Lue keskustelun säännöt.
Voiko ihminen todella muuttua näin paljon tavatessaan "Sen Oikean"?
20.01.2013 |
Kyseessä on entinen avopuolisoni ja lapsieni isä.
Seurustelimme 12v, saimme 3 lasta, asuimme yhdessä. Silti mies ei halunnut sitoutua minuun. Jo yhteenmuutto oli hänelle kova pala. Hän sanoi aina ettei koskaan menisi naimisiin, ei minun kanssani eikä kenenkään muun. Samoin hän myös kertoi että jos eroaisimme niin hän ei tekisi enempää lapsia eikä sitoutuisi uudelleen.
No, erosimme sitten ihan yhteisestä päätöksestä ja mies elelikin poikamieselämää monta vuotta. Olen muutamaan otteeseen ehdottanut yhteenpaluuta, mutta ei kuulemma halunnut enää jakaa arkeaan toisen aikuisen kanssa. Lapsista on aina pitänyt hyvää huolta, isä muutti lähelle ja lapset ovat aina tervetulleita eli sen suhteen ei ole ollut valittamista.
No, n.6kk sitten mies alkoi muuttua. Hänestä tuli positiivisempi ja avoimempi, hän saattoi jopa vitsailla. Nyt hän oli nyt ilmoittanut äidilleen löytäneensä elämänsä naisen jonka hän haluaa viedä vihille. Hän on kuulemma sellainen ihminen jollaista hän on odottanut ja kaivannut koko ikänsä yms. Kysyin sitten asiasta ja mies kertoi avoimesti ettei hän voi pitää lupauksiaan jos hän tulee tämän naisen viemään alttarille; mies haluaa siis vielä lisää lapsia.
Olen toki onnellinen hänen puolestaan mutta minua epäilyttää silti.. ja toki hieman harmittaa. Olisin tahtonut vielä joskus elää perheenä ja minun on vaikea uskoa miehessä tapahtunutta muutosta. Jotenkin haikea fiilis. Voikohan tuo kuitenkin olla vain ensihuumaa miehen osalta vai hautaanko täysin perhehaaveet?
Mielipiteitä?
Kommentit (158)
Ikävä juttu sinun kannaltasi.
Ihmettelen, miksi muutit yhteen sellaisen miehen kanssa joka ei halunnut sitoutua sinuun, eikä ollut halukas muuttamaan yhteen. Mies kuitenkin muutti yhteen kanssasi vaikka oli kova pala.
Nyt mies on selvästi löytänyt "sen oikean" jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Hän on rakastunut ja onnellinen, ja oikeasti haluaa sitoutua, mennä naimisiin, muuttaa yhteen jne. Miksei sitä sallittaisi hänelle.
Ehkäpä vielä jonakin päivänä löydät itsellesi sen oikean. Tuo mies ei selvästikään sitä ollut, vaikka niin tunnut luulevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
... ettei hän voi pitää lupauksiaan jos hän tulee tämän naisen viemään alttarille; mies haluaa siis vielä lisää lapsia.
mitään "velvollisuuksia" entistä avopuolisoaan kohtaan. Jos hän on joskus sanonut, ettei aio enää lapsia hankkia, se ei ei suinkaan ole mikään lupaus tai sitoumus.
Päästä irti jo. Mene eteenpäin elämässäsi.
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Sinä et ollut hänelle oikea vaikka oletkin lasten äiti.
Päästä siitä miehestä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Ja se mies on lasten isä. Se on eri asia kuin se, että ei saa enää olla onnellinen, perustaa uutta (?) parisuhdetta.
Te olette eronneet toisistanne. Lapset eivät ole eronneet vanhemmistaan.
Sinun äitiyttä ei kukaan ole viemässä pois. Sinun äitiytesi niille lapsille jatkuu kuten ennenkin.
Itket, koska sinun unelmasi ovat murskana. Olet elätellyt koko ajan, että mies tulisi takaisin etkä ole suostunut näkemään totuutta. Siksi itket. Verhoat sen äitiyteen, lapsiin jne. koska se kuulostaa silloin epäitsekkäämmältä.
Itke surusi ja pettymyksesi ja sitten katso eteenpäin. Ja ala elämään !!
Ja sen takia miehen pitäisi muuttaa käytöstään...miten?
Mitä hän tekee väärin? Miten hänen pitäisi elääloppuelämänsä,koska olet hänen lastensa 'äiti? Mitkä asiat ovat kiellettyjä mielestäsi>?
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, erosimme sitten ihan yhteisestä päätöksestä
Kuulostaa siltä, että tästä "yhteisestä päätöksestä" huolimatta et ole oikein hahmottanut, että olette eronneet. Nyt kun ex-mies on menossa naimisiin, vasta ymmärrät, että olette eronneet. Elät ilmeisesti erokriisiä vuosia myöhässä?
Miksi ajattelet, että ex-miehen aiempi aikomus olla menemättä naimisiin olisi jonkinlainen lupaus sinulle? Mitä se asia sinulle kuuluu?
Tällä palstalla valtaosa on naisia, joille rakkaus merkitsee vain romanttista ja eroottista tunnetta. Vastuullinen mies ei lähde vaimonsa ja lastensa luota, vaikka kohtaisi "paremman" naisen tai haluaisi eleillä "vapaana". Koska sellaisia miehiä on yhä vähemmän ja vähemmän, voivat lapset ja naiset huonosti. Vähitellen koko yhteiskunta kärsii.
Etsi tukea muualta kuin tältä palstalta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
täällä on tullut aika paljon ymmärtäviä, viisaita sanoja.
Se on ihan inhimillistä ja luonnollista, että susta tuntuu pahalta, saa tuntua. Mutta mies ei tässä tapauksessa ole tehnyt mitään väärää....
Tällä palstalla valtaosa on naisia, joille rakkaus merkitsee vain romanttista ja eroottista tunnetta. Vastuullinen mies ei lähde vaimonsa ja lastensa luota, vaikka kohtaisi "paremman" naisen tai haluaisi eleillä "vapaana". Koska sellaisia miehiä on yhä vähemmän ja vähemmän, voivat lapset ja naiset huonosti. Vähitellen koko yhteiskunta kärsii.
Etsi tukea muualta kuin tältä palstalta. Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Ei vastuullisuus ole sitä, että yhdessä sinnitellään kuolemaan asti, kun on vahingossa tullut lisäännyttyä yhdessä. Ap:lla ja miehellä on ollut selvästi paha olla yhdessä, valehtelua, myöhemmin abortti, ainakaan toisella ei halua naimisiin jne.
Suurin onnettomuus tuossa on tapahtunut siinä vaiheessa, kun ap on 18-vuotiaana halunnut pitää vahinkolapsen ja mies on tuntenut vastuukseen leikkiä perhettä ap:n kanssa. Jo siinä vaiheessa olisi pitänyt päätyä vaikka johonkin yhteishuoltajuuteen eikä yrittää väkisin yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain se että jos mies on antanut yhtään ymmärtä että haluaisi sitoutua minuun ja olisin sitten laskenut sen varaan. Mutta niin ei kai ole käynyt sillä eikö mies jo alusta asti tehnyt selväksi että sitoutuu lapseen ja ottaa vastuun siitä (niinkuin kunnon miehet tekee) mutta ei aikonut viettää loppuelämää kanssasi.
Isänähän tuo on unelmämies mutta en kyllä itsekään haluaisi että kukaan on minun kanssa vain lapsen vuoksi. Se on huijaamista eikä ole aitoa. En kyllä olisi tehnyt lisää lapsia tuohon ja mies on kyllä aika tossukka ollut kun on suostunut siihen.
Hei ihan oikeasti nyt kaikki?
-Ansaitsenko minä olla onneton?
Et tietenkään, mutta ei ole ex-miehesi velvollisuus tehdä sinua onnellikseksi.
-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?
Eivät toki, ja on miehesi(kin) velvollisuus huolehtia lasten onnellisuudesta. MUTTA se ei tarkoita sitä, että mies ei saisi olla jonkun muun kanssa tai tehdä lisää lapsia. Nämä asiat eivät myöskään automaattisesti tee lapsistanne onnettomia, kaikki riippuu siitä, miten aikuiset asiaat hoitavat.
-Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen?
Ei, mutta miksi heidän pitäisi, jos, edelleen aikuiset hoitavat asiat oikein eli niin, että lapset saavat edelleen tuntea olevansa isälleen rakkaita ja tärkeitä ja myös tervetulleita uuden sisaruksen perheeseen.
-Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta?
No, tuo on tottakai väärin, mutta ehkä mies tosiaan uskoi siihen, mitä sanoi, mutta on nyt muuttant mieltään. Sellaista tapahtuu, varsinkin kun tapaa "sen oikean".
Eli hei ihan oikeasti ap, niin kuin monet muutkin ovat sanoneet, päästä jo irti ja hyväksy, että teidän juttu on ohi. Sinulla on oikeus vaatia mieheltä vastuun kantamista yhteisistä lapsista, ja asiallista käytöstä sinua kohtaan. Muuten sinulla ei enää ole sananvaltaa miehen elämään, koska hän ei ole enää sinun miehesi. Ymmärrän kyllä että olet rikki, mutta se ei tarkoita että olisit oikeassa tai kohtuullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti. Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
että olet pitänyt ex-avoasi omaisuutenasi ja varalla. Sinä voit seurustella ja mennä kihloihin toisen kanssa ja silti, että exän pitäisi kiltisti odottella sinua taustalla valmiina palaamaan yhteen, jos/kun se sinulle sattuu sopimaan.
Ethän sinä exääsi nyt ole menettämässä, olet menettämässä omat kuvitelmasi ja harhaluulosi.
Muutama kysymys täällä on esitetty, joihin et ole vastannut. Eniten jää kiinnostamaan se, miksi ja kenen halusta hankitte ne kaksi (?) muuta lasta esikoisenne jälkeen?
Suosittelen ammattiauttajaa minäkin, muuten käy elämä liian raskaaksi sinulle.
Miettikääpä sitä.
ap
Niin, nainen on jo nyt 4 vuotta vanhempi (ja myös aikuinen) kuin sinä silloin kuin saitte esikoisenne. Sinä halusit jo 18-vuotiaana sitoutua perheeseen, miksei tämä 22-vuotias siihen kykenisi?
Jaha, palstalaiset uskovat siis rakkaustarinoihin.. minä en. Minulla ja miehellä oli kiihkeä suhde aluksi, mutta molemmat mokasimme puolin ja toisin. Yritimme kyllä, mutta se meni valehteluksi puolin ja toisin. Ehdotin asumuseroa, ja mies suostui. Pian miehellä oli uusi nainen, jolloin sitten erosimme. On minullakin miehiä tässä välissä ollut, olin kihloissakin, mutta ajattelin että me voisimme yrittää vielä lasten takia. Ei kuulemma kelvannut, ja pahoin pelkään ettei kelpaa tulevaisuudessakaan. Lapsethan tässä kärsivät, varsinkin jostain uudesta pikkuisesta (vanhin lapsi kuitenkin jo teini!) Muutenkin minusta on mieheltä tosi törkeää käytöstä haluta vielä lapsia - meillä olisi jo 4 lasta ellei mies olisi ehdottanut aborttia.. Ja nyt haluaa lisää vielä eri naisen kanssa. Uskomatonta käytöstä.. mutta avlla tämä näyttää olevan vuosisadan rakkaustarina. Miettikääpä omalle kohdalle..
Miehesi oli kanssasi noin kauan ,koska halusi tehdä "oikein". Varmasti jotain tunteita ollut, mutta ei sitä suurta rakkautta..
Olette eronneet aikoja sitten. Teillä ei ole mitään velvoitteita toisianne kohtaan. Kummallakaan.
Mies pitää lapsista hyvää huolta, hän ei ole tilivelvollilenen sinulle omista asioistaan. Jos hän haluaa naimisiin ja lisää lapsia se ei kuulu sinulle. Hän ei halunnut SINUN kanssasi lisää lapsia.
Tunnut olevan katkeroitunut, koita itsekin katsoa eteenpäin äläkä jää junnaamaan menneisyyteen.
Teitä yhdistää lapset, mutta se ei oikeuta sinua määräämää ENTISEN avovpuolison elämästä.
Hän ei ole enää sinun miehesi. Hyväksy se ennen kuin rikot välinne, siitä lapset kärsivät-eivät isän uudesta perheestä.
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Ymmärrän varsin hyvin: Olette miehesi kanssa eronneet. Olette eronneet toisistanne, mutta ette lapsistanne. Teillä on yhteiset lapset, joiden kautta olette (joudutte olemaan) tekemisissä toistenne kanssa loppuelämänne.
Sinä ja exäsi, ette ole enää pari ja yhdessä perhe.
Lapsillanne on vain yhdet vanhemmat, sinä ja exäsi, vaikka ette enää ole enää ydinperhe.
Sinulla voi olla oma perhe ja uusi puoliso. Exälläsi voi olla oma perhe ja uusi puoliso. Teidän yhteiset apset ovat osa teidän molempien elämää. Kuinka monta kertaa tätä pitää sinulle toistaa?
Suosittelen hankkimaan keskusteluapua, jotta pääsen eroon vinksahtaneista ajatusmalleista ja pääset eteenpäin elämässäsi.
En ehkä ollut oikea MUTTA olen hänen lasten äiti.
Jumalauta tätä paikkaa. Itkettää kun ette ymmärrä???
Säkin olet vielä tarpeeksi nuori hankkimaan lapsia.
t: exänsä kanssa 12 ollut, kunnes löysin sen oikean.
Mut hei, eihän se haittaa, miltä miehestä voi tuntua! Nyt sitten parutaan, kun toinen ei olekaan enää "varalla" odottamassa. Kyllä olisitte päätyneet saman katon alle ja pysyneet niin, jos se olisi ollut tarkoitettu niin. Nytkö se todellisuus vasta avautui?
Kysymyksiisi (vastaa jos osaat,olisi mielenkiintosita kuulla):
-Ansaitsenko minä olla onneton?
* Miksi SINÄ olet onneton, jos mies, josta olet eronnut vuosia sitten, on löytänyt onnen? Oletko onnellinen vain, jos hän on onneton?
-Ansaitsevatko viattomat lapseni olla onnettomia?
* Miksi ihmeessä lapset olisivat onnettomia? Jos isä on onnellinen, saavat lapsetkin osansa onnesta.Isäon takuulla paremmalla tuulella ja jaksavampi lasten kanssa, kun hän on onnellinen. Olen varma, että kun nainen rakastaa miestä (kuten tämä uusi takuulla tekee), hän haluaa myös, että miehen lapsilla on kivaa ja mukavaa. Lapset siis saavat varmasti isänsä perheen luona positiivista huomiota ja aikaa myös isän uudelta rakkaalta. Se on lapsille pelkkä rikkaus! Ainoa, kuka lapset tässätekee ehkä onnettomiksi, on sinä, jos näytät heille katkeruutesi.
-Onko oikein että lapseni tuntevat itsensä hylätyksi ja arvottomiksi jos mieheni saa uuden onnensa kanssa lapsen?
* Heh,melkein naurattaa. Pikkusisarus on lapsille iso rikkaus ja onni! Vai ajattelitko samoin, kun omat nuoremmat lapsesi syntyivät-että isommat tuntevat itsensä hylätyiksi ja arvottomiksi?
-Mikä oikeus miehelläni on valehdella naimisiinmenosta?
* Ei hän vlehdellut. Hän luuli, ettei elämälläole parempaa tarjottavana.
-Mies yrittää riistää loputkin perheestäni, sillä hän yrittää tehdä minusta viikonloppuäidin.
* Hän on siis sanonut, että haluaa lapset kokonaan luokseen asumaan? Siitä teidän täytyy neuvotella. Toisaalta tämä sotii sitä vastaan, että sinusta lapset kokevat itsensä nyt hylätyiksi. Nyt kuulostaa päinvastaiselta.
ONko oikein että minulle on näin valehdeltu?
* Ei sinulle ole valehdeltu. Mies ei vain tiennyt onnen olevan mahdollista.
Minulla ja miehellä se suuri rakkaustarina on, ollaan kuitenkin niin monta vuotta viety toistemme elämästä.
* Jos tuo olisi rakkaustarinan kriteeri, monet vaimonhakkaajamiesten puolisot sanoisivat samaa...
Miehen äitikin kauhisteli niin nuorta morsianta vaikka näennäisesti olikin iloinen poikansa puolesta..
* Laskeskelin, että sulhanen on vähintään reilu kolmikymppinen, jolloin uusi tyttöystäväkään ei mikään lapsi enää ole.