Huonoa omaatuntoa teille töissäkäyville äideille, olkaa hyvä! ov

Ymmärrätkö, että sinä et kuulu elämäämme jouluna, juhannuksena, viikonloppuna tai juhlapyhinä?

Ymmärrätkö paikkasi?

että ilman työssäkäyviä äitejä, sinulla ei olisi töitä?

Mulle sopii oikein hyvin. t. äiti

Nekö ne vain ovat sitä perheaikaa?

Minä näen arjen, ja se jos mikä on sitä oikeata lapsiarkea. Ja kyllä, todellakin ymmärrän paikkani, olen vain lapsesi hoitaja, mutta ymmärrätkö sinä, että lapsesi on suurimman osan ajastaan meillä? Oppii, keksii ja harjoittelee. Ja minä päivän päätteeksi kerron sinulle, mitä SINUN lapsesi on tänään oppinut.



sp

Oletko ihan oikeassa työssä? Nautitko toisten ihmisten paheksumisesta ja syyllistämisestä? Minkälaisia arvoja osaat välittää lapselle, kun aikuisillekin puhut todella rumasti? Kannattaisiko miettiä alan vaihtoa?



Onneksi lapseni ovat olleet loistavassa pk:ssa nappuloina. Henkilökounta on ymmärtänyt, että perheellä on erilaisia elämäntilanteita ja he tukevat perhettä perheenä parhaalla ammattitaidollaan. Jos olisin törmännyt kaltaiseesi vinoilijaan olisin ottanut lapseni pois ks. paikasta.

Hei ap, neuvoisin että käyt vähän juttelemassa jollekin ammatti-ihmiselle. Huolestuttaa niiden lasten puolesta joita sinä hoidat.

Ehkä näen sen siitä syystä etten ole vauvojani dumpannut hoitoon.

Valitsin hoitopaikaksi päiväkodin jossa on monta aikuista ja lapsieni ikäistä leikkiseuraa. En tuntenut omantunnon tuskia koska olin hoivannut heitä ne ensimmäiset tärkeimmät vuodet.



Päiväkodissa oli hyvät hoitajat joille voin uskoa aarteeni työpäivän ajaksi.



Ensimmäiset askeleet otettiin kotona ja puhua pulputtivat päiväkotiin mennessään.



Olen onnellinen siitä että vein lapset päiväkotiin sillä sellaista askarteluopetusta en olisi pystynyt kotona tarjoamaan. Molemmilla onkin kädentaidot huippuluokkaa kaikilla osa-alueilla. Koululaisia ovat ja keskiarvot on yli yhdeksän. Lapset ovat sosiaalisia ja pärjääviä lisäksi osaavat ottaa muut huomioon.



Täytyy myöntää etten olisi jaksanut ulkoiluttaa lapsiani niin paljon mitä päiväkodissa ulkoilivat.





Perhepäivähoitajalle en olisi lapsiani uskaltanut hoitoon jättää se kun on niin tuurinkauppaa minkälainen kohdalle osuu.

Minua huolestuttaa, että sinun on pakko härnätä ihmisiä netissä. Onko sinulla paha olla ja saat siihen tyydytystä härnäämällä muita netissä?

Nekö ne vain ovat sitä perheaikaa?

Minä näen arjen, ja se jos mikä on sitä oikeata lapsiarkea. Ja kyllä, todellakin ymmärrän paikkani, olen vain lapsesi hoitaja, mutta ymmärrätkö sinä, että lapsesi on suurimman osan ajastaan meillä? Oppii, keksii ja harjoittelee. Ja minä päivän päätteeksi kerron sinulle, mitä SINUN lapsesi on tänään oppinut.

sp

Sieltä kotoa tulee se pohja, jolle sinun kasvatustyösi rakentuu. Älä siis kuvittele olevasi se, joka saa muiden lapset oppimaan, keksimään ja harjoittelemaan.

Ymmärrätkö sinä 10kk ikäisen vauvan äiti, että se olen minä, joka näen ne lapsesi ensiaskeleet?

VOI APUA, JOSPA OPPII KOTONA KÄVELEMÄÄN?

Ymmärrätkö, että lapsesi on hereilläoloajastaan minulla 9 tuntia, ja sinulla 5.

ETKÖ NUKUTA LAINKAAN PÄIVÄUNIA?

Ymmärrätkö, että se olen minä, joka opetan lapsesi taputtamaan?

OLETKO VARMA?

Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi mikä on kiellettyä ja mikä sallittua?

ONKO KIELTOSI AIVAN EPÄLOOGISIA VAI MIKSI MOISTA VÄITÄT?

Ymmärrätkö, että lapsesi takertuu päivisin minun kaulaani, kun äitiä ei ole.

MITEN SE IPANA YLETTYY SUN KAULAAN?

Ymmärrätkö, että lapsesi oppii perhearvot minulta ja minun perheeltäni?

MIKSI ASETAT LAPSEN VANHEMPIAAN VASTAAN?

Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi sen ensimmäisen sanan?

TODELLAKO?

Ymmärrätkö, että kuulet minulta joka päivä, mitä lapsesi on tänään oppinut?

TODELLAKO? YLEENSÄ ON MENNYT IHAN KIVASTI.

Ymmärrätkö, että vaikka se pieni ei aamuisin itke perääsi, hän kaipaa silti?

YMMÄRRÄN

Ymmärrätkö, mistä sinä jäät paitsi?

YMMÄRRÄN

Ymmärrätkö, mistä vauva jää paitsi?

YMMÄRRÄN

Minä tykkään lapsestasi ihan hirveästi ja lapsesi tykkää minusta, mutta minä olen vain lapsesi perhepäivähoitaja.

ITSEASIASSA KIRJOITUKSESI PERUSTEELLA HALVEKSIT JA VÄHÄTTELET LAPSIA JA HEIDÄN VANHEMPIAAN SEN SIJAAN, ETTÄ TUKISIT KASVATUSTYÖSSÄ.

Mikä sinä olet?

TYÖSSÄKÄYVÄ LASTAAN RAKASTAVA JA LAPSENSA RAKASTAMA OIKEA ÄITI

Mielestäni ammatillisuutesi on hukassa. Tilanteesta saatat kärsiä itsekin. Mieti toimintaasi/ajatuksiasi joskus. Aloita vaikka ihan alusta, miksi olet siinä, miksi, miten ja kenelle teet työtäsi? Mitkä (kenen?) arvot ohjaavat työtäsi? Mitä tarkoittaa asiakaslähtöisyys? Jne? Jos, ja kun, suurin osa vastauksistasi alkaa sanoilla MINÄ, MINUN ja MINUSTA voit edelleen jatkaa harjoitteluja. Olet säälittävä. Pädet asiolla joihin et voi vaikuttaa tai jotka eivät oikeasti ole edes todellisia ("MINÄ opetan lapsen kävelemään, puhumaan, tavoille jne").

Näinhän se on. Osut kirjoituksellasi oikeaan ja samalla arkaan paikkaan. Joku toinen viettää lapseni kanssa enemmän aikaa kuin minä. Ajattelen tätä usein.

Minä olen opettanut, mitä tarkoittaa sana "ei",

Minä pidän lasta paljon sylissä, tai istun lattialla, jolloin lapsi ylettyy.

Minä en aseta lasta vanhempiaan vastaan, vaan päinvastoin "tökkiä" heitä enemmän toisiinsa.

Minulta lapsi oppi ensimmäisen sanansa.

Päivät on meilläkin menneet mukavasti, kotonaan kiukuttelee.

Ja todellakin, minulla myös on lapsia, ja tiedän mitä vanhemmuus on.

Tämä on ensimmäinen näin pieni hoitolapseni, ja paha mieli on lapsen puolesta, ja kirjoituksellani halusinkin selvittää, tiedättekö äidit/isät mitä menetätte menemällä töihin.



Ilman sarvia ja hampaita t; AP

Tämä on ensimmäinen näin pieni hoitolapseni, ja paha mieli on lapsen puolesta, ja kirjoituksellani halusinkin selvittää, tiedättekö äidit/isät mitä menetätte menemällä töihin.

Ilman sarvia ja hampaita t; AP

Kasvata nyt vielä vähän sitä ammatillisuuttasi. Mua oikeasti naurattaa tämä sun "paha mielesi". Mikä hätä sillä lapsella nyt on? Mikä hätä sulla on? Tuleeko asia sua liian lähelle kun olet noin herkkänä? Mikä koulutus sulla on kun ihan perusjuttuja lapsen kehityksestä on hakusessa?

Lukekaapa ap.n aloitus uudelleen ja miettikää. Näinhän se menee. Ja ap ei syyllistänyt ketään, vaan kysyi, että ymmärrätkö.

T: kotiäiti myös

Itselläni on todella paha mieli kun molemmat lapset joutuvat hoitoon 1½ vuotiaina.



Mutta se on aikaisintaan silloin, jotta näen nuo ensiaskeleet, kuulen ensimmäiset sanat ja olen varma, että tuon ikäinen jo pärjää!



On sydäntäraastavaa, ettei voi olla kotona pitempään, mutta onneksi meillä on todellakin ollut niin rakastava pph, että hänelle on voinut lapset antaa kasvatettavaksi!



Hänelle olemme paljosta kiitollisia, hän on opettanut lapsemme kuivaksi, opettanut leikkaamaan saksilla jne. HÄN todellakin on opettanut paljon asioita, mutta näen kuitenkin, että koko elämä on oppimista ja harvan asian me kotoa opimme. Arvot ja periaatteet, kaikki muu on kai ihan sama kuka sen opettaa? Kunhan joku opettaa? Meidän on vain hyväksyttävä, että todennäköisesti algoritmit ja muut oppimista vaativat asiat lapsellemme opettaa joku muu. Tärkeintä on pitää huoli, että rakastamme ja annamme lapsillemme turvaa ne hetket jolloin lapsi ei ole "oppimassa" jossain muualla.



Liikaa rakkautta lapsi ei voi saada! Se ei haittaa, että hoitaja rakastaa lasta ja lapsi hoitajaa. Mutta jos kotona ei sitten rakasteta ja anneta turvallisuuden tunnetta, hellyyttä, ollaan hukassa. Kaiken muun voi kodin ulkopuolella oppia. Jopa kävelemään!



Toivon koko sydämestäni, että lapsemme pääsevät takaisin samalle pph:lle kun lapset on hoitoon vietävä!



Nykyajan imetyssuositustenkin valossa, katsoisin, että 1 vuoteen asti on lapsen tärkeää olla kotona. Siitä eteenpäin lapsi oppii kommunikoimaan ja esittämään tarpeensa jo muullekin kuin vanhemmille!

Kai tiedostat sen, että et voi panostaa omiin lapsiisi NIIN täysillä kuin voisit, jos et tekisi töitä, vaikka teetkin niitä kotona. Ymmärräthän sen? Jokaisen hoitolapsen myötä jotain on pois omilta lapsiltasi.

Työssä käyvä äiti. Hoidan niitä lapsia, jotka on huostaanotettu...

Ymmärrätkö , että kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin loppuelämäkseen (= ruveta pph:ksi) vaikka se oli alunperin suunnitelmissa? Aivan, ET.



Ps. Ymmärrätkö sitäkään, että meidän poika otti ekat askeleensa jo ennen kuin täytti 8kk? ;)