Huonoa omaatuntoa teille töissäkäyville äideille, olkaa hyvä! ov

Mä oon teillekin yrittäny sanoo, että perhepäivähoito ei ole turvallista, eikä pph:t ole ammattitaitoisia kasvattajia. Tässä sen näkee. Ap on suuruudenhullu. Niin kuin joku tuolla kertoi, ettei lapset edes kouluikäisenä muista ekan hoitajan nimeä. Laittakaa vaan nimenomaan pienet lapset tarhaan, se on turvallista ja oikeaa hoitoa.

Joo no tarhassa olin pienten puolella töissä tässä muutamia tilanteita esim. ruokailusta: 1 1/2v ei suostunut syömään ja huusi pöydässä. Hänet laitettiin remmeillä kiinni syöttötuoliin ja vietiin käytävälle miettimään.. Että tädit saapi syödä rauhassa... ( En uskaltanut kritisoida, koska olin vain sijainen) Kokoajan henkilökunta sairaana ja alivoimalla painettiin tukkutyötä. Lapset vessaan ja pukemaan.. ei jäänyt aikaa yksilölliseen hoitamiseen.. Huutamista ja hampaiden kiristelyä... Sitten kun lapset nukahtivat meni tädit kaffelle haukkumaan vanhempia... Ketään ei säästelty.. Tämän takia vihasin sitä työtä ja menin ihan muulle alalle... Miehen raksafirmaan töihin siellä painan hommia miesten kanssa :)

No TARHAT ihan kammottavia paikkoja

eli mikä on mielestäsi ihan tavallinen perus palkka? Paljon lyhennätte lainaa kk:ssa? Miten kuvittelet mieheni kulkevan yli 20km työmatkan ilman autoa kun ei julkisilla pääse enää työstä pois yöllä työajan päätyttyä eli käveleekö tuon matkan ja on kotona juuri, kun pitäis lähteä jo takaisin töihin, että säästetään?

Meillä myös kuitenkin lapsilla pitää olla ruokaa ja vaatteita, enkä niistä ala tinkimään tai laskemaan joka euroa voidaanko nyt tehdä sitä tai tätä. Itselleni en ole ostanut lasten syntymän jälkeen mitään, joten siihen ei tosiaan mene ylimääräistä rahaa. Kuvittelisin kuitenkin miehesi palkan olevan huomattavasti suurempi kuin mieheni, etkä siis pysty tilanteeseemme asettumaan, sillä mieheni palkka on pienempi kuin minun.



T:se joka voi jäädä kotiin mielellään, jos vaan saa samanverran rahaa kuin työstäkin, että eletään

Kommentteja sellaiselta ihmiseltä, joka on mennyt itse hoitoon kolmekuisena ja joka on asunut maassa, jossa äitiysloma on 6 viikkoa, mutta onneksi pikkulapsiaika on vietetty Suomessa.



-Ymmärrätkö, että minun, joka olen siis tuo yllämainittu, suhteeni äitiini on erinomainen

-Ymmärrätkö, että en muista lapsuudestani muita kasvattajia kuin äitini, isäni ja sukulaiseni, vaikka meninkin kolmekuisena päivähoitoon

-Ymmärrätkö, että olen todella ylpeä äidistäni, joka on tehnyt minusta huolimatta hienon uran

-Ymmärrätkö, että en herää huutooni öisin äidinkaipuusta, kuten eivät herää keskieurooppalaisten äitikavereittenikaan lapset. Jos heräävät, itkevät yöllistä pissavahinkoa.

-Ymmärrätkö, että tämä pitkä kotihoito on vain tämän hetken uuskonservatismin aalto ja sillä ei ole mitään historiallista perua ainakaan Suomen oloissa. Eli uusi kokeilu. Lukekaapa maaseutuyhteiskunnan historiaa, niin eipä sielläkään äidit lapsiinsa keskittyneet.

-Ymmärrätkö, että olen tosi ylpeä siitä, mitä lapseni oppii päiväkodissa. En ole hänestä niin mustasukkainen, että minulla olisi suuri tarve olla se ainoa kauha, joka häneen hämmentää.

-Ymmärrätkö, että minä olen uraäiti, uraäidin lapsi, hyvä äiti, tiukka kasvattaja, mutta samalla tiukka ammattilainen.

Laittakaa ihmeessä alle 1v pph tai ryhmikseen...



Olen ollut tosiaan useammassa tarhassa töissä ja omia lapsiani en laittaisi ennen kuin osaavat ilmaista itseään..



Kammottavia paikkoja ovat olleet.. Nämä tarhat helsingin alueella.. Olin kiertävänä hoitajana...

Meillä nuorin lapsi meni hoitoon 1v 3kk:n ikäisenä (+ sisarus 3,5v) , vaikka se silloin pahalta tuntuikin. Mutta nyt huomaan kuinka paremmin asiat meidän perheessä on. Ei ainaista rahassa kituuttamista, koko ajan ei tarvi murehtia, miten selvitään kuun laskuista yms. Kun yksi suuri murhe on poissa, jaksan olla läsnä myös lasteni arjessa PALJON paremmin ja olen nykyisin paljon iloisempi!



Meidän tapauksessa lapset hoidossa 5-6 tuntia hereillä olo ajastaan/pvä eli suurimman osan kuitenkin kotona päivästään sekä tietysti viikonloput yms. Nytkin ovat kotona isän kanssa tämän kuun kun isällä lomaa.



Ja kyllä lapsien perhearvot taitavat kuitenkin määräytyä oman perheen arvojen mukaan, vaikka lapsi aloittaisikin hoidon vuosikkaana, niin hoidossa on ehkä elämästään 5-6 vuotta (ja eiköhän tänäkin aikana lapsi kuitenkin SUURIMMAN osan ajastaan vietä oman perheen parissa). Ja jos ajatellaan, että noin 18 vuoden ikään lapsi on omaksunut perhearvot suurinpiirtein niin huonommallakin matikkapäällä voidaan laskea, kumman vaikutus on suurempi.



Mutta en siis saanut huonoa omaatuntoa ap:n aloituksesta. MIeleen vain tuli, onko ap pätevä ammattiinsa. Hoidon kun pitäisi kuitenkin toimia vanhempien kanssa yhteistyössä eikä vanhempia vastaan, kuten tuntuu ap:n tapauksessa olevan...

Lapset ovat oppineet taputtamaan, kävelemään ja puhumaan ennen hoitoon menoaan. Päiväkoti (tai tarhakaverien esimerkki) opetti kyllä nuorimmaisen pottailemaan, siitä olen oikein kiitollinen.



Ihania tasapainoisia lapsia ovat, eivätkä kaipaa hoitajiaan tarhapäivän jälkeen, niin kuin luulisi tapahtuvan jos hoitajat olisivat heille ne tärkeimmät aikuiset.

Tämä aloitus taas vahvisti päätöstäni, että kyllä pk on turvallisempi hoitopaikka kuin pph, vaikka pph olisi kodinomaisempi pienempiä ajatellen. Niistä kun ei voi etukäteen sanoa, millainen sekopää siellä on vastassa. Varsinkin, kun meidän alueella on pulaa heistä. Ikävää, mutta totta :(



t.49

TYÖSSÄKÄYVÄ LASTAAN RAKASTAVA JA LAPSENSA RAKASTAMA OIKEA ÄITI

joilla on niin pitkä hoitopäivä että ovat siellä hereillä 9h. Lapsihan on sitten hoidossa varmaan 11h, aamuseitsemästä iltakuuteen tms. En tunne ketään tuollaista.



Luojan kiitos omalle lapselle löytyi aikoinaan ihana pph.

Meillä on kolme lasta ja nuorin meni hoitoon 2,5 vuotiaana, toinen 5 vuotiaana ja vanhin kävi vain eskarin ja siitä sitten kouluun.



Minä sain vain kotihoidontukea, täällä kun ei ole edes kuntalisää. Miehen palkka on todella pieni, verrattuna tuohon jonkun väläyttämään 3000€. Siihen aikaan oli reilusti alle 2000€.



Mutta me pidimme esim. asuntolainasta lyhennysvapaan vuoden, maksoimme vaan korot. Lehtitilaukset lopetettiin jne. Hirveästi ei suuria hankintoja tehty, eikä huvituksia ollut, mutta ihanaa lapsiperheen arkea elettiin. nautin todella paljon kotona oloajastani.



Itse olen ollut päiväkodissakin töissä, tällä hetkelläkin työskentelen lasten parissa, mutta en päiväkodissa. Ja mun mielestä totuus on se, että riippuu todella paljon pph:sta millainen hoitopaikka se on. Mutta riippuu myös pk:sta millainen paikka se on. Pk voi olla pieni, henkikökunta sitoutunutta ja tunnelma on pieneten osastolla todella välittävä ja lämmin. Tosiasia on tietenkin se, että niitä alle 3-vuotiaita on 12, joten kaikille ei riitä aina syliä ja ne "reippaat" pärjäävät sitten omillaan. Ne itkuisimmat vievät sen syliajan. Ulkoillessa pienet joutuvat usein istumaan esim. rattaissa.



Minä en vaan raaski alle 2-vuotiasta laittaa hoitoon. Kyse ei ole siistä, ettenkö luottaisi hoitopaikkaa, vaan minusta itsestäni. Minä en kykene olemaan erossa noin pienistä lapsistani. Niinpä minun on pakko ollut järjestää asiat niin, että on ollut mahdollista hoitaa heidät kotona.

Itse mietin aina juuri tuota, että lapsi on sen aktiivisen hereilläoloajan siellä hoitajalla. Itse työpäivän jälkeen lasta näkee todella vähän ja se aika menee usein ruoan laittoon ja kauppa-asioihin. Ei normaaliin rauhalliseen arkeen.

7 kk ikäisenä, mieheni pph:lle 2kk:n ikäisenä. Meistä on tullut suht normaaleja, lainkuuliaisia ja tunne-elämältään tasapainossa olevia korkeasti koulutettuja kolmen lapsen vanhempia. Emme muista ensimmäisten hoitajiemme nimiä tai muutakaan mitään näistä ihmisistä. Luultavasti meidän siis pitäisi kuitenkin olla kiitollisia heille siitä, että olemme oppineet puhumaan/kävelemään/arvostamaan parisuhdetta/hoitamaan lapsiamme...Omat vanhempamme kun ovat olleet täysin kykenemättömiä vanhemmiksi.

Olen työssäkäyvä äiti ja luulin että tässä olisi mulle jotain, mutta tämähän oli tarkoitettu niille jotka laittavat alle 1-vuotiaan hoitoon.



t. lapset 2v ja 3,5v isän kanssa kotona

ikimaailmassa voisi kuvitella tekeväni sitä työkseni. Olen liian itsekäs, en jaksa olla kärsivällinen, ym.

Kurssiltamme valmistui 15 opiskelijaa, joista ehkä viidelle antaisin oman lapseni hoitoon. Loput 10 olivat kyllä enemmän tai vähemmän epäilyttäviä tapauksia, itseni mukaan lukien.



Meidän kurssin aloituksessa kävi vaan sellainen moka, että psykologiset soveltuvuustestit unohtuivat kouluttajan mokan takia ja minä ja pari muutakin mielenterveysongelmaista pääsi suorittamaan pph:n ammattitutkinnon.



Minä tunnen kuitenkin vastuuni, enkä tällä psyykkisellä kunnollani ala hoitamaan kenenkään vieraan lapsia vaan hakeuduin muihin töihin, joita voin tehdä masennuksestani huolimatta.



Laittakaa lapsenne päiväkotiin jos haluatte laadukasta hoitoa. Kyllä siellä kaikkein pienimmätkin hoidetaan rakkaudella ja heidän tarpeensa huomioiden.

Eikö lapsen isä jää ihan yhtä lailla paitsi noista asioista?

Mulla voi tulla kolmannen lapsen kanssa eteen toi, että on pakko viedä hoitoon äitiysloman loputtua. Jos voitetaan lotossa ei oo pakko, tai jos sinä ap maksat meiän lainat?

Tähän asti oon ollut kotona vanhempien lasten, nyt 4v ja 2v kanssa. Tiukkaa tekee koko ajan, onneks kohta alkaa äitiysloma ja tulot nousee.

vaan päiväkodin täti.



Ja lapseni tilanne olisi tosi paljon huonompi, jos

- hänellä ei olisi kotia

- hänellä ei olisi ruokaa

- hänellä ei olisi vaatteita

Näitä kaikkia saadaan, kun äiti käy töissä.

Ja hänen tilanteensa olisi tosi paljon huonompi, jos

- hän itkisi hoidossa kaiket päivät

- koska hän ei rakastaisi hoitajaansa eikä tämä rakastaisi häntä



Tiedän kyllä, mitä menetän - lapsi ei ole ensimmäiseni. Mutta toisaalta tämä on paras mahdollinen tilanne. En syyllisty viestistäsi yhtään.

Ja ei, ei "kolahtanut" sillä omat lapseni olen hoitanut kotona kouluikään saakka. Vaan pahoitin mieleni perhepäivähoitajana!



Tuollaisen kuvanko me haluamme itsestämme antaa? Tuomitsemme toisen perheen/vanhempien valinnat ja ratkaisut? Syyllistämme ja herjaamme?



Olisikohan sinun syytä vaihtaa alaa?



Minä ymmärrän että perheissä on erilaisia elämäntilanteita ja vanhemmat ovat erilaisia. Ymmärrätkö sinä??



Minä olen täällä lasta/lapsia varten. Teen työtäni täydestä sydämestä ja arvostan vanhempia ja he arvostavat minua. Sen näkee ja kuulee! Näetkö/kuuletko sinä?



Lapsi rakastaa myös minua, sanookin sen usein ääneen. "olet rakas, olet ihana, olet kiva". Sanotaanko sinulle näin?



Toivon että pohdit omaa ammatillisuuttasi. Oletko ammatti-ihminen? Oikea ihminen tekemään tätä työtä? Oletko ihan rehellisesti? Katso peiliin ja mieti mitä näet.



Terveisin lomaileva pph joka tekee tätä työtä lapsia ja perheitä varten, rakkaudesta lapsiin.

että jos toisen vanhemman palkka on sen joku 2000 e / kk, niin kyllähän sillä jo pärjää ja voi hoitaa pienen kotona. Se mitä te kapeakatseiset arvostelijat ette tajua, on se, että kaikilla ei ole puolisoa, kaikilla puolisoilla ei ole tuollaisiakaan tuloja, on työttömyyttä, eroja, sairauksia, kuolemia jne. YLLÄTTÄVIÄKIN elämäntilanteita.



Te kuvittelette aina tietävänne kaiken.

Ja sehän on aivan väärin!

Tosin tällä palstalla tulee tosi huono kuva joskus äideistäkin...

Montako 10 kk ikäistä lasta sinulla on hoidossasi? Ehkä noin 0,5% suomalaisista lapsista viedään tuon ikäisinä hoitoon.