Voiko ihminen todella muuttua näin paljon tavatessaan "Sen Oikean"?

tapaaminen muuttaa ihmistä juuri noin.



Minulle sekä miehelleni on käynyt aivan samoin. Molemmat siis olemme eronneita "ihan ok suhteista", asuneet omillamme ja lopulta tavanneet toisemme.Tällaisesta onnesta emme kumpikaan aiemmin osanneet edes uneksia. Olemme nyt olleet 9v yhdessä ja edelleen jokapäivä on supersuloista. Aiemmin elämää vain elettiin.



Itse muutuin mieheni tavattuani mm. sosiallisemmaksi,ulospäin suuntautuneemmaksi, iloisemmaksi ja minulla on nykyään hyvä itsetunto. Täydennämme toisiamme.



Voit haaveilla pereheestä, mutta et entisen miehesi kanssa.



Anteeksi kirjoitusvirheet,minulla on kaksoset sylissä :).

Hei ihan oikeasti nyt kaikki?



-Ansaitsenko minä olla onneton?

-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?

-Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen?

-Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta?

-Mies yrittää riistää loputkin perheestäni, sillä hän yrittää tehdä minusta viikonloppuäidin.



ONko oikein että minulle on näin valehdeltu? Miettikääpä nyt arvon av-raati omalle kohdallenne.. Ei tämä sittenkään olisi ehkä niin suuri rakkaustarina jos TE olisitte minun asemassani. Minulla ja miehellä se suuri rakkaustarina on, ollaan kuitenkin niin monta vuotta viety toistemme elämästä.



Miehen äitikin kauhisteli niin nuorta morsianta vaikka näennäisesti olikin iloinen poikansa puolesta..



Ja miettikää jos tämä toinen nainen tulisi AV-lle kirjoittamaan. Sitten ehkä tajuaisitte mikä tämä tilanne todellisuudessa on. Mutta AP on aina väärässä, eikö niin??

Tapasin eroni jälkeen ihanan miehen, jonka kanssa olen nyt ollut 11v.

Edelleen hehkutan rakkauttani ja onneani muille :).Sitä vain ON niin onnellinen, kun on tavannut sielunkumppanin. Lasteni isän kanssa epäröin naimisiin menoa (menimme kuitenkin lasten takia), nykyisen mieheni kanssa olin valmis alttarille heti, sillä hän vain tuntui aivan oikealta. Olimme naimisissa jo 4kk kuluttua ensitapaamisesta.

Painostaminen ja raha-asia ovat vain kateutta sinun puoleltasi. Oikea onni on mahdollista löytää.

Mies löysi paremman naisen. On onnellisempi kuin koskaan, ja tulevaisuuden suunnitelmat muuttuivat kerralla kanssa.

Aika raakaa sanoa että hän on jotenkin parempi; minulla ja miehellä on sentään yhteisiä lapsia. Jos mies todella olisi onnellinen hän tuskin vouhottaisi siitä pahemmin.. Epäilen että nainen painostaa jollakin tavalla miestä etemään suhteessa. Nainen myös vaikuttaa hyvätuloiselta (mahdollisesti rikkaasta perheestä?) joten voisin kuvitella että miehellä jollain tapaa kiiltää eurot silmissä kun kerta puhuu naimisiinmenostakin.

ap

Sinuun sattuu ja ihan syystä. Mies teki sinun kanssasi lapset yms. ja esitti ettei ole sitoutuvaa tyyppiä. Kyllä hänessä jotain outoa on. Ja uskon myös, että hän on löytänyt naisen jolla on hyvät tulot ja ehkä perintöä tulossa. Nainen saattaa olla helposti hallittavissa. Siinä unelma-pakkaus. Yritä pääsät asian yli. Sinä olet arvokas ja hyvä. Paras myöntää tämä ja mennä eteenpäin omassa elämässäsi. Kyllä sinulle vielä löytyy kunnon mies.

Tämä se varmasti on - eli nainen on helppo, nuori ja tottelee miestäni toisin kuin minä. Olen OIKEA nainen joka ei kumarra. En aijo päästä asian yli, ellei mies sitten paljasta suunnitelmaansa minulle.

Tuttu nainen oli pitkään suhteessa miehen kanssa, joka ilmoitti ettei koskaan halua lapsia. Naisen "parhaat" vuodet sitten menivät, 40 ikävuotta alkoi lähestyä, kun mies yllättäen löysikin toisen ja lähti tämän matkaan. Uusi nainen oli raskaana pian, ja menivät naimisiin. Tekivät useita lapsia.



Todella pahalle tuntui tuon tuttavanaisen puolesta, mutta todelliset syyt miehen "lapsettomuuteen" lienevät heidän kahden välisiä - oliko siis lopultakaan kyse miehen muuttumisesta vai vaan sen oikean löytymisestä, sitä ei voi tietää.



Nämä jutut ovat naisille aina vähän epäoikeudenmukaisia, koska naisellä ensinnäkin lisääntymisaika on rajallinen ja toisekseen nainen se yleensä sitoutuu lapseen lujemmin kuin mies eli nainen tietää, että lapsen saaminen merkitsee vähintään 18 vuoden työmaata (sanokaa mitä sanotte, niin miehen on helpompi lähteä läiskyttelemään lapsen elämästä, onhan näitä ennakkotapauksia...). Siksikin ymmärrän ap:n - ja vastaaviin tilanteisiin joutuneiden - naisten katkeruuden.



Oma entinen miehenikin väittää muuttuneensa noin 40 vuoden iässä (meidän eromme jälkeen). Hänen elämäntapansa on nyt kokonaan toinen mitä se oli aiemmin, eikä hän mukamas enää ole niin naisiin menevä (ts. pettämiseen altis) kuin nuorempana. Säälin exäni nykyistä vaimoa, sillä tästä omasta entisestä puolisostani olen erittäin varma sen suhteen, ettei hän muutu.

Hei ihan oikeasti nyt kaikki? -Ansaitsenko minä olla onneton? -Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia? -Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen? -Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta? -Mies yrittää riistää loputkin perheestäni, sillä hän yrittää tehdä minusta viikonloppuäidin. ONko oikein että minulle on näin valehdeltu? Miettikääpä nyt arvon av-raati omalle kohdallenne.. Ei tämä sittenkään olisi ehkä niin suuri rakkaustarina jos TE olisitte minun asemassani. Minulla ja miehellä se suuri rakkaustarina on, ollaan kuitenkin niin monta vuotta viety toistemme elämästä. Miehen äitikin kauhisteli niin nuorta morsianta vaikka näennäisesti olikin iloinen poikansa puolesta.. Ja miettikää jos tämä toinen nainen tulisi AV-lle kirjoittamaan. Sitten ehkä tajuaisitte mikä tämä tilanne todellisuudessa on. Mutta AP on aina väärässä, eikö niin??

Sinä olet itse ollut kihloissakin toisen miehen kanssa, niin että et ehkä voi enää mieheltä mitään vaatia omiin tunteisiisi vedoten.

Sinä olet rikkonut lastesi perheen kun halusit muuttaa erilleen, sinulla oli muita miehiä jne. Ei ehkä kannata siihenkään vedota. Sisarukset eivät lapsia vahingoita.

Mies on valehdellut naimisiinmenosta luultavasti siksi, ettei halunnut loukata sinua, ja sanoa, että ei halua sinun kanssasi naimisiin. Eikä ehkä edes uskonut löytävänsä sitä oikeaa. Sanoit itsekin valehdelleesi jostain muusta, joten pata kattilaa soimaa.

Mies haluaa lapset itselleen, mutta taidat haluta itsekin, joten et taas voi syyttää miestä siitä, että toimii kuten sinäkin.

Tottakai olet mustasukkainen, ja suhteenne on ollut pitkä, mutta oma osuutesi suhteen loppumisessa on myös ollut melkoinen, joten ehkä nyt kannattaisi unohtaa katkeruus ja löytää keino selvitä tilanteen kanssa.

Sinuun sattuu ja ihan syystä. Mies teki sinun kanssasi lapset yms. ja esitti ettei ole sitoutuvaa tyyppiä. Kyllä hänessä jotain outoa on. Ja uskon myös, että hän on löytänyt naisen jolla on hyvät tulot ja ehkä perintöä tulossa. Nainen saattaa olla helposti hallittavissa. Siinä unelma-pakkaus. Yritä pääsät asian yli. Sinä olet arvokas ja hyvä. Paras myöntää tämä ja mennä eteenpäin omassa elämässäsi. Kyllä sinulle vielä löytyy kunnon mies.

Tämä se varmasti on - eli nainen on helppo, nuori ja tottelee miestäni toisin kuin minä. Olen OIKEA nainen joka ei kumarra. En aijo päästä asian yli, ellei mies sitten paljasta suunnitelmaansa minulle.

Voit etsiä huonoja puolia naisesta, osa niistä voi pitää paikkansa ja osa ei. Voi olla myös mahdollista, että ei siinä ole mitään "koiraa haudattuna". Nainen vain on sopivampi ja se "match" exällesi. Exäsikin on aikuistunut tässä välissä ja tuntee sekä itsensä paremmin että sen mitä haluaa ja millainen nainen sopii hänelle parhaiten.

Minusta lapsille pahempi on joku ikuinen on/off-liitto jossa on muita suhteita mukana välillä kuin se, että erotaan sitten ihan oikeasti ja laitetaan elämät kuntoon molemmissa päissä (äidillä ja isällä) ja kuviot selviksi.

Tuttu nainen oli pitkään suhteessa miehen kanssa, joka ilmoitti ettei koskaan halua lapsia. Naisen "parhaat" vuodet sitten menivät, 40 ikävuotta alkoi lähestyä, kun mies yllättäen löysikin toisen ja lähti tämän matkaan. Uusi nainen oli raskaana pian, ja menivät naimisiin. Tekivät useita lapsia. Todella pahalle tuntui tuon tuttavanaisen puolesta, mutta todelliset syyt miehen "lapsettomuuteen" lienevät heidän kahden välisiä - oliko siis lopultakaan kyse miehen muuttumisesta vai vaan sen oikean löytymisestä, sitä ei voi tietää. Nämä jutut ovat naisille aina vähän epäoikeudenmukaisia, koska naisellä ensinnäkin lisääntymisaika on rajallinen ja toisekseen nainen se yleensä sitoutuu lapseen lujemmin kuin mies eli nainen tietää, että lapsen saaminen merkitsee vähintään 18 vuoden työmaata (sanokaa mitä sanotte, niin miehen on helpompi lähteä läiskyttelemään lapsen elämästä, onhan näitä ennakkotapauksia...). Siksikin ymmärrän ap:n - ja vastaaviin tilanteisiin joutuneiden - naisten katkeruuden. Oma entinen miehenikin väittää muuttuneensa noin 40 vuoden iässä (meidän eromme jälkeen). Hänen elämäntapansa on nyt kokonaan toinen mitä se oli aiemmin, eikä hän mukamas enää ole niin naisiin menevä (ts. pettämiseen altis) kuin nuorempana. Säälin exäni nykyistä vaimoa, sillä tästä omasta entisestä puolisostani olen erittäin varma sen suhteen, ettei hän muutu.

Ymmärrän tuon katkeruuden jos ne hedelmälliset vuodet menevät lapsettomassa suhteessa väärän miehen kanssa. Mutta ap:n kohdalla... Hänellä on jo KOLME lasta, että eiköhän se riitä. Ja nekin ovat saaneet elää aikamoisessa myllerryksessä vanhempien epämääräisen suhteen vuoksi.

omanarvontuntosi estää sinua haluamasta miestä, joka ei enää halua sinua. Usko nyt; liittonne on ohitse, mies jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sinunkin pitää jatkaa. Älä kiusaa itseäsi haaveilemalla sellaisesta, joka ei tule koskaan toteutumaan. Jos mies ei ole eronne jälkeen tehnyt minkäänlaista aloitetta suhteenne palauttamiseksi, niin juttu on aivan selvä! Exäsi elämän vatvominen ja katkeroituminen on paljon vaarallisempaa sinun lapsillesi, kuin exäsi uusi onni (semminkin jos hän hoitaa kuitenkin isän velvollisuudet entiseen malliin ja tapaa lapsia säännöllisesti). Anna jo olla!

Sinuun sattuu ja ihan syystä. Mies teki sinun kanssasi lapset yms. ja esitti ettei ole sitoutuvaa tyyppiä. Kyllä hänessä jotain outoa on. Ja uskon myös, että hän on löytänyt naisen jolla on hyvät tulot ja ehkä perintöä tulossa. Nainen saattaa olla helposti hallittavissa. Siinä unelma-pakkaus. Yritä pääsät asian yli. Sinä olet arvokas ja hyvä. Paras myöntää tämä ja mennä eteenpäin omassa elämässäsi. Kyllä sinulle vielä löytyy kunnon mies.

Tämä se varmasti on - eli nainen on helppo, nuori ja tottelee miestäni toisin kuin minä. Olen OIKEA nainen joka ei kumarra. En aijo päästä asian yli, ellei mies sitten paljasta suunnitelmaansa minulle.

Kukaan ei sano ettet ansaitsisi onnea, mutta et voi pakottaa ketään haluamaan elämää sinun kanssasi. Jos miehesi sanoi, ettei usko avioliittoon eikä halua naimisiin ei se tarkoita että hän olisi valehdellut. Hän luultavasti tarkoitti sitä silloin kun hän niin on sanonut, mutta jokaisella meistä on oikeus muuttaa mielipiteitänsä vuosien kuluessa ja elämäntilanteiden muuttuessa.



Teidän lastenne sopeutuminen riippuu aika pitkälti teidän vanhempien toimista. Ei mies lapsien elämää pilaa uudella suhteellaan sillä tehän olette omien sanojesi mukaan olleet erossa jo vuosia. Miksi ihmeessä lapset tuntisivat olonsa hylätyksi jos te olette kumpikin edelleen heidän tukenaan?

-Ansaitsenko minä olla onneton?



Miksi ihmeessä roikut vielä vuosien jälkeenkin ex-avossasi?





-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?



Ovatko lapsesi sanoneet olevansa onnettomia? Ja nimenomaan koska isä on löytänyt rakkauden elämäänsä?





-Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen?



Onko isä hylännyt lapsensa?





-Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta?



Asiat voi muuttua - olethan itsekin ollut eronne jälkeen kihloissa? Oliko sinulla oikeus siihen?





-Mies yrittää riistää loputkin perheestäni, sillä hän yrittää tehdä minusta viikonloppuäidin.



Eli miehesi ei siis olekaan hylännyt lapsiaan vaan haluaa olla entistä enemmän heidän elämässään?





Taas tekstin epäjohdonmukaisuus ja kypsymättömyys saa epäilemään trollausta. Jos juttu taas on totta, surku tulee sinua ja lapsianne myös.

Hei ihan oikeasti nyt kaikki?

-Ansaitsenko minä olla onneton?

Olet ollut välillä kihloissakin jonkun toisen kanssa? Tämä mieskö se sinun onnesi ainoa tae on? Päästä irti, kertomastasi päätellen ette olleet toisillenne sopivat alun alkaenkaan.

-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?

-Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen?

Heijastat nyt omia tunteitasi lapsiisi. He voivat oikeasti olla vaikka kuinka innoissaan uudesta sisaruksesta, vaikka eivät tietysti uskalla sinulle sitä sanoakaan. Sittenkö heillä olisi hyvä, kun olisit heidän isänsä kanssa yhdessä ja valehtelisitte toisillenn ym. kivaa, mitä tähänkin asti suhteenne on ollut.

-Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta?

Mies on yrittänyt säästää tunteitasi ja vältellä riitaa väittämällä, ettei halua naimisiin kenenkään kanssa. Olisi kieltämättä ollut aika julmaa sanoakaan 18-vuotiaalle paksuna olevalle naiselle, että ei ainakaan tämän kanssa halua naimisiin, mutta elellään nyt avoliitossa muutama vuosi ja katsellaan. Mies on ollut liian helläsydäminen suhteesi ja antanut sinun elätellä virheellisiä toiveita. Inhimillistä.

-Mies yrittää riistää loputkin perheestäni, sillä hän yrittää tehdä minusta viikonloppuäidin.

Mies siis haluaa lapset itselleen. Eihän tämä niin vain onnistu, koska nythän kysytään noin isojen lasten omaakin mielipidettä ja ap:n asumisoloja ym. Jos mies on kovin vahvoilla pyrkimyksissään, niin sitten taitaa olla niin, että ne lapsetkin haluavat ap:stä eroon. Voi vain miettiä, minkä vuoksi.

ONko oikein että minulle on näin valehdeltu? Miettikääpä nyt arvon av-raati omalle kohdallenne.. Ei tämä sittenkään olisi ehkä niin suuri rakkaustarina jos TE olisitte minun asemassani. Minulla ja miehellä se suuri rakkaustarina on, ollaan kuitenkin niin monta vuotta viety toistemme elämästä.

Olette miehen kanssa "vieneet" monta vuotta toistenne elämästä. Sekö on ap:n käsitys "suuresta rakkaustarinasta"?

Miehen äitikin kauhisteli niin nuorta morsianta vaikka näennäisesti olikin iloinen poikansa puolesta..

Miehen äiti on sen miehen kasvattanut. Hänkin siis yrittää säästää sinun tunteitasi ja kiikkua siinä raja-aidalla loukkaamatta ketään. Oikeasti on varmaan todella helpottunut, kun kultapoika vihdoin saa itselleen vapaasti valitsemansa naisen eikä ap:n ikuista parisuhdedraamaa.

-jokainen teke itse oman onnesa, onnesi tai onnettomuutesi on omaa tekoasi, eikä kukaan ansaitse sellaista muiden tekemisistä.

- lastesi isän uusi vaimo ja lapset eivät tee lapsistanne onnettomia, eikä hän hylkää heitä. Olitte jo eronneet ja itsekin sanoit, että miehesi on hoitanut lapsensa hyvin. Miehesi vaikuttaa ihan vastuuntuntoiselta tapaukselta. Ihmisellä on oikeus muuttaa mielipidettään esim. avioliiton suhteen. Nunoruudessa tehdyt periaatepäätökset eivät välttämättä kanna aina. MIkä ongelma tämä nyt sinulle on? Moni on sanonut jo sinulle, että tarinasi mukaan olitte yhdessä lähinnä velvollisuudentunteesta ja lasten takia. Se ei ole pohja rakkauslitolle. Velvollisuudentuunteestaan miehesi oli kanssasi ja vaika olittekin suhteessa åitkään ei muuta suhdetta rakkaustarinaksi. Miehesi on nyt löytänyt jonkun, jota todella rakastaa. Kun tosi rakraus kolahtaa, moni asia muuttuu myös mielipiteet lapsista ja avioliitosta. Sen tietää ne, jotka ovat sen kokeneet. Sinun kannattaisi mennä puhumaan näistä asioista jollekin ammattilaiselle. Varo ettei katkeruutesi tartu lapsiisi.

Tuossa välillä puhui "asumuserosta", vaikkei ole ollut naimisissakaan.

Et sinä ansaitse olla onneton, mutta sinun kuuluu olla onnellinen jonkun muun, kuin eksäsi kanssa. Et nyt suostu pääsää irti. Ehkä mies on todella ravannut naisen, jota rakastaa. Sille et valitettavasti voi mitään. Te olisitte miehen kanssa palanneet yhteen jo, jos niin olisi tarkoitettu ja jos mies haluaisi kanssasi elää.



Eivät lapsetkaan ansaitse olla onnettomia. Mutta ei lasten onneen tarvita välttämättä sitä, että eksäsi palaisi yhteen kanssasi. Vai ovatko lapset olleet tässä jo vuosia onnettomia? Sinun pitäisi nyt jollain konstila päästää irti eksästäsi, koska tämä seikka ja sen uoma alakulo/onneton olo heijastuu lapsiin.



Tosiseikka on se, että vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi, ei kukaan muu. Onni tulee oman pään sisältä. Etkö voisi olla onnellinen vain sinä ja lapset perheenä? Et tule saamaan eksää takaisin ja miksi ihmeessä haluaisit elää miehen kanssa, joka ei rakasta sinua? Sinä ansaitset palavaa rakkautta, jonka löydät joniun toisen miehen kanssa sitten, kun olet ensin päästänyt eksästäsi irti.



Suosittelisin, että käyt juttelemassa jollekin terapeutille. Itse olen elänyt vastaavasa tilanteessa, tosin eron aikan lapset olivat miltei vauvoja vasta. Monta vuotta odotin miestä takaisin ja uhlasin vain aikaani. Pidin itseni tavallaan rakasunena mieheni vuosia. No, uudenhan se löysi ja se oli järkyttävä shokki. Kävin terapiassa ja pääsin lopulta yli. Nyt minulla on onni toisen kanssa, ja oikeasti elämä on tosi ihanaa, kun on mies joka oikeasti haluaa olla minun kanssa :). Eksä on naimisissa ja hänkin onnellinen. Lapsia rakastetaan molemmat yli kaiken ja lapsilla on hyvä olla molemmissa kodeissa.



Nyt on Ap sun aika päästää irti. Mietippä kuinka monta vuotta erostanne jo on? Tiedän, olet surunmurtama ja ehkä paniikissakin. Haethan apua?

Uskon, että miehesi ei aiemmin tiennyt voivansa haluta naimisiin, koska ei halunnut sitä sun kanssasi, ja sä olit siihen aikaan se, jonka kanssa suhteessa olit. Mäkään en mielestäni koskaan halunnut naimisiiin. Sitten melkein 30-vuotiaana aloin seurustella mieheni kanssa, ja kuukauden kuluttua päätös naimisiin menosta oli tehty.

Lue alla oleva kirjoituksesi uudelleen. VAikuttaa siltä, että olet katkera ja surullinen, mutta ymmärräthän toki että olet kohtuuton? MIehesi haluaa lisääntyä rakkautensa kanssa, eikä ole asiallista pitää hänen toiveitaan 'törkeinä'.

Muutenkin minusta on mieheltä tosi törkeää käytöstä haluta vielä lapsia - meillä olisi jo 4 lasta ellei mies olisi ehdottanut aborttia.. Ja nyt haluaa lisää vielä eri naisen kanssa. Uskomatonta käytöstä..

Olette kolmen lapsen yhteiset vanhemmat, ja sellaisina toisillenne tärkeät. Valitettavasti joudut nyt hautaamaan toiveesi teidän kahden yhteisestä rakkaustarinasta tulevaisuudessa. Yritä kuitenkin olla myrkyttämättä miehen onnea. Ei se todellisuudessa ole sulta pois. Sä et olisi voinut sitä tuon miehen kanssa saada.

Kyse ei ole siitä, että uusi nainen olisi parempi, mutta se on sille miehelle sopivampi kuin sinä. HÄn on onnellisempi tuon naisen kanssa. Ja varmasti sä itse olisit onnellisempi jonkun toisen kanssa kuin siinä suhteessa, jota edes parhaimmillasi voisit tuon miehen kanssa saada. Tunteilleen ei mitään voi, sillä ihmisellä ei ole tarjota sulle vastaavaa, joten teidän yhdessäolo olisi erilaista kuin miehen ja tuon uuden naisen suhde.

Jatka elämääsi, älä vertaile itseäsi uuteen naiseen ja lopeta miehen perään haikailu.

Hei ihan oikeasti nyt kaikki?

-Ansaitsenko minä olla onneton?

-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?

-Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen?

-Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta?

-Mies yrittää riistää loputkin perheestäni, sillä hän yrittää tehdä minusta viikonloppuäidin.

ONko oikein että minulle on näin valehdeltu? Miettikääpä nyt arvon av-raati omalle kohdallenne.. Ei tämä sittenkään olisi ehkä niin suuri rakkaustarina jos TE olisitte minun asemassani. Minulla ja miehellä se suuri rakkaustarina on, ollaan kuitenkin niin monta vuotta viety toistemme elämästä.

Miehen äitikin kauhisteli niin nuorta morsianta vaikka näennäisesti olikin iloinen poikansa puolesta..

Ja miettikää jos tämä toinen nainen tulisi AV-lle kirjoittamaan. Sitten ehkä tajuaisitte mikä tämä tilanne todellisuudessa on. Mutta AP on aina väärässä, eikö niin??

sun puolesta, mutta päästä hilöjalleen irti.

Ihminen todellakin muuttuu ton 18 vuoden ja 30 vuoden välillä. Niin kävi mullekin. Kaksi lasta mieheni kanssa ja erosimme kolmikympisin. Oloin aina ajatellut etten mene koskaan naimisiin ja kolmekymppisenä tapasin sitten nykyisen mieheni ja tiesin heti, että tämä se on. Menimme naimisiin, saimme lapsen ja nyt kahdenkymmenen vuoden päästä edelleen onnellisina yhdessä.

Ihmiset muuttuu, kun ne vanhenee. Monet asiat selkeytyvät ja sitä tietää mitä haluaa.

Päästä irti ja anna miehesi elää. Kyllä hänellä kuitenkin on oikeus mennä naimisiin, tehdsä lapsia jne. Siihen sinä et voi etkä saa vaikuttaa. Jokainen rakentakoon oman elämänsa ja onnensa. Ja lapsesi kyllä selviävät tästä, kerroit kuitenkin, että miehesi on ollut hyvä isä koko ajan. Uusi sisarus voi olla rikkauskin.

Ihminen voi rakastua "korviaan myöten" kuten sanotaan ja EHKÄ ikään katsomatta. Luulisin kuitenkin, että tommoinen rakastuminen kuuluu enemmänkin nuoruuteen eikä noihin ihan kaiken jo läpikäyneisiin keski-ikäisiin.



Kun ollaan nuoria, niin opitaan asiat yhdessä tms vastaavaaa. Jos ollaan vanhempia, niin kumpikin vetää jotain menneisyyden rekeä mukanaan ja se vaikuttaa kaikkeen ja kaappi täynnä muistoja ja varsinkin se entinen partneri kummittelemassa kaikkialla.



Minkäikäinen miehesi on? Ainakin yli 30 vee? Paljonko sillä naisella on ikää ja lapsia? Siellä on sitten jonkunmuotoinen uusperhe ja kestääkö sellainen?



Ensihuuma saattaa mennä ohi ja nainen osoittautua muun laiseksi kuin mies luuli. Siis näin voi käydä tai sitten ei käy. Mies vertaa hänen tekemisiään uuden rakkautensa tekemisiin. Tuolloin voi uuden naisen tai sinun tähtesi alkaa loistaa kirkkaampana. Olet kuitenkin hänen kaikkien lastensa äiti. Saatat kummitella heillä jokaisessa rakkauskohtauksessa kolmantena pyöränä ja aina - tai sitten et.



Ei todellakaan voi sanoa, miten juttu tulee päättyymään. Jos tähtesi alkaa loistaa siellä kirkkaampana niin ehkä mies palaa sinun ja lastesi luokse VIISASTUNEENA ja tajuten kuka oikeasti merkitsee jotakin. Mutta ei voi tietää. Tuo voi nyt olla menoa ja jutullenne täysloppu.



Nuo tunteet: epäilyttää, harmittaa, haikea fiilis kuvaavat kyllä aika paljon. Ainakin sinä taidat välittää miehestä. Ehkä juttu on aina ollut sellainen, että sinä oletkin ollut se moottori ja nyt se on loppua.



Sanot, että olet iloinen miehen puolesta. Voit tietysti ollakin, jos olet joku enkeli, mutta eikö tuo oikeasti kuulosta aika teeskennellyltä? Vaikea uskoa, että aidosti olisit iloinen siitä, että miehesi on löytänyt sinulle kilpailijattaren? Joku muu sana ja fiilis voisi olla oikeampi. Nyt ei ainakaan kannata alkaa elää valheessa - ole vaan ihan neutraali, jos pystyt.

Vain aika näyttää mitä tosta tulee ja odottaminen on todella vaikeaa. Älä tule "hulluksi". Tee jotakin omalla elämälläsi - voisitko itse löytää jonkun toisen? TOSI PAHOJA KAIKKI NÄMÄ TÄMMÖISET RAKKAUSHUOLET.



On virhe lähteä sellaisen ihmisen kanssa elelemään mitään arkea ja saamaan lapsia, joka jo alussa epäilee eikä ole valmis sitoutumaan 100 %. Kun haluaa sitoutua 100 % niin sen tietää kyllä ja aika piankin, vaikka joku humu sitten haihtuisikin kahdessa vuodessa tai jotain. Jos lähtee sellaisen ihmisen kanssa perustamaan jotakin niin tavallaan luovuttaa pois oman elämänsä ja varastaa siltä toiselta elämän, koska tämä toinen olisi saattanut sinä aikana juuri löytää tuon "suuren rakkauden". Mutta ihmiset solmivat suhteita vaikka minkälaisista syistä. Moni pakkaa kamppeet yhteen ihan siitä pelosta että jää yksin. Jos on huono itsetunto niin sellainenkin kelpaa, johon ei oikeasti ole yhtään rakastunut, jos tämä toinen on edes vähän. Vielä pahempi, jos on korviaan myöten.



Rakkaus on raakaa peliä. Kaikki on sallittua rakkaudessa ja SODASSA. Se on ihan hirveää sotaa. Jos ei hoida hommiaan oikealla tavalla, niin voi tuhoutua sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ja moni elää suhteessa, josta voisi sanoa, että rakkaus on vankila. Mutta silloin taitaa olla ymmärretty rakkaus väärin. Mielestäni rakkauden tulisi vapauttaa ja se on väärässä suhteessa eläminen mikä on se vankila! Ja hirveä vankila onkin. Ja sinne ovat sitten lapset syntyneet. Toinen juttu on sitten, että rakastaako oikeasti lapsiaan, joiden toista vanhempaa ei itse rakasta eikä ehkä ole koskaan rakastanutkaan.



VAROKAA VÄÄRIÄ SUHTEITA! Mielummin yksin kuin väärässä suhteessa, vai eikö kuitenkaan? Totuus on, että niitä oikeita partnereita ei kaikille täältä löydy ja homma menee todella vaikeaksi!



Toivottavasti elämäntarinasi saa kuitenkin hyvän lopun. ÄLÄ KOSKAAN KATKEROIDU!

...kannustan ap:tä päästämään irti entisestä miehestä. Antaa hänen mennä ja elää omaa elämäänsä. Hyvästele hänet mielessäsi, kirjoita hänelle kirje ja polta se.

Hyvästi.

Sen jälkeen katso ympärillesi, avaa silmäsi uudelle. Et löydä uutta, ellet luovu vanhasta.

Voimia sinulle ja muista, että entiset miehet ovat entisiä miehiä ja maailma on täynnä uusia ja ihania. Voit löytää juuri sen, joka on sinulle oikea, etkä epäröi ollenkaan, ettekä 'mokaile'.

Olette eronneet, vaikka teillä on kolme lasta.



Miksi ihmeessä miehen pitäisi tehdä tiliä lainkaan uudesta elämästään sinulle? Ethän sinä mitään menetä eivätkä lapsennekaan (ellei mies sitten hylkää heitä), te olette eron myötä jo menettäneet haaveenne ehjästä perheestä. Se, että mies ei pidä "lupaustaan" olla menemättä naimisiin, on tyhjä lupaus, koska se on tehty aivan eri elämäntilanteessa ja vieläpä naiselle, jolle hän ei todellakaan ole tilivelvollinen elämästään enää. Elämäntilanteet ja ihmiset muuttuvat.



Mietipä, ap,tilanne toisinpäin. Löytäisit elämäsi kumppanin. Pitäisitkö exällesi tehdyn lupauksen esim. siitä, että et muuta yhteen tämän miehen kanssa tai että ette tee yhteisiä lapsia? Ovatko tämänkaltaiset lupaukset millään tasolla sitovia, kun kyse on kuitenkin myös suhteen toisesta osapuolesta ja näin ollen tuntemattomasta? MIksi ihmeessä miehesi pitäisi uhrata oman onnensa ja ihanan kumppaninsa sinun takiasi, jotta et pahoita mieltäsi ja saat pidettyä kiinni jostain naurettavasta haaveesta, joka ei ole edes näiden vuosien aikana toteutunut eikä tule toteutumaan, kun mies on niin selkeästi ilmoittanut jo ennen tämän naisen tapaamista?



Miksi sinun on nyt vaikea tajuta tämä? Ottaa tietenkin koville nähdä mies rakastuneena, mutta ihan turhaan pidät kiinni toiveista yhteenpalusta ja jostain naurettavista lupauksista, joita mies on tehnyt aivan eri tilanteessa. Et ole siinä asemassa, että voisit vaatia miestä tilille lupauksistaan, onhan hän varmaan jossain vaiheessa luvannut pysyä kanssasi yhdessäkin ja vakuuttanut rakkauttaan. Ainoat lupaukset, joista voit pitää kiinni, ovat omasi ja suosittelen sinua lupaamaan, että pyrit kaikin keinoin edistämään lastesi ja isänsä hyviä välejä etkä tuhoamaan. Jos rupeat hankalaksi exäksi, takaan, että edessäsi on hyvin kivikkoinen polku, jossa lapsen onnellisuus on unohdettu ja pelkkä tekosyy mustasukkaisen naisen katkeruudelle.