Lue keskustelun säännöt.
Kotitöiden loputtomuus uuvuttaa. Tuntuuko muista koskaan samalta?
09.12.2012 |
Vaikka kuinka ahkerasti tekisin aivan koko ajan jotain kotitöitä, silti en ole tyytyväinen ja koko ajan on silti jotain tekemättä.
Kommentit (119)
tämä vaatteiden ja tavaroiden järjestely, poisheitto ja hankinta ei sovi mulle. Se mut rasittaa. Ei meille oikeesti edes mahtuisi tämä tavaramäärä. TArttis käydä kaikki komerot läpi, kun niissä olis poisheitettävää, että sais tavaroita mahtumaan. Inhoan tätä tavararuljanssia. Sitä ei ollut 1800-luvulla. Silloin kaikkea oli niukasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyistä työmäärää 150 vuoden takaiseen. Kyllä nyt on vähemmän raadantaa. Se on selvä. Ennen kuoltiinkin aikaisin, kun oli raadettu itsensä kipeeksi.
nykyistä työmäärää 150 vuoden takaiseen. Kyllä nyt on vähemmän raadantaa. Se on selvä. Ennen kuoltiinkin aikaisin, kun oli raadettu itsensä kipeeksi.
Ajatelkaa naisia (ja miehiä myös) menneinä aikoina, kyllä elämä on ollut raadantaa niin kivikaudella kuin vaikka 150 vuotta sittenkin. Ei taatusti ole päästy helpolla. Miksi meidän pitäisi päästä?
aivan varmasti ne kivikaudenkin ihmiset väsyivät.
Meillä on tarpeeksi muttei liikaa. Kaikelle on paikka ja ne myös säilytetään paikallaan. Jos ostetaan tai saadaan uutta, luovutaan jostain vanhasta. Simppeliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sitä kamaa pitää olla niin tolkuttomasti?Meillä on tarpeeksi muttei liikaa. Kaikelle on paikka ja ne myös säilytetään paikallaan. Jos ostetaan tai saadaan uutta, luovutaan jostain vanhasta. Simppeliä.
on jo nykyään työlästä. Kun vie pieniä vaatteita kirppikselle, ne pitää pestä ja silittää ja ajaa jonnekin kirpparille. Kaikki roskat pitäisi lajitella ja kierrättää, jos haluaa olla kiltti ja kunnollinen kansalainen, jogurttipurkkien kansista ja shampoopulloista alkaen. Ei mikään yksittäinen asia ole kohtuuttoman iso tai raskas, mutta kun niitä pikkuruisia asioita on nykyään ziljoona. Ja siinä sivussa pitäisi sitten kasvattaa lapset fiksuiksi teineiksi ja aikuisiksi.
Tai ei siis sairastaneeensa masennusta. Mutta kertoi, kuinka oli väsynyt kotitöihin ja siihen jatkuvaan rutiiniin ja lasten hoitamiseen ja navetassa käyntiin. Ja tämä tapahtui 60-luvulla.
Ei siis kivikaudella. Mutta kyllä edellisten sukupolvien naisetkin ovat olleet väsyneitä ja turhaantuneita.
kotitöiden olleen raskaampia kivikaudella ja sata vuotta sitten. Oikeasti silloin oli pahempi ongelma kipu, kärsimys ja sairaudet, joita ei osattu hoitaa. Olen paljon miettinyt tuota työmäärä-asiaa. Asun talossa, jossa on asunut ennen 3 perhettä ja nyt tämä on liian pieni yksilapsiselle perheellemme. Ennen vanhaan kotityöt olivat mielekkäitä elämisen perusasioita. Nyt vaaditaan paljon turhaa ja se turhauttaa. Hikikään ei saa yhtään haista jne. Lisäksi nykyään on liikaa tavaraa. Sitä kertyy välttämättä ja ainakin minä olen kamalan huono tavaran poisheittäjä. (Kaikelle ei riitä jatkokäyttäjää.) Mun työmäärän ongelma on liika tavarapaljous liian pienessä talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ei siis sairastaneeensa masennusta. Mutta kertoi, kuinka oli väsynyt kotitöihin ja siihen jatkuvaan rutiiniin ja lasten hoitamiseen ja navetassa käyntiin. Ja tämä tapahtui 60-luvulla.
Ei siis kivikaudella. Mutta kyllä edellisten sukupolvien naisetkin ovat olleet väsyneitä ja turhaantuneita.
kotitöiden olleen raskaampia kivikaudella ja sata vuotta sitten. Oikeasti silloin oli pahempi ongelma kipu, kärsimys ja sairaudet, joita ei osattu hoitaa. Olen paljon miettinyt tuota työmäärä-asiaa. Asun talossa, jossa on asunut ennen 3 perhettä ja nyt tämä on liian pieni yksilapsiselle perheellemme. Ennen vanhaan kotityöt olivat mielekkäitä elämisen perusasioita. Nyt vaaditaan paljon turhaa ja se turhauttaa. Hikikään ei saa yhtään haista jne. Lisäksi nykyään on liikaa tavaraa. Sitä kertyy välttämättä ja ainakin minä olen kamalan huono tavaran poisheittäjä. (Kaikelle ei riitä jatkokäyttäjää.) Mun työmäärän ongelma on liika tavarapaljous liian pienessä talossa.
mutta jotain tavallista helppoa pöperöä valmistuu kuitenkin päivästä toiseen. Ehkä vaadin itseltäni liikaa, en tiedä. Haaveilen sellaisesta, mikä ei kenties ole realistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimman osan ajastani kotona istuskelen rauhassa sohvalla. Viikosiivous nimensä mukaisesti kerran viikossa, ja lisäksi joka päivä n. puoli tutnia kotihommia- ei siitä uuvu.
Mies tekee ruuat yleensä arkisin, hoitaa pyykín- ja astianpesun, mulle jää yleinen järjestely ja siisteys.
Ja pitää olla tyytyväinen kohtalaiseen siisteystasoon, ei kannata stressata!
vanhempien oheisvelvollisuuksineen vievät myös paljon nykyihmisen aikaa. Muuten se ei mua haittaa, mutta näin joulun alla tuskastuttaa, kun kaikki omat jouluvalmistelut ovat tekemättä, ja pitäisi ajella sinne ja tänne vielä ensi viikonloppukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos nyt asuu normaalissa asunnossa, niin ei niiden välttämättömien kotitöiden määrä tervettä ihmistä uuvuta.
Sen sijaan tervettä ihmistä uuvuttaa helposti se jos elämässä ei ole muuta kuin se koti ja sen pyöritys. Kyllä useimmat ihmiset tarvitsevat kodin ulkopuolisen kiinnostuksen.
ja näytä se jollekin täysjärkiselle henkilölle.
Hän kyllä kertoo missä on vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aina raadettu ja raadetaan nyt. Ja on aina valitettu.
Mulla on kolme lasta ja kyllä se vaan kyrsii että kun siivoan kodin, alle kahdessa tunnissa on sotkuista. Etenkin 1-vuotias. Tälläkin hetkellä silppuaa lehteä. Aina en jaksa ottaa siltä kaikkea pois tai siivota jälkiä heti.
Keittiön kanssa sama juttu, siivoan kiiltäväksi, kohta on kastiketahrat liedellä ja riisejä pöydän alla.
Tietenkin se kuuluu tähän elämänvaiheeseen mutta taitaa olla aika harvinaista jos se ei koskaan vituta.
On aina raadettu ja raadetaan nyt. Ja on aina valitettu.
Mulla on kolme lasta ja kyllä se vaan kyrsii että kun siivoan kodin, alle kahdessa tunnissa on sotkuista. Etenkin 1-vuotias. Tälläkin hetkellä silppuaa lehteä. Aina en jaksa ottaa siltä kaikkea pois tai siivota jälkiä heti.
Keittiön kanssa sama juttu, siivoan kiiltäväksi, kohta on kastiketahrat liedellä ja riisejä pöydän alla.
Tietenkin se kuuluu tähän elämänvaiheeseen mutta taitaa olla aika harvinaista jos se ei koskaan vituta.
mitä järkeä tossa on, että kuljet 1 vuotiaan perässä ja siivoat hänen jälkiään ?
Siivoa vasta kun menee nukkumaan.
Meillä on ollut lähes tulkoon aina ja nyt monta vuotta putkeen sääntöä että illalla kun mennään nukkumaan, on siistiä.
Mitään ylimääräistä ei säilytetä ja käytössä olevat säilytystilat ovat riittävät eivätkä täyteen ahdettu.
Siivoaminen on ulkoistettu sen verran että päivisin kotona pyörii robotti-imuri, n joka toinen viikko parkettimopilla käyn lattiat läpi, mutta siinä kaikki.
Kaikkein tärkein juttu kodin pyörittämisessä helpolla on mulle hyvin toimiva juttu on listat.
Mulla on listat varmaan kaikkiin, erikseen on viikkosiivous, eli mitä teen minäkin päivänä, erikseen siivoan aina yhden jutun paljon huolellisemmin ja ne on ns vuosikalenterissa ja lisäksi sellaisia pieniä juttuja on kk-kalenterissa, esim. pesen hammasmukit, käyn läpi ruukkukukat jne jne.
Ja kaikki, ihan ihan kaikki ylimääräinen kiertoon ja heti. Saatiin eilen ystävältä pojalleni vaatteita, ikäeroa antajapojalla oli omaani yli 3 v ja pituuseroakin on lähes 15 cm. Mutta nyt kun kaikki vaatteet ovat vaatekaapin yläosassa, siellä on laatikko, missä sivussa lukee vaatekoko numeroina mitä laatikossa on, ei kovin paljoa niitä joskus ihmetellä ja etsiä.
Nykynainen ei kestä yhtään arkea. Heti ollaan vinkumassa, kun - tavatonta sentään - pitäisi ITSE olla siivoamassa, kokkaamassa ja hoitamassa lapset. Totta kai se on raskasta ja turhauttavaa, mutta sellaista elämä on. Miksi aina pitäisi olla vaan helppoa ja kivaa?
Suurimman osan ajastani kotona istuskelen rauhassa sohvalla. Viikosiivous nimensä mukaisesti kerran viikossa, ja lisäksi joka päivä n. puoli tutnia kotihommia- ei siitä uuvu.
Mies tekee ruuat yleensä arkisin, hoitaa pyykín- ja astianpesun, mulle jää yleinen järjestely ja siisteys.
Ja pitää olla tyytyväinen kohtalaiseen siisteystasoon, ei kannata stressata!
Nykynainen ei kestä yhtään arkea. Heti ollaan vinkumassa, kun - tavatonta sentään - pitäisi ITSE olla siivoamassa, kokkaamassa ja hoitamassa lapset. Totta kai se on raskasta ja turhauttavaa, mutta sellaista elämä on. Miksi aina pitäisi olla vaan helppoa ja kivaa?
Niin, tosiaan on. Minä olen turhautunut. Ja sanon sen ääneen. Hui kamalaa. Onko se nyt niin kamalaa, jos sanon ääneen tunteeni. Minusta ei. Se helpottaa kun saa sanoa tunteensa ääneen. Ei tarvitse leikkiä mitään marttyyriä.
Lasten harrastukset viikonloppujen peleineen ja vanhempien oheisvelvollisuuksineen vievät myös paljon nykyihmisen aikaa. Muuten se ei mua haittaa, mutta näin joulun alla tuskastuttaa, kun kaikki omat jouluvalmistelut ovat tekemättä, ja pitäisi ajella sinne ja tänne vielä ensi viikonloppukin.
kotitöiden olleen raskaampia kivikaudella ja sata vuotta sitten. Oikeasti silloin oli pahempi ongelma kipu, kärsimys ja sairaudet, joita ei osattu hoitaa.
Olen paljon miettinyt tuota työmäärä-asiaa. Asun talossa, jossa on asunut ennen 3 perhettä ja nyt tämä on liian pieni yksilapsiselle perheellemme.
Ennen vanhaan kotityöt olivat mielekkäitä elämisen perusasioita. Nyt vaaditaan paljon turhaa ja se turhauttaa. Hikikään ei saa yhtään haista jne. Lisäksi nykyään on liikaa tavaraa. Sitä kertyy välttämättä ja ainakin minä olen kamalan huono tavaran poisheittäjä. (Kaikelle ei riitä jatkokäyttäjää.) Mun työmäärän ongelma on liika tavarapaljous liian pienessä talossa.