Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko mieletäsi lapsen peruskasvatukseen matkustella ja käydä syömässä ulkona?
Kommentit (149)
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset.
Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Itse ulkomailla nyt jo 7 vuotta asuneena voin kertoa, että ne on nimenomaan ne itseään maailmanmatkaajina pitävät jotka todellakin missaa kaiken olennaisen! :D Luulevat olevansa niin kansainvälisiä että, ollaan aivan liian yli-innokkaina tunkemassa kaikkeen "paikalliseen" mukaan jne jne. Harvemmin ulkomailla käyvät ovat nöyrempiä ja kuulostelevat ympäristöään, ja omaksuvat varsin pian käytöstavat koska pitävät silmänsä auki ja tarkkailevat. Pari reissua vuodessa tekevät tai pahimmassa tapauksessa samaan paikkaan toista kertaa tulevat ovat niitä noloimpia.
t. Italiassa asuva mamma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viekö lapsia minnekään, kun se maksaa rahaa ja on niiiiin vaivalloista.
Minä toimin toisin ja mun lapset pärjätä porskuttaa paikassa kuin paikassa useammalla kielellä. Ja luo sitten aikanaan mukavasti uraa ja kerää omaisuutta siinä kun teidän jälkikasvu pärjäilee kotipiirissä sitten.
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa. Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.
Jos iltaisin ja aamuisin syön heidän kanssaan, ja päivät olen työharjoittelussa/opiskelemassa?
Missä väität itse saavasi paremman kosketuksen paikalliseen kulttuuriin, kuin juuri paikallisten kanssa hengaamalla. Hotellistako, jossa tehdään mannermaiseen tyyliin aamiainenkin?
Vai eikö teillä koskaan juoda viinilasillista kotona ruuan kanssa tai laiteta kotona esim. etnisiä ruokia?
Me käymme kyllä lasten kanssa ravintoloissakin, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, etanoita lapset ovat maistaneet vain kotona.
Takin päälle auttaminen on tapa, joka opitaan kotona, ei ravintolassa.
ettei sitä voi kotona opettaa? En oikein käsitä tätä. Me olemme varmaan käyneet jossain epäravintoloissa, koska siellä on ollut voimassa aivan normaalit käytöstavat, ne jotka lapset ovat oppineet kotona.
Meillä oli kerran eräs kaverin lapsi mukana ravintolassa, eikä hän ilmeisesti ollut kovin tottunut ulkona syöjä. Kauhisteli esim. kovaan ääneen kun söin etanoita, ei suostunut syömään mitään listalta ellei tuunattu annosta hänelle sopivaksi, kiljahteli 'viinaa!viinaa!' kun viinit tuotiin pöytään, jne ;) Ihan mukava lapsi, mutta aika hauska ravintolaympäristössä. Lähtiessä oma 11-vuotias poikani auttoi minulle ulsterin päälle, ja tämä vieras todellakin tuijotti aivan ihmeissään.
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset. Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Itse ulkomailla nyt jo 7 vuotta asuneena voin kertoa, että ne on nimenomaan ne itseään maailmanmatkaajina pitävät jotka todellakin missaa kaiken olennaisen! :D Luulevat olevansa niin kansainvälisiä että, ollaan aivan liian yli-innokkaina tunkemassa kaikkeen "paikalliseen" mukaan jne jne. Harvemmin ulkomailla käyvät ovat nöyrempiä ja kuulostelevat ympäristöään, ja omaksuvat varsin pian käytöstavat koska pitävät silmänsä auki ja tarkkailevat. Pari reissua vuodessa tekevät tai pahimmassa tapauksessa samaan paikkaan toista kertaa tulevat ovat niitä noloimpia. t. Italiassa asuva mamma
Sun otantasi on sanonko mä mistä. Singahdat ekan tapaamasi tummasilmän perässä jonnekin italialaiseen lähiöön, jossa suhaat kaupan ja leikkipuiston väliä ja luulet tietäväsi kaiken matkailusta kaikkialla maailmassa. ;-DDD
Varo vaan, sun mukulat on muuten sitten täällä Suomessa niitä turisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viekö lapsia minnekään, kun se maksaa rahaa ja on niiiiin vaivalloista.
Minä toimin toisin ja mun lapset pärjätä porskuttaa paikassa kuin paikassa useammalla kielellä. Ja luo sitten aikanaan mukavasti uraa ja kerää omaisuutta siinä kun teidän jälkikasvu pärjäilee kotipiirissä sitten.
No hyvin toi mun lapsi on näyttänyt pärjänneen, nyt toista vuotta töissä Irlannissa, puhuu englannin, suomen ja ruotsin lisäksi myös sujuvaa ranskaa ja italiankin ehti lukiossa lukea. Ja kertaakaan ei muuten ulkomailla käyty kun hän oli lapsi, ei ollut varaa. Vaan kansainvälinen ja "uraa luova" hänestäkin tuli :) eli ei ole pelkästään siitä kiinni. Väittäisin että kotoa saatu innostus vanhemmilta vaikuttaa aika paljon myös.
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset. Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Itse ulkomailla nyt jo 7 vuotta asuneena voin kertoa, että ne on nimenomaan ne itseään maailmanmatkaajina pitävät jotka todellakin missaa kaiken olennaisen! :D Luulevat olevansa niin kansainvälisiä että, ollaan aivan liian yli-innokkaina tunkemassa kaikkeen "paikalliseen" mukaan jne jne. Harvemmin ulkomailla käyvät ovat nöyrempiä ja kuulostelevat ympäristöään, ja omaksuvat varsin pian käytöstavat koska pitävät silmänsä auki ja tarkkailevat. Pari reissua vuodessa tekevät tai pahimmassa tapauksessa samaan paikkaan toista kertaa tulevat ovat niitä noloimpia. t. Italiassa asuva mamma
Sun otantasi on sanonko mä mistä. Singahdat ekan tapaamasi tummasilmän perässä jonnekin italialaiseen lähiöön, jossa suhaat kaupan ja leikkipuiston väliä ja luulet tietäväsi kaiken matkailusta kaikkialla maailmassa. ;-DDDVaro vaan, sun mukulat on muuten sitten täällä Suomessa niitä turisteja.
Muutimme Roomaan ihan hänen tutkijantyönsä perässä. :) Että turisti taidat olla itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa. Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.
Jos iltaisin ja aamuisin syön heidän kanssaan, ja päivät olen työharjoittelussa/opiskelemassa? Missä väität itse saavasi paremman kosketuksen paikalliseen kulttuuriin, kuin juuri paikallisten kanssa hengaamalla. Hotellistako, jossa tehdään mannermaiseen tyyliin aamiainenkin?
Ruuankin sait eteen niiden pöydässä. Juu, ihan valtavaa pärjäämistä.
PS: emme asu koskaan hotelleissa.
Vai eikö teillä koskaan juoda viinilasillista kotona ruuan kanssa tai laiteta kotona esim. etnisiä ruokia?
Me käymme kyllä lasten kanssa ravintoloissakin, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, etanoita lapset ovat maistaneet vain kotona.
Takin päälle auttaminen on tapa, joka opitaan kotona, ei ravintolassa.
ettei sitä voi kotona opettaa? En oikein käsitä tätä. Me olemme varmaan käyneet jossain epäravintoloissa, koska siellä on ollut voimassa aivan normaalit käytöstavat, ne jotka lapset ovat oppineet kotona.
Meillä oli kerran eräs kaverin lapsi mukana ravintolassa, eikä hän ilmeisesti ollut kovin tottunut ulkona syöjä. Kauhisteli esim. kovaan ääneen kun söin etanoita, ei suostunut syömään mitään listalta ellei tuunattu annosta hänelle sopivaksi, kiljahteli 'viinaa!viinaa!' kun viinit tuotiin pöytään, jne ;) Ihan mukava lapsi, mutta aika hauska ravintolaympäristössä. Lähtiessä oma 11-vuotias poikani auttoi minulle ulsterin päälle, ja tämä vieras todellakin tuijotti aivan ihmeissään.
Kyllä ne tavat lopulta opitaan kotoa. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä ravintolassa, tuskin osaa missään muuallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset. Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Itse ulkomailla nyt jo 7 vuotta asuneena voin kertoa, että ne on nimenomaan ne itseään maailmanmatkaajina pitävät jotka todellakin missaa kaiken olennaisen! :D Luulevat olevansa niin kansainvälisiä että, ollaan aivan liian yli-innokkaina tunkemassa kaikkeen "paikalliseen" mukaan jne jne. Harvemmin ulkomailla käyvät ovat nöyrempiä ja kuulostelevat ympäristöään, ja omaksuvat varsin pian käytöstavat koska pitävät silmänsä auki ja tarkkailevat. Pari reissua vuodessa tekevät tai pahimmassa tapauksessa samaan paikkaan toista kertaa tulevat ovat niitä noloimpia. t. Italiassa asuva mamma
Sun otantasi on sanonko mä mistä. Singahdat ekan tapaamasi tummasilmän perässä jonnekin italialaiseen lähiöön, jossa suhaat kaupan ja leikkipuiston väliä ja luulet tietäväsi kaiken matkailusta kaikkialla maailmassa. ;-DDD Varo vaan, sun mukulat on muuten sitten täällä Suomessa niitä turisteja.
Muutimme Roomaan ihan hänen tutkijantyönsä perässä. :) Että turisti taidat olla itse.
lapset kahdessa plus matkailu päälle. Että todellakin mulla on tässä parempi otanta, enkä SILTI väitä tietäväni matkailusta kaikkialla kaikkea - toisin kuin sinä.
Vai eikö teillä koskaan juoda viinilasillista kotona ruuan kanssa tai laiteta kotona esim. etnisiä ruokia? Me käymme kyllä lasten kanssa ravintoloissakin, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, etanoita lapset ovat maistaneet vain kotona. Takin päälle auttaminen on tapa, joka opitaan kotona, ei ravintolassa.
ettei sitä voi kotona opettaa? En oikein käsitä tätä. Me olemme varmaan käyneet jossain epäravintoloissa, koska siellä on ollut voimassa aivan normaalit käytöstavat, ne jotka lapset ovat oppineet kotona.
Meillä oli kerran eräs kaverin lapsi mukana ravintolassa, eikä hän ilmeisesti ollut kovin tottunut ulkona syöjä. Kauhisteli esim. kovaan ääneen kun söin etanoita, ei suostunut syömään mitään listalta ellei tuunattu annosta hänelle sopivaksi, kiljahteli 'viinaa!viinaa!' kun viinit tuotiin pöytään, jne ;) Ihan mukava lapsi, mutta aika hauska ravintolaympäristössä. Lähtiessä oma 11-vuotias poikani auttoi minulle ulsterin päälle, ja tämä vieras todellakin tuijotti aivan ihmeissään.
Kyllä ne tavat lopulta opitaan kotoa. Jos lapsi ei osaa käyttäytyä ravintolassa, tuskin osaa missään muuallakaan.
istumisen taito EI RIITÄ toimimaan nätisti ja luontevasti myös hienoissa ravintoloissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tärkein oppi kaukomailla matkaillessa on avoin mieli ja ystävällisen kiinnostunut asenne + kyky hakea tietoa. Sillä pärjää pitkälle. Itse olen reissaamisen vasta aikuisiällä (nuorena) aloittanut, enkä koe mitään oleellista menettäneeni, vaikken lapsena matkoille päässytkään.
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa. Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.
Jos iltaisin ja aamuisin syön heidän kanssaan, ja päivät olen työharjoittelussa/opiskelemassa? Missä väität itse saavasi paremman kosketuksen paikalliseen kulttuuriin, kuin juuri paikallisten kanssa hengaamalla. Hotellistako, jossa tehdään mannermaiseen tyyliin aamiainenkin?
Ruuankin sait eteen niiden pöydässä. Juu, ihan valtavaa pärjäämistä.PS: emme asu koskaan hotelleissa.
Eikä myöskään asiointia puolestani, sanoinhan juuri etten ollut millään kielikurssilla tms. vaan itse olin hankkinut tämän "majoituksen". Mitenkäs te sitten majoitutte? Sohvasurffaatte vai? Se ei paljoa eroa tuosta minun matkastani. Enkä ymmärrä mikä ongelma sulla nyt on asian kanssa. Et siis usko että ensimmäistä kertaa ulkomaille menevä ei voi oikeasti pärjätä, jos on ihan maalaisjärjellä varustettu yksilö? Taidat ajatella itsestäsi vähän liikoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää viekö lapsia minnekään, kun se maksaa rahaa ja on niiiiin vaivalloista. Minä toimin toisin ja mun lapset pärjätä porskuttaa paikassa kuin paikassa useammalla kielellä. Ja luo sitten aikanaan mukavasti uraa ja kerää omaisuutta siinä kun teidän jälkikasvu pärjäilee kotipiirissä sitten.
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset. Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Itse ulkomailla nyt jo 7 vuotta asuneena voin kertoa, että ne on nimenomaan ne itseään maailmanmatkaajina pitävät jotka todellakin missaa kaiken olennaisen! :D Luulevat olevansa niin kansainvälisiä että, ollaan aivan liian yli-innokkaina tunkemassa kaikkeen "paikalliseen" mukaan jne jne. Harvemmin ulkomailla käyvät ovat nöyrempiä ja kuulostelevat ympäristöään, ja omaksuvat varsin pian käytöstavat koska pitävät silmänsä auki ja tarkkailevat. Pari reissua vuodessa tekevät tai pahimmassa tapauksessa samaan paikkaan toista kertaa tulevat ovat niitä noloimpia. t. Italiassa asuva mamma
Sun otantasi on sanonko mä mistä. Singahdat ekan tapaamasi tummasilmän perässä jonnekin italialaiseen lähiöön, jossa suhaat kaupan ja leikkipuiston väliä ja luulet tietäväsi kaiken matkailusta kaikkialla maailmassa. ;-DDD Varo vaan, sun mukulat on muuten sitten täällä Suomessa niitä turisteja.
Muutimme Roomaan ihan hänen tutkijantyönsä perässä. :) Että turisti taidat olla itse.
lapset kahdessa plus matkailu päälle. Että todellakin mulla on tässä parempi otanta, enkä SILTI väitä tietäväni matkailusta kaikkialla kaikkea - toisin kuin sinä.
Sanoin vain oman mielipiteeni siitä, miten minun silmääni pistävät ravintoloissa ja kaupoissa ihmiset. Ja miten sulla voi olla yhtään sen parempi otanta, koska et näe asiaa paikallisesta näkökulmasta? :) Että ehkä nämä meidän näkökulmat yhdistettynä vois olla se parempi otanta.
söin jouluna juhlaillallista erään suuren kansainvälisen hotelliketjun ravintolassa. TArjolla oli valtavat seisovat pöydät. Kaloille, salaateille, jne., jopa juustoille oli omat pöytänsä, ja minä, joka tunnen kyllä säännöt, päätin kerrankin syödä ruuat väärässä järjestyksessä jonojen välttämiseksi. Olipa mukavaa käyttäytyä kuin venäläinen ja syödä kylmät kalat juuri ennen jälkiruokaa! En mennyt rikki, eikä pöytäseurakaan sanonut mitään, eli onneksi he sentään noudattivat hyviä ruokailutapoja!
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa. Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.
Jos iltaisin ja aamuisin syön heidän kanssaan, ja päivät olen työharjoittelussa/opiskelemassa? Missä väität itse saavasi paremman kosketuksen paikalliseen kulttuuriin, kuin juuri paikallisten kanssa hengaamalla. Hotellistako, jossa tehdään mannermaiseen tyyliin aamiainenkin?
Ruuankin sait eteen niiden pöydässä. Juu, ihan valtavaa pärjäämistä. PS: emme asu koskaan hotelleissa.
Eikä myöskään asiointia puolestani, sanoinhan juuri etten ollut millään kielikurssilla tms. vaan itse olin hankkinut tämän "majoituksen". Mitenkäs te sitten majoitutte? Sohvasurffaatte vai? Se ei paljoa eroa tuosta minun matkastani. Enkä ymmärrä mikä ongelma sulla nyt on asian kanssa. Et siis usko että ensimmäistä kertaa ulkomaille menevä ei voi oikeasti pärjätä, jos on ihan maalaisjärjellä varustettu yksilö? Taidat ajatella itsestäsi vähän liikoja :D
se, että pääset ehjänä reissusta kotiin ei tarkoita, että "pärjäsit hienosti". Tai että olet yhden reissun päälle kosmopoliitti, joka pärjää erikulttuuristen ihmisten kanssa ja eri ympäristöissä hienosti.
Vähän samaa tuo sun juttelusi kuin jos ihminen sanoo, että mitäpä sitä autolla ajoa opettelemaan, kun minäkin osasin ajaa suoraa tietä 20 kh/h mökillä, ihan helppoahan se on...
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa. Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.
Jos iltaisin ja aamuisin syön heidän kanssaan, ja päivät olen työharjoittelussa/opiskelemassa? Missä väität itse saavasi paremman kosketuksen paikalliseen kulttuuriin, kuin juuri paikallisten kanssa hengaamalla. Hotellistako, jossa tehdään mannermaiseen tyyliin aamiainenkin?
Ruuankin sait eteen niiden pöydässä. Juu, ihan valtavaa pärjäämistä.PS: emme asu koskaan hotelleissa.
Eikä myöskään asiointia puolestani, sanoinhan juuri etten ollut millään kielikurssilla tms. vaan itse olin hankkinut tämän "majoituksen". Mitenkäs te sitten majoitutte? Sohvasurffaatte vai? Se ei paljoa eroa tuosta minun matkastani. Enkä ymmärrä mikä ongelma sulla nyt on asian kanssa. Et siis usko että ensimmäistä kertaa ulkomaille menevä ei voi oikeasti pärjätä, jos on ihan maalaisjärjellä varustettu yksilö? Taidat ajatella itsestäsi vähän liikoja :D
Siellä inttää kaksi ihmistä "minä-minä-minä"-asenteellaan ja -mututuntumallaan. Ihan varmasti voi pärjätä ulkomailla vaikka siellä ekaa kertaa olisi, ja toisaalta varmaan oppii paljon jos vähän enemmän reissaa. Eli olette molemmat sekä oikeassa että väärässä. Piste.
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa. Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.
Jos iltaisin ja aamuisin syön heidän kanssaan, ja päivät olen työharjoittelussa/opiskelemassa? Missä väität itse saavasi paremman kosketuksen paikalliseen kulttuuriin, kuin juuri paikallisten kanssa hengaamalla. Hotellistako, jossa tehdään mannermaiseen tyyliin aamiainenkin?
Ruuankin sait eteen niiden pöydässä. Juu, ihan valtavaa pärjäämistä. PS: emme asu koskaan hotelleissa.
Eikä myöskään asiointia puolestani, sanoinhan juuri etten ollut millään kielikurssilla tms. vaan itse olin hankkinut tämän "majoituksen". Mitenkäs te sitten majoitutte? Sohvasurffaatte vai? Se ei paljoa eroa tuosta minun matkastani. Enkä ymmärrä mikä ongelma sulla nyt on asian kanssa. Et siis usko että ensimmäistä kertaa ulkomaille menevä ei voi oikeasti pärjätä, jos on ihan maalaisjärjellä varustettu yksilö? Taidat ajatella itsestäsi vähän liikoja :D
se, että pääset ehjänä reissusta kotiin ei tarkoita, että "pärjäsit hienosti". Tai että olet yhden reissun päälle kosmopoliitti, joka pärjää erikulttuuristen ihmisten kanssa ja eri ympäristöissä hienosti.Vähän samaa tuo sun juttelusi kuin jos ihminen sanoo, että mitäpä sitä autolla ajoa opettelemaan, kun minäkin osasin ajaa suoraa tietä 20 kh/h mökillä, ihan helppoahan se on...
Mitä se ulkomailla pärjääminen sitten tarkoittaa kun kerran tiedät selvästi toisen ihmisen elämästä paremmin kuin hän itse tietää.
Se, että sua on joku kädestä pitäen perheenä opastanut kertookin kaiken sun "pärjäämisestäsi" siellä.