Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko mieletäsi lapsen peruskasvatukseen matkustella ja käydä syömässä ulkona?
Kommentit (149)
Nykyään kuuluu ehdottomasti. Pitää oppia toimimaan ravintolassa, syömään siivosti, odottamaan ruokaa soheltamatta, käyttäytymään ylipäätään ja ennen kaikkea oppia siihen, että ravintolassa syödään muutakin kuin muumimamman lihapullia. En haluaisi, että lasteni käsitys ulkona syömisestä ja ravintolaillallisesta tarkoittaisi Rosson pitsaa. Kyllä meillä otetaan lapset mukaan ravintolaan ja osaavatkin siellä varsin kiitettävästi jo olla. Eivät sählää, eivät tarvitse mitään väriliituja virikkeiksi, eivät visko ruokaa, mässytä ruoka suussa, eivät nirsoile taikka juoksentele pitkin paikkaa. Olen melkolailla varma, että emme häiritse vieruspöytiä, koska volyymi pysyy ihan samana kuin oltaisiin miehen aknssa kaksin. Ovat ihan pienestä asti olleet mukana, joten ovat tottuneet käyttäytymään.
Matkustelu kuuluu myös mahdollisuuksien mukaan kasvatukseen. olisi surullista jos lapset eivät näkisi juuri muuta kuin kotinurkat. Matkustaessa oppii näkemään mitä elämä on muualla, oppii arvostamaan muita kulttuureja ja toisaalta myös Suomen oloja. Uudet maisemat, uudet tavat, erilaiset ruoat, luontoelämykset, museot jne. ovat meille tärkeitä ja myös lapset tykkäävät. Vieraista kielistä ainakin meillä ollaan kiinnostuttu jo ennen kouluikää, mutta meillä on ollut mahdollisuus matkustaa ja on myös ollut useampia vaihto-oppilaita. Emme matkusta Thaimaassa tai kanarialla, vaan ns. aidoissa kohteissa, joissa näkee muutakin kuin all inclusive hotellien altaat ja seinät ja suomalaisia krapulaisia pullasorsia.
Kyllä tavoille voi oppia kotonakin. Vieraista kulttuureista saa hyvän kuvan, kun laittaa lapsen vaikka kansainväliseen päiväkotiin jne jne. Liioittelua sanoa että kuuluisi yleissivistykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, minusta tuntuu että lapsena paljon matkustelleet eivät osaa arvostaa matkustelua tai muita kulttuureita nykyään. Matkustamista on tullut sellaista "keräilyä", että pitää saada mahdollisimman monta maata merkattua käytyjen kohteiden kartalle. Aito kiinnostus kulttuureita kohtaan on hävinnyt.
Sama homma ravintoloiden kanssa. Kun penskasta asti käy kerran kuussa ulkona syömässä, siinä ei ole mitään ekstraa. Minusta on ainakin ihana mennä ulos syömään nyt kun olen aikuinen ja minulla on oikeus ja rahaa tehdä se. Lapsena me ei ikinä käyty, koska ulkona syöminen oli vanhempien mielestä rahan tuhlausta :) Ei siis oltu köyhiä, vanhempien mielestä nekin rahat vaan oli järkevämpää laittaa johonkin muuhun. Tuskin nauttisin ravintolassa käymisestä nykyään niin paljon jos olisin siihen 4-vuotiaasta asti tottunut.
Matkustaa voi tosin kotimaassa ja kotikaupungissakin, ravintola voi olla joku edullinen linjastolounaskin. Mutta tärkeää on oppia käyttäytymään ihmisten keskuudessa ja erilaisissa tilanteissa.
Linjastolounas ja kunnollinen ravintola eivät ole ihan sama asia. Mutta what the hell, kyllä venäläisetkin matkustavat, vaikkei käytöstavoista ole mitään tietoa!
Päinvastoin, minusta tuntuu että lapsena paljon matkustelleet eivät osaa arvostaa matkustelua tai muita kulttuureita nykyään. Matkustamista on tullut sellaista "keräilyä", että pitää saada mahdollisimman monta maata merkattua käytyjen kohteiden kartalle. Aito kiinnostus kulttuureita kohtaan on hävinnyt. Sama homma ravintoloiden kanssa. Kun penskasta asti käy kerran kuussa ulkona syömässä, siinä ei ole mitään ekstraa. Minusta on ainakin ihana mennä ulos syömään nyt kun olen aikuinen ja minulla on oikeus ja rahaa tehdä se. Lapsena me ei ikinä käyty, koska ulkona syöminen oli vanhempien mielestä rahan tuhlausta :) Ei siis oltu köyhiä, vanhempien mielestä nekin rahat vaan oli järkevämpää laittaa johonkin muuhun. Tuskin nauttisin ravintolassa käymisestä nykyään niin paljon jos olisin siihen 4-vuotiaasta asti tottunut.
Meidän perhettä ei enää kiinnosta/huvita matkustaa minnekään, koska asuimme useamman vuoden ulkomailla. Suomen, Viron ja Pohjoismaiden tunteminen on seuraavien vuosien teemamme... jonnekin kauemmaksi ehkä 5-10 vuoden päästä. Jos silloinkaan kiinnostaa.
Emme kyllä ajattele kasvatusta pätkän vertaa vaan ravintolaan mennään, koska tekee mieli hyvää ruokaa, ei jaksa itse tehdä ja siivota sen jälkeen + on rahaa mennä. Matkoille lähdetään, koska tykätään katsella muita ympyröitä ja rentoutua porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustaa voi tosin kotimaassa ja kotikaupungissakin, ravintola voi olla joku edullinen linjastolounaskin. Mutta tärkeää on oppia käyttäytymään ihmisten keskuudessa ja erilaisissa tilanteissa.
Linjastolounas ja kunnollinen ravintola eivät ole ihan sama asia. Mutta what the hell, kyllä venäläisetkin matkustavat, vaikkei käytöstavoista ole mitään tietoa!
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa.
Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille.
Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei.
Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päinvastoin, minusta tuntuu että lapsena paljon matkustelleet eivät osaa arvostaa matkustelua tai muita kulttuureita nykyään. Matkustamista on tullut sellaista "keräilyä", että pitää saada mahdollisimman monta maata merkattua käytyjen kohteiden kartalle. Aito kiinnostus kulttuureita kohtaan on hävinnyt. Sama homma ravintoloiden kanssa. Kun penskasta asti käy kerran kuussa ulkona syömässä, siinä ei ole mitään ekstraa. Minusta on ainakin ihana mennä ulos syömään nyt kun olen aikuinen ja minulla on oikeus ja rahaa tehdä se. Lapsena me ei ikinä käyty, koska ulkona syöminen oli vanhempien mielestä rahan tuhlausta :) Ei siis oltu köyhiä, vanhempien mielestä nekin rahat vaan oli järkevämpää laittaa johonkin muuhun. Tuskin nauttisin ravintolassa käymisestä nykyään niin paljon jos olisin siihen 4-vuotiaasta asti tottunut.
Meidän perhettä ei enää kiinnosta/huvita matkustaa minnekään, koska asuimme useamman vuoden ulkomailla. Suomen, Viron ja Pohjoismaiden tunteminen on seuraavien vuosien teemamme... jonnekin kauemmaksi ehkä 5-10 vuoden päästä. Jos silloinkaan kiinnostaa.
Olen lapsena käynyt ainakin Intiassa, Nepalissa, Israelissa, Amerikassa, Kanarialla, Italiassa ja Etelä-Ranskassa, ja nyt aikuisiällä ei kyllä todellakaan ole huvittanut lähteä reissuun :D ennemmin matkailen kotimaassa ja ihailen Suomen kaunista luontoa.
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa.
Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille.
Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei.
Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset.
Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa.
Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustelu opettaa lapsia ymmärtämään maailmaa ja elämänrealiteetteja. Ei tietysti kaikille ole varaa tehdä pitkiä kaukomatkoja. Matkustella voi kotimaassakin tai euroopassa.
Lapsen on hyvä oppia miten ravintolassa käyttäydytään.
Tietysti matkailu ja ulkonasyöminen on kallista, joten lapsen on syytä oppia myös että ne molemmat ovat erikoistilanteita, joista nautitaan yhdessä perheen/ystävien kanssa.
Matkailu on yleissivistävää ja avartaa katsantokantoja. Kielten opiskelu koulussa kiinnostaa myös enemmän kun huomaa, että niitä todella tarvitaan.
Ulkona syöminen myös juu, kyllä kuuluu. Ja kiva koko perheen juttuna muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei sitä voi kotona opettaa? En oikein käsitä tätä. Me olemme varmaan käyneet jossain epäravintoloissa, koska siellä on ollut voimassa aivan normaalit käytöstavat, ne jotka lapset ovat oppineet kotona.
ettei sitä voi kotona opettaa? En oikein käsitä tätä. Me olemme varmaan käyneet jossain epäravintoloissa, koska siellä on ollut voimassa aivan normaalit käytöstavat, ne jotka lapset ovat oppineet kotona.
Meillä oli kerran eräs kaverin lapsi mukana ravintolassa, eikä hän ilmeisesti ollut kovin tottunut ulkona syöjä. Kauhisteli esim. kovaan ääneen kun söin etanoita, ei suostunut syömään mitään listalta ellei tuunattu annosta hänelle sopivaksi, kiljahteli 'viinaa!viinaa!' kun viinit tuotiin pöytään, jne ;) Ihan mukava lapsi, mutta aika hauska ravintolaympäristössä. Lähtiessä oma 11-vuotias poikani auttoi minulle ulsterin päälle, ja tämä vieras todellakin tuijotti aivan ihmeissään.
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset.
Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Kyllä siellä ulkomailla oppii hyväkäytöksinen ihminen maan tavoille vaikkei olisi aiemmin matkustellutkaan. Katselee vähän ympärilleen, tulkitsee ihmisiä... ihan samoin kuin täälläkin. Itse en ole matkustellut lapsena ja ihan hyvin olen pärjännyt mm. kk mittaisilla reissuillani niin Aasiassa kuin lännessäkin. Itse olet varmaan tynnyrissä kasvanut kun luulet että penskaa pitää kuljettaa kanarialla että se osaa käyttäytyä Hongkongissa?
ettei sitä voi kotona opettaa? En oikein käsitä tätä. Me olemme varmaan käyneet jossain epäravintoloissa, koska siellä on ollut voimassa aivan normaalit käytöstavat, ne jotka lapset ovat oppineet kotona.
Meillä oli kerran eräs kaverin lapsi mukana ravintolassa, eikä hän ilmeisesti ollut kovin tottunut ulkona syöjä. Kauhisteli esim. kovaan ääneen kun söin etanoita, ei suostunut syömään mitään listalta ellei tuunattu annosta hänelle sopivaksi, kiljahteli 'viinaa!viinaa!' kun viinit tuotiin pöytään, jne ;) Ihan mukava lapsi, mutta aika hauska ravintolaympäristössä. Lähtiessä oma 11-vuotias poikani auttoi minulle ulsterin päälle, ja tämä vieras todellakin tuijotti aivan ihmeissään.
Etanoita on syöty meillä kotonakin. Lapset ei huuda kotonakaan "viinaa viinaa" jos isä ottaa snapsin ruoan päälle tai saunakaljan mukaan saunaan. Ja kaikkea ruokaa on opetettu myös syömään, eikä vinkumaan. Että kotoa se lähtee, millaistakohan tämän tuttavalapsen kotona on ruokailutilanne?
Ja nyt en halua syyllistää niitä, joilla ei sellaiseen elämään ole yksinkertaisesti varaa. Mutta syyllistän kyllä sellaisia vanhempia, jotka kokevat lapset rasitteeksi ja kyöräävät heidät mieluummin mummolaan kuin ottavat mukaansa matkoille ja kaupungille. Mistä lapset oppivat pärjäämään vieraissa ympäristöissä, matkustamaan ja asioimaan JOS heitä ei ikinä siihen opeteta? Ihan vaan itsekseen kotona istumallako? No ei. Nuo ovat hyviä ja tärkeitä pärjäämisen taitoja globaalissa maailmassa, niitä ei pidä aliarvioida.
En ollut matkustanut ikinä ulkomaille vanhempieni kanssa. 17-vuotiaana lähdin kuukaudeksi yksin ulkomaille ja ihan hyvin siellä pärjäsin :) pärjäämisen taidon ja itsenäisyyden kyllä oppii kotoa eikä muualta.
Sun "hyvin pärjäämisestäsi" en ala keskustella, koska siitä on vain sinun tulkintasi olemassa.Ja kuukauden nyt muutenkin istuu vaikka aidan seipäänä syömässä kotoa tuotua näkkileipää.
Ja voin kertoa että en istunut seipään nokassa syömässä otoa tuotua näkkileipää, vaan asuin paikallisessa perheessä, opin heidän kauttaan paljon paikallisesta kulttuurista ja vuoden kuluttua menin samaan paikkaan vuodeksi au pairiksi. Että ainakin myös sen paikallisen perheen mielestä pärjäsin oikein hyvin. Ja kyseessä ei siis ollut minkään firman kautta järjestetty juttu, vaan ihan itse olin ottanut yhteyttä.
En ymmärrä tätä "pitää oppia käyttäytymään erilaisissa tilanteissa". Meille on ainakin opetettu miten käyttäydytään KAIKISSA tilanteissa: kotona, kylässä, koulussa, harrastuksissa, matkoilla... ja vasta sitten KUN KOTONAKIN on osattu käyttäytyä, on lähdetty reissuun ja silloin ne tavat on osattu jo valmiiksi, ei niitä lähdetä ravintolaan/matkalle opettelemaan. Ihme selittelyä taas nykyajan vanhemmilta
On kaksi eri asiaa toimia kotosalla/koto-Suomessa ja ihan vieraassa kulttuurissa, jossa ei puhuta suomea ja toimintatavat ovat erilaiset. Tuollaiset tynnyrissä kasvaneet "kyllä me opetetaan käytöstavat" -tyypit missaavat pointi iloisesti, koska ovat itsekin hoomoilasina vieraassa kulttuurissa.
Kyllä siellä ulkomailla oppii hyväkäytöksinen ihminen maan tavoille vaikkei olisi aiemmin matkustellutkaan. Katselee vähän ympärilleen, tulkitsee ihmisiä... ihan samoin kuin täälläkin. Itse en ole matkustellut lapsena ja ihan hyvin olen pärjännyt mm. kk mittaisilla reissuillani niin Aasiassa kuin lännessäkin. Itse olet varmaan tynnyrissä kasvanut kun luulet että penskaa pitää kuljettaa kanarialla että se osaa käyttäytyä Hongkongissa?
Ihan sama, mitä selität anonyymisti aaveella. Se, että et ymmärrä täysin vieraassa kulttuurissa olevia erityishaasteita, kertoo täysin yksiselitteisesti, että sinulta hivahtaa ns. kaalin ohi koko juttu.
Teillä ilmeisesti kotona syödään vain muumimamman lihapullia, ruokaa ei osata odottaa kiltisti, vaan sohelletaan, mässytetään, juostaan ympäriinsä ja viskotaan ruokaa? Meillä syödään kotona asiallisesti, joten ei ole tarvetta mennä "ihmisten ilmoille" opettelemaan. Ikinä en vanhempieni kanssa ulkona käynyt syömässä vaan aina olen silti osannut ravintoloissa aikuisiälläkin käyttäytyä. Käytöstavat opitaan KOTONA.
Kansainvälisyyttä oppii muutenkin kuin matkustelemalla. Itse olin kansainvälisessä lukiossa ja väittäisin, että ulkomaalaisten ystävieni avulla tunnen vieraat kulttuurit paremmin kuin sinun lapsesi, vaikka ensimmäistä kertaa olinkin ulkomailla vasta 17-vuotiaana. :)