Lue keskustelun säännöt.
En kelpaa naisille.
13.12.2012 |
Olen mieshenkilö, ikää 35v. Vieraassa seurassa olen hieman introvertin oloinen. Joskus tuntuu että sosiaaliset taitoni eivät ole paljoa kehittyneet teini-iästä. Muuten olen tunnollinen suorittaja ja teen mukavaa työtä josta tienaan ihan kivasti. Minulla on kavereita ja harrastuksia. En ole sentään ihan erakko vaikka työpaikkakunnallani oleskelen enimmäkseen yksin. Kropaltani olen "normaali": ei kaljavatsaa mutta hieman höhhöä siellä täällä. Haaveilen parisuhteesta, naimisiinmenosta, lapsista, yhteisestä kodista, mutta tuntuu siltä että haaveeksi jäävät.
Kommentit (109)
(Jaksoin lukea noin viestiin 46 asti joten voi olla että vinkki on annettu jo).
Olen se nainen joka on tavannut muutamia näitä hiljaisempia, ihan mukavia miehiä, joissa ei ole mitään heti ja selvästi sytyttävää mutta ei myöskään mitään heti ja selvästi turn-offia.
Minun vinkkini on, että älä suhtaudu ensimmäsiin tapaamisiin (ehkä ensimäiseen kuukauteen tai pariin!) sillä lailla, että tässä nyt treffaillaan jotta mahdollisimman äkkiä selvitettäisiin ruvetaanko seurustelemaan.
TEE asioita ja mene paikkoihin joista pidät ja kutsu hänet mukaan, ja tarjoudu naisen seuraksi asioihin ja paikkoihin joista hän pitää. Viihdy elämässäsi ja ole utelias enemmänkin olosuhteita ja asioita kohtaan kuin sitä ihmistä kohtaan.
Näin poistuu osa siitä älyttömästä paineesta "mitä hän ajattelee minusta mitä minä ajattelen hänestä mitä viestiä annan...".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Jaksoin lukea noin viestiin 46 asti joten voi olla että vinkki on annettu jo).
Olen se nainen joka on tavannut muutamia näitä hiljaisempia, ihan mukavia miehiä, joissa ei ole mitään heti ja selvästi sytyttävää mutta ei myöskään mitään heti ja selvästi turn-offia.
Minun vinkkini on, että älä suhtaudu ensimmäsiin tapaamisiin (ehkä ensimäiseen kuukauteen tai pariin!) sillä lailla, että tässä nyt treffaillaan jotta mahdollisimman äkkiä selvitettäisiin ruvetaanko seurustelemaan.
TEE asioita ja mene paikkoihin joista pidät ja kutsu hänet mukaan, ja tarjoudu naisen seuraksi asioihin ja paikkoihin joista hän pitää. Viihdy elämässäsi ja ole utelias enemmänkin olosuhteita ja asioita kohtaan kuin sitä ihmistä kohtaan.
Näin poistuu osa siitä älyttömästä paineesta "mitä hän ajattelee minusta mitä minä ajattelen hänestä mitä viestiä annan...".
kohdalla katsomaan peräti kuukautta tai kahta että aletaanko seurustella. Mulle se asia täytyy olla naisen puolelta selvä viimeistään kolmansilla treffeillä että tiedän voinko haistattaa pitkän peen ja siirtyä seuraavaan tyyppiin, vai ottaa seuraavan askeleen (petipuuhat ;)). Ei tuu ihan heti mieleen miestä joka jaksaisi tuollaista tanan jahkailua että ollaan vaan ja katsellaan kaksi kolme kuukautta.
Täällä nainen joka komppaa tätä täysillä. Sänkyyn pitää pian päästä.
(Jaksoin lukea noin viestiin 46 asti joten voi olla että vinkki on annettu jo).
Olen se nainen joka on tavannut muutamia näitä hiljaisempia, ihan mukavia miehiä, joissa ei ole mitään heti ja selvästi sytyttävää mutta ei myöskään mitään heti ja selvästi turn-offia.
Minun vinkkini on, että älä suhtaudu ensimmäsiin tapaamisiin (ehkä ensimäiseen kuukauteen tai pariin!) sillä lailla, että tässä nyt treffaillaan jotta mahdollisimman äkkiä selvitettäisiin ruvetaanko seurustelemaan.
TEE asioita ja mene paikkoihin joista pidät ja kutsu hänet mukaan, ja tarjoudu naisen seuraksi asioihin ja paikkoihin joista hän pitää. Viihdy elämässäsi ja ole utelias enemmänkin olosuhteita ja asioita kohtaan kuin sitä ihmistä kohtaan.
Näin poistuu osa siitä älyttömästä paineesta "mitä hän ajattelee minusta mitä minä ajattelen hänestä mitä viestiä annan...".
kohdalla katsomaan peräti kuukautta tai kahta että aletaanko seurustella. Mulle se asia täytyy olla naisen puolelta selvä viimeistään kolmansilla treffeillä että tiedän voinko haistattaa pitkän peen ja siirtyä seuraavaan tyyppiin, vai ottaa seuraavan askeleen (petipuuhat ;)). Ei tuu ihan heti mieleen miestä joka jaksaisi tuollaista tanan jahkailua että ollaan vaan ja katsellaan kaksi kolme kuukautta.
Eli mun kokemuksia uusiosinkkuvuosieni treffailuista:
Herra nro 1 oli "ihan kiva", urheilullinen ja reipas itseäni nuorempi mies. Hyvässä työssä, vaikutti huolehtivan asioistaan, ajatteli elämästä paljolti kuten minä. MUTTA treffeillä hänen henkensä haisi kuin tauti, ja miehellä oli ikävänlainen ässävika (puhe kuulosti jokseenkin ei-miehekkäälle...).
Herra nro 2 oli kuten herra nro 1, mutta enemmän koulutettu, maailmaa nähnyt tapaus. Vaan tuijotti koko kahvittelun ajan intensiivisesti, suorastaan pelottavalla tavalla silmiini naamallaan maaninen ilme. Ahdistus kasvoi potenssiin giljoona, eikä asiaa auttanut se, että treffien jälkeen herra penäsi heti uutta tapaamista...
Herra nro 3 oli kuvassa salskea ja "kuosissaan", kirjoitti mukavasti ja vaikutti elävän ihan mukavaa peruselämää yhdessä lapsensa kanssa, mutta livenä vaikuttikin pahasti alkoholisoituneelle. Yleisilme oli kuin hieman tavallista siistimmän spurgun, ja hampaat kellersivät ikävästi.
Yksi tykkää yhdestä, toinentoisesta mutta itselleni em. asiat ovat ehdottomasti turn off. Onko ap:lla edellä kuvattuja "vikoja"?
Herra nro 2 oli kuten herra nro 1, mutta enemmän koulutettu, maailmaa nähnyt tapaus. Vaan tuijotti koko kahvittelun ajan intensiivisesti, suorastaan pelottavalla tavalla silmiini naamallaan maaninen ilme. Ahdistus kasvoi potenssiin giljoona, eikä asiaa auttanut se, että treffien jälkeen herra penäsi heti uutta tapaamista...
niiden jälkeen alkoi sen suuruusluokan seurustelupainostus (puhui kihloistakin) että otin nopeasti etäisyyttä. Seuraus: sairaita haukkumaviestejä kymmeniä päivässä tekstarina ja meilinä, soittoyrityksiä ympäri vuorokauden ja lopulta osoitteen jäljittäminen ja seuraaminen kotiovelleni. Kuukausien vainoaminen päättyi vasta lähestymiskieltouhkaukseen. Jonkun mielestä naiset tyrmäävät treffikumppaninsa tämän ensivaikutelman vuoksi liian herkästi, mut mä sanoisin että luottakaa eniten vaistoonne :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi kerron, että olen 35-v. ja lapseton. En ole epätoivoinen enkä laskenut rimaa, kuten joku oletti meikäläisten tekevän. ;) Pikemminkin kokemus on nostanut rimaa ja roimasti. Perhe tulee jos on tullakseen, en aio sen takia huolia ketä tahansa, paniikkia sen suhteen ei ole.
Suomi24:ssa otetaan yhteyttä tällä viestillä: "Moi, mitä kuuluu? ;)" En vastaa näihin mitään. Jos ei ihminen keksi mitään sanottavaa, niin ei kiinnosta. Profiilissani lukee, että toivon, että mies osaa kirjoittaa useamman kuin yhden rivin viestejä, mutta ei mene perille.
Samaisessa paikassa ei suostuta kertomaan mitään itsestään. Kysellään liian tarkkaan kaikkea ja pyydetään heti yhteystietoja tai kuvaa. En vastaa näihinkään. Yksi tahvo suuttui, kun pyysin kertomaan jotain itsestään, vaikka oli udellut työpaikkaa myöten mitä lie - en tietenkään kertonut netissä.
Rahasta puhuminen. Joku kehotti kertomaan palkasta, koska "naiset hakee vakavaraista miestä". Paskapuhetta. Naiset elättää ihan itse itsensä ja rahasta puhuminen on mautonta ja varma junttiuden merkki.
Suurin, pahin ja yleisin moka on alkaa puhua toiveunistaan perheen perustamisen ja yhteenmuuton suhteen. Näihin katkaisen yhteydenpidon heti. Pari stalkkeria nähtyäni en ota enää seuraavaa.
OTA VITTU RENNOSTI on mun paras neuvo.
Tuo ylimitoitettu suutahtaminen kyllä tosiaan antaa jotakin vinkkiä siitä, miksei ole onnistanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viesti suomi 24 -treffisivuille? Vai oletko jo yrittänyt?
Annatkohan itsestäsi vähän sulkeutuneen kuvan? Olisiko helpompi tutustua netin kautta aluksi kirjoittamalla?
Minä olen vanha täti, uusiosinkku tai uusiovanhapiika omasta mielestäni, lapset jo aikoja sitten tehnyt ja haaveilen rakastajasta, mutta kun tapaa miehiä jotka ovat vapaita he haaveilevat yhteisestä elämästä, jossa yhdessä etsitään taulun paikkaa.
Elämässä ei taida aina tarpeet kohdata:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli "vasta" 29 kun tapasimme, mutta paljolti sellainen kuin kuvailet itseäsi. Mieheni oli tottunut tulemaan torjutuksi, ja siksi hieman arka ja epävarma. Sitkeällä kaivamisella sain hänestä esille sisimmässä olevan kultakimpaleen.
Toivottavasti vielä kohtaat kärsivällisen ja mukavan naisen! Minä tapasin mieheni netissä, ehkä sinäkin voisit koittaa sitä kautta? Se on helpompaa, kun voi ensin tutustua toiseen vain kirjallisesti.
Sun ikäiset naiset ei välttämättä ole enää edes kaikkein nirsoimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen huomannut, että oli mies millainen tahansa, niin hän aina uskoo saavansa sen tiukkapeppuisimman ja kauneimman naisen.
Todellisuudessa nämä ykkösluokan naiset eivät katokaan sinuun päin.
Tuo esille hyvää työtäsi ja palkkaasi enemmän. Pariutumistilaisuutta hakevat naiset ihastuvat yleensä vakaavaraisen oloisiin miehiin.
Älä juo kaatokännejä. Huomioi naista kivalla tavalla. Ole siis normaali. Ei tarvi olla hirveen puheliaskaan jos osaa olla huomaavainen.
Esim. tervehdi kaikkia. Kolaa lumet vaikka sen ärsyttävänkin naapurin oven edestä. Et menetä mitään, jos olet kiva niillekin, joista et ole edes kiinnostunut tippaakaan. Tällä kivan tyypin asenteella houkuttelet kuitenkin seuraasi myös niitä potentiaalisia naisystäviäkin.
Mun mielestä miehillä on suhteellisen helppoa. Naiset on aika armollisia, eivätkä vaadi välttämättä superbodaria jos tyyppi on vakaa, kiva ja bonuksena tällä on rahaakin.
Ts. naisia, jotka ovat seurassa introvertin oloisia ja joiden sosiaaliset taidot eivät ole teini-iästä kehittyneet, höhhöä siellä täällä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nimittäin usko, että olet edes yrittänyt! Netistä minäkin sinuna aloittaisin ja srk:n järjestämästä toiminnasta tms.järjestöistä. Niissä ja vapaaehtoistyössä on kivoja naisia. Myös kaupassa voit lähestyä ja tapahtumissa. Entä työpaikalla? Perusjuttu on: uskalla lähestyä ja tartu kiinni tilaisuuden tullen (ensiksi otat kädestä kiinni, sitten suutelet ja lopuksi "kaato") Very simple!
ei tarvitse olla mikään mister finland. Mutta hampaat pitää pestä ja vaatteiden täytyy olla siistejä. Parran ajokaan sillon tällöin ei ole pahitteeksi.
Jos tupakoit ni tarkista ovatko hampaasi keltaiset. Mene hammaslääkäriin jos ovat.
Hymyile paljon. Ajattele positiivisia asioita.
Älä vonkaa.
Hanki joku jännittävä harrastus. Sukellus, laskettelu, vuorikiipeily, purjehdus ja brassaile sillä. Kuorolaulukin voi olla jännittävä. Riippuu naistyypistä mitä haet.
Opiskele kieliä.
Matkustele.
Ota rennosti.
minkä tyylistä naista etsit. Helpompi olisi neuvoa sitten.
Sieltä me ujommat miehet nykyään naisia pokaamme. Ihan oikeasti, toimiva kanava tavata vastakkaista sukupuolta, miksi ihmeessä jättäisit sen käyttämättä?
Autan sut alkuun!
Jos haluat tavata ns. tavallisempia naisia:
www.suomi24.fi
Jos olet kiinnostunut astetta nuorekkaammasta ja ns. "nörtimmästä" naisseurasta:
www.okcupid.com
Tai ehkä ihan puhdasta seksiseuraa?
www.iskuri.net
A vot ja harashoo, metsästys alkakoon!
Viimeksi pari viikkoa sitten kävinkin treffeillä netin kautta tutustumaani naiseen. Harmi ettei natsannut vaikka oli hyvät ominaisuudet paperilla, yhteisiä harrastuksia ja muita mielenkiinnon kohteita ja ihan tavallisen kivan näköinen (ei lähellekään mikään malli-missityyppi). Muiden naisten kanssa olen lähinnä päässyt alkuun, vaihdettu pari viestiä netissä mutta sitten hommaa tyssää naisen puolelta ilman mitään selitystä.
Hyväksyt oman tasoisesi naiset. 35-vuotiaat introvertit, vähän omituiset joilla on myös höhhöä. Äläkä haaveile itseäsi nuoremmista, hyvännäköisistä isotissistä timmeistä bilemimmeistä. Niitten kanssa sulla ei käy flaksi.
Löydät onnesi kun hyväksyt omat realiteettisi.
mut onhan sillä aihetta mököttää, me kyseltiin siltä keskustelupalstalla kysymyksiä, herrajumala.