Miten jotkut antavat itsensä lihoa kymmenien kilojen ylipainoon?
Onko syöminen ja sen tuoma nautinto niin tärkeää ja ruuan laatu niin huonoa, että kilot vaan lisääntyy? Eikö syömisiään voi hallita, vaan on otettava keksejä ja suklaata heti, kun mieli tekee?
Onko laihtuakseen pakko kieltäytyä vaikkapa perunasta ja leivästä eli ehdottomuus on ainoa keino pysyä kohtuudessa?
Miksei oma terveys kiinnosta ja voi tehdä valintoja terveellisyyden mukaan? Tietoa aiheesta kyllä löytyy, mutta toteutus vaatisi itsekuria.
Itse olen normaalipainoinen ja syön kaikkea. Painoindeksi 22.
Kommentit (70)
Hei
tällä sivustolla on hyvää tietoa laihdutuksesta
http://www.kolumbus.fi/kuntosali_ja_ruokavalio/
meni öitä, jolloin en nukkunut ollenkaan.
Meni 5 vuotta saada öinen unirytmi takaisin, joka vieläkin on ajoittain levotonta. Hormonit heitti päin helvettiä jatkuvan stressitilan takia ja lihoin 30 kiloa. Merkittävää on myös se -nykytutkimuksenkin valossa- että unettomuus aiheuttaa lihavuutta.Siinä sulle selitystä, kermaperse ja helpon elämän eläjä. Olin minäkin 57-kiloinen.
Mä sain esikoiskeskoseni 31 vuotta sitten ja siihen jäi nukkumiset. Jos on hyvä yö, saatan nukkkua 4 tuntia putkeen. Siis yhä - 31 vuoden jälkeen!! Kaikki 4 lastani ovat olleet keskosia, pikkukakkonen kärsi pahasta koliikista ja heräsi 3 ekaa vuottaan 4-7x yössä.
Silti. Silloin olin langanlaiha, nyt yhä normaalipainoinen. Kortisolitasot on olleet koholla parikymmentä vuotta mutta silti en ole lihonut palloksi. En tosin laihdukaan.
Selityksiä selityksiä....
Ja jos on puoliso, niin ei puolisostakaan. Kuka haluaa puristella läskejä? Tärkeimpänä tietysti terveys kysymykset.
Olin nuorena tosi hoikka ilman mitään yritystä enkä voinut käsittää miten joku voi lihoa. Nyt nelikymmpisenä todellakin ymmärrän miten se tapahtuu, hitaasti ja salakavalasti, niin ettei sitä oikein itsekään tajua. Tai no, itse olin pahimmillaan bmi 26 eli en mitenkään erityisen lihava vielä, mutta mulla lihominen alkoikin vasta pitkästi kolmenkympin tuolla puolen. Joku oli joskus laskenut miten naurettavasta määrästä ylimääräistä päivässä tulee viisi kiloa vuodessa. Se oli jotain tyyliin yksi ruisleipä.
Mutta yleensä ne nerokkaat laskijat unohtavat, että painon kasvaessa myös kulutus kasvaa, eikä se leipäpala lihotakaan enää.
Mutta yleensä ne nerokkaat laskijat unohtavat, että painon kasvaessa myös kulutus kasvaa, eikä se leipäpala lihotakaan enää.
kun se tulee tarvittavan kulutuksen päälle. Ja kuka normaali ei-ortoreksiasta kärsivä ihminen ihan oikeasti pystyy arvioimaan että onko tämä ruisleipä nyt se joka on liikaa, 365 päivää vuodessa? Ei ihme että lähes 100 % ihmisistä on pulskia keski-iässä.
Ei suomessa ollut 30 vuotta sitten läskejä. Nyt on joka toinen.
Se, mikä on muuttunut, on ravinto. Ihmiset syövät aivan käsittämättömiä määriä sokeria ja rasvaa. Totta kai se turvottaa! Muroista pizzaan suomalaiset nykyiset "kansallisruoat" ovat aivan järjettömän epäterveellisiä. Tuohon kun lisää ylettömän lihansyönnin ja sokerijuomat, on oikeastaan ihme että läskejä on vain puolet kansasta.
Läskeistä pääsee kotiruoalla. Kun ei osta valmisruokia, vaan tekee kaiken itse, on voilá ylipaino voitettu.
USA on hyvä verrokki. Siellä syötiin suurin piirtein yhtä usein pizzaa ja hampurilaisia 80-luvulla kuin mitä täällä nyt syödään. Läskivyöry korreloi syötyyn ravintoon aivan suoraviivaisesti.
liikuttiinkin enempi. Ihan hyötyliikunta työpaikalle hiihtäen tai kauppaan rekeä vetäen. ;) Nykyään lapset pelaa tietokonetta eikä futaa pihassa. Koulu-ja tarhamatka kotiin tehdään autolla.
olen lihonnut vain sen vuoksi, että vihaan elämääni, vihaan itseäni.
Ja ite ainakin lihonu kun itsekuri nolla ja herkkuja tekee mieli koko aika :/. Laihdutuskuuri kestää maks. 2 päivää ja sit paluu taas vanhaan *huoh*
en mitenkään hyväksyisi.
Olen itse lihonut vuodessa 10kg normi bmi:n alarajalta ylärajalle (edelleen siis alle 25) mutta se painonnousu tuli lihaksista, ei läskistä sillä edelleen menee samankokoiset vaatteet päälle.
Edes näin vaihdevuosien jälkeen en aio lihota yhtään, syön normaalisti 2 lämmintä ateriaa päivässä, herkuttelen usein mutta pyrin siihen ettei päivän kalorit ylitä 1400 kuin kerran pari viikossa. Enkä koe jääväni mistään paitsi.