Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu pahalta kun lapsen hoitajilta tulee vain negat.palautetta
22.01.2013 |
Ihan normaali iloinen, mutta uhmaikäinen 4-vuotias kyseessä. Hoitotädit näyttää jo naamallaan, että ovat ihan tympääntyneitä lapseemme. Eivät puhu edes nimellä, vaan puhuvat "se" muodossa, toisesta lapsestamme puhutaan kyllä ihan nimellä.
Eilen sitten hoitoon viedessä kysyin ihan suoraan, että onko lapsessa sitten teidän mielestä jotain vikaa vai missä vika, niin sitten alkoi hymyily ja hyssyttely. HUOH
Ja en nyt yritä kaunistella lastani, vaan kyllähän hän on haastavassa iässä tavarat lentää ja tuolit, ei tottele kun kielletään yms. mutta onko se sitten niin harvinaista?
Paha mieli hakea hoidosta, kun aina tulee jostain valitusta ja tuntuu, että se lastenhoito on niin vastenmielistä heistä.
Tekisi mieli itsekin valittaa/kysyä mm.siitä, että hoidossa on mennyt 80vaippaa vajaassa 2½ viikossa, kolmet kintaat hukattu, 2sukkahousut, vara-myssy yms.En ole viitsinyt sanoa sanaakaan, etteivät tympäänny lisää.
Millaisia hoitotätejä teillä muilla on?
Olenko minä ainoa jolla on näin "haasteellinen" lapsi :(
Kommentit (46)
ei ole normaalia, että 4-vuotias heittelee tavaroita ja tuoleja. 2-vuotisuhmassa moisen voisi laskea normaaliin rajoihin kuuluvaksi, niitä tuoleja lukuun ottamatta. Mutta 4-vuotias on jo aika paljon isompi. Tuohan on vaaraksi muille. Ei voi sallia sellaista, jolla lapsi voi satuttaa muita tai itseään tai rikkoa tavaroita. Ottaisin puheeksi neuvolassa.
Tietysti hoitajilla pitää olla silti asiallinen suhtautuminen lapseen ja lapsen ongelmiin. Mutta kyllä tuolle asialle tulisi jotain tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haasteellisen 4 vuotiaan äiti. 6 kk sitten tilanne oli ihan kauhea ja päivähoito ihan samalla tyylillä reagoi. Nyt alkanut helpottamaan tempperamentti kohtaukset ja siirtymävaiheet. Nyt pk tuntuu ottaneen toisen silmätikun ja muistutin heitä, että juuri tuossa iässä meidänkin "Kalle," oli noin.
Uhmaikähän on ohitse 3-vuotiaana. ei ole myöskään tavallista, että lapsilla lentelisivät tavarat, ei edes uhmaiässä puhumattakaan sitten 4-vuotiaasta.
On ihan normaalia, että 4-vuotiaana koetellaan rajoja. 4-vuotiaskin vielä harjoittelee hallitsemaan tunteitaan, temperamenttisilla lapsilla se voi kestää kauemmin.
Itsekin olen 4-vuotiaan lapsen äiti, oma lapseni myös kiukustuessaan (useasti päivässä, kun ei saa tahtoaan läpi), saattaa heitellä tavaroita. Tosin käyttäytyy näin vain kotona, ei päiväkodissa. Olen juuri käynyt pojan vasu-keskustelun, jossa käytöksestä puhuin, eikä se ollut hoitajan mielestä epänormaalia.
erään kuusivuotiaan "uhmaikäisen" hoitaja. Lapsi kiusasi muita melkein koko ajan ja oli todella ilkeä ja hankala. Äiti valitti, että on niin kurjaa hakea lasta hoidosta, kun tämä on jäähyllä ja melkein päivittäin saa kuulla negatiivista palautetta. Olisi tehnyt mieli sanoa, että yhtä kurjaa on meillä muilla, jotka joudumme katsomaan, miten lapsi terrorisoi muita. Kuuntelin kuitenkin rauhallisena äidin purkauksen, joka kohdistui minuun(olin tuolloin parikymppinen). Myöhemmin polkumme ko. lapsen kanssa kohtasivat ja lapsi kärsi todella pahasta käytöshäiriöstä. Se varhainen puuttuminen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tottakai KAIKILLA on uhmaikä TASAN 3v, aj seuraava vaikka TASAN 5V ja murrosikäkin alkaa TASAN 13v ja ne kuukautiset TASAN 14v.
Jos yhtään poikkeat, olet joko ali tai ylikehittynyt ja SINUSSA ON VIKAA!!!
ÖÖÖÖÖÖÖÖÖ, mistäköhän johtuu että lapset voi huonosti? Kattokaa peiliin.
Ai niin, unohdin, KAIKKI OLLAAN SAMANLAISIA,SAMANLUONTOISIA,SAMA TEMPPERAMENTTI ja SAMA LUONNE. plaah.
Melkoista kiukuttelua on vielä joskus. No, pikkuhiljaa... ei kylläkään heittele mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajat tässä väärin tekevät, et sinä eikä lapsi. Kyllä päiväkodin henkilökunta pitäisi olla koulutettu siihen kuinka ikävistä asioista (juurikin epätoivottu käytös, jatkuvat pahat kiukku/raivokohtaukset etc) kuuluu vanhemmille kertoa ja tuo tapa ei todellakaan ole se oikea. Ota ehdottomasti asia esiin ja jos ei muutosta synny niin sitten johtajan puheille. Ihan uskomatonta kuinka epäammattimaista väkeä päiväkodeista löytyy mutta se on nykyään arkipäivää ja valitettava fakta.
-LTO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi voi olla vain haastavan temperamentin omaava, eikä kasvatuksella ole sen tuomiin ongelmiin vielä voinut puuttua. Kyllä se ajan kanssa helpottuu.
Lapsesi kuulostaa kovin intensiiviseltä reakoiden vahvasti ärsykkeisiin. Hän on ehkä myös varsin aktiivinen. Kannattaa yrittää vahvistaa hänen itsehillintäänsä sekä sisäistä puhettaan. Temperamentti on siis varsin haastava kasvatettava, mutta lapsellasi on kuitenkin hyvät mahdollisuudet menestyä tulevaisuudessa. On esimerkiksi ajateltu, että intensiivisyys on vahvasti sidoksissa luovuuden ja heittäytymisen taidon kanssa.
Hoidossa pitäisi ymmärtää jokaisen lapsen temperamenttipiirteitä ja yrittää sopeuttaa jokainen yhteisön normeihin. Ammattilaisen näkökulmasta jokaisen lapsen tulisi olla arvokas itsessään. Ja lapsesta pitäisi aina löytää positiiviset puolet. Nykyaikaisessa kasvatustieteessä tuodaan paljon esille ajatusta nostaa esille lapsen vahvuudet, ei puutteita. Harmi ettei tämä kaikilta osin päädy kentälle ja käyttöön. Erityiskasvatuksessa asennetta on onneksi otettu ihan käytäntöön.
Lapset on vasta 2½viikkoa sitten aloittaneet hoidon ja tuntuu kurjalta nyt jo.
Kuulemma muuten ei ole ongelmia, mutta kun jotain kielletään tulee kiukkukohtaus ja tavarat lentää, jos ei saa jotain periksi.
Täytyypä ottaa puheeksi, kun tuntuu, että itseltäkin menee yöunet.
Mielestäni lapsi on normaali, kotona elämä helppoa, paitsi kun uhmakohtaus iskee. Muuten lapsi on iloinen, touhukas ja osallistuva - kaikin puolin normaali lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/sisa…" alt="http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/sisa…">http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/sisa…;
Kysymykseesi sisältyy toinenkin, vakavampi asia – ”ollaan tukkanuottasilla”. Fyysiseen satuttamiseen tulee aina puuttua, myös tasaväkisten sisarusten kesken. Lasten kehitykseen kuuluu aggressiivisuus, joka on vahvimmillaan 2-4-vuotiaana; silloin suurin osa lapsista puree, lyö, potkii tai heittelee tavaroita. Meidän vanhempien on tärkeää opettaa lapsillemme, että vihainen saa olla, mutta sitä ei ilmaista muita satuttamalla. Oppi on tietysti hyödytön jos itse läimimme, retuutamme, ravistelemme, annamme luunappeja tai tukkapöllyä, vakavammasta perheväkivallasta puhumattakaan. Myös väkivallalla uhkaaminen on lapselle vahingollista.
mutta ihme mammoja taas suurin osa linjoilla(onneksi joku järkeväkin mahtuu joukkoon). Vai että on agressiivinen käytös kitkettävä pois jo 1-vuotiaana?!? Tsiisus sanon minä.
Oikeasti perehtykää asioihin ennen kuin alatte huutelemaan, ja kuka ihme keksi ettei ap muka olisi kieltänyt lastaan?!? Taitaa yksi ja sama ihminen täällä jankata viestistä toiseen....
32 sanoit hyvin, lapsi on tosiaan aktiivinen. Kokoajan pitää olla puuhaa, innostuu kaikesta uusista asioista ja tahtoo oppia, on kätevä käsistään ja erikoista on myös se, että ei ole koskaan vierastanut ketään, vaan tutustuu helposti uusiin lapsiin ja menee leikkeihin rohkeasti mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoon sopeutuminen vie aikaa ja on lapselle rankkaa (sekä vanhemmille) tilanne rasittuu varmasti. Hoitajien olisi kyllä ehdottomasti syytä tarkistaa asenteensa, koska niin metsä vastaa kuin sille huudetaan.
ihmettelen näitä kommentteja täällä, ei ikä ole kuin numero. Kehittyminen on yksilöllistä.
Toisaalta 4 v lapseni on hoidossa ryhmässä, jossa 5-vuotias on jatkuvasti väkivaltainen lastani kohtaan. Ihmetyttää ja huolestuttaa ( asiaa on puitu paljon) että mikähän on tämän päivähoitokiusaajan tulevaisuus, onko kyse jo käytöshäiriöstä vai onko kyse kehitysvaiheesta tai temperamentista... Ikävää se on joka tapauksessa. Hoitaja on kädetön ja vanhemmat asenteellisia asiaa kohtaan.
Lapset on vasta 2½viikkoa sitten aloittaneet hoidon ja tuntuu kurjalta nyt jo.
Kuulemma muuten ei ole ongelmia, mutta kun jotain kielletään tulee kiukkukohtaus ja tavarat lentää, jos ei saa jotain periksi.
Täytyypä ottaa puheeksi, kun tuntuu, että itseltäkin menee yöunet.
Mielestäni lapsi on normaali, kotona elämä helppoa, paitsi kun uhmakohtaus iskee. Muuten lapsi on iloinen, touhukas ja osallistuva - kaikin puolin normaali lapsi.
n,että tilanne tasoittuu varmasti
Intensiivisen ja aktiivisen lapsen kasvatuksessa tärkeää on tunteiden puhuminen auki. Lapsi reagoi herkästi ja tuntee tunteet hyvin vahvoina. Esimerkiksi pettymys ilmaistaan usein voimakkaasti (esim. tavaroiden heittely) ja ilo myös eletään hyvin kokonaisvaltaisesti.
Lapsen temperamenttia ei voi muuttaa, mutta lasta voi opettaa ilmaisemaan itseään sallitulla tavalla. Yrittäkää purkaa auki lapsen tunteita ja opettaa sallittuja metodeita negatiivisten tunteiden purkuun. Ymmärtäminen on ensimmäinen askel, mutta huonoa käytöstä ei tietenkään tule sallia. Lapsen tunteille pitää antaa nimi: "Tiedän, että olet nyt pettynyt ettei ruuaksi ollut makaronilaatikkoa, mutta.." Lapsen positiivisiin tunteisiin tulee reagoida samalla tavalla ja tuoda esille, että jokainen tunne on sallittu. Lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi yltiömäinen riemu saisi purkautua hänen näkulmastaan samalla tavalla kuin viha, joten myös suurta riemua kannattaa yrittää laittaa hillitympään muottiin, ei kuitenkaan missään nimessä tukahduttaa.
Aktiivisuudellekin pitää antaa mahdollisuus ilmetä sallituilla keinoilla ja tietyssä rajassa myös hillitä aktiivisuutta. Aktiivisuus kannattaa myös kanavoida oikein.
Sinulla kuitenkin on tuuria, sillä kertomasi mukaan lapsi omaa myös korkean sinnikkyyden. Intensiivinen, aktiivinen ja matalan sinnikkyyden omaava on perinteisesti nähty "ongelmalapsena". Korkealla sinnikkyydellä on tulevaisuudessa hyvät näkymät, vaikkakin lapsi korkealla sinnikkyydellä mankuu haluamiaan asioita, eikä anna periksi. Mutta koulutyössä ja työelämässä tämä temperamenttipiirre on hyödyllinen varsinkin jos lapsi on myös aktiivinen ja korkeasti sopeutuva.
Vaikka lapsi tuntuisikin välillä haastavalta, muista kuitenkin että lopussa seisoo kiitos. Se, että lapsi on temperamentiltaan haastavampi, ei tee hänestä mitään ongelma- tai erityislasta. Hän luo vain kasvattajalle erilaiset kriteerit. Temperamenttia ei tosiaan voi muuttaa, mutta ihminen oppii elämään sen kanssa ja hillitsemään sitä. Ujoa lasta tulee rohkaista, matalasti sopeutuvaa auttaa sopeutumaan jne. Jokaisessa temperamenttityypissä on omat haasteensa ja vahvuutensa.
Mutta päiväkodin henkilökunta on toiminut väärin, se on selvä. Siihen en edes jaksa ottaa enempää kantaa, sillä se nyt on ihan päivän selvää.
Uhmaikähän on ohitse 3-vuotiaana. ei ole myöskään tavallista, että lapsilla lentelisivät tavarat, ei edes uhmaiässä puhumattakaan sitten 4-vuotiaasta.
On ihan normaalia, että 4-vuotiaana koetellaan rajoja. 4-vuotiaskin vielä harjoittelee hallitsemaan tunteitaan, temperamenttisilla lapsilla se voi kestää kauemmin. Itsekin olen 4-vuotiaan lapsen äiti, oma lapseni myös kiukustuessaan (useasti päivässä, kun ei saa tahtoaan läpi), saattaa heitellä tavaroita. Tosin käyttäytyy näin vain kotona, ei päiväkodissa. Olen juuri käynyt pojan vasu-keskustelun, jossa käytöksestä puhuin, eikä se ollut hoitajan mielestä epänormaalia.
4-vuotiaat ei enää heittele tavaroita. 2-vuotiaat harjoittelee hallitsemaan tunteitaan. Jokaisen huonokäytöksisen lapsen takana on lässyttävä äiti.
Meidän kuopuksella alkoi kunnon uhmaikä 4- vuotiaana!
Ap:n lapsi tosin varmaan reagoi hoidon aloittamiseen. Tuntuu aika huolestuttavalta jos päiväkodin henkilökunta ei sitä ymmärrä vaan olettavan kaiken sujuvan ok. Ammattitaidottomia työntekijöitä, lapsi tarvitsee aikuisen tukea paljon eikä negatiivista palautetta mistä muodostuu kohta jo itseään ruokkiva kierre.
Uhmaikähän on ohitse 3-vuotiaana. ei ole myöskään tavallista, että lapsilla lentelisivät tavarat, ei edes uhmaiässä puhumattakaan sitten 4-vuotiaasta.
On ihan normaalia, että 4-vuotiaana koetellaan rajoja. 4-vuotiaskin vielä harjoittelee hallitsemaan tunteitaan, temperamenttisilla lapsilla se voi kestää kauemmin. Itsekin olen 4-vuotiaan lapsen äiti, oma lapseni myös kiukustuessaan (useasti päivässä, kun ei saa tahtoaan läpi), saattaa heitellä tavaroita. Tosin käyttäytyy näin vain kotona, ei päiväkodissa. Olen juuri käynyt pojan vasu-keskustelun, jossa käytöksestä puhuin, eikä se ollut hoitajan mielestä epänormaalia.
4-vuotiaat ei enää heittele tavaroita. 2-vuotiaat harjoittelee hallitsemaan tunteitaan. Jokaisen huonokäytöksisen lapsen takana on lässyttävä äiti.
Sinä voisit harjoitella empaattisutta.
Alue: Aihe vapaa
En kyllä itse riko tavaroita tai heittele mitään. Ja meillä on aina otettu lelut pois, jos niitä heitellään ja olen pitänyt sylissä ettei pääse jatkamaan heitteyä.