Voiko ihminen todella muuttua näin paljon tavatessaan "Sen Oikean"?

Yksi lisäkysymys nousi viestien perusteella: Miksi hankitte esikoisen jälkeen lisää lapsia?





Anna kun arvaan, ap halusi, mies suostui vastahakoisesti?

Miettikääpä sitä.



ap

ei myöskään "uskaltanut" ottaa yhteistä asuntolainaa (avokki otti sitten itse). Olivat yhdessä 10 vuotta, ei lapsia. Kun tapasimme, mies kosi vajaan puolen vuoden seurustelun jälkeen, ostimme hyvin pian yhteisen talon. Saimme kaksi lasta. Ex oli tosi katkera, koska mies teki nämä jutut, joista sanoi ettei ikinä... MInulle mies sanoi ettei vaan koskaan rakastanut naista niin, että olisi halunnut sitoutua kunnolla, oli vähän takaovi auki aina. Teillä sentään oli lapsia, mutta jotkut miehet vaan ovat yhdessä, kun ei ole parempaakaan vaihtoehtoa. Niin, ja me olemme nyt olleet 8 vuotta naimisissa, ettei ollut mikään pikapromanssi.

Olen itse muuttunut vastaavanlaisessa tilanteessa. Välillä. vielä vuosien jälkeenkin, hämmästelen itsekin, olinko se tosiaan minä, joka eli sitä entistä elämää.

kuulostat pakkomielteiseltä, mustasukkaiselta ja takertuvalta.



miehen onnellisuuden pohtiminen ei ole sinun asiasi. keskity huolehtimaan lapsistasi, itsestäsi ja pidä asiallisrt välit lasten isään.



ammattiapu voisi olla tarpeen, että pääsisit yli katkeruudesta.



sulla on elämä edessä ja kolme ihanaa ladta. tuntuu pahalta varmasti, että mies löysi toisen, mutta ajan myötä huomaat että näin on parempi. omassa elämässäsikin on nyt tilaa uudelle onnelle.

Miettikääpä sitä.

ap

Aikuinen nainenhan se 22-v. on. Ainakin ap:hen verrattuna, joka meni sen miehen kanssa yhteen viimeistään 18-vuotiaana.

Tarkoitatko että 22 vuotias on liian lapsellinen tytönheitukka sitoutumaan 33 vuotiaaseen mieheen? Tästä aiheesta muuten saattaa löytyä joku aikaisempikn ketju palstalta?

Onhan teillä 3 yhteistä lasta. Miksi halusi kanssani niin monta lasta, jos ei sinusta niin paljoa välittänyt ?



Minusta miehesi ei tarvitsisi ilmoitella pitkin poikin, että nyt on löytynyt elämän nainen, jonka kanssa haluaa naimisiin, jos sinulle kerran on puhunut ihan toista. Olisi edes jotain kunnioitusta sinua kohtaan.

Minä taas ymmärrän tuskaasi oikein hyvin. Olen se, joka kirjoitteli tuolla toisessa ketjussa exästä, joka oli ollut häämessuilla uuden tyttöystävänsä kanssa... Tunnistan kirjoituksessasi paljon itseäni.



Mies puhui usein eromme jälkeen siitä, kuinka mukavaa on olla sinkkuna, kuinka saa tulla ja mennä niin kuin haluaa - sitten kun tämä uusi nainen tuli ja suhde eteni hyvin nopeasti (menivät kihloihin n kk kuluttua seurustelun aloituksesta - me ei oltu kihloissa vaikka seurusteltiin n 10 vuotta) kysyin, että oliko tuo ollut vain valetta, hän sanoi että: "ei, sillä hetkellä tuntui siltä, nyt on elämäntilanne tämä" ja ymmärrän sen, vaikka musta tuntuukin pahalta...



Uskon, että mies on tosissaan rakastunut (samoin, kun uskon että ap:n mies on). Tiedän, että rakasti kyllä muakin aikanaan kovasti, meidän suhteessa vaan oli muita rasittavia tekijöitä, joita tässä uudessa suhteessa ei enää ole.



Haluaisin olla onnellinen miehen puolesta, haluaisin toivoa hyvää, mutta oma haikea mieleni tekee sen vaikeaksi... Ehkä joskus pystyn siihen, yritän kaikkeni, jotta osaisin päästää irti.



Jostain joskus luin viisaan ajatuksen: "Se, että suhde on päättynyt, ei tarkoita, että suhde olisi epäonnistunut."

Se ehkä oli juuri sitä, mitä tarvitsi siinä elämänvaiheessa, eikä sen ollut tarkoituskaan kestää lopun elämää.



Tsemppiä ap, kyllä me tästä noustaan.

Kaverille kävi myös noin. Yllätysraskaus nuorena, tekivät toisenkin lapsen, kaveri toivoi mm.kihloja, mies ei halunnut.



10 vuoden jälkeen mies halusi erota kun oli rakastunut toiseen, on nyt kihloissa tämän uuden kanssa, elävät aika erilaista elämää kuin mitä kaverini kanssa.



Kaverillani oli todella vaikeaa 2-3 vuotta sen jälkeen koska mies oli todella hänen elämänsä rakkaus. Vihasi varsinkin miehen uutta kumppania ja oli todella katkera.

Nyt tajunnut miten riippuvainen miehestä oli, osasi päästää irti ja nyt on onnellinen uuden kumppaninsa kanssa.



Yritä sinäkin päästä katkeruudesta vaikka ammattiauttajan avulla.

Minusta miehesi ei tarvitsisi ilmoitella pitkin poikin, että nyt on löytynyt elämän nainen, jonka kanssa haluaa naimisiin, jos sinulle kerran on puhunut ihan toista. Olisi edes jotain kunnioitusta sinua kohtaan.

Ex-avokki oli aloituksen mukaan kertonut uudesta vaimokkeesta omalle äitilleen?!

Miettikääpä sitä.

ap

Tuo ei ole mikään iso ikäero...

T: 20 vuotta vanhemman miehen kanssa oleva

ja syyllistät uutta kumppania nuoruudesta ja mahdollisesta varakkuudesta.



Et halua nähdä totuutta että miehesi on rakastunut. Aika näyttää kestääkö heidän onnensa.



Jos miehen käytös on muuttunut selkeästi positiivisemmaksi ja avoimemmaksi on uusi suhde tehnyt hänelle hyvää. Et tätä kestä.



Jatka ap elämääsi ja etsi rinnallesi mies joka tekee sinut onnelliseksi ja rakastaa sinua.



Ilmeisesti exäsi tunsi enemmänkin kaveruutta kuin rakkautta. Teini-iässä alkaneessa suhteessa voi seksi määritellä seurustelua ja sitten kävikin vahinko jonka myötä jatkoitte yhdessä.



Päästä irti exästä. Jos hän olisi halunnut olla kanssasi olisitte palanneet jo aiemmin yhteen. Ole kiitollinen ja tyytyväinen että mies on hoitanut isyyteen liittyvät asiat vastuullisesti.

Jaha, palstalaiset uskovat siis rakkaustarinoihin.. minä en. Minulla ja miehellä oli kiihkeä suhde aluksi, mutta molemmat mokasimme puolin ja toisin. Yritimme kyllä, mutta se meni valehteluksi puolin ja toisin. Ehdotin asumuseroa, ja mies suostui. Pian miehellä oli uusi nainen, jolloin sitten erosimme. On minullakin miehiä tässä välissä ollut, olin kihloissakin, mutta ajattelin että me voisimme yrittää vielä lasten takia. Ei kuulemma kelvannut, ja pahoin pelkään ettei kelpaa tulevaisuudessakaan. Lapsethan tässä kärsivät, varsinkin jostain uudesta pikkuisesta (vanhin lapsi kuitenkin jo teini!) Muutenkin minusta on mieheltä tosi törkeää käytöstä haluta vielä lapsia - meillä olisi jo 4 lasta ellei mies olisi ehdottanut aborttia.. Ja nyt haluaa lisää vielä eri naisen kanssa. Uskomatonta käytöstä.. mutta avlla tämä näyttää olevan vuosisadan rakkaustarina. Miettikääpä omalle kohdalle..

Sinun kannattaisi käydä keskustelemassa jossakin (maksuttomiakin on olemassa) tämä entinen liitto ja ero, ja siihen liittyvät tunteet, omat toiveet, ajatukset, pettymykset.

Ihan vilpittömästi sanon tämän.

Olin itse liki 10 v avioliitossa. Kun muutimme, ja mies vaihteli työpaikkaan, mies muuttui. Alkuun niin kiihkeästä parisuhteesta katosi seksi ja seksuaalisuus kokonaan.

Lapsia emme kumpikaan halunneet, minull aoli jo entisestä liitosta lapsia.

Muuttunut käytös tuli esille esim. siinä, että hän alkoi huolehtia ulkonäöstään; poistatti kehostaan isot, ulkonevat, rumat luomet. Osti uuden takin, entinen oli samanlainen kammotus kuin sillä rikossarjan Derrikillä, yli 10 vuotta vanhaa muotia.

Ynnä muuta.

KaksPlus lehden vauvanvaunumainoksia katseli pää kallellaan lempeästi hymyillen.

Uusi nainehan siellä oli, ja ero tuli.

Olin vihainen ja pettynyt, surullinen. Luulin vielä eronkin jälkeen, että palaisimme yhteen, kuten hän uskotteli. Olin tuhlannut lähes 10 vuotta häneen.. keskusteluapu auttoi. auttoi sen verran, että olin taas vahva ja tasapainoinen, seesteinen.

Teidän suhde on ollut tälle miehelle hyvä, muttei riittävä. Sinulle se olisi ollut riittävä sellaisenaan ja olet elätellyt toivoa ja unelmia, kohdistanut sen tähän mieheen epärealistisesti.

Miehellä on oikeus elämään, onneen, lapseenkin. Se ei ole pois sinun lapsiltasi. Se, miten sinä suhtauduet tähän naiseen ja heidän mahdollisiin yhteisiin lapsiin, vaikuttaa myös lasten suhtautumiseen ja naisen ja lasten väleihin, niiden onnistumiseen.

Ei tämä nainen mitään sinulta VIE tai ota pois, jos ei sinulle mitään annakaan.

Kyseessä ei ole sinun elämäsi, vaan tämän miehen elämä.

Useammat ja erilaiset ihmissuhteet ovat lapsillekn rikkaus, toimiva kiva "uusperhe" siellä isän suunnalla lapselle rikkaus. Ellei äiti sitten pilaa sitä katkeruudellaan, tästäkin on kokemusta.

Sinullakin on oikeus elää oma elämäsi kuten haluat eikä ole myöhästä etsiä, löytää, rinnalle ihmistä, joka sitoutuu aina avioliittoon asti sinuun. Kunhan ensin päästät irti tästä lasten isästä.

Kyllä siinä ajassa arvotkin (elämäntavan ja mielipiteiden lisäksi) voi heittää täydellistä häränpyllyä. Sanalla sanoen: Aikuistuminen. Ja se on iso juttu se.

Mies löysi paremman naisen. On onnellisempi kuin koskaan, ja tulevaisuuden suunnitelmat muuttuivat kerralla kanssa.

Elämäntilanteet muuttuvat ja toisten kanssa synkkaa paremmin. Ihan sattumankauppaa on jos oikealla hetkellä kohtaa oikeanlaisen ihmisen- toisena hetkenä tällainen ihminen ei ehkä olis sytyttänyt ollenkaan. Joko et ymmärrä lukemaasi tai olet sairaalloisen ilkeä. Pitkän tauon jälkeen piipahdin tällä palstalla, vastauksesi on ensimmäinen jonka luen ja tulee niin paha mieli että teksi mieli oksentaa. On hirveää että maailmassa on kaltaisiasi ihmisiä. Voi niitä raukkoja jotka sunkin lähipiiriin kuuluvat. POistun samantien. En halua elämääni tällaista alhaista saastaa. Kiitos. Oletettavasti tässäkin ketjussa on useampikin smalle tasolle vajonnut "ihminen"

Hän on luullut, että yhteiselämä naisen kanssa on parhaimmillaankin vain sellaista, kuin se oli sinun kanssasi.

Nyt hän tietää,miten ihanaa yhteiselämä voi oikeasti olla.

Mutta aiemmin hän on ollut periaatteesta avioliittoa vastaan

Tai ainakin tämän hän on sanonut syyksi ettei halua minun kanssani avioitua.

ap

mies perusti kanssasi perheen,koska ei paremmasta tiennyt.

Nyt tietää. Et tietenkään usko miehen rakastavan tuota nuorta naista, koska olet kateellinen. Kyllämies häntä rakastaa ja on vielä loppuelämänsä onnellinen hänen kanssaan. Ei se ole sinulta pois.Ei hän luoksesi olisi palannut kuitenkaan. Jatka elämääsi.

Perustimme perheen. Mies on kyllä ollut aikuinen myös minun kanssa. Sen sijaan tämä uusi nainen ei sitä ole, hän on 11v miestä nuorempi. Miksi mies olisi minun kanssa ollut nämä vuodet jos hän ei minua olisi rakastanut ja halunnut perheen parasta. En jaksa uskoa että mies tosissaan rakastaa tätä uutta naista. Kiva tyttö mutta joutuu hyväksikäytetyksi.

Turha ap:n on syyttää sitä uutta naista. Onhan tämä nuorempi ja saa nyt ne häät. Mutta ei se sen uuden naisen syy ole, että mies on ollut velvollisuudentunnosta ap:n kanssa nuoruutensa. Mies ei vain ole halunnut loukata ap:tä kertomalla suoraan, miksei halunnut naimisiin. Nyt se totuus sitten paljastui.

..jos tämä on apn teksti, olet kyllä vain jäänyt jumiin entiseen suhteeseesi etkä osaa päästää irti. Ehkä jonkinlainen terapia auttaisi? Kuulostaa siltä, että ero on ollut teidän tapauksessanne oikea ratkaisu. Ei siitä enää mitään tulisi.

Ja mitä sisaruksiin tulee, ainakin minun lapsilleni (19-11v) isän uudet lapset ovat olleet pelkästään iloa tuottava asia ja rikkaus heidän elämäänsä. Pikkusisarukset isänsä puolelta ovat nyt 1v, 4v ja 6v. Minä en enempää lapsia halua :) .

Jaha, palstalaiset uskovat siis rakkaustarinoihin.. minä en. Minulla ja miehellä oli kiihkeä suhde aluksi, mutta molemmat mokasimme puolin ja toisin. Yritimme kyllä, mutta se meni valehteluksi puolin ja toisin. Ehdotin asumuseroa, ja mies suostui. Pian miehellä oli uusi nainen, jolloin sitten erosimme. On minullakin miehiä tässä välissä ollut, olin kihloissakin, mutta ajattelin että me voisimme yrittää vielä lasten takia. Ei kuulemma kelvannut, ja pahoin pelkään ettei kelpaa tulevaisuudessakaan. Lapsethan tässä kärsivät, varsinkin jostain uudesta pikkuisesta (vanhin lapsi kuitenkin jo teini!) Muutenkin minusta on mieheltä tosi törkeää käytöstä haluta vielä lapsia - meillä olisi jo 4 lasta ellei mies olisi ehdottanut aborttia.. Ja nyt haluaa lisää vielä eri naisen kanssa. Uskomatonta käytöstä.. mutta avlla tämä näyttää olevan vuosisadan rakkaustarina. Miettikääpä omalle kohdalle..