Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huonoa omaatuntoa teille töissäkäyville äideille, olkaa hyvä! ov
13.06.2008 |
Ymmärrätkö sinä 10kk ikäisen vauvan äiti, että se olen minä, joka näen ne lapsesi ensiaskeleet?
Ymmärrätkö, että lapsesi on hereilläoloajastaan minulla 9 tuntia, ja sinulla 5.
Ymmärrätkö, että se olen minä, joka opetan lapsesi taputtamaan?
Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi mikä on kiellettyä ja mikä sallittua?
Ymmärrätkö, että lapsesi takertuu päivisin minun kaulaani, kun äitiä ei ole.
Ymmärrätkö, että lapsesi oppii perhearvot minulta ja minun perheeltäni?
Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi sen ensimmäisen sanan?
Ymmärrätkö, että kuulet minulta joka päivä, mitä lapsesi on tänään oppinut?
Ymmärrätkö, että vaikka se pieni ei aamuisin itke perääsi, hän kaipaa silti?
Ymmärrätkö, mistä sinä jäät paitsi?
Ymmärrätkö, mistä vauva jää paitsi?
Minä tykkään lapsestasi ihan hirveästi ja lapsesi tykkää minusta, mutta minä olen vain lapsesi perhepäivähoitaja.
Mikä sinä olet?
Kommentit (120)
Tuntuu, että osalta äideistä puuttuu terve arvostelukyky, asiat nähdään musta-valkoisina. Lapsen ei tarvitse olla maailman napa ja palvottu buddha, jolle pitää olla täydelliset olosuhteet, sehän on ihan epänormaali tilanne. Kyse on kuitenkin perheen kokonaisuudesta. Toki vanhempien läsnäolon merkitys korostuu, mitä pienempi lapsi on kyseessä. Mutta lapsen hyvinvointiin vaikuttaa niin moni muukin asia, kuin se, onko hän kotihoidettu/päivähoidossa.
Itse menin osa-aikatöihin nuoremman lapsen ollessa 1v6kk, ja koen olevani hyvä vanhempi. Musta tällaiset aloitukset ovat käsittämättömiä. Me ainakin pyrittiin kompromissiin; en kannata pitkiä hoitopäiviä viitenä päivänä viikossa, ja koin, että osa-aikatyö oli todella hyvä ratkaisu koko perheen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa ryhmässä on 17 kpl vaipoissa olevia ja 4 hoitajaa.. Joista yksi on saairaslomalla ja sijaisia ei saada.. Homma toimii alivoimalla.. Siellä on suloisia rutaleita jotka kaipaa syliä, mutta kun ne ei riitä..
Jos lapsi on vietävä hoitoon 1-2v ikäisenä suosittelen ryhmistä tai pph...
Olen ollut tarhoissa paljon töissä ja pahamieli tulee väkisinkin siitä toiminnasta..
Ei sen tarvitse mennä niin että vanhemmat on AINA töissä ja lapsi AINA hoidossa, hakattavana ja yksin, reppana.
mutta meidän lapsi osasi kyllä sekä kävellä että taputtaa 10 kk iässä eli vaikka lapsi olisi silloin mehnyt hoitoon, minä olisin nuo asiat ihan itse nähnyt ekana. Ainiin ja meidän lapsi siis on muutenkin kotihoidossa edelleen. :)
ja ymmärrätkö että sinä hoidat minun lastani
ja ymmärrätkö ettei lapsi ole aina siellä hoidossa
ja ymmärrätkö että sinäkin olet työssäkäyvä äiti
ja ymmärrätkö että kaikki ei voi jäädä kotiin tai hoitaa toisten lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä nimittäin näin ensi askeleet, puhettakin kuulin, halaa edelleen ja kömpii syliin, eikä isä ollenkaan ole huono hoitaja. En tunne pätkääkään syyllisyyttä kun lapseni ovat isän kanssa kotona kun lähden töihin.
Joten ap sinä et oikeastaan minulle ole mitään.
Ja ihan hyvillä mielin vien syksyllä lapseni päiväkotiin ja itse menen töihin.
tossa listassa mua ketuttaa se kun ap todellakin luulee olevansa muita korkeammalla ja omistavansa kirkkaamman kruunun ku muut työssä käyvät. Ihan samalla tavalla sinäkin töitä teet. Omat lapset jäävät siinä vähemmälle tai sitten et ole hyvä hoitaja jos omat lapset ovat erityisasemassa.
Hyvä lista ap, antoi ilmeisesti ajattelemisen aihetta, kun väki näinkin kärkkäästi nousi itseään puolustamaan.
terveisin LTO
ps. Kuten useassa viestissä todettiinkin, ei se päiväkoti ole pienelle sen parempi paikka, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenelle kuuluu milloin viemme lapset hoitoon?? Me tiedämme, jotka viemme. Nuo kirjoittajat, jotka ovat apn puolella, taitavat olla suurperheiden äitejä, joilla ei muuta vaihtoehtoa ole, kuin olla kotona....eipä se kotioloisssakaan oleminen aina ruusuilla tanssimista ole. kun lapsi on päivähoidossa hänellä on säännöllinen rytmi ja kyllä joka äiti lapsensa tuntee ja tietää milloin hoitoon voi viedä. Kaveri lähti töihin vauvan olessa 10 kk, mutta palasi takaisin kotihoidontuella hoitamaan lasta...toiselle se työ voi olla myös oma henkinen reikä. jo on aikoihin eletty, et tällaisia asioita puidaan ja äiti syytetään. Miettikää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidäthän on monet viety seimeen eli päiväkodin vauvaryhmään jo 3 kuukauden ikäisinä....
Sitä ennen vieraalle hoitoon menijät altistuvat narsistiselle luonnehäiriölle...
Vaikka ettehän te usko...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisena on vaikea luottaa kehenkään, olen epävarma ja mietin koko ajan mitä muut ajattelevat minusta.
Pikkuveli oli kotona 7v asti ja itseluottamus on aivan toista.
Omani saa kasvaa kotona 3 v asti
en ole narsisti. Onko siitä jotain tietoa netissä, tuosta narsismista? tehty tutkimusta tmv?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kasvoin kotiäidin lapsena, ja inhosin sitä, että olin ainut lapsi pihapiirissä päivät kotona, ei koskaan kavereita, kun kaikki olivat tarhassa. En todellakaan ajatellut silloin lapsena, että ai kun kiva olla kotona!
Ajattelin sen sijaan, että sitten kun itse saan lapsia, aivan varmasti vien ne tarhaan!
Sitten taas nämä jotka itse ovat olleet tarhassa, ovat nyt näitä kotiäitejä.
Kyllä minut ainakin on lyönyt täysin ällikällä että mistä ihmeestä meille on 2000-luvulle yhtäkkiä pölähtänyt näitä naisia, jotka parhaassa työiässä haluavat jäkittää vuosikausia kotona.
En ymmärrä, en.
Sitten itketään kun on palkka 25% pienempi kuin miehillä, eikä tajuta katsoa peiliin. Tai toisaalta, eihän näitä kotiäitejä harmita, onhan miehellä 5000 euron palkka, paskanko sillä on väliä, että itse tienaa vaan sen 300e...
Uskokaa pois, näiden kotiäitien lapsista sitten taas aikanaan tulee niitä, jotka vievät lapsensa hoitoon, koska uusi sukupolvi aina haluaa kyseenalaistaa aiempien sukupolvien opit.
ovat olleet jo alle puolivuotiaina päiväkodissa? Aika iso ihmisryhmä...
aikuisena on vaikea luottaa kehenkään, olen epävarma ja mietin koko ajan mitä muut ajattelevat minusta.
Pikkuveli oli kotona 7v asti ja itseluottamus on aivan toista.
Omani saa kasvaa kotona 3 v asti
Heh heh!!! Juu, tuosta tuo varmaan johtuu :D :D :D
No minä olin kotona 7-vuotiaaksi asti ja itseluottamus oli pitkään nollassa, kun kouluun mennessä en ollut tottunut toisiin lapsiin. Siis tarkoitan, pitkään, useita vuosia yli lukioiän.
Kyllä varmaan parasta olisi että lapsi olisi kotona jotain 3v asti, mutta yli sen on jo liikaa. Tietysti sitten eri asia jos on sisaruksia, mutta yksinäiselle lapselle ei tosiaankaan ole parasta olla yksin kotona ja nähdä kavereita vain pari kertaa viikossa kerhoissa.
Varmaan veljesi itseluottamus riippuu enemmänkin luonteesta, jos kerran kotihoidosta HUOLIMATTA on hy vä itseluottamus...
Miten sitä itseluottamusta oppisi äidin ja lelujen kanssa???
niin lääkärit ja lakimiehet kaipaavat jotain älyllistä toimintaa kuin tälläistä vähä-älyistä ja arvotonta lastenhoitoa. kuten tuolla yllä mainittiin niin KAIKKI kotiäidit ovat varmasti amis-lähäreitä tms, jota sitäkin kannattaa katsoa alaspäin nokkaansa pitkin, minä suuri lakimies en koskaan sitä lähihoitajan apua kaipaa.
ensinnäkään ammatti tai koulutus ei paljonkaan kerro ihmisen älykkyydestä ja potentiaalista. se voi ehkä kertoa arvoista. ja hoitajia tulisi juuri arvostaa, koska me kaikki joskus kaipaamme heidän apuaan!
onhan se vaikeaa myöntää, että lasten on parempi olla kotona jos itsellä on hinku tehdä jotain älykästä. joistakuista meistä on vaan aika älykästä hoitaa myös omia lapsiamme, sillä he ovat älykkäitä, heillä on hauskoja ja ihania juttuja, heiltä voi oppia, heidän kanssaan voi kasvaa. hoidin omia lapsiani pitkään kotona, nyt heitä hoitaa korkeastikoulutettu mieheni, joka silti vaikuttaa yhä ihan älykkäältä vaikka nyt tekeekin tuollaista aivotonta hommaa... :(
oikeasti, melkein oksettaa tuo sanavalinta ja halveksunta mitä voit osoittaa kotona oloa ja lastenhoitoa kohtaan. etkö arvosta lapsiasi yhtään?
en jäkittänyt kotona kolmea vuotta
- hoidin lapsiani, koska he ovat minulle arvokkaita ja ihania
- tutustuin heihin, siihen kuinka älykkäitä ja persoonallisia he ovat
- tutustuin myös itseeni, siihen mikä minulle on tärkeää, millainen vanhempi tahdon olla, vaikeina hetkinä kasvoin ihmisenä
- harrastin paljon, ulkoilimme, liikuimme, leikimme, luimme, musisoimme, kerhoilimme, tutustuimme uusiin ihmisiin ja loimme suuren ystäväpiirin jonka parissa yhä vietämme aikaa
- vapaahetkinä opiskelin ja tein asioita ihan itseäni varten, oli ihanaa olla riippumaton työajoista, lukea keskipäivisin kirjoja, kirjoittaa tai tehdä käsitöitä.
tällä hetkellä minua arvostetaan työssäni paljon enemmän kuin ennen pitkää lapsenhoitoaikaani, koska olen huomattavasti reippaampi, pätevämpi, jaksan paremmin ja olen sitkeä, minulla on huomattavasti paremmat sosiaaliset kyvyt ja arvomaailmani on kehittynyt huikeasti.
mieheni hoitaa lapsiamme nyt ja elätän häntä, enkä todellakaan ruikuta.
minua harmittaa sinun puolestasi, ettet voi käsittää sitä, että lapsilla on arvoa, älykkyyttä, he ovat ihania seuralaisia kun heihin malttaa tutustua ja miettiä mitä voin tältä ajalta saada, mitä voin oppia. sinulle koko homma on vain jäkittämistä, oksettavaa.
me ollaan tosi häiriintynyttä ja huonostivoivaa porukkaa. Persoonallisuushäiriöitä, ,masennusta, syömishäiriöitä, burn outia, narsismia you name it :(
Samaten nuoret ja lapset voivat nykyään todella huonosti, viiltelyä, alkoholia, huumeita, masennusta....
et sillai. Mutta eihän se varhasilapsuuden hylkäämiskokemuksiin liity, eihän?
Alue: Aihe vapaa
Joka hoiti omansa kotona. Toisen 3-vuotiaaksi ja toisen 5-vuotiaaksi. Rahat ovat olleet tiukalla, samoin pinna,mutta en olisi IKINÄ voinut kuvitellakaan vieväni pieniä lapsiani muiden hoidettaviksi. Ja varsinkaan alle vuoden ikäistä.
Olen ollut monessa päiväkodissa töissä ja TIEDÄN mitä se touhu on. Isot ryhmät, aina vieraita sijaisia ja syliä ei ole tarpeeksi antaa. ja sitä syliä ne pienet eniten tarvitsevat!!
Mutta jokainen tyylillään ja kaikilla ei myöskään se oma pää kestä siellä kotona olemista,joten välillä on vaan parempi kaikille,että lapsi on muualla hoidossa.
Olen ap:n kanssa osittain samaa mieltä asiasta, mutta totuuus on se ettei nämä kirjoitukset ja syyllistämiset mitään auta. Ja mielestäni syyllistäminen ei ole oikea tie näissä jutuissa!