Tuntuu pahalta kun lapsen hoitajilta tulee vain negat.palautetta

32:n kiitos, tuntuipa asiantuntevalta sinun vastauksesi!



Sinnikkyys tulee esiin esim.siten, että jos kokoaa palapeliä niin vaikka olisi vaikeita kohtia, niin ei saa auttaa ja jos auttaa jossain asiassa, niin hän tekee asian aina heti uudelleen niin monta kertaa, että oppii.



Joku sanoi, että 1-2vuotias saa heitellä tavaroita..

Onkohan meidän tämä hieman yi 2-vuotiaskin sitten epänormaali, kun on toinen ääripää - hän ei koskaan heittele mitään :)

Tästä se alkaa. Palautteen pitäisi olla myös positiivista, mutta jos pääasiassa hoidossa on näitä negatiivisia hetkiä, niin onhan se selvää, että ne korostuvat siinä palautteessakin.



Suosittelen kahta tapaa. Kun keskustelette päivän päätteeksi, pyydä lapselta kertomusta päivän tapahtumista, kehu ihan tavallisesta asiasta esim.olipas hienoa, että leikit x:n kanssa autoilla. Kun hoitaja sitten toteaa, että autot lensivät leikin päätteeksi, toteat lapsellesi (jos on kuulemassa), että olipas harmi, että teit noin, ensi kerralla muistat, että saa olla kiukkuinen mutta mitään ei heitetä. HOitajalle sitten kysyt ihan asiallisesti, että kuinka kauan/kuinka monta kertaa päivän aikana ovat autot lennelleet ja että jos kuitenkin pääasiassa on sujunut hyvin, niin niitä hyviäkin juttuja voisi mainita, että lapsi ei saa päiväkodista negatiivista kuvaa.



Toinen asia, mitä opettelet, on se suodatus. Jos lapsesi on haastava, hän tulee olemaan sitä pitkään ja näin ollen saat näitä negatiivisia palautteita runsaasti myös koulusta. Alakoulun puolella voit vielä opelta tivata niitä positiivisa asioita ja sopia yhdessä se tapa, jolla asioista kerrotaan rehellisesti, mutta yläkoulun puolella lasta opettaa parikymmentä opettajaa, ja jos yhdestä oppitunnista menee vain hetkikin ikävään käytökseen, on palaute ilman muuta negatiivinen. Kun se lähtökohta on, että siellä oppitunnilla ei ole häiriöitä, niin ei voi oikein kehua teiniä, että vaikka huusit ja raivosit, niin lopputunnista olit niin kuin pitikin. Teinin pitää jo tajuta, mikä on sitä toivottavaa käytöstä, mistä saa positiivista palautetta ja mistä negatiivista.



Opettele keinot rikkomaan negatiivinen kehä. Puhu lapsesi kanssa huonosta käytöksestä ja anna hänen itse löytää ne hyvät jutut. Sitten vahvistatte hyviä juttuja ja korostatte hoitajillekin näitä puolia. Otat siis negatiivisen vastaan, koska sinun äitinä kuuluu reagoida myös lapsen negatiiviseen käytökseen mutta autat niin lasta kuin muitakin ihmisiä löytämään niitä positiivisia asioita, jolloin kommunikointi on kaikkien kannalta hedelmällisempää.

Kyselepä niiltä tädeiltä, onko heillä jotain huolta lapsen kehityksestä, haluaisivatko että kelto seuraa lasta, ja onko heillä sinulle vinkkejä, miten sinun kannattaisi lapsen kanssa toimia.



Tämä toivottavasti saa hoitajat miettimään asiaa ratkaisukeskeisemmin pelkän valittamisen sijaan. Ärsyttäväähän se on, jos hoitajat olettavat sinun kauko-ohjaavan töistäsi lapsen kiltiksi.



Mä kyllä myös kysyisin noista kadonneista tavaroista (tyyliin onko näkynyt) ja vaippamenekistä (onkohan vatsa ollut kuralla, kun vaippoja on vaihdettu noin tunnin välein pari viikkoa).

silmääni pisti ap:n kirjoitus, jonka mukaan lapsella ei ole mitään kehitysviivästymää ja kertoi lapsen oppineen nuorena kävelemään ja puhumaan.



Lapsi kuitenkin kehittyy monella muullakin osa-alueella. On paljon lapsia, jotka ovat motorisesti ja kognitionaalisesti lahjakkaita, mutta esim. sosiaalinen kehitys on todella paljon ikätasoa jäljessä.



Olen itse pitkään tehnyt töitä päiväkodissa ja nähnyt monen lapsen kehityksen. Sanoisin, että 4-vuotiailla, tempperamenttisilla lapsilla tavarat saattavat hyvinkin lentää suuttuessaan. Hyväksyttävää se ei toki ole, ja asiaa harjoitellaan. MUTTA, jos tuolit ym isommatkin tavarat lentelevät, en puhuisi enää normaalisti kiukustumisesta.



Tärkeintä olisi, että vanhemmat ja hoitaja istuisivat ajan kanssa saman pöydän ääreen. Käytäisiin läpi molempien ajatuksia lapsesta, vanhemman odotuksia päivähoidon suhteen, päivähoidon odotuksia äidin (ja isän, onko kuvioissa mukana?) suhteen.



Lapselle on helvetti, jos toinen hyväksyy, toinen kieltää. Myös seuraamus tulisi olla mahdollisuuksien mukaan sama niin hoidossa kuin kotonakin.

Voi, tiedän tuon tunteen. Tärkeintä on, että itse et mene tuohon hoitotätien ajatusketjuun mukaan vaan arvostat lastasi sellaisena kuin hän on, vaikkakin olisi työläs. Paljon positiivista huomiota, se on meillä ollut suurin apu.



Äläkä välitä näistä muutamista muista kirjottajista. Kaikki ikäkaudet on tietenkin yksilöllisiä, toisilla uhma menee ohi 3 v:nä, toisella 4 ja kolmannella on vaan muuten haastava luonne.



Tiedän mistä puhun sillä esikoiseni 6v on erittäin haastava ja palaute on ollut samanlaista kuin sinun lapsellasi ihan viime päiviin asti. Toisaalta ymmärrän hoitohenkilökuntaa, sillä itsellänikin palaa käpy aina silloin tällöin. Lapsessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Luonteeltaan on ujo ja epävarma jonka sitten näyttää ulospäin ihan päinvastaisena käytöksenä. (uhmakas, tottelematon, "ärsyttävä" kun sille päälle sattuu).



Kuopus 4v puolestaan sitten on aivan toista maata, erittäin helppo kasvatettava ja valloittava luonne.



Tsempit, ajan kanssa helpottaa. Ehkä hoitopaikan vaihto voisi myös auttaa, siellä lapsi voisi aloittaa puhtaalta pöydältä ilman hoitohenkilökunnan ennakkoluuloja ja valmista negatiivista suhtautumista lapseesi?

On huonoja hoitopaikkoja ja hyviä hoitopaikkoja (kokemusta on). Olette ja lapsesi nyt noidankierteessä ja siihen ei ole muuta keinoa kuin irrottautuminen. kaikki negatiivinen vain ruokkii negatiivista lisää. Parasta olisi päästä aloittamaan nyt ihan alusta.