Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut antavat itsensä lihoa kymmenien kilojen ylipainoon?
23.01.2013 |
Onko syöminen ja sen tuoma nautinto niin tärkeää ja ruuan laatu niin huonoa, että kilot vaan lisääntyy? Eikö syömisiään voi hallita, vaan on otettava keksejä ja suklaata heti, kun mieli tekee?
Onko laihtuakseen pakko kieltäytyä vaikkapa perunasta ja leivästä eli ehdottomuus on ainoa keino pysyä kohtuudessa?
Miksei oma terveys kiinnosta ja voi tehdä valintoja terveellisyyden mukaan? Tietoa aiheesta kyllä löytyy, mutta toteutus vaatisi itsekuria.
Itse olen normaalipainoinen ja syön kaikkea. Painoindeksi 22.
Kommentit (70)
johon ruokaa ja erityisesti nopeita hiilareita otetaan "lääkkeeksi". Ei jotenkin ole muuta tapaa hallita levottomuutta, ahdistusta tai muita negatiivisia tunteita. Ruoka on nopea tapa tyydyttää jotain, muutakin kuin nälkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmään usein kaltaisiisi, joille näyttää olevan jonkinasteinen pakkomielle yhdistää ylipaino kekseihin ja suklaaseen.
Olin normaalipainoinen vielä kolme vuotta sitten, mutta perussairauteeni kuuluvan kortisonilääkityksen vuoksi ylipainoa on tullut 30kg. Syön normaalisti, jopa alle suositusten, mutta lihakset kuihtuvat ja rasvaa pakkautuu selkään (häränniska), kaulaan, kasvoihin sekä vatsaan. Ennen kiinteä, treenattu kroppani muistuttaa nyt peilistä katsottuna 60v miehen kroppaa...
Väittäisin, että sinulla on lievä tai pahempi syömishäiriö, sillä normaali terve ihminen ei tarkastele omia tai edes toisten syömisiä tuollaisen tähtäimen läpi. Tuskin syöt edes sokeria, tai jos syöt, syöt sitä yksin pimeässä, salaten sen jopa puolisoltasi. Tälläkin hetkellä käsilaukussasi/työpöytäsi laatikossa on norsunkin tainnuttava megasuklaalevy (onko sellaisia?).
on liikaa tarjolla kulutukseen nähden. Heikko tahto hillitä itseään.
ruoka on tapa käsitellä tunteita ja siinä on sellainen ilkeä noidankehä, että kun syö liikaa, niin ahdistuu enemmän ja syö lisää siihen ahdistukseen. Minulla on ollut ahmimishäiriö lapsesta asti, tosin painoon se ei ole vaikuttanut ennen kuin vasta viimeisten vuosien aikana. Välillä on parempia jaksoja ja välillä huonompia, mutta en tiedä, voiko tästä koskaan parantua.
Siinä oli ne päällimmäiset. Vuosi meni sellaisessa usvassa. Söin suruuni. Oman vanhemman kuolema oli kova paikka.
Ei sitä syömistä silloin ajatellut. Sitten jossain vaiheessa, kun pääsi jaloilleen niin havahtui ja tajusi tilanteen. Sitten piti opetella uudestaa syöminen, ateriarytmit, liikkuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihminen joka on jojoillut koko ikänsä.
Jokainen suupala näkyy. Nyt on päällä pysyvä lääkitys joka vielä pahentaa asiaa. Lisäksi olen sairastanut veritulpan ja aivoverenvuodon jonka vuoksi liikunta ei suju kuten ennen. Olen lihonut 20kg. Se ottaa päähän, huonontaa elämän laatua ja syö itsetuntoa. Eikä sitä ainakaan paranna sinun kaltaistesi yksisilmäisesti asiaa ajattelevien nillitys.
Oma painoni saattaa heitellä yllä mainituista "tunnesyistä" tai stressistä johtuen +/- 7kg. Mutta aina, ihan aina olo on vielä surkeampi ja kroppa voi huonosti lihottuani ja alan kohtelemaan kehoani arvostavammin. En vain ymmärrä tekosyitä masennuksesta ja muusta, yleensä lihominen vain ruokkii pahaa oloa. Lääkitykselläkään ei ole pakko lihoa ja jos yksi lääke ei toimi voi sen aina vaihdattaa eikä typerä itsesäälissä kun muka itsestään lihoo.
En voi sietää ylipainoisia ihmisiä joidentervwys on mennyt ja sitten vaan perheen kanssa maleksitaan mäkkärissä kun ei "jaksa" tehdä terveellistä ruokaa kotona. Yök.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä syy useamman läskeihin. ei siis syödä kunnon ruokaa, vaan sipsejä, karkkia yms ja juodaan limsoja. se jo riittää.
ollaan kohta kuin britit; ylipainoisia, mutta aliravittuja.
mun sveitsiläiset ystävät meinas lentää perseelleen citymarketissa, kun näkivät sipsi- ja karkkiseinät.
En voi sietää ylipainoisia ihmisiä joidentervwys on mennyt ja sitten vaan perheen kanssa maleksitaan mäkkärissä kun ei "jaksa" tehdä terveellistä ruokaa kotona. Yök.
Mistä tiedät maleksiiko perhe mäkkärissä ja just tuosta syystä? Kyttäätkö päätoimenasi tätä perhettä? Että voi jollakin olla tylsä elämä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä. Et kuinka ihmeessä annetaan repsahtaa ylipainoon. Käsittämätöntä! Jos mun painoindeksi menee yli 20 ni heti kyl oksennan! En kestä niin lihavana oloa! Toi 22 on kyl jo todella pulska! Hyi! Löytyyks vaatteitakaan enää tos koossa???
BMI 18,5
usein, mistä tällaisia AP:n kaltaisia ihmisperseitä tulee, jotka eivät kykene edes hyvinä päivinä hinkkaamaan kahta aivosoluaan yhteen niin, että ymmärtäisivät että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin hän.
Minua kummeksuttaa kovasti, että tällaiset persesilmänsä läpi maailmaa katsovat junttiääliöt ovat selvinneet hengissä aikuisikään asti, eikä kukaan ole suorittanut taannehtivaa aborttia tai eutanasiaa. Varmaan monen tekee kuitekin mieli.
Menkää ihmiset vittuun muiden syömisiä kyttäämästä ja keskittykää siihen omaan tyhjään elämäänne. Ehkä voisitte sillekin jotain sisältöä löytää muustakin kuin omien ja toisten ruokien vahtaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo lapsena lihava, koska perheessäni ei kiinnitetty juurikaan huomiota ruuan laatuun ja määrään. MYös vanhempani ovat ylipainoisia. Herkkuja sain usein, ja monesti sain niitä esim. lohdutukseksi jos oli paha mieli tms.
Itsenäistyttyäni lihoin todella isoksi, painoin noin 95kg, koska en jaksanut todellakaan välittää ulkonäöstä, ja ruuan syöminen toi hyvänolon tunteen. Tein joka päivä jotakin herkkuruokaa itselleni, esim. leivoin kotona pitsaa ja söin koko pellillisen tai tein isoon vuokaan satsin lasagnea ja söin kaiken itsekseni. Leivoin myös usein herkkuja, esim. suklaakakkuja ja muffinsseja ja paistoin lettuja. Varmaan koska olin (ja olen vieläkin) yksinäinen ja viihdytin tällä tavoin itseäni?
No, jokunen vuosi sitten sairastuin masennukseen joka johti myös syömishäiriöön. Laihduin nopeasti ensin n.30kg, en syönyt käytännössä paljon mitään. Tämän jälkeenkin olen tietoisesti tiputtanut painoa vuosien saatossa vielä reilut 10kg, ja nykyään mulla on ahmimishäiriö, ja useimmiten oksentelen ahmimisen päätteeksi. Vaikea sitä on hillitä, mulla on kuivia kausia jolloin kiellän itseltäni kaiken ylimääräisen ja sitten kun retkahdan syön ihan valtavat määrät, niin että todella joka paikkaan sattuu ja pöhöttää monta päivää jälkikäteen.
Niin asiaan. En tiedä mistä johtuu, kai siellä nupissa sitten joku vaan vinksahtaa, kyllä mä ainakin koen että mun ongelmat ruuan kanssa on aina olleet henkisellä puolella eikä niistä noin vaan pääse eroon. En toisaalta ihannoi laihuuttakaan, saan nykyään aika usein kuulla kommentteja että olen aivan liian laiha, ja tiedän kyllä sen mutten osaa lopettaakaan tätä. (nykyään siis mitat 170/52)
Vaikeaa on elämä ruuan kanssa :(
En voi sietää ylipainoisia ihmisiä joidentervwys on mennyt ja sitten vaan perheen kanssa maleksitaan mäkkärissä kun ei "jaksa" tehdä terveellistä ruokaa kotona. Yök.
Mistä tiedät maleksiiko perhe mäkkärissä ja just tuosta syystä? Kyttäätkö päätoimenasi tätä perhettä? Että voi jollakin olla tylsä elämä...
Niinpä, et voikaan tietää elämäni tylsyydestä mitään, eikä se sinulle kuulukaan. Nyt olikin puhe ylipainosta ja siitä miten toisille on ihan ok antaa itsensä lihoa.
Mekin käymme mäkkärissä lasten kanssa toisinaan ja tekee pahaa katsoa niitä ylipainoisia perheitä (kyllä, ei vain vanhempia vaan myös lapsia) mässyttämässä euron juustoja ja muffinsseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mikä murheellisinta, ei edes liikkuminen ja hyvin säästeliäs syöminen vaikuta asiaan.
Voin vastata omalta osaltani että syynä oli laiskuus ja masennus.
Tai itseasiassa toisinpäin, masennuksen takia en jaksanut tehdä mitään.
Kun henkinen elämäni parani, alkoi ulkonäkönikin kiinnostamaan. Nimenomaan ulkonäkö eikä terveys. Se että terveys paranee on vain plussaa, mutta muuten aloitin laihduttamisen vain ulkonäöllisistä syistä.
Tiesit muuten varmaan että BMI ei kerro terveydestäsi mitään. Tunnen ihmisiä joilla BMI on 27 ja he ovat teräskunnossa ja todella terveitä.
että ihan tavallisella kotiruoalla lihoo, jos sitä syö liikaa eikä liiku.
En syö koskaan mitään pikaruokaa, enkä käy mäkkäreissä, en syö sipsejä enkä munkkeja, en juo limuja enkä käytä alkoholia.
Niin vaan on tullut 1-2kg vuodessa ja nyt vaaka näyttää yli 80kg.
siinä syy useamman läskeihin. ei siis syödä kunnon ruokaa, vaan sipsejä, karkkia yms ja juodaan limsoja. se jo riittää.
ollaan kohta kuin britit; ylipainoisia, mutta aliravittuja.
mun sveitsiläiset ystävät meinas lentää perseelleen citymarketissa, kun näkivät sipsi- ja karkkiseinät.
SULLE ON PAKKO HUUTAA ETTEI KAIKKI LIHAVAT PUPUTA VAIN SIPSEI,KARKKII JA LIMUA.ESIM.MINÄ EN PAHEMMIN KOSKE NOIHIN VAAN SYÖN RUOKAA MUTTA ANNOKSET EHKÄ LIIAN ISOI JA EHKÄ VÄLILLÄ MYÖS SANTSAAN.HUOM.RUOKANI EIVÄT OLE EINEKSIÄ VAAN KÄYTÄN JOKAISESSA RUOASSA TUOREITA VIHANNEKSIA JNE.
aikaa niin paljon, ettei jäänyt aikaa urheilla samalla tavalla. Tietysti kävin välillä salilla ja lenkillä joka päivä, mutta aiemmin harrastin nyrkkeilyä 4 kertaa viikossa ja kävin salilla useammin. No urheilu väheni, mutta ruoka annokset pysyivät samoina, kuin ennenkin. Niin se paino vain nousi salakavalasti pikkuhiljaa. Tosin painoindeksi oli edelleen ihan normaalipainoinen, mutta silti painoa oli tullut huomaamatta 10kg. Odotusaikana paino nousi todella paljon ja lantio leveni aivan käsittämättömän paljon. Lantio tietysti kapeni ja paino laski, mutta olin todella lihavan näköinen synnytyksen jälkeen vielä puoli vuotta. Siitä lähti vähän normalisoitumaan, vaikkakin ylimääräistä. Ihmiset, jotka tavannut tuona aikana olleet ihan kauhuissaan lihavuudesta. Eipä juurikaan kannusta, vaan lannistaa itsetunnon.
Synnytyksen jälkeen ajattelin alkaa laihduttamaan juoksemalla. Valitettavasti nivelet oli vielä niin löysällä, että kyykyt ja pomppiva liike saivat polvet todella kipeiksi. Eli hölkkäminen oli aivan järkyttävän näköistä. Ihanat kannustavat vastaankävelevät lenkkeilijät purskahtelivat nauruun. Sellainen kannustaa tosi paljon. Voisi lihavien haukkujat miettiä miten kohtelee, jos jollain lihavuus johtuu masennuksesta.
idioottimaisia aloituksia? Miksi linnut lentää?