Kuuluuko mieletäsi lapsen peruskasvatukseen matkustella ja käydä syömässä ulkona?

"peruskasvatukseen" kuuluminen on ehkä vähän liian voimakkaasti sanottu. Olen opettaja ja näen koulussa paljon lapsia, joiden todelliset kasvatukselliset peruslähtökohdat ovat olleet pahasti vanhemmilla hukassa, sillä lapset ovat aivan kujalla. Siinä ei hirveästi matkustamiset tai ravintolaillalliset auta, jos lähtökohtaisestikin ollaan jo menossa väärään suuntaan. Toki se matkustelu voi olla plussaa, jos kasvatus on muutenkin kohdillaan.

"peruskasvatukseen" kuuluminen on ehkä vähän liian voimakkaasti sanottu. Olen opettaja ja näen koulussa paljon lapsia, joiden todelliset kasvatukselliset peruslähtökohdat ovat olleet pahasti vanhemmilla hukassa, sillä lapset ovat aivan kujalla. Siinä ei hirveästi matkustamiset tai ravintolaillalliset auta, jos lähtökohtaisestikin ollaan jo menossa väärään suuntaan. Toki se matkustelu voi olla plussaa, jos kasvatus on muutenkin kohdillaan.

Peruskasvatukseen kuuluu mielestäni mm. toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, ruokailutavat, toisen omaisuuden kunnioittaminen (ei varasteta jne.) ja ilman näitä lapsesta tuskin sen parempaa ihmistä tulee, vaikka hänet kerran vuodessa ulkomaille veisikin. :)

Ja tällä en tarkoita pelkkiä sukulaisia tai naapurustoa. Joku tuossa sanoikin, että erilaisissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisten kanssa toimiminen on asia, jota pitää itse kunkin harjoitella. Jos kyse on erikielisistä ja erilaisin tavoin varustetuista ihmisistä, sitä haastavampaa se on. Vähän samaa kuin liikkua vieraassa kaupungissa. Mitä useammin suunnistat kartan kanssa täysin vieraassa ympäristössä, sitä paremmin sen suunnistamisen opit. Opit tietämään, millaisissa paikoissa yleensä on tiettyjä juttuja, mistä yleensä kannattaa kaupungissa hakea tiettyjä asioita ja mitä karttojen eri merkit tarkoittavat. En sano, että tuota on ehdoton pakko opetella jo taaperosta lähtien, mutta jos joku on jo lapsesta pitäen harjoitellut asiaa ja nähnyt paljon kaikenlaisia kulttuureja, hänellä on siinä melkoinen etulyöntiasema.

Tuli tästä muuten mieleen yksi sivujuonne. Asumme huonomaineisessa Helsingin lähiössä, jossa on paljon maahanmuuttajia. Minulla ei ole heistä huonoja kokemuksia, enemmänkin ongelmaa on tämän lähiön suomalaisista syrjäytyneistä alkkiksista. Mutta se on tässä hyvä puoli, että lapsilla on ollut pienestä pitäen tarhassa ja koulussa ulkomaalaistaustaisia kavereita, suhtautuvat täysin luontevasti heidän uskontoihinsa (ramadanit, eidit, loppiaisjuhlat ja muut) ja muihin tapoihinsa. Mä väitän, että sekin on taito, jota ei jokamuksulla ole.

muut saa persuilla rauhassa, minusta se on tappio heidän lapsilleen. Toki, saa olla kriittinen eri kulttuurien piirteitä kohtaan, jos sen perustelee ja todella ymmärtää, mitä kritisoi, mutta sellainen perustavanlainen ennakkoluulo, että ei edes HALUTA tutustua, ymmärtää tai tulla toimeen.

kuin tuossa matkustus-asiassakin. Jos ajatellaan, että Suomi on vähän yli viiden miljoonan ihmisen kansakunta seitsemän tuhannen miljoonan ihmisen maailmassa, jonka on pakko käydä kauppaa globaalisti - siinä ei pitäisi suosia ja kehuskella sitä, että ei tunneta eikä halutakaan tutustua muuhun maailmanmenoon.

Tietenkin esimerkiksi matkailua voi tehdä eri tavoin. Joku pakettimatka, jolla keskittyy lojumaan hotellin altaalla ja tilaamaan lisää olutta - siinä oppii varmasti erittäin vähän.

Totta sekin, että ulkomailla pitää kulkea avoimin mielin.

"peruskasvatukseen" kuuluminen on ehkä vähän liian voimakkaasti sanottu. Olen opettaja ja näen koulussa paljon lapsia, joiden todelliset kasvatukselliset peruslähtökohdat ovat olleet pahasti vanhemmilla hukassa, sillä lapset ovat aivan kujalla. Siinä ei hirveästi matkustamiset tai ravintolaillalliset auta, jos lähtökohtaisestikin ollaan jo menossa väärään suuntaan. Toki se matkustelu voi olla plussaa, jos kasvatus on muutenkin kohdillaan.

Peruskasvatukseen kuuluu mielestäni mm. toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, ruokailutavat, toisen omaisuuden kunnioittaminen (ei varasteta jne.) ja ilman näitä lapsesta tuskin sen parempaa ihmistä tulee, vaikka hänet kerran vuodessa ulkomaille veisikin. :)

vaan on kaikki plussa niiden LISÄKSI.

Peruskasvatukseen kuuluu mielestäni mm. toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, ruokailutavat, toisen omaisuuden kunnioittaminen (ei varasteta jne.) ja ilman näitä lapsesta tuskin sen parempaa ihmistä tulee, vaikka hänet kerran vuodessa ulkomaille veisikin. :)

että matkailevat perheet laiminlyövät käytöstapojen opettamisen, niinkö? Tiedätkö, tuota kuvaa hyvin sananlasku "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista"

luksusta.



Ehtii kyllä aikuisenakin.

Mutta ei tietenkään kuulu peruskasvatukseen, koska läheskään kaikilla ei ole edes varaa käydä ulkona syömässä tai matkustella (ainakaan ulkomailla). Mun mielestä kamalan pieniä lapsia on turhaa hirveästi edes raijata minnekään ulkomaanreissuihin, koska vanhempana eivät kuitenkaan edes muista niistä reissuista mitään...

Peruskasvatukseen kuuluu mielestäni mm. toisten ihmisten kunnioittaminen, väkivallattomuus, ruokailutavat, toisen omaisuuden kunnioittaminen (ei varasteta jne.) ja ilman näitä lapsesta tuskin sen parempaa ihmistä tulee, vaikka hänet kerran vuodessa ulkomaille veisikin. :)

että matkailevat perheet laiminlyövät käytöstapojen opettamisen, niinkö? Tiedätkö, tuota kuvaa hyvin sananlasku "happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista"

Sanoin vain, mitä minun mielestäni ne perusteet ovat ja niiden puuttumista ei korvata millään, edes matkustelulla. Yhdistettynä ovat varmasti hyvä asia.

Jos ei ole varaa, ei ole varaa.

Peruskasvatukseen voi katsoa kuuluvan se, että osaa odottaa vuoroaan, olla kiusaamatta muita, kiittää ja pyytää anteeksi ja vastata tervehdyksiin ja kysymyksiin asiallisesti.



Mutta kyllä minä sanoisin, että jos perhe muuten matkailee, käy teatterissa ja museoissa ja ravintoloissa, niin on aika hullua jos lapsia ei oteta mukaan. Kaikki tuo on kumminkin sellasta ekstraa, josta on lapsille hyötyä ja sivistystä.