Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko mieletäsi lapsen peruskasvatukseen matkustella ja käydä syömässä ulkona?
Kommentit (149)
Ennen, 30-40 vuotta sitten, ei matkustanut monikaan minnekään ulkomaille ja silti toiset vaan ovat ns. kansainvälisempiä ja tykkäävät reissata enemmän. Onko se nyt hyve vai ei, makuasia.
Ravintolassa syöminen samoin.... hmmm, onhan se tietenkin syömistä isossa porukassa, mutta siinäpä se.
Me olemme asuneet ulkomaille lasten kanssa vuosia ja muutimme Suomeen takaisin. Tuntuma on, että lapsemme eivät ole mitenkään kiinnostuneempia ulkomaista... ne vaan ovat siellä.
Sanoisin, että vaikutus on +/- 0. No, näkeehän reissuilla kaikenlaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanomattakin varmaan selvää että äitini on maalta kotoisin oleva juntti.
Onneksi tulet myöhemmin huomaamaan, että typerät kasvatustapasi oli hyttysen kusta.
Juuri sen taki akun ollaan oltu paljon ja kaikkialla. Itseasiassa he itse ovat sanoneet, että eikös jo voitais muuttaa, kun ollaan oltu yhdellä paikkakunnalla vaikka 4v ja tämä ulkomailla. Jos oltais pysytty Suomessa, en usko että olis samanlaista muuton kanssa.
Osaavat hakea seuransa vierailla paikkakunnilla ja eivät ujostele sitä muuttoa.
Ennen, 30-40 vuotta sitten, ei matkustanut monikaan minnekään ulkomaille ja silti toiset vaan ovat ns. kansainvälisempiä ja tykkäävät reissata enemmän. Onko se nyt hyve vai ei, makuasia.
Ravintolassa syöminen samoin.... hmmm, onhan se tietenkin syömistä isossa porukassa, mutta siinäpä se.
Me olemme asuneet ulkomaille lasten kanssa vuosia ja muutimme Suomeen takaisin. Tuntuma on, että lapsemme eivät ole mitenkään kiinnostuneempia ulkomaista... ne vaan ovat siellä.
Sanoisin, että vaikutus on +/- 0. No, näkeehän reissuilla kaikenlaista
No siis totta kai kuuluu.
Meillä ei vaan ole vara matkustella, ei ainakaan muuten kuin kotimaassa lyhyitä matkoja. Ravintolassa ehkä pari kertaa vuodessa voidaan käydä, jos säästetään.
Maksaisikohan sossu meille jonkun kaupunkiloman, että saataisiin peruskasvetettua tuo mukulat kunnolla?
Ei vaan. Minä kävin ensimmäisen kerran ravintolassa syömässä 16-vuotiaana. Helsingissä käytiin kerran perheen kanssa, olin silloin 13-vuotias.
Olen asunut ulkomailla kahteen eri otteeseen ja puhun sujuvasti kahta vierasta kieltä, vähän huonommin kahta muuta.
Luulen, että omat lapsenikin oppivat kieliä ja käytöstapoja, vaikka ei olekaan nyt vara matkustella tai syödä ravintolassa.
Ravintolaan syömään kun osaavat ensin kotioloissa käyttäytyä, ulkomaille kun ovat tarpeeksi isoja, että muistavat jotakin, mieluummin kotimaata ensin. Jos harrastaa reissaamista kasvatusmielessä, olis tietty hyvä soluttaa museo yms. vierailuja lomaan, rannalla makaamisessa ei ole mitään kasvatuksellista.
Rannalla makaaminen voi olla hyvinkin kasvatuksellista. Esim. edellisellä Egyptin lomallamme 10-vuotias poikani 'joutui' rannalla maatessaan keskustelemaan useita tunteja erimaalaisten turistien ja hotellihenkilökunnan kanssa, kuuntelin mm. sivusta kun hän vertaili rantavahdin kanssa eri puhelimien hintalaatusuhteita englanniksi n. 20 minuutin ajan. Kasvatuksellista hänen oli huomata, että hänen mielestään Nokian paskin puhelin oli tämän komean egyptiläismiehen mielestä hyvä puhelin, ja hänellä oli se.
Lisäksi paikallinen hieroja opetti hänelle muutaman sanan arabiaa ja poika oppi myös pitkän listan cocktailien ja mocktailin sisältöjä, joita on tehnyt sittemmin kotonakin. Lisäksi keskustelimme pitkään koralleista ja fossiileista, joita rannalta löytyi. Ihan kasvatuksellista mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas lapsille on muutot helppoja. Juuri sen taki akun ollaan oltu paljon ja kaikkialla. Itseasiassa he itse ovat sanoneet, että eikös jo voitais muuttaa, kun ollaan oltu yhdellä paikkakunnalla vaikka 4v ja tämä ulkomailla. Jos oltais pysytty Suomessa, en usko että olis samanlaista muuton kanssa. Osaavat hakea seuransa vierailla paikkakunnilla ja eivät ujostele sitä muuttoa.
Joo, me asuimme vaan 1 paikassa ne vuodet ulkomailla. Olet oikeassa, näin olen myös tutuilta kuullut; ainoa, että niitä kavereita ehkä kaivataan vanhasta paikasta.
Sanomattakin varmaan selvää että äitini on maalta kotoisin oleva juntti.
Onneksi tulet myöhemmin huomaamaan, että typerät kasvatustapasi oli hyttysen kusta.
Juntti-sana meni hieman yli.
Mutta sanotaanko näin, että maalta kotoisin oleva siihen kulttuuriin jumittunut.
t.se "juntti"-äidin lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo 3kk ikäisestä alkaen ulkomailla, ruokailleet erinomaisissa ravintoloissa ja olleet aina vanhempien mukana joka paikassa. KOskaan ei ole tarvinnut hävetä (tai no kerran kun 1v8kk kuopus sai raivarin Wieniläisessä kahvilassa). Lapsista on kasvanut kansainvälisiä, suvaitsevia, kaikkien kanssa toimeentulevia, itsenäisiä ja rohkeita. Osa lapsista työskentelee ja opiskelee ulkomailla, kaikki matkustelee edelleenkin nyt aikuisina. Toisaalta - ei nuo mun mielestä ole ainoita yleissivistystä kehittäviä asioita. Vaikka emme kuulu kirkkoon olen halunnut mm että lapset käyvät uskontotunneilla oppiakseen eri maiden uskonnoista, kulttuureista ja tavoista. Monissa maissa kun kulttuuri peilautuu vahvasti uskonnon kautta (vrt Irlanti, Venäjä, Kreikka, Intia, Thaimaa, Kiina jne jne) Tärkein peruskasvatuksellinen oppi on sydämen sivistys. Jos sitä ei ole on muukin vain ulkokuorta.
välttämätön edellytys kansainvälisiksi, suvaitsevaisiksi, kaikkien kanssa toimeentuleviksi, itsenäisiksi ja rohkeiksi tulemiselle.
Minä ja sisarukseni kasvoimme 70-90-luvuilla, jolloin matkailu ei ollut kovin yleistä ja lähes ainoa matkailu suuntautui kotimaahan. Muutaman kerran käytiin Ruotsissa laivalla.
Silti meistä kolmesta kaksi on juuri kuvailemiasi, nuorinkin vähän sinne päin (vaikka hän juuri sai käydä jopa Virossa ja ravintolassakin useammin kuin muutamia kertoja vuodessa).
Ensimmäistä kertaa elämässäni olin lentokoneessa 17-vuotiaana matkalla toiselle puolen maailmaa, mutta takaisin tulinkin vasta vuotta myöhemmin. Olemme kansainvälisiä, opiskelleet ulkomailla, yksi meistä ollut useamman kerran töissäkin. (Ja voi olla, että me muutkin vielä ehdimme.) Itsenäisyyden ja rohkeuden puutteesta meitä ketään ei ole koskaan voinut syyttää, melkein päinvastoin. Yksi matkustelee monta kertaa vuodessa yhä (juuri se, joka taisi olla vasta koululainen ekaa kertaa edes Ruotsiin päästessään). Me muut vaihtelevasti.
Mutta kyllä jonkin verran maailman näkeminen on ihan hyvästä ja sen verran paremmissa ravintoloissa käynti, että ei tarvitse sinne menoa jännittää.
ja ensimmäisen matkani tein 11v:na. Silti minäkin olen oppinut tuon elämän ja työn kautta. Mutta - onhan se paljon helpompaa ja mukavampaa kun voi antaa lapselle elämyksiä elämällä eikä opettamalla teoriassa.
Käytöstavat opetetaan ENSIN kotona niin hyviksi, että lapsi osaa vanhemmiten käyttäytyä kun menee ulos syömään. Myöskään matkustelu ei ole mun mielestä mitenkään kasvatuksellista, suvaitsevaista ja avarakatseista käytöstä voi opettaa myös kotimaassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä jätätte matkustelemalla lastenmme ja lastenlastemme kärsittäväksi.
opettavaa, vain jos ne vanhemmat osaavat siellä käyttäytyä.
Etelänmatka kerran vuodessa ei avara kenenkään mieltä.
Kaikkihan me opetamme lapsillemme oman elämäntapamme, halusimme tai emme. Jos itse ei uskalla matkustella eikä halua ei ole varaa käydä ravintoloissa, silloin lapset harvemmin myöskään harrastavat näitä asioita. Ja varmasti selviävät hengissä ilmankin.
Toisaalta ravintoloissa syöminen avartaa kyllä makutottumuksia, ellei sitten itse ole mahtava kokki ja todella panosta kotona syömiseen. Palvelutilanne sinänsä on myös hyvää kasvatusta - lapsen on hyvä oppia suhtautumaan siihen fiksusti ja luonnollisesti.
Myös etelänmatka kerran vuodessa avartaa kovastikin. Omat lapseni tykkäävät kovasti etelänmatkoista, koska siellä tapaa uusia ihmisiä ja joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Ja luksus on aina luksusta. Se, että lapsii tottuu ajoittaiseen ylellisyyteen voi myös motivoida terveeseen materialismiin, mikä ylläpitää kunnianhimoa ja siten suomalaista yhteiskuntaa. Sohvan pohjalla telkkaria tuijottavat arkijuuston ja kotiruuan ystävät eivät varsinaisesti panosta rohkeisiin innovaatioihin ja riskinottoon.
Lapsista on kasvanut kansainvälisiä, suvaitsevia, kaikkien kanssa toimeentulevia, itsenäisiä ja rohkeita. Osa lapsista työskentelee ja opiskelee ulkomailla, kaikki matkustelee edelleenkin nyt aikuisina.
Meillä on kasvettu tuollaisiksi vaikkei koskaan matkustettu vanhempien kanssa ulkomaille, eikä myöskään käyty ravintoloissa syömässä. Eli ei mitenkään välttämätöntä, taitaa olla enemmän kasvattajista kiinni. Tunnen myös matkustavia perheitä, jotka eivät esim. ikinä syö paikallista ruokaa. Mitenkäs siinä tutustuu kulttuuriin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettavaa, vain jos ne vanhemmat osaavat siellä käyttäytyä.
Etelänmatka kerran vuodessa ei avara kenenkään mieltä.
Kaikkihan me opetamme lapsillemme oman elämäntapamme, halusimme tai emme. Jos itse ei uskalla matkustella eikä halua ei ole varaa käydä ravintoloissa, silloin lapset harvemmin myöskään harrastavat näitä asioita. Ja varmasti selviävät hengissä ilmankin.
Toisaalta ravintoloissa syöminen avartaa kyllä makutottumuksia, ellei sitten itse ole mahtava kokki ja todella panosta kotona syömiseen. Palvelutilanne sinänsä on myös hyvää kasvatusta - lapsen on hyvä oppia suhtautumaan siihen fiksusti ja luonnollisesti.
Myös etelänmatka kerran vuodessa avartaa kovastikin. Omat lapseni tykkäävät kovasti etelänmatkoista, koska siellä tapaa uusia ihmisiä ja joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Ja luksus on aina luksusta. Se, että lapsii tottuu ajoittaiseen ylellisyyteen voi myös motivoida terveeseen materialismiin, mikä ylläpitää kunnianhimoa ja siten suomalaista yhteiskuntaa. Sohvan pohjalla telkkaria tuijottavat arkijuuston ja kotiruuan ystävät eivät varsinaisesti panosta rohkeisiin innovaatioihin ja riskinottoon.
Eli jos vanhemmat eivät vie lapsia matkalle, toinen vaihoehto on sohvan pohjalla makaaminen?
Meidän perheessä oli luksusta kyllä aivan eri asiat. Matkarahat käytettiin ennemminkin esimerkiksi uusien soittimien (jokainen lapsista oli musikaalinen) hankintaan, tai uusien kilpasuksien (kaksi meistä harrasti kilpahiihtoa). Kuvailemaasi "terveeseen materialismiin" tuskin tarvitsee Kanarian matkaa, hotelleista saa halutessaan maksaa myös Suomessakin... minusta oli luksusta lähteä Lappiin viikoksi kunnon urheilulomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli ravintolassa pärjää, jos osaa peruskäytöstavat + pöytätavat sekä tietää, miten ruokailu suunnilleen menee. Matkustaessa olisi myös hyvä osata perusjutut, mutta eipä sen kummempia mielestäni tarvitse.
Käytöstavat opetetaan ENSIN kotona niin hyviksi, että lapsi osaa vanhemmiten käyttäytyä kun menee ulos syömään. Myöskään matkustelu ei ole mun mielestä mitenkään kasvatuksellista, suvaitsevaista ja avarakatseista käytöstä voi opettaa myös kotimaassa.
Ns. "matkustella" voi vaikka karttakirjan, dokumenttien ym. kera.
Jotkut ihmiset vaan ovat sen ympäristönsä kuvatuksia (tai malliesimerkkejä tmv.) kaupungissa tai maalla, aivan sama miten paljon matkustelevat.
Matkustaa voi tosin kotimaassa ja kotikaupungissakin, ravintola voi olla joku edullinen linjastolounaskin. Mutta tärkeää on oppia käyttäytymään ihmisten keskuudessa ja erilaisissa tilanteissa.
että sisäistää, miten ravintolassa käyttäydytään ja että näkee vähän jotakin muutakin kuin kotikulmia.
Nykyään kuuluu ehdottomasti. Pitää oppia toimimaan ravintolassa, syömään siivosti, odottamaan ruokaa soheltamatta, käyttäytymään ylipäätään ja ennen kaikkea oppia siihen, että ravintolassa syödään muutakin kuin muumimamman lihapullia. En haluaisi, että lasteni käsitys ulkona syömisestä ja ravintolaillallisesta tarkoittaisi Rosson pitsaa. Kyllä meillä otetaan lapset mukaan ravintolaan ja osaavatkin siellä varsin kiitettävästi jo olla. Eivät sählää, eivät tarvitse mitään väriliituja virikkeiksi, eivät visko ruokaa, mässytä ruoka suussa, eivät nirsoile taikka juoksentele pitkin paikkaa. Olen melkolailla varma, että emme häiritse vieruspöytiä, koska volyymi pysyy ihan samana kuin oltaisiin miehen aknssa kaksin. Ovat ihan pienestä asti olleet mukana, joten ovat tottuneet käyttäytymään.
Matkustelu kuuluu myös mahdollisuuksien mukaan kasvatukseen. olisi surullista jos lapset eivät näkisi juuri muuta kuin kotinurkat. Matkustaessa oppii näkemään mitä elämä on muualla, oppii arvostamaan muita kulttuureja ja toisaalta myös Suomen oloja. Uudet maisemat, uudet tavat, erilaiset ruoat, luontoelämykset, museot jne. ovat meille tärkeitä ja myös lapset tykkäävät. Vieraista kielistä ainakin meillä ollaan kiinnostuttu jo ennen kouluikää, mutta meillä on ollut mahdollisuus matkustaa ja on myös ollut useampia vaihto-oppilaita. Emme matkusta Thaimaassa tai kanarialla, vaan ns. aidoissa kohteissa, joissa näkee muutakin kuin all inclusive hotellien altaat ja seinät ja suomalaisia krapulaisia pullasorsia.
opettavaa, vain jos ne vanhemmat osaavat siellä käyttäytyä.
Etelänmatka kerran vuodessa ei avara kenenkään mieltä.
Kaikkihan me opetamme lapsillemme oman elämäntapamme, halusimme tai emme. Jos itse ei uskalla matkustella eikä halua ei ole varaa käydä ravintoloissa, silloin lapset harvemmin myöskään harrastavat näitä asioita. Ja varmasti selviävät hengissä ilmankin.
Toisaalta ravintoloissa syöminen avartaa kyllä makutottumuksia, ellei sitten itse ole mahtava kokki ja todella panosta kotona syömiseen. Palvelutilanne sinänsä on myös hyvää kasvatusta - lapsen on hyvä oppia suhtautumaan siihen fiksusti ja luonnollisesti.
Myös etelänmatka kerran vuodessa avartaa kovastikin. Omat lapseni tykkäävät kovasti etelänmatkoista, koska siellä tapaa uusia ihmisiä ja joutuu juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa. Ja luksus on aina luksusta. Se, että lapsii tottuu ajoittaiseen ylellisyyteen voi myös motivoida terveeseen materialismiin, mikä ylläpitää kunnianhimoa ja siten suomalaista yhteiskuntaa. Sohvan pohjalla telkkaria tuijottavat arkijuuston ja kotiruuan ystävät eivät varsinaisesti panosta rohkeisiin innovaatioihin ja riskinottoon.
Eli jos vanhemmat eivät vie lapsia matkalle, toinen vaihoehto on sohvan pohjalla makaaminen?
Meidän perheessä oli luksusta kyllä aivan eri asiat. Matkarahat käytettiin ennemminkin esimerkiksi uusien soittimien (jokainen lapsista oli musikaalinen) hankintaan, tai uusien kilpasuksien (kaksi meistä harrasti kilpahiihtoa). Kuvailemaasi "terveeseen materialismiin" tuskin tarvitsee Kanarian matkaa, hotelleista saa halutessaan maksaa myös Suomessakin... minusta oli luksusta lähteä Lappiin viikoksi kunnon urheilulomalle.
Tarkoitin matkustamisella myös niitä urheilulomia Lappiin.
t.ap
Ravintolaan syömään kun osaavat ensin kotioloissa käyttäytyä, ulkomaille kun ovat tarpeeksi isoja, että muistavat jotakin, mieluummin kotimaata ensin. Jos harrastaa reissaamista kasvatusmielessä, olis tietty hyvä soluttaa museo yms. vierailuja lomaan, rannalla makaamisessa ei ole mitään kasvatuksellista.