Kuuluuko mieletäsi lapsen peruskasvatukseen matkustella ja käydä syömässä ulkona?

Lapsuuden kodissani ei noita harrastettu ja oon ihan kiitettävästi omaksunut ko. asiat.

Ja sivistää.

mutta ei se nyt varmasti tarkoita sitä, että kerran viikossa ulkona syömässä ja kaks kertaa etelässä.



Meidän äiti ainakin on vähän katkera, ettei koskaan kunnolla ole oppinut sitä miten ravintolassa toimitaan, koska ei milloinkaan käyneet. Jännittää jotenkin sitä raflaan menoa, vaikka ihan normaalijärkinen ihminen muuten on.

ehdottomasti. Luojan kiitos meillä on noihin myös mahdollisuus.

Matkustella voi ihan kotimaassakin, ja saahan noita lentoja tai laivamatkoja halvallakin.

Sen verran, että tietää noin suunnilleen miten matkustetaan lentokoneella.

Ja että osaisi toimia oikeassa ravintolassa. Eikä niistä kankaiseen lautasliinaan.

eikä aina kaikille mahdollistakaan. Mutta ajattelen sen kyllä olevan ehdottomasti yleissivistää!

Mikään ei avarra lapsen maailmankuvaa niin kuin matkustelu. Ja se hitsaa myös perhettä yhteen. ei tarvi olla mikään maailmanympärimatka kaukomaihin välttämättä. Kunhan vähän näkee muutakin kuin tätä Suomen yhtenäiskulttuuria. Ja oppii tajuamaan, että kieliä kannattaa opiskella.



Ja kyllä minusta lapsen kokemuspiiriin kuuluu myös erilaisissa ravintoloissa syöminen. Oppii erilaisiin makuihin, käytöstapoja, jne.

Ovat mukava lisä niille, joilla on mahdollisuus, mutta ei välttämätöntä.



Itse olen matkustellut, mutta kaikki ystäväni eivät. He ovat ihan tavallisia kunnon ihmisiä :). Saattavat jopa käyttää veistä ja haarukkaa paremmin kuin minä, joka syön vain haarukalla (kauhistelkaa sitä, mammat!).



Kaikkea ei tarvitse oppia lapsena, paitsi niiden, jotka jostain syystä tuntevat häpeää, kun joutuvat outoon tilanteeseen.



Minusta on ihana, kun vielä aikuisenakin tulee vastaan uusia kokemuksia.

jo 3kk ikäisestä alkaen ulkomailla, ruokailleet erinomaisissa ravintoloissa ja olleet aina vanhempien mukana joka paikassa. KOskaan ei ole tarvinnut hävetä (tai no kerran kun 1v8kk kuopus sai raivarin Wieniläisessä kahvilassa).



Lapsista on kasvanut kansainvälisiä, suvaitsevia, kaikkien kanssa toimeentulevia, itsenäisiä ja rohkeita. Osa lapsista työskentelee ja opiskelee ulkomailla, kaikki matkustelee edelleenkin nyt aikuisina.



Toisaalta - ei nuo mun mielestä ole ainoita yleissivistystä kehittäviä asioita. Vaikka emme kuulu kirkkoon olen halunnut mm että lapset käyvät uskontotunneilla oppiakseen eri maiden uskonnoista, kulttuureista ja tavoista. Monissa maissa kun kulttuuri peilautuu vahvasti uskonnon kautta (vrt Irlanti, Venäjä, Kreikka, Intia, Thaimaa, Kiina jne jne)



Tärkein peruskasvatuksellinen oppi on sydämen sivistys. Jos sitä ei ole on muukin vain ulkokuorta.

peruskasvatukseen kuuluu kaikki arkinen, jokapäiväinen kasvatus, tapakasvatus jne.



Se mitä perhe tekee yhdessä matkustaako ja käykö ravintoloissa, mitä harrastaa jne on sitten ihan eri juttu.



t ysk joka peruskasvattaa lapsosiaan ihan tavallisessa arjessa, mutta sen lisäksi syödään usein ulkona ja matkustellaan sekä kotimaassa että ulkomailla, ei lasten kasvatuksellistista syistä, vaan siksi että tykätään tehdä niin.

Kyllä.

Aikoinaan valtaosa ihmisistä eli koko ikänsä samassa paikassa eikä välttämättä edes tiennyt siitä, kuinka muualla eletään.



Nykymaailmassa eletään aivan toisin. On hieno juttu, jos jo lapsena saa oppia esimerkiksi sen, kuinka ravintolassa käyttäydytään. Eipä äkkiä tule edes mieleeni yhtään lasta, joka ei olisi ikinä käynyt ravintolassa.



Matkustaminenkin avaa silmiä aivan eri lailla kuin vieraiden maiden näkeminen pelkästään television välityksellä. On hienoa, jos perheellä on varaa antaa lapselle näitä kokemuksia, mutta jos ei, ei sekään tietysti maailmaa kaada.

Ravintolassa syömisessä ei ole mitään niin ihmeellistä, etteivätkö lapset siellä täysi-ikäisenä osaisi toimia. ;)

Matkustelu varmasti avartaa, mutta suvaitsevaisuuden ja empatian alkeet opitaan kyllä siinä omassa lähipiirissä.

KOskaan ei ole tarvinnut hävetä

--

Vaikka emme kuulu kirkkoon olen halunnut mm että lapset käyvät uskontotunneilla oppiakseen eri maiden uskonnoista, kulttuureista ja tavoista.

Heh, heittipä joku heti tuon 'häpeän' tähän ketjuun :).

Ja eikö eri uskonnoista muka opi elämänkatsomustiedon tunneilla?

-nr. 10-

Ihan pieniä ei ole välttämätöntä raahata pitkin ulkomaita, mutta alakoululaisena viimeistään. Ravintoloissa käynti kannattaa aloittaa suht aikaisin eikä anna lasten juoksennella ympäriinsä jne. Pitää tehdä säännöt heti selväksi eikä antaa periksi.

Mä olen käynyt lapsuudessani vain huoltoasemilla syömässä enkä vielä nykypäivänäkään halua mennä ravintolaan yksin tai vain lasten seurassa. Haluan, että lapseni ovat sivistyneitä ja osaavat käyttäytyä paikassa kuin paikassa.

eihän se kaikille ole mahdollista rahallisesti ja ilmankin kasvaa ihan järkeviä ihmisiä, mutta jos vaan mitenkään mahdollista, niin sitten kyllä edes pienessä mittakaavassa.



Itse muistan miten lapsena oli elämys mennä mummolaan junalla (meillä ei ollut silloin autoa), ja muistan myös ekan ulkomaanmatkan eli kun se auto sitten saatiin kun olin 10 v niin ajoimme Etelä-Suomesta Jäämeren rannalle. Samoin tykkäsin käydä kahviloissa ja ravintoloissa, ja ihan uusi makumaailma avautui myös kaltaiselleni nirsolle kun joskus kun olin teini-iässä isä repäisi ja vei meidät syömään kiinalaiseen ravintolaan.



Minusta siis on hyvä jos pystyy lapselle tarjoamaan edes vähän matkailua (kotimaakin käy ja majoituksena ihan telttakin) ja ulkona syömistä (eikä tämänkään tarvitse toistua tiheästi). Mutta jos ei voi, niin sitten ei voi. Elämyksiä saa muualtakin ja hyvä ihmisiä kasvaa ilman reissuja ja ravintoaruokailua :)

Lapsuuden kodissani ei noita harrastettu ja oon ihan kiitettävästi omaksunut ko. asiat.

Ujona aikuisena ensimmäiset ravintoruokailut oli kyllä tuskaisia, kun en yhtään tiennyt miten pitää olla enkä uskaltanut kysyäkään. Samoin ensimmäisestä lentoreissusta jäi nolot muistot, kun tunsin olevani ihan väärässä paikassa - välillä olinkin ihan kirjaimellisesti.

Lasten kanssa on tehty muutama ulkomaan matka ja vähän enemmän ravintolareissuja. Omasta mielestäni ne ovat olleet hupia ja hyötyä samassa paketissa.

Toki on ihmisiä, jotka luovivat uudet tilanteet suvereenisti tuosta vaan, mutta itse en kuulu siihen joukkoon, ikävä kyllä.

opettavaa, vain jos ne vanhemmat osaavat siellä käyttäytyä.



Etelänmatka kerran vuodessa ei avara kenenkään mieltä.

Taidan olla kovin vanhanaikainen, matkustelu pitäisi aloittaa kotimaasta. Ihan opettavaista olisi poiketa huvipuistojen sijasta vaikka eduskuntatalossa kuuntelemassa täysistuntoa ja Tenolla lohenpyytäjiä, ja jotain sillä välilläkin.



Voi sitä lapsiparkaa, joka on kyllä matkustellut ja syönyt ravintolassa, mutta ei ole koskaan silittänyt kissaa, ei onkinut yhtään kalaa, ei syönyt marjaa suoraan metsästä, ei tunnista yhtään pikkulintua, ei ole löytänyt pihalta kastematoa...