vasta 2 v, että siinä asiassa olen samaa mieltä ap:n kanssa. Mutta tuollainen kirjoittelu ei ole kovin ammatillista. Päiväkodissa sentään vähän työkaverit ja pomot vahtii kuinka siellä käyttäydytään.

aikuisena on vaikea luottaa kehenkään, olen epävarma ja mietin koko ajan mitä muut ajattelevat minusta.

Pikkuveli oli kotona 7v asti ja itseluottamus on aivan toista.

Omani saa kasvaa kotona 3 v asti

Et voi kahden tapauksen perusteella yleistää. itse olen kotihoidettu kouluikään asti, ja itsetuntoni on huono.

Ne äidit kritisoivat, jotka ovat omaa hyvää tavoitellakseen jättäneet lapsensa muiden kasvatettaviksi!!! Totuus koskee...

yhtälailla kotiäidit voivat tavoitella omaa hyvää, kyllähän kotona pääsee PALJON helpommalla. Tiedän kotiäitejä, jotka eivät ole työkykyisiä, ja fanaattisesti puolustavat kotihoitoa. Mies maksaa kaiken vastointahtooaan, ja mies painostetaan tekemään vielä yksi lapsi...

Ne äidit kritisoivat, jotka ovat omaa hyvää tavoitellakseen jättäneet lapsensa muiden kasvatettaviksi!!! Totuus koskee...

Luuletko sitten että sinusta tuntuu hyvältä kun viet kolmivuotiaasi hoitoon? Kyllä varmasti totuus sittenkin koskee... Sinne vaan muiden kasvatettavaksi!

Kyllä oikeasti hyvä äiti hoitaa lasta kouluikään saakka!

Vai muistatko itse lapsuudestasi aikaa välillä 0-3v? Luuletteko että teidän lapsillanne on aikuisina muistoja siitä kun kaksivuotiaana olivat äidin kanssa kotona?

Tuskin on. Sen sijaan varmaan muistavat ikuisesti sen ikävän kun nelivuotiaana joutuivat jäämään hoitoon kun äiti meni töihin.

Mutta av-mammat vaan esittää, että alle kolmevuotiaiden hoitoonviennistä sitä vaan on ikäviä seuraamuksia. Ettekö tosiaan uskalla tunnustaa, että kyllä se neli- tai viisivuotiatkin teitä ikävöi ja yhtä lailla haluaisi jäädä äidin kanssa kotiin?

Ei kolmivuotiaana lapsensa hoitoon vievä äiti olen sen kummempi.

OIKEA kotiäitiys alkaa sitten kukn kotihoidontuki loppuu. Ja aika harva meistä on oikea kotiäiti...

Mun pitää soittaa pomolle ja irtsisanoo ihteni. Perhana jos lapsestani tulee hoidossa joku ihmeellinen möykky joka "tunnista" vanhempiaan.. Ainakin esikoisen perusteella voisin sanoa et muiden lasten seura kasvattaa häntä todella paljon. Hän on mennyt hoitoon alta vuoden ikäisenä. Fiksu ja sosiaalinen hänestä on tullut. Äidin ja isin lapsi.



Ja jos lapsi oppii esim. hoidossa syömään lusikalla, mikä estää sitä juhlistamasta kotona, tai tekee pissan pottaan. Kyllä sitä juhlistetaan myös kotona.



Lapsihan kehittyy kokoajan. Se että lapseni ovat joitain tunteja päivästä hoidossa ei ole minulta ja lasten isältä pois. On meillä aamut, illat, yöt, lomat, viikonloput, viikolla olevat vapaat ym.



Älä kehtaa, nimittäin minua sinä Ap et saa järkyttymään.

Ap:n ei todellakaan kuuluisi olla tuolla alalla, jos tuolla tavalla asioista ajattelee.

Olen itse puolitoista vuotiaan lapsen hoitaja ja voin sanoa, että kyllä se lapsi vanhemmiltaan ensisijaisesti kaikki nuo ap:n mainitsemat asiat oppii. Ja sitten noista ensiaskeleista yms, eihän se kävelemään oppiminen yhdessä yössä käy vaan vähitellen. Joten ei ne kyllä vanhemmilta pääse ohi menemään. Ja oikean ja väärän opettaminen kuuluu mielestäni vanhemmille, olemme vanhempien kanssa sopineet säännöistä, mitä saa tehdä ja mitä ei.

Sujuvassa yhteistyössä ja avoimella kommunikoinnilla voi lasta kasvattaa yhdessä ilman, että lapsi siitä jotenkin kärsisi tai, että vanhemmat tuntisivat itsensä jotenkin ulkopuolisilta.



T: lastenohjaaja

niin tämä yhteiskunta hidastuisi aika lailla, ei ehkä pysähtyisi, mutta kuitenkin. Helppohan se on täällä kehua omaa kotiäitiyttään, mutta itku alkaisi sitten kun ei niille omille kullannupuille löytyisi lääkäreitä, sairaanhoitajia, opettajia tms koska äidit olisivat kotona homehtumassa lastensa kanssa, sillä kukaan muu ei niitä pysty hoitamaan. Uskokaa huviksenne että tuollainen yhteiskunta ei vaan toimisi, eikä kaikilla ole mahdollisuutta eikä edes kiinnostusta olla joku kotirouva.

Ymmärrätkö sinä 10kk ikäisen vauvan äiti, että se olen minä, joka näen ne lapsesi ensiaskeleet?

- onko lapseni kanssasi 24/7?

Ymmärrätkö, että lapsesi on hereilläoloajastaan minulla 9 tuntia, ja sinulla 5.

- ma-pe...

Ymmärrätkö, että se olen minä, joka opetan lapsesi taputtamaan?

- onko lapseni kanssasi 24/7?

Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi mikä on kiellettyä ja mikä sallittua?

- onko lapseni kanssasi 24/7?

Ymmärrätkö, että lapsesi takertuu päivisin minun kaulaani, kun äitiä ei ole.

- toivon että sinulla on aikaa siihen, siitä sinulle maksetaan

Ymmärrätkö, että lapsesi oppii perhearvot minulta ja minun perheeltäni?

- onko lapseni kanssasi 24/7? Tämä oli jo paksua...

Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi sen ensimmäisen sanan?

- onko lapseni kanssasi 24/7?

Ymmärrätkö, että kuulet minulta joka päivä, mitä lapsesi on tänään oppinut?

- kiva jos viitsit kertoa

Ymmärrätkö, että vaikka se pieni ei aamuisin itke perääsi, hän kaipaa silti?

- en ole idiootti, kuten eräät. Tiesitkö että tunne on molemmin puolinen?

Ymmärrätkö, mistä sinä jäät paitsi?

- en ole idiootti, kuten eräät

Ymmärrätkö, mistä vauva jää paitsi?

- en ole idiootti, kuten eräät

Minä tykkään lapsestasi ihan hirveästi ja lapsesi tykkää minusta, mutta minä olen vain lapsesi perhepäivähoitaja.

Mikä sinä olet?

- en aínakaan idiootti, kuten eräät

...tulevat maista, joissa äiti on kotona koko elämänsä.

enkä allekirjoita kaikkia väittettäsi.



Minä näin ne ensiaskeleet, lapseni nukkui päiväunia eikä todella ollut hereillä hoidossa 9 tuntia, minä opetin lapseni taputtamaan, opetin myös kielletyt ja sallitut asiat, lapseni oppi minulta meidän perheenarvot, oppi minulta myös ensimmäisen sanansa: äiti,



Olen kiitollinen, että lapsellani oli turvallinen paikka, jossa hänestä pidettiin huolta kun olin töissä. Paikka, jossa hän viihtyi ja hänestä välitettiin. Onneksi hän on oppinut paljon paljon sellaisia asioita elämässään, joita en koskaan olisi hänelle osannut opettaa.



Toki hän kaipasi minua, mikä todistaa, että meillä oli hyvä kiintymyssuhde, minäkin kaipasin häntä. En kyllä tiedä mistä hän jäi paitsi, imetinkin häntä vielä 4kk hoitoon menon jälkeen. Rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää, syliä jne hän sai varmasti niin minulta kuin muiltakin ihmisiltä.



Tänä päivänä hän on reipas opiskelija 20v, jonka ystävä sanoi hänelle ,minut tavattuaan, on sinulla mahtava äiti.



Valitettavasti kolmesta pph:sta, isästä, isovanhemmista, tädeistä, sedistä, muutamasta kymmenestä opettajasta, liudasta harrastevalmentajia, ystäväjoukosta jne ketään muuta ei ole tarpeeksi kiitetty. Vaikka he kaikki ovat kasvattaneet hänestä sen ihanan nuoren naisen joka hän on nyt.



Miksi ihmeessä meidän äitien pitäisi kantaa kaikki kunnia ja huono omatunto lapsiemme hyvinvoinnista, kukaan meistä ei yksin lasta kasvata!

Ei ammatillista koulutusta jne...Suurin osa tuntemistani on kyllä pk tätejä..ja ainakin täällä missä asun, vaaditaan pph.lle tutkinto, jos ei ammatti liity lapsiin mitenkään.