Huonoa omaatuntoa teille töissäkäyville äideille, olkaa hyvä! ov
Ymmärrätkö sinä 10kk ikäisen vauvan äiti, että se olen minä, joka näen ne lapsesi ensiaskeleet?
Ymmärrätkö, että lapsesi on hereilläoloajastaan minulla 9 tuntia, ja sinulla 5.
Ymmärrätkö, että se olen minä, joka opetan lapsesi taputtamaan?
Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi mikä on kiellettyä ja mikä sallittua?
Ymmärrätkö, että lapsesi takertuu päivisin minun kaulaani, kun äitiä ei ole.
Ymmärrätkö, että lapsesi oppii perhearvot minulta ja minun perheeltäni?
Ymmärrätkö, että minä opetan lapsellesi sen ensimmäisen sanan?
Ymmärrätkö, että kuulet minulta joka päivä, mitä lapsesi on tänään oppinut?
Ymmärrätkö, että vaikka se pieni ei aamuisin itke perääsi, hän kaipaa silti?
Ymmärrätkö, mistä sinä jäät paitsi?
Ymmärrätkö, mistä vauva jää paitsi?
Minä tykkään lapsestasi ihan hirveästi ja lapsesi tykkää minusta, mutta minä olen vain lapsesi perhepäivähoitaja.
Mikä sinä olet?
Kommentit (120)
Miksi vanhempien syyllistämisen sijaan nämä "ammattilaiset" eivät vaadi päivähoitoon laatua ja lisää resursseja?
Joten me pihistelemme ja odotamme sitä omakotitaloa vielä muutaman vuoden. Ainoa, johon voisin luottaa on lasten jompikumpi isoäiti.
Täyttää neljä. Olen tosi tyytyväinen, että meillä päästiin päivähoidotta tähän asti. Nyt lapset saavat siitä ne hyvät puolet (kaverisuhteita ja virikkeitä), mutta eivät huonoja.
Sain vieläpä juuri sen päiväkotipaikan, jonka halusin. Erittäin laadukas hyvä päiväkoti ja ihanat hoitajat.
Ja päivät ovat lyhyitä, max 5 tuntia.
provo taidat olla!
Tai tuskin ainakaan olet 10kk ikäisiä hoitanut, jos et tiedä että tuonikäiset kyllä vielä eivät suinkaan ole hereillä 9h hoitopäivän aikana, vaan nukkuvat kyllä ainakin 2h päikkärit.
Mutta ainahan te provoilijat jostain paljastutte...
ap sohaisi erittäin arkaan paikkaan :))
Miksi laitoit hymiön tuon havaintosi perään? Onko sinusta siinä jotain hauskaa, ettei jollain toisella äidillä oikeasti ole varaa jäädä kotiin?
Sairas ihminen olet kyllä jos olet VAHINGONILOINEN siitä, että sinä voit olla kotona kun jonkun toisen on mentävä töihin.
Huh huh!
On itsestään selvää että jokaisessa ammatissa on sekä hyvin että huonosti alalle sopivia työntekijöitä, ja ainakin omat kokemukseni kyllä antavat tukea sille uskolle että suurin osa perhepäivähoitajista on mukavaa ja empaattista porukkaa joilla on aito halu toimia osana sitä "koko kylää" joka lapset kasvattaa.
Myös oma pph:mme on aivan ihana, ja minusta on vain rikkaus että hän on yksi ihminen lisää siihen listaan jota lapsemme rakastaa ja jolta hän oppii asioita.
toivottavasti ei tartu lapsiin tuo ennakkoluuloisuus
Mikä koulutus sulla on kun ihan perusjuttuja lapsen kehityksestä on hakusessa?No eihän pph:lla tarvi mitään lastenhoitajan koulutusta olla. Joillain voi olla, mutta on niitäkin, jotka vain hoitavat, eli pph ei välttämättä ole mikään lastenhoidon ammattilainen, vaikka lapsi hoitaakin. Näkeehän sen jo ap:n aloituksesta, tyypillistä huonosti koulutetulle naiselle. Kun jotain asiaa käsitellään, sitä käsitellään tunteen, ei faktojen kautta.
Yhä pohdin sitä miksi tehdä niitä lapsia jos niitä ei ole varaa hoitaa kotona ensimmäisiä vuosia. Lapsi ei voi olla kovin haluttu jos siihen ei voi muutamaa vuottaa satsata. Inhottaa kuulla miten jotkut äidit sanovat että pää hajoaa lapsen kanssa kotona!? :O
perheiden tilanteet ovat erilaiset, mutta kuten kuka tahansa lastenpsykiatri voi vahvistaa lasten tarpeet ovat samat perheistä riippumatta. he tarvitsevat elämänsä ensi vuosiksi yhden pysyvän koko päiväisen ihmissuhteen. He elävät symbioosissa yleensä äitinsä kanssa ja on vaarallista katkaista tämä symbioosi.
Tulokset ovat nähtävissä pahoin voivissa nuorissa. yleensähän nämä varhain hoitoon menneet ovat reippaita koululaisia, jotka ovat oppineet kätkemään pahan olonsa ja selviämään itse. Ongelmia alkaa tullakin myöhemmin. Ei tietenkään kaikille. jotkut selviävät vaikka minkälaisista traumoista ilman ongelmia, mutta eivät kaikki. monilla nuorilla on ongelmia ihmissuhteissa, ei pysty luottamaan toiseen jne. Vaikea tietysti sanoa mikä johtuu mistäkin, mutta kyllä varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat heijastuvat sinne aikuisuuteen asti.
Kuka tahansa ap:n kaltainen, vahingoniloinen tollo pääsee toisten lapsia hoitamaan? Olen tämän aloituksen luettuani iloinen siitä, että oma yksivuotiaani on turvallisesti hoidossa mummolla, joka aidosti rakastaa lasta, eikä ole vahingoniloinen, vaan iloinen siitä jos lapsi päivällä jonkun uuden asian oppii.
En minäkään kyllä olisi mennyt töihin jos lapsi olisi pitänyt viedä vieraalle hoitoon, mutta onneksi pääsi mummolaan!
Inhottaa kuulla miten jotkut äidit sanovat että pää hajoaa lapsen kanssa kotona!? :O
Rakastan lastani, mutta minulla on ollut pitkä elämä jo ennen häntäkin. Olisi tuntunut todella todella vaikealta laittaa jäähylle kaikki se, mitä olin työelämässä ja opiskeluissa saanut aikaiseksi ja tavallaan keskittyä vähemmän älylliseen toimintaan vuotta pidempään. Oma ratkaisuni oli se, että teimme lapsen, olin vuoden kotona ja tein jatkotutkintoa samalla valmiiksi. Sitten menin takaisin ihanaan työpaikkaani tutkintoa rikkaampana, lapsi meni hoitoon 4 kertaa vanhempana kuin minä aikoinani ja ihan fiksu sällihän siitä on tullut.
Äitipiireissä oli kivaa, mutta vuosi riitti sitä.
menisi se palaute paljon paremmin perille sillä keinolla.
maailmassa asuu miljoonia lapsia yksin kaduilla ja me vatkataan miten kamalaa se päivähoito nyt on. Onkohan muuten tutkimusta kuinka monta lasta vuosittain menee 10kk iässä hoitoon? On aika pieni tuo prosentti, itse tunnen 2 tällaista lasta.
Sinänsä kiva että tämä uusi palsta on lopultakin hyväksytty! Meni monta viikkoa ilman näitä pitkiä vuodatuksia päivähoidosta.
Kaikille ei riitä kakkavaippa-syöttörumba vuosia, lähipiirissä varsinkin älykkäimmät naiset (ystäväpiirissäni lääkäri, lakimies) tarvitsevat muitakin virikkeitä. Hermostunut, tyytymätön ja masentunut äiti ei ole yhdenkään lapsen etu. Te lähäri-amikset ette vain ymmärrä, että naisiakin on erilaisia - lastaan voi todella rakastaa, vaikkei häntä kotihoidossa pitäisikään 5-vuotiaaksi. Omani vein hoitoon 2-vuotiaana, yhtään enempää en olisi jaksanut enkä edes voinut olla kotona.
Syyllistäkää lisää vaan, osoitatte sillä typeryytenne =).
Ongelmia tulee, jos muutkaan perhe-elämän osa-alueet ei toimi (esim. äiti ei vastaa kuin hyvin vähän vauvan tarpeisiin, äiti tai isä vähättelee lasta jo pienestä pitäen, vauvan "kommunikointiin" eli esim. itkuun ei vastata, käytetään väkivaltaa tms, kotona turvaton ilmapiiri ym..). Hyvä päivähoitopaikka ja rakastavat vanhemmat ei tee lapsesta mitään ongelmanuorta! Järki käteen. Et pysty tähän yhtäkään tutkimusta tuomaan sanojesi tueksi (että siis päivähoito johtaa ongelmanuoriin tai varhaisen kiintymyssuhteen vaaralliseen katkeamiseen tms.), koska sellaista ei ole.
perheiden tilanteet ovat erilaiset, mutta kuten kuka tahansa lastenpsykiatri voi vahvistaa lasten tarpeet ovat samat perheistä riippumatta. he tarvitsevat elämänsä ensi vuosiksi yhden pysyvän koko päiväisen ihmissuhteen. He elävät symbioosissa yleensä äitinsä kanssa ja on vaarallista katkaista tämä symbioosi.
Tulokset ovat nähtävissä pahoin voivissa nuorissa. yleensähän nämä varhain hoitoon menneet ovat reippaita koululaisia, jotka ovat oppineet kätkemään pahan olonsa ja selviämään itse. Ongelmia alkaa tullakin myöhemmin. Ei tietenkään kaikille. jotkut selviävät vaikka minkälaisista traumoista ilman ongelmia, mutta eivät kaikki. monilla nuorilla on ongelmia ihmissuhteissa, ei pysty luottamaan toiseen jne. Vaikea tietysti sanoa mikä johtuu mistäkin, mutta kyllä varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat heijastuvat sinne aikuisuuteen asti.
Se on joku kumma ajatus, että kun vanhempi voi hyvin niin lapsikin voi. Eihän se niin mene. lapsella on omat tarpeensa jotka eivät riipu siitä hajoaako äidin pää vai ei. itsekin olen korkeasti koulutettu, mutta kyllä sitä nyt muutaman vuoden jaksaa lasten kanssa olla. Tai miksi niitä pitää tehdä jos ei niitä jaksa.
Tutustukaapa vaikka Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoituksiin, sieltä löytyy mielenkiintoista faktaa, ei siis mitään av:n mammojen mutu-tietoa.
Sairas aloitus. Mietipä ap motiivejasi, miksi kirjoitit tuon. Takuulla et ole perhepäivähoitaja, vaan katkeroitunut, työkyvytön kotiäiti.
Aina vaan sanotaan että lukekaa sitä Keltinkangasta.
vuoden vanhana. Nyt hän on kahdeksan ja vieläkin käydään kylässä pph:lla noin kerran kuukaudessa, koska meillä on lämmin ystävyys jatkunut, vaikkei enää olla hoitosuhteessa. Olen ollut tyytyväinen hoitajaan, joka välittää lapsesta ja yhteistyöllä olemme kasvattaneet lapsesta sen avoimen ja herttaisen tokaluokkalaisen, joka hän nyt on.
(Vanhempi lapsi oli kotona 4v., enkä kyllä huomaan heidän kasvatuksessaan/ turvallisuudentunteessaan mitään eroa...)
Sinänsä olisi kuitenkin hassua, jos kaikki alle kaksivuotiaiden vanhemmat jäisivät kotiin tai alkaisivat pph:ksi.... Nooh, eipähän olisi hoitopaikoista ainakaan pulaa, mutta tulisikohan joillekin toisille aloille työvoimapula?
Eiköhän anneta kaikkien mennä tyylillään, kovin kärkkäästi arvostelematta ainakaan. Aurinkoista perjantaita kaikille pph:lle, äideille, lapsille, naisille, miehille:)