Lapsen isä lopetti elatusmaksujen maksamisen heti lapsen täytettyä 18

lapsi täytti 18 kesäkuussa ja kesäkuun maksu vielä äidille lähti. Sen jälkeen on avustettu harkinnanvaraisesti eikä todellakaan enää äidin kautta

Elättämään alle 21v opiskelevaa lasta. Sen vuoksi vanhempien tulot vaikuttaa mm opintotuen suuruuteen ja vaikkaasyisi itsenäisesti ei saisi sossusta apua vaan sieltä sanotaan että pyydä vanhemmilta. Eri asia sitten miten sen isän saa maksamaan sen elatustuen..

voi itse hakea isältään opintoavustusta, mutta äidille ei enää makseta.

Aika iso vaje talouteen kun nuori opiskelee :( ja asuu siis kotona , isänsä luona ei ole vuosiin käynnyt, joskus käyvät kahvilla.

Miksi pidät häntä vielä kotona? Onko hänellä jotain kehityshäiriöitä vai miksi hän ei kykene huolehtimaan itsestään?

Tältä 2:lta haluaisin kysyä, että onko sinut heitetty kotoa pois 18-vuotiaana? Yleensä nuoret saavat asua kotona niin kauan kuin haluavat, ja jos vielä 25-30-vuotiaana haluavat, sitten voi kysyä asettamasi kysymyksen kehityshäiriöstä :D

Ei ole hääviä tuo äitienkään elatustuen maksaminen... nytkin joulukuu ja tammikuu maksamatta, joten tuskin maksaa 18v jälkeen senttiäkään.

T: yh-iskä

Tietenkään et potkaise lastasi ulos kodistaan, mutta lain mukaan isän ei tarvitse enää elatusmaksuja maksaa täysi-ikäisestä lapsesta.

Lapsi sen sijaan voi nostaa syytteen isää vastaan hylkäämisestä. Tiedän lapsen, joka on nostanut syytteen ja saanut myönteisen tuloksen eli isän piti maksaa opiskelukuluja. Tosin tässä tapauksessa nuori ei pystynyt lainkaan opiskelemaan, ja molemmat vanhemmat tuomittiin samaan ratkaisuun eli maksamaan nuoren opiskelukuluja.

Periaatteessahan elatusmaksuista ja lapsilisistä olisi pitänyt voida vähän säästää, jotta voidaan rahoittaa opiskelukuluja, koska Suomessahan kulut eivät ole kalliita. Tästäkin syystä veikkaan, että oikeuteen on turha mennä. Jos isä on maksanut elatusmaksut tunnollisesti, ei ole juurikaan lasta edes tavannut eikä ole mikään ökyrikas, niin väittäisin, että et voi tehdä asialle mitään.Olisiko mahdollista, että lapsi pyytäisi rahaa itse? Onhan hän tosiaan täysi-ikäinen ja osaa varmaan tehdä budjettia, näyttää isälleen, mitä sinä rahoitat, mitä jää uupumaan ja miten esim. työn hankkiminen haittaisi opiskelua.

Kyllä tämä nyt vaan on sen täysi-ikäisen oma ongelma. Sinä elätät vapaaehtoisesti, ja nuori voi hakea opintotukeakin, jos olet vähävarainen.

mikähän on pointti? Elatusvelvollisuuden lopuessa loppuu elatusmaksutkin.

Laki lapsen elatuksesta 3§: Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuneista kustannuksista.

kummallekin vanhemmalle tai ei kummallekaan.



Käytännössä lukio on ainut koulu, johon koulutusavustuksen voi saada, koska muista oppilaitoksista valmistuu ammattiin ja sitä kautta on mahdollista itse vastata koulutuksen aiheutumista kuluista eli otetaan opintolaina opiskeluihin ja valmistuttua aletaan lyhentää lainaa.



Olisi syytä myös opettaa nuori tekemään töitä!

http://www.lakineuvo.fi/lakineuvo/246/lapsen-elatus-koulutusavustus-ela…



Ja sitten maaanataina soitto lastenvalvojalle,



"Koulutusavustus koskee käytännössä lukio-opiskelua ja ammattiin valmistavaa koulutusta. Koulutusavustussopimus voidaan laatia ja vahvistaa perheasiainyksikössä."

Kysymys:



Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös elatusvelvoitteen jälkeen. Koskeeko koulutusavustus myös 18 vuotta täyttänyttä lukiolaisnuorta, joka asuu biologisten vanhempiensa luona? Entä tilanteessa, jossa täysikäinen lukiota käyvä nuori asuu itsenäisesti? Vai onko koulutusavustus nuorelle vain tilanteessa, jossa vanhemmat ovat eronneet?



Vastaus:



Vanhemmat vastuussa lapsen koulutuskustannuksista

Vanhemmat vastaavat 18 vuotta täyttäneen lapsensa koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi (Laki lapsen elatuksesta 3 § 2 mom). Käytännössä täysi-ikäisellä lapsella on oikeus vaatia koulutusavustusta opintojensa ajaksi sekä isältä että äidiltä riippumatta siitä asuvatko vanhemmat yhdessä vai erikseen ja riippumatta siitä asuuko nuori kotonaan vai ei.



Koulutusavustuksen vahvistaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa

Oikeuskäytännössä on katsottu vakiintuneesti, että koulutusavustusta voi saada lukion käymiseen, sillä lukion katsotaan kuuluvan kansalaisten peruskoulutukseen. Koulutusavustuksen voi vahvistaa myös ammatilliseen koulutukseen, mutta kynnys siihen on korkeampi, koska ammattiin valmistuttuaan nuori todennäköisesti kykenee maksamaan opintolainan takaisin.



Koulutusavustuksen vahvistaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa siitä, onko vahvistaminen kohtuullista. Harkinnassa otetaan huomioon lapsen omat mahdollisuudet vastata koulutuskustannuksistaan esimerkiksi opintorahalla, opintolainalla tai työnteolla. Myös vanhempien taloudellisella tilanteella ja lapsen koulumenestyksellä on merkitystä kohtuullisuusarvioinnissa.



Koulutuskustannuksiin luetaan opintomenot ja koulutuksen aikaiset elinkustannukset, mutta esimerkiksi harrastuksista aiheutuvat kustannukset eivät pääsääntöisesti kuulu koulutusavustuksella katettaviksi.



Lastenvalvojat laativat koulutusavustussopimuksia

Sopimus voidaan kirjoittaa muotoon: “... A suorittaa B:lle koulutusavustuksena xx euroa kuukaudessa xx lukien 31.5.200x saakka, kuitenkin enintään lukion päättymiseen saakka.” Mitään ikärajaa ei ole olemassa, mutta on selvää, että mitä vanhemmaksi "lapsi" tulee, sitä pienempi on vanhempien elatusvastuu.



Lastenvalvojat laativat koulutusavustussopimuksia, joissa osapuolina ovat 18 vuotta täyttänyt nuori itse ja vanhempi. Mikäli vanhempi ei suostu sopimuksen tekoon eikä maksa vapaaehtoisesti, asian voi viedä oikeuden päätettäväksi. Opiskelijan on otettava yhteyttä joko oikeusaputoimistoon tai yksityiseen asianajajaan.

että isän vastuu (tai äidin vastaavassa tilanteessa) jatkuu myös täysi-ikäisen opiskelevan lapsen kohdalla. Eli kannattaa ensin jutella isän kanssa suoraan, ja jos ei onnistu, niin lastenvalvojan kautta. Kannattaa noita linkkejä kaivaa isällekin valmiiksi, niin keskustelu on helpompaa.

jonka asuminen ja ruoka ovat ilmaisia. Olemme ostaneet hänelle myös lukion oppikirjat. Hän on ollut kesätöissä 4 viimeistä kesää ja tekee nytkin töitä opintojen ohessa. Niillä hän rahoittaa vaatteensa ja omat menonsa (mm. polttoaineet, autoa saa lainata).



Minusta on itsestään selvää, että 18-vuotta täyttänyt saa asua kotona, kunnes saa opintonsa (lukio/amis) loppuun. Ja korkeakouluopintojenkin alussa ihan ok. Jos nuori ei ala suunnitella kotoa muuttoa vielä 23-vuotiaanakaan, alan varmaan hätistellä. Mutta meillä nuori on jo ollut yhden vuoden vaihdossa ja asunut yhden kesän poissa kotoa, joten sitä vaaraa tuskin on.



Ihmettelen näitä "18-v. ja putkut persauksiin"-kommentteja. Eikö teillä ole vielä teini-ikäisiä lapsia vai mikä teitä vaivaa? Itse olen saanut käydä lukion loppuun kotona ja asuinpa vielä yhden välivuodenkin kotona, ennenkuin pääsin opiskelemaan ja muutin kotoa. Olin osa-aikatöissä ja sain pitää palkkatuloni. Siitä kertyi pieni säästö opiskeluajalle. Ja minulla oli sentään tuolloin viisi nuorempaa sisarusta kotona.



Meillä on 5 lasta ja on kyllä varaa elättää kaikki vielä täysi-ikäisinäkin.

eli koulutusavustusta maksavat MOLEMMAT ei vain toinen vanhemmista.



Tosin tuossahan huomioidaan vain elinkustannukset ja koulukustannukset kohtuullisina ja edelleen se maksukyky vaikuttaa.



Huomioitavaa on myös, että jos ei vapaaehtoisesti maksa vain oikeusteitse voidaan ko avustusta hakea.



En ihan oikeasti ymmärrä, miksi joku täysin etäinen ihminen pitäisi laittaa maksamaan kouluavustusta.



Huomioikaa nyt sitten tosiaankin, että vain toista vanhempaa ei voida laittaa maksamaan tuota avustusta vaan kyllä siinä taas katsotaan kummankin vanhemman vanhemman tilanne, koska avustuksen saaja on se nuori eikä toinen vanhemmista.

ja kertoo, että ainakin siinä ammattikoulussa on useita perheitä, missä ihan oikeasti täysi-ikäiset potkaistaan pihalle, ja pitää hankkia työpaikka, ja opinnot vaikeutuvat.



Tätähän ei kaikissa piireissä tapahdu, ja näin vahvistetaan luokkaerojen periytymistä. Vanhemmat, jotka itse elävät sossun tuilla, potkivat lapsen kodista ja pahimmillaan koulusta pihalle, ja lapsi päätyy aikanaan matalasti koulutetulle alalle, ja mahdollisesti työttömäksi. Koulutetut vanhemmat tukevat opinnoissa, ja lapsi pärjää ja menestyy aikuisena, joten voi taas paremmin tukea omia lapsiaan ja kierre jatkuu..

tämän täytettyä 18 vuotta. Ei nuo maksut enää äidin kautta silloin mene.

koulutuskuluihin, mutta määrittely on aika väljä verrattuna alaikäisen elatusvelvollisuuteen. Sen lisäksi tuki rajoittuu ensimmäiseen toisen asteen tutkintoon (lukio/amis) ja siinäkin on joku ikäraja käytännössä eli maailman tappiin ei voi koulua käydä.



Yleisesti tuki katsotaan kohtuulliseksi juuri sen kolmevuotisen tutkinnon loppuun käymiseksi. Sen jälkeen lapsen tukeminen on perinteisesti ollut vanhempien harkinnan varassa.



Ap, sinä et voi elareita vaatia. Lapsi voi itse pyytää isältää (tai vaatia oikeuden kautta) koulutusavustusta.



Meillä tulee sama tilanne ensivuonna, kun miehen lapsi täyttää 18. Tilanne on siinä mielessä aika selvä, että apua mies ei pysty maksamaan. Jäi vuosi sitten työttömäksi ja opiskelee uutta ammattia. Minä ne elarit jo nytkin maksan. Ei opiskelevaa isää (olosuhteiden pakosta) voi velvottaa elättämään opiskelevaa täysi-ikäistä lastaan. Vaihtoehdot on, että äiti pitää luonaan tai hommaa oman asunnon.

että elaus ei lopu kun täyttää 18v JOS opiskelee silloin, meillä myös tuo tilanne että täyttää toukokuussa 18v ja oletan että elarit jatkuu siitäkin.

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/konsultointi/lastensuojelunavohuolto…



Meillä exä on luvannut maksaa elareita niin kauan kuin lapsi opiskelee (on lukiossa) ja asuu kotona. Pienensi tosin elaria kympillä, mutta säästö hänelle sekin. Lisäksi lupasi maksaa puolet lukiomaksuista, mutta tästä on jo livennyt.

jonka asuminen ja ruoka ovat ilmaisia. Olemme ostaneet hänelle myös lukion oppikirjat. Hän on ollut kesätöissä 4 viimeistä kesää ja tekee nytkin töitä opintojen ohessa. Niillä hän rahoittaa vaatteensa ja omat menonsa (mm. polttoaineet, autoa saa lainata).

Minusta on itsestään selvää, että 18-vuotta täyttänyt saa asua kotona, kunnes saa opintonsa (lukio/amis) loppuun. Ja korkeakouluopintojenkin alussa ihan ok. Jos nuori ei ala suunnitella kotoa muuttoa vielä 23-vuotiaanakaan, alan varmaan hätistellä. Mutta meillä nuori on jo ollut yhden vuoden vaihdossa ja asunut yhden kesän poissa kotoa, joten sitä vaaraa tuskin on.

Ihmettelen näitä "18-v. ja putkut persauksiin"-kommentteja. Eikö teillä ole vielä teini-ikäisiä lapsia vai mikä teitä vaivaa? Itse olen saanut käydä lukion loppuun kotona ja asuinpa vielä yhden välivuodenkin kotona, ennenkuin pääsin opiskelemaan ja muutin kotoa. Olin osa-aikatöissä ja sain pitää palkkatuloni. Siitä kertyi pieni säästö opiskeluajalle. Ja minulla oli sentään tuolloin viisi nuorempaa sisarusta kotona.

Meillä on 5 lasta ja on kyllä varaa elättää kaikki vielä täysi-ikäisinäkin.

Te maksatte kaikki kulut, 19 vuotias käy töissä mutta ei maksa mistään. Sen sijaan hän tuhlaa kaikki rahansa kaikkeen roskaan. Järjetöntä. Laittakaa hänet nyt maksamaan koko palkkansa teille. Jos ei elätä itseään niin ei pidä saada pitää hauskaakaan.

lapsi pihalle kun täyttää 18v. Sen jälkeen hankkikoot ammatin ja elättäköön itsensä. Onneks mua ei oo kohdeltu noin. Muutin kotoa pois kun olin 19v, kävin opiskeluaikana töissä ja silti vanhempani avustivat esim. ostamalla kassillisen ruokaa kun tulivat käymään jne. Vieläkin "avustavat" mua tai perhettäni, esim. maksavat lastemme harrastusmaksuja jne.

Toki pärjäisimme ilman heidän avustuksia, mutta helpottaa se vähän taloushuolia kun saamme tuollaista apua. Tietenkään heidän ei tarvitsisi,mutta he haluavat ja ihan hyvillä mielin otan sen heiltä vastaan. En yleensä tajua niitä, jotka ylpeänä kieltäytyvät tuommosesta auttamisesta.