Onko muita, joilla on vähän "hidas sytytys"?

Tiedän, että on monen mielestä rasittavaa, kun heittää jollekin ns läppää, ja toinen ei heti vastaa jotain näppärää. Olen itse tällainen hämäläinen ja hidas vastarepliikin iskijä.

ei ole niinkään ongelmia "juttujen" tajuamisessa, siis vaikka vitsien. En tosin ole sosiaalisesti näppärä, joten en välttämättä keksi nopeasti mitään vastausta, mutta en koe siinä asiassa kuitenkaan mitään ongelmaa.

Sen sijaan kaikki nämä käytännön asiat on niin vaikeita, että ihan oikeasti jo mietin, onko mun aivoissa jotain vikaa, olenko jotenkin jälkeenjäänyt... Sellaista kohteluakin alan jo saamaan :(

ap

kuin auditiivisesti (kuullun perustella). Kyse ei ole tyhmyydestä vain yksinkertaisesti erilaisesta oppimistyylistä.

Varmaan lähes jokaisella on jokin osa-alue missä on vähän "hidas", mutta kaiketi se tulee esiin parhaiten juuri käytännön jutuissa tai vitsien hitaassa ymmärtämisessä.



Mä taas oon ns. nopeaälyinen matemaattisissa tehtävissä tai muissa asioissa, jotka ovat jollain tapaa johdonmukaisia, selkeitä. Sen sijaan laajat tapahtumat on aivan sekamelskaa ja olen pikkuhiljaa saattanut alkaa ymmärtää joitain asioita, jotka on toisille itsestäänselviä.



Jos esimerkiksi ajatellaan virallista päätöksentekoa.. Vaikka lukisin jostain, että ensin tehdään valmistelu työryhmässä, sitten blaablaa. Silti tuntuu etten kuitenkaan tajua siitä mitään kun en tiedä kuka antaa lausunnon kellekin ja pitääkö se olla virallisesti allekirjoitettu ja entä jos siitä puuttuu sitä ja tätä ja kuka sen ottaa vastaan ja pitääkö siitäkin tehdä merkintä sinne ja tänne. Jne. Ymmärrättekö pointtiani? Tämä on todellinen ongelma joissain arkitilanteissakin, joita en todellakaan osaa selittää. Olen vain pelännyt, että olen tuhonnut teini-iässä liian paljon aivosolujani viikonloppu-juhlilla.



Toinen hankala hitaus häiritsee itseäni valtavasti - käsitys ajasta! En osaa hahmottaa kuinka kauan jostain tapahtumasta on. Jos esim. lääkäri kysyy, kuinka kauan lapsen oireet on jatkuneet.. Sitten vastaan:



"Oliko se tällä viikolla vai viime viikolla kun ne alkoi (apua mikä päivä tänään on).... eikun hetkonen, onhan ne ollu jo useamman viikon, eli ehkä jopa kuukauden.." Arvatkaa hävettääkö!



En kuitenkaan koe olevani tyhmä, ja toisetkin pitävät minua fiksuna.



Kohtalotovereita vai olenko todella tuhonnut aivoistani muutamia piuhoja? :O

No mulla on hidas sytytys ja käytännön asioissa surkea ja johtuu juurikin tuosta että näen asiat liia monimutkaisena. Lapsetkin jo tämän havainneet, kun esikoinen selitti, miten äiti kuvittelee aina asiat monimutkaisempina kuin ne ovat ja kaikessa yksinkertaisessa näkee miljoona ongelmaa ja vaihtoehtoa.



palikkatesteissä netissä on mulla ainakin hyvät pisteet ja ehdin tehdä ne ihan ok. vaikka tosielämssä hidas ihmisten kanssa toimiessa.



luennolla tajuan yleensä heti asiat kuitenkin, vain sellaisissa asioissa hidas joissa multa odotetaan jotain.

oon miettinyt, että onko tullut tuhottua ne vähäisetkin aivosolut liialla juomisella (vaikka en mä sitä kauaa ehtinyt harrastaa) :D



Joku täällä AV:lla kirjoitti sellaisen jutun, joka olisi ihan hyvin voinut sattua mulle. Lapsena kun piti luokassa kirjottaa lapulle oma nimi, että opettaja oppii tuntemaan, niin tämä oli kirjoittanut nimen peilikuvana, koska oli ajatellut, että opettaja sitten näkee lukea sen. Mullakin oli jo lapsena ihmeellinen tapa vääntää asiat monimutkaisiksi.



ap

Varmaan lähes jokaisella on jokin osa-alue missä on vähän "hidas", mutta kaiketi se tulee esiin parhaiten juuri käytännön jutuissa tai vitsien hitaassa ymmärtämisessä.

Mä taas oon ns. nopeaälyinen matemaattisissa tehtävissä tai muissa asioissa, jotka ovat jollain tapaa johdonmukaisia, selkeitä. Sen sijaan laajat tapahtumat on aivan sekamelskaa ja olen pikkuhiljaa saattanut alkaa ymmärtää joitain asioita, jotka on toisille itsestäänselviä.

Jos esimerkiksi ajatellaan virallista päätöksentekoa.. Vaikka lukisin jostain, että ensin tehdään valmistelu työryhmässä, sitten blaablaa. Silti tuntuu etten kuitenkaan tajua siitä mitään kun en tiedä kuka antaa lausunnon kellekin ja pitääkö se olla virallisesti allekirjoitettu ja entä jos siitä puuttuu sitä ja tätä ja kuka sen ottaa vastaan ja pitääkö siitäkin tehdä merkintä sinne ja tänne. Jne. Ymmärrättekö pointtiani? Tämä on todellinen ongelma joissain arkitilanteissakin, joita en todellakaan osaa selittää. Olen vain pelännyt, että olen tuhonnut teini-iässä liian paljon aivosolujani viikonloppu-juhlilla.

Toinen hankala hitaus häiritsee itseäni valtavasti - käsitys ajasta! En osaa hahmottaa kuinka kauan jostain tapahtumasta on. Jos esim. lääkäri kysyy, kuinka kauan lapsen oireet on jatkuneet.. Sitten vastaan:

"Oliko se tällä viikolla vai viime viikolla kun ne alkoi (apua mikä päivä tänään on).... eikun hetkonen, onhan ne ollu jo useamman viikon, eli ehkä jopa kuukauden.." Arvatkaa hävettääkö!

En kuitenkaan koe olevani tyhmä, ja toisetkin pitävät minua fiksuna.

Kohtalotovereita vai olenko todella tuhonnut aivoistani muutamia piuhoja? :O

No mulla on just samat vahvuudet, pärjään ok noissa matemaattisissa jutuissa, nettipalikka/älykkyystesteissä (130), jne.

ja täydelleen samat heikkoudet.

mutta mua pidetään varmaan aika yksinkertaisena, olen myös kouluaikana tottunut vähättelemään itseäni, ja esittämään tyhmää, puhumaan maalaisesti jne, koska haukuttiin poikien toimesta muutenkin siitä että olin ihan ok kaikissa kouluaineissa.

kun olen yksin, keskityn hyvin ja olen nopeaälyinen. Sen sijaan jos paikalla on yhtään muuta ihmistä, minusta tulee jännittäjäpökkelö, jonka päässä ei tapahdu mitään, olen vain hidas, nolo ja töksähtelevä.

oon miettinyt, että onko tullut tuhottua ne vähäisetkin aivosolut liialla juomisella (vaikka en mä sitä kauaa ehtinyt harrastaa) :D

Joku täällä AV:lla kirjoitti sellaisen jutun, joka olisi ihan hyvin voinut sattua mulle. Lapsena kun piti luokassa kirjottaa lapulle oma nimi, että opettaja oppii tuntemaan, niin tämä oli kirjoittanut nimen peilikuvana, koska oli ajatellut, että opettaja sitten näkee lukea sen. Mullakin oli jo lapsena ihmeellinen tapa vääntää asiat monimutkaisiksi.

ap

mun mielestä oli vaikea oppia lukemaan, koska miten voi tietää onko vaikka neuvola- sana

neu-vo-la

neuv-ol-a

ne-u-vol-a

...

en vaan ymmärtänyt mikä se logiikka on.

Olen opiskellut luovaa alaa ja olen luova. Mutta kun tulee normaaliasioihin, mun oudot aivot monimutkaistaa kaiken, enkä pysty oikeaan lopputulokseen. Ja joutunut ongelmiin sen takia.



Olen tyhmä ja hidas normiajattelulla.

Olen menestynyt koulussa hyvin, joskaan matemattiset aineet ei mun vahvuus, mutta en niissäkään mikään huono ollut. On AMK-tutkinto hyvin arvosanoin, enkä joutunut tekemään sen eteen mitään hirveää työmäärää. Oon hyvä ristikoissa, taktiikkapeleissä. Pystyn kans keskustelemaan ihan fiksusti uskonnostam historiasta, politiikasta, taloudesta, kulttuurista, asioiden syistä ja seurauksista. Läheisimmät ystäväni ovat "huippuälykkäitä" (mieheni mukaan lukien) joten tuskin jaksaisivat seuraani, jos olisin täystaukki kaikessa aina. Myöskin vanhempani olivat suht fiksuja, joten geenitkin pitäis olla ihan kunnossa, mutta...



Mulla on, välillä huomattaviakin, vaikeuksia muistissa, havainto/huomiokyvyssä, käytännön asioiden päättelyssä ja käytännön asioiden yhdistelyssä. Erityisesti kaikki, mikä sivuaa vähänkin tekniikkaan, on vaikeaa. Eli se on just toi käytäntö missä mulla junnaa ja pahasti. Opiskeluaikana sain monesta työharjoittelusta huonot arvosanat ja valitusta käytännön juttujen unohtelun, tarkkaamattomuuden ja hoksaamattomuuden takia. Lähihoitajaopinnot oli mulle ylivoimaisesti isompi haaste kun taas teoreettisempi AMK.

Oon saanut potkut kerran sen takia, kun unohtelin kaikkia pikkujuttuja. Pomo oli kyllä pilkunviilaaja, mutta ei se kaikille potkuja silti antanut.



Esimerkkejä:

- sairaalasängyn aluslakanan "sairaalataitoksen" teko

- Suomen lipun taittelu

- sairaanhoidollisten toimenpiteiden teko. En millään oppinut muistamaan miten verensokerimittaria/verenpainemittaria ym. käytetään ja missä järjestyksessä toimenpiteiden vaiheet tehdään. Yhdessä harjoittelussa vammainen piti asettaa seisomatelineeseen päivittäin ja mulla meni viikkokausia sen homman haltsaamiseen. Ilkeä mutta totuudellinen ohjaajani sanoi, että hän on satoja ihmisiä kouluttanut tähän työhön, muttei ole vastaavaa ennen nähnyt :D



- jos mulle antaa monivaiheiset ohjeet, ne pitää ehkä kerrata monesti, ylös pitää ehkä kirjoittaa



- eksyn helposti



-autokoulu yhtä tuskaa. ohjaaja ihmetteli kun meinasin törmätä seinään että yleensä ihmiset ihan vaistonvaraisesti kääntää rattia jos seinä vastassa mutta en mä vaan.



- en näe enkä kuule mitä ympärillä tapahtuu, ellen skarppaa. en välttämättä tajua, että jos 1-v lapsi lähestyy heiluvaa keinua niin se keinu saattaa iskeytyä sen naamaan.



- unohdan heti. mieheni sanoi edellisenä päivänä että muista sitten ottaa auton lämmitysjohto irti ennen kuin lähdet ajamaan. sanoi samana päivänä asian kahdesti, toinen kerta juuri ennen kuin lähdin ovesta ulos. enhän mä mitään johtoa muistanut irrottaa.



- jos teen vaikka vuodepesut vuodepotilaalle, niin en tajua välttämättä mitä tavaroita kannattaa ottaa valmiiksi esille ja missä järjestyksessä asiat kannattaa tehdä niin että ei tule turhaa päällekäistä työtä.



- jos lähden asioille ja pitää vaikka tankata auto, viedä kirjat kirjastoon, käydä apteekissa reseptilääkkeen haussa ja hakea lapsi koulusta ja ottaa ensin selvää missä koulu sijaitsee niin jossain kohtaa kusee... ehkä joudun turhaan ajamaan 10 ylimääräistä kilometriä vai unohdan auton tankkauskortin tai tankkaan bensa-autoon dieseliä..



välillä taas kaikki sujuu oikein hyvin. suurimmassa osassa työharjoittelu- ja työpaikkoja asiat ovat sujuneet. olen myös kehittynyt paljon tajuamisen alueella. silti välillä pelottaa nousta sängystä ja lähteä ulos ovesta koska ei voi tietää mitä tänään tapahtuu...

Mä pystyn monenlaiseen sivistyneeseen ja historialliseenkin keskusteluun viisaassa seurassa.

Sori, en yhtään tarkoita pahalla! Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat, alkoi vain hymyilyttää, että onpas ollut jälkensäjättävä keskustelutuokio... ;)

Se on muuten tärkeä juttu, että osaa itselleen nauraa. Muuten sitä joutuis loukkaantumaan joka päivä. ;)



Mulla ei ehkä ole tuommoisia tavaranhahmotus juttuja, ne mä tiedän tasan mikä on missä, mutta..



Sitten joskus joku kertoo jotain juttua ja mullehan asia tulee perille hieman jäljessä. Nauran sitten, kun muut ovat lopettaneet.



tai jos joku antaa ohjeita, niin kyllä siinä päänsisäisessä tavailussa menee hetki, että ymmärrän ohjeet.



Joten mä olen itseäni pitänyt aina blondina. Toisaalta miettien, että jos mä hankalasta matemaattisesta kaavasta selviän omin avuin, niin olenko kuitenkaan? Mä pystyn monenlaiseen sivistyneeseen ja historialliseenkin keskusteluun viisaassa seurassa.



Eräs päivä mun mies sanoi mulle, että meinaatko että oltais yhdessä oltu näin kauan jos hän pitäisi sua tyhmänä. Ei se ole tyhmyyttä, jos ajatuksenjuoksu hitaampaa. Se vaan kertoo ajattelevasta ja fiksusta ihmisestä. Tyhmyyttä on se, jos ei ollenkaan tajua asiaa. Sä annat aikaa itsellesi ja tuumailet.



Hän on mies, jota pidän hemmetin fiksuna ja viisaana ihmisenä. Joten tuo imarteli todella paljon ja toi mielenrauhan, että AIVAN! Näinhän se onkin. PAKKO OLLA!

kynänantotilanteesta. En tiedä että onko mulla vaan huono huomiokyky vai mitä, mutta aina jos joku pyytää antamaan jotain, jonka olinpaikkaa en tiedä tarkasti ja pitää etsiä, niin iskee sellainen paniikki ja siinä sitten ikuisuuden ajan skannaan hyllyjä edestakaisin ennen kuin tajuan, että se asia on ihan nenän edessä.



Toisaalta en vaikkapa matemaattisessa lahjakkuudessa mitattuna ole tyhmä, mutta tuollaiset käytännön havainnointia vaativat asiat ovat täyttä tuskaa.

kynänantotilanteesta. En tiedä että onko mulla vaan huono huomiokyky vai mitä, mutta aina jos joku pyytää antamaan jotain, jonka olinpaikkaa en tiedä tarkasti ja pitää etsiä, niin iskee sellainen paniikki ja siinä sitten ikuisuuden ajan skannaan hyllyjä edestakaisin ennen kuin tajuan, että se asia on ihan nenän edessä.

Toisaalta en vaikkapa matemaattisessa lahjakkuudessa mitattuna ole tyhmä, mutta tuollaiset käytännön havainnointia vaativat asiat ovat täyttä tuskaa.

inhoan kun joku sanoo "hae sieltä se ja se" kun tarvitsen aika tarkat ohjeet, tai muuten tosiaan jään skannailemaan niitä hyllyjä pahimmassa tapauksessa hyvinkin pitkäksi aikaa. Varsinkaan uudessa paikassa en voi mitenkään tietää, missä "siellä" se "se" saattais olla.

Minä taas olen matemaattisestikin tyhmä. Ehkä kaikilla muillakin tavoilla.

ap

kun laitoin AV:lle tällaisen keskustelun, eihän täällä ole kuin fiksuja ihmisiä :-D



ap

[quote author="Vierailija" time="01.02.2013 klo 12:01"]

add:ltä. Mulla on myös sitä, lievänä. Jään helposti omiin mietteisiin varsinkin ryhmätilanteessa, huomaan yhtäkkiä etten ole viimeiseen 5 min kuullut sanaakaan. Mun pitää skarpata että keskityn käsillä olevaan asiaan. Lisäksi mun täytyy kerrata asiat useaan kertaan että ne jää mieleen, en muista kerrasta. Tämä on hankalaa töitä opetellessa. Jos vaikka työpaikalla on joku juttu joka tehdään vain kerran viikossa aina jollainen tietyllä tarkalla tavalla, muistan sen ehkä kuukauden päästä vasta. Tämän olen ratkaissut kirjoittamalla itselleni ohjeita.

Liikenteessä mulla ei ole ongelmia ja löydän paikatkin aika helposti, mutta olen kova unohtelemaan asioita ja hukkaamaan tavaroita. En ole kotioloissa kovin järjestelmällinen enkä osaa suunnitella toimintaani.

[/quote]

Oho, enpä ole tajunnut (heh heh), että itselläni voisi olla oikeasti joku "häiriö"! Nimenomaan tuo "en muista kerrasta" pitää paikkansa. Tarvitsen (tavallista enemmän) toistoja, että jotain jää päähän. Ja jotenkin moni asia tuntuu järjettömän monimutkaiselta. Minullekin on sanottu monet kerrat, että ajattelen jotenkin monimutkaisesti. Mulla menee tosi pitkään, että pääsen johonkin asiaan "sisälle". Haluan kunnolla ymmärtää jonkin jutun, eikä vain tehdä sitä "koska niin on aina tehty ja näin on päätetty".

Täältä sivusta heitän kommentin: Mun entinen esimies oli fyysikko ja lievästi sanottuna epäkäytännöllinen:) , mallia hajamielinen proffa.Tyypin äo oli varmaan 160, mutta ihan kujalla käytännön asioista.

Mä olen juuri kuten ap. Käytännön asioissa olen ihan pihalla. Lisäksi töissä, kun työkaveri tulee kysymään jotain työhön liittyvää, niin en osaa ensin vastata. Monesti en edes ymmärrä kysymystä. Jotenkin vain taaplaan omat työni läpi.

Koulumenestys mulla oli aikanaan hyvä, joten en ole koskaan ajatellut, että järjessäni olisi muuten vikaa. Mutta näen asiat monesti vähän eri tavalla kuin muut enkä aina hahmota sanoja puheesta.

Tein kerran netissä muistitestin, jossa piti muistaa, missä mikin tavara oli ollut. En muistanut niistä yhtäkään. Sanallinen muistitesti sen sijaan meni hyvin.

Olen toimistotöissä laskentapuolella. Tietokone hoitaa laskemisen, mikä on hyvä juttu, koska en ole hyvä käytännön laskuissakaan. Sen sijaan olen hyvä tajuamaan, mistä lopputulos on syntynyt.

Olen monesti miettinyt, olisiko syytä käydä neurologilla, koska käytännön ongelmia mulla on ollut myös pyöräilyn opettelemisessa (en ole koskaan oppinut) enkä osaa ajaa kunnolla edes huvipuiston törmäilyautoja. Ajokorttia en ole koskaan edes yrittänyt.

Mutta toisaalta, kun on näin pitkälle pärjännyt näillä eväillä, niin miksi suotta hankkisin diagnoosin.

Kuulostaa tutulta. Olen huippuälykäs asperger (siis älykäs omalla alallani, yliopistossa aina sain parhaat pisteet tenteistä ja esseistä, joka aineessa jota opiskelin), mutta monessa käytännön ja sosiaalisen elämän jutussa aivan avuton. Ajokortti on, mutta olen äärimmäisen huono kuski. En erota oikeaa ja vasenta, en omaa suuntavaistoa, en osaa neuloa jne. Matemaattiset asiat tuottavat vaikeuksia, samoin olen todella hidas näissä "tuo se ja se" -jutuissa. Kun olen ollut käytännönläheisissä töissä, on kollegoilta tullut tuskastunutta palautetta. Mutta en voi asialle mitään. Toisaalta ravintola-alalla olin hyvä, myös esimiestehtävissä. 

Vitsit tajuan hetkessä, mutta muut (suurin osa) eivät ymmärrä minun huumoriani, varsinkin kun kerron ne jutut ilmeettömänä. Kesti kauan tajuta, mikä minua vaivaa, ja oikeastaan käsitin sen vasta Silta-sarjaa katsoessa. Se, kun Saga opiskelee kirjoista miten seurustellaan jne. Itsekin olen katsonut mallia jostakin tv-sarjasta. En ole normaali. Mutta tyhmä en missään tapauksessa ole. Älykkyyttä on monta eri lajia, ap! 

Ihan kuin puhuisitte tyttärestäni! Hävettää myöntää, mutta joskus meinaa mennä hermot kun hän on niin "hidas". Ohjeet menee huonosti perille. Juuri äskön siivottiin ja ojensin hänelle roskapussin ja sanoin laita tämä piharoskikseen. Tyttö vastasi kysymyksellä vienkö nämä ulos. Juurihan niin olin sanonut! Tuo sama kaava toistuu todella usein. Koulussa menestyy ihan kivasti, mutta käytännön asiat tökkii. Muisti hänellä on joskus käsittämättömän hyvä ja huomiokyky myös, mutta esim.kengännauhoja ei osaa solmia (9v.) Vähän pelottaa miten hän tulee elämästä selviämään.