Lue keskustelun säännöt.
Miten jotkut antavat itsensä lihoa kymmenien kilojen ylipainoon?
23.01.2013 |
Onko syöminen ja sen tuoma nautinto niin tärkeää ja ruuan laatu niin huonoa, että kilot vaan lisääntyy? Eikö syömisiään voi hallita, vaan on otettava keksejä ja suklaata heti, kun mieli tekee?
Onko laihtuakseen pakko kieltäytyä vaikkapa perunasta ja leivästä eli ehdottomuus on ainoa keino pysyä kohtuudessa?
Miksei oma terveys kiinnosta ja voi tehdä valintoja terveellisyyden mukaan? Tietoa aiheesta kyllä löytyy, mutta toteutus vaatisi itsekuria.
Itse olen normaalipainoinen ja syön kaikkea. Painoindeksi 22.
Kommentit (70)
ja luulevat jostain syystä, että kaikki hoikat ja normaalipainoiset joutuvat pinnistelemään pysyäkseen painossaan.
se on vähän niinku raha, jos sitä on ei voi olla onnellinen.
jos on hoikka, ei voi olla onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja karusta historiastamme huolimatta näitä ap:n kaltaisia läpipaskotyyppien jälkeläisiä on selvinnyt tähän päivään asti.
Ole siis geeneistäsi kiitollinen.
Luultavasti söin liikaa ja nautin makeasta elämästä. Olen nyt kyllä normaalipainoinen, mutta kahdesti olen joutunut sen 14-15 kiloa pudottamaan. Toinen oli seurausta tules sairaudesta,jonka vuoksi liikut meni ja en älynnyt syödä sen mukaan.Lisäksi kipu masensi ja tuli syötyä ja makoiltua sohvalla. En olisi ensimmäisenä kivittämässä ketään vaikka nyt huolehdinkin kunnostani ja syön todella kurinalaisesti.
vedettiin matto alta ja olin ihan sekaisin vihasta ja surusta, laihduin tosi paljon. olin masentunut, enkä pystynyt syömään. ehkä en sitten ollut oikeasti masentunut.
Ihmiset reagoivat eri tavoilla suruun ja masennukseen. SINÄ et syönyt, mutta naapurisi Lissu taas saattaa syödä.
Masennuksesi tasosta en tiedä. Sen tiedän että moni masentunut lihoo koska syövät mutta eivät jaksa liikkua. Itsekin kuulun noihin jotka jaksoivat syödä mutta eivät liikkua, olinko siis mielestäsi masentunut väärin? Minä eristäydyin ihmisistä, pysyin kotona ja kävin korkeintaan kaupassa ja söin, söin ja söin.
Ja lihomiseen taas tarvitaan vain se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Siihen ei tarvitse oikeasti mitään epäterveellistä, vaan vain sen että syö enemmän kuin kuluttaa.
olis kiva tutustua vaikka lounaalla. olis kiva nähdä, miten joku vaan lihoo, vaikkei syö oikeestaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen olut aina normaalipainon rajoissa, mutta pidän ruoasta. Oikeastaan kaikesta ruoasta. Ja suklaasta ja juustoista ja viinistä.
Tiedän tasan miten syödään terveellisesti. Silti en jaksa tätä terveellistä ruokavaliota noudattaa ja painoni yleensä nousee puolessa vuodessa noin 4 kiloa. Kun saavutan tietyn painon, laihdutan kuukaudessa tuon neljä kiloa helposti ja aina päätän, että enää en liho. Mutta aina kuitenkin lihon. Ellen siis pitäisi tuota kuukauden dieettiä puolen vuoden välein olisin minäkin aika tuhdissa kunnossa.
Olin älykkään suvun erittäin älykäs lapsi.
Aloin lihoa, kun vanhempani erosivat. Ero oli minulle järkyttävä yllätys.
Äitini avioitui itseään 20 vuotta vanhemman miehen, esimiehensä, kanssa. Mies oli hyvin vaikea ja suhtautui minuun jyrkästi ja tuomitsevasti. Hän hyväksyi sisareni, joka oli kiltti ja rauhallinen.
Tein hyvin nuoresta lähtien runsaasti kotitöitä, koska yritin parantaa kodin tunnelmaa. Tyly ja arvosteleva suhtautuminen jatkui. Tilanne oli erittäin vaikea. Vuosikausia henkistä väkivaltaa.
Muutimme toiselle paikkakunnalle. Aloin lihoa, koska olin todella yksinäinen. Minulla ei ollut enää yhtä paljon ystäviä kuin aiemmin.
Isäpuoleni kuittaili minulle armottomasti usean vuoden ajan. Ensin puheliaasta luonteestani ja myöhemmin painostani. Ei tietenkään suoraan, vaan erilaisten esimerkkien kautta. Äiti ei koskaan puolustanut minua.
Opin nuorena ikävän elintavan, josta oli todella vaikeaa päästä eroon.
Suosittelen, että luet lihomista koskevia tutkimuksia. Maailma ei ole ihan niin mustavalkoinen, kuin luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syystä kukaan ottaa avioeroa, kun vois elää rakastavassa ja hyvässä parisuhteessa kuolemaan asti?
Miksi kukaan koskaan missään päin maailmaa on köyhä, kun vois yrittää enemmän ja olla rikas?
Miksei kaikki naiset imetä, kun se on niin paljon terveellisempää vauvalle ja naiselle itselleen?
Miksi kukaan koskaan ikinä voi olla alkoholisti, kun selvänä elämä on paljon mielekkäämpää?
Miten kukaan voi pelata kasinolla perheensä asunnon?
Miten kukaan koskaan on voinut tehdä perhemurhan maailmassa?
Miten kukaan koskaan on niin huolimaton, että joutuu kolariin?
Miten kenenkään lapsi voi joutua onnettomuuteen, eikö vanhemmat vahdi?
Miten voi jäädä työttömäksi, kun työtä tekevälle löytyy?
Tärkein kysymys on ap:n oma napa: Miten kukaan koskaan aikuisena ihmisenä voi kysyä näin tyhmiä kysymyksiä? Kuinka vanhaksi voi selvitä, ettei tarvitse ollenkaan ymmärtää, että elämässä on muutakin ja muitakin kuin minä?
usein, mistä tällaisia AP:n kaltaisia ihmisperseitä tulee, jotka eivät kykene edes hyvinä päivinä hinkkaamaan kahta aivosoluaan yhteen niin, että ymmärtäisivät että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin hän.
Minua kummeksuttaa kovasti, että tällaiset persesilmänsä läpi maailmaa katsovat junttiääliöt ovat selvinneet hengissä aikuisikään asti, eikä kukaan ole suorittanut taannehtivaa aborttia tai eutanasiaa. Varmaan monen tekee kuitekin mieli.
Menkää ihmiset vittuun muiden syömisiä kyttäämästä ja keskittykää siihen omaan tyhjään elämäänne. Ehkä voisitte sillekin jotain sisältöä löytää muustakin kuin omien ja toisten ruokien vahtaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen raskautta normaalipainoinen. Raskauden aikana paino nousi 25 kg vaikka en syönyt herkkuja sillä ne kuvottivat minua, vaan noudatin tervellistä ruokavaliota ja olin loppuajan tiukalla dietilläkin. Kaikki kilot jäi. Lapsi ei suostunut rintaruokintaan niin imettäminenkään ei painoa pudottanut. Tälläistä painon nousua ei olisi tapahtunut ilman raskautta. Normi tilanteissa olen aina ottanut muutamat ylikilot lenkeillen tai herkkulakolla pois.Enkä todellakaan ole onnellinen tässä kropassa.
(raskauksia lukuunottamatta) ja sekin johtui kilpirauhasen toimintahäiriöstä. mun isovanhemmat, vanhemmat ja sisarukset ovat kaikki olleet aina normaalipainoisia. mun lapset ja mies on kaikki normaalipainoisia.
hassua, eikö meillä sitten vaan ole sitä lihavuusgeeniä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törmään usein kaltaisiisi, joille näyttää olevan jonkinasteinen pakkomielle yhdistää ylipaino kekseihin ja suklaaseen.
Olin normaalipainoinen vielä kolme vuotta sitten, mutta perussairauteeni kuuluvan kortisonilääkityksen vuoksi ylipainoa on tullut 30kg. Syön normaalisti, jopa alle suositusten, mutta lihakset kuihtuvat ja rasvaa pakkautuu selkään (häränniska), kaulaan, kasvoihin sekä vatsaan. Ennen kiinteä, treenattu kroppani muistuttaa nyt peilistä katsottuna 60v miehen kroppaa...
Väittäisin, että sinulla on lievä tai pahempi syömishäiriö, sillä normaali terve ihminen ei tarkastele omia tai edes toisten syömisiä tuollaisen tähtäimen läpi. Tuskin syöt edes sokeria, tai jos syöt, syöt sitä yksin pimeässä, salaten sen jopa puolisoltasi. Tälläkin hetkellä käsilaukussasi/työpöytäsi laatikossa on norsunkin tainnuttava megasuklaalevy (onko sellaisia?).
Ap:n kaltaiset ihmiset ovat yksinkertaisesti tyhmiä ja vastenmielisiä. Minä olen syönyt kortisonia perussairauteeni nyt jo 5 vuotta ja joudun syömään sitä koko loppuelämäni ja painoni on noussut tuosta lääkityksen aloittamisesta liki 40kg. Ruokavalio on käyty ravitsemusterapeutin kanssa läpi eikä siinä ole mitään korjattavaa, kuulemma enemmänkin voisi syödä. Eli asiat eivät aina ole niin mustavalkoisia kuten joku Ap:n kaltainen syömishäirikkö esittää!!
idioottimaisia aloituksia? Miksi linnut lentää?
Onko läskien mielestä lihominen ihmiselle samaa kuin lentäminen linnule?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä (100kg, 166cm) voin ainakin sanoa että ap luetteli juuri niitä syitä miksi minä olen armoton läski. Itsekuri on se pointti. Paljon vaikeampi onkin keksiä, miksi toisilla sitä on ja toisilla ei, ja miten sitä saisi kasvatettua paremmaksi!
Ruoan suhteen on vaikea pysyä ehdottomana kun ihmisen kuitenkin täytyy syödä. Tupakoija voi lopettaa tupakoinnin kokonaan, alkoholisti voi ruveta absolutistiksi, mutta läski ei voi lopettaa syömistä kokonaan. Siksi se on vaikeaa.
maailman ylipainoiset aikuiset ja lapset ovat sairaita ja siksi lihavia.
se on päinvastoin, lihavia ja siksi sairaita.
okei, eri asia oikeasti sairaat, onhan niitäkin. mutta veikkaisin, että vähemmistö.
koska puuttuu ihmisen yksityisasioihin. Ja minä ainakin olen kurkkuani myötä täynnä tämän palstan ja yhteiskunnan vittumaista ja syyllistävää asennetta.
Läski on nykyajan juutalainen: meidät demonisoidaan pikkuhiljaa, kunnes meidätkin voidaan sulkea jollekin leirille pois kunnon ihmisten silmistä. Tai siltä se ainakin tuntuu.
Ja ihmiset menevät tähän mukaan kuin aivottomat lampaat konsanaan jättäen tyystin huomiotta että täällä läskien alla on IHMINEN puutteineen ja vikoineen.
En kiistä lihavuuden haittaa terveydelle, en edes omaa syytäni läskiyteeni. Mutta vastustan tätä kuvottavaa lynkkaysmielialaa, toisten kyttäystä, lihavien syyllistämistä ja ahdistelua. Sitä alentuvaa paremman ihmisen asennetta, mikä monista huokuu.
Holhousyhteiskunta on tehtävänsä tehnyt: sitä ei enää tarvita, kun kyttääjänä on naapuri, ystävä tai äiti.
Itse hallitsen syömäni ruoan määrää, en niinkään laatua. Kiinnitän päivän aikana huomiota siihen, miten paljon olen jo ehtinyt syömään. Hiilihydraatit, suolan ja sokerin pyrin vähentämään alle suositustason, koska tiedän saavani varsinkin sokeria liikaa tarpeeseen nähden. Vastaavasti proteiinia koetan saada ylimääräistä.
Liikuntaa 5-6 kertaa viikossa ja painoksi tavoitteena 80kg, josta seitsemisen kiloa vielä saavutettavana. Vatsalihakset näkyvät enkä halua kohottaa massaani pelkällä rasvalla.
Lihavat ovat laiskoja ihmisiä vailla itsekuria TAI ovat tietoisesti valinneet nautiskella ruoasta estoitta PLUS ovat valmiita maksamaan asiaankuuluvan hinnan ylimääräisinä kiloina. Elämä on valintoja.
Tässä vaiheessa on varmaankin arvaatte, että olen mies enkä liiemmin diggaile läskeistä naisista.
ennen raskautta normaalipainoinen. Raskauden aikana paino nousi 25 kg vaikka en syönyt herkkuja sillä ne kuvottivat minua, vaan noudatin tervellistä ruokavaliota ja olin loppuajan tiukalla dietilläkin. Kaikki kilot jäi. Lapsi ei suostunut rintaruokintaan niin imettäminenkään ei painoa pudottanut. Tälläistä painon nousua ei olisi tapahtunut ilman raskautta. Normi tilanteissa olen aina ottanut muutamat ylikilot lenkeillen tai herkkulakolla pois.Enkä todellakaan ole onnellinen tässä kropassa.
Sillä erotuksella, että laihdutin omaan painooni imetyksen loputtua. Nykyään olen timmimpi kuin ennen raskautta. Raskausaikana lihominen ei ole mikään syy olla läski.
meni öitä, jolloin en nukkunut ollenkaan.
Meni 5 vuotta saada öinen unirytmi takaisin, joka vieläkin on ajoittain levotonta. Hormonit heitti päin helvettiä jatkuvan stressitilan takia ja lihoin 30 kiloa. Merkittävää on myös se -nykytutkimuksenkin valossa- että unettomuus aiheuttaa lihavuutta.
Siinä sulle selitystä, kermaperse ja helpon elämän eläjä. Olin minäkin 57-kiloinen.
vedettiin matto alta ja olin ihan sekaisin vihasta ja surusta, laihduin tosi paljon. olin masentunut, enkä pystynyt syömään. ehkä en sitten ollut oikeasti masentunut.