Anoppi ei koskaan soita tai kerro oma-aloitteisesti

Millaiset välit sulla on kälyjesi kanssa?



Olet varmasti yrittänyt parhaasi mutta jos anoppi ei lämpene sulle, et taida voida enää mitään.

Soittavatko, juttelevatko avoimesti myös omia ajatuksiaan/kuulumisiaan?

Soittavatko, juttelevatko avoimesti myös omia ajatuksiaan/kuulumisiaan?

Ilman muuta on enemmän oman tyttärensä kanssa tekemisissä, kyläilee heillä ja on läheinen, vaikka asumme tyttären kanssa ihan samoilla nurkilla, harvoin käy meillä käydessään tyttärellä.

Silti koen, että meillä on ihan hyvät välit ja kerromme aika avoimestikin asioita. Tiedän anopin toivovan minulle hyvää ja ajattelevan minua ajoittain. Se riittää minulle, mutta minulla onkin oma äiti.

2

ja katsos - jos se soittaisi, syyttäisit sitä häirinnästä.

Olemme ihan hyvissä väleissä, vierailemme hänen luonaan muutaman kuukauden välein ja mies soittaakin aina välillä.

ihan hyvät välit silti on. En usko että itsekään sitten anoppina kauheasti soittelen miniälleni. Yleensä miniät ovat läheisiä oman äitinsä kanssa ja ihan hyvä näin. Sinulla tietty ap eri asia kun äitisi on kuollut, voithan soittaa itse anopillesi jutellaksesi?

Mun äiti (isä, veli, muu suku) soittaa mulle, miehen äiti (isä, veli, muu suku) soittaa miehelle. En kyllä ole koskaan kaivannut anopin puhelua, parempi että valittaa pojalleen.

Miniöihin pätee se, että niiden olemassaolosta ei voi koskaa olla varma. Suhde voi jäädä hyvin lyhyeksi.

En mä paljon anopin kanssa puhelimessa puhele. Silti meillä on hyvät välit. Lähellä asutaan ja mies käy usein lasten kanssa siellä. Mä käyn harvemmin, koska töissä olen iltaisinkin, mutta melkein joka viikko kuitenkin.



Minun äitini on myös kuollut. Anoppi on aivan erilainen luonteeltaan kuin minun äitini oli. Hänen kanssaan juttelen monistakin asioista ja hyvät välit on, mutta ei me erikoisen läheisiä olla. Arvostan hänen taitoaan kuitenkin kuulua meidän elämään ilman tungettelua ja neuvomista. Olen hyväksynyt sen asian, että me olemme erilaisia ja tämä riittää minulle.



Ymmärrän kuitenkin kaipuusi läheisyyteen. Kyllä sitä äidin neuvoja kaipaisi, vaikkakin anopin muodossa. Jos teillä hyvät välit kuitenkin on, jatkaisin anopille soittelua. Jotkut ihmiset eivät saa aikaiseksi soitella kuulumisia, ilman erikoista syytä, silti tykkäävät siitä että soitetaan. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, kaikkien kanssa ei vain niin läheistä synny, vaikka kumpikin osapuoli sitä haluaisi. Tärkeää kuitenkin on, että toimeen tullaan.



Minulle äidin "korviketta" aikoinaan on ollut äidin ikäinen työkaveri ja äidin sisko. Eivät he äitiä korvanneet, kukaan ei siihen kykene, mutta heiltä sain neuvoja ja sitä kuuntelemista, jota kaipasin.



Tsemppiä!

..mutta oma äitini ei juuri koskaan. Nyt on ollut pakko soitella, kun isäni kuoli, eikä sitä kautta enää kuule uutisia meiltä. Itse en hänelle soita, sillä joko hänellä ei a) ole juuri nyt aikaa puhua, b) hän ei halua puhua kanssani, koska minulla menee aina niin huonosti, eikä halua kuulla ikäviä uutisia tai c) hän ei vastaa ollekaan puhelimeen. Että näin meillä..