Kotitöiden loputtomuus uuvuttaa. Tuntuuko muista koskaan samalta?

Varsinkin tiskiä ja pyykkiä on loputtomasti.

tuleeko jollekulle yllätyksenä, että pienten lasten vanhempana on paljon työtä ja vähän vapaa-aikaa??



Mitäs läksitte, nih.

Vaikka kuinka ahkerasti tekisin aivan koko ajan jotain kotitöitä, silti en ole tyytyväinen ja koko ajan on silti jotain tekemättä.

Sulla on jotain pientä häikkää korvien välissä, pakkomielle.

Relaa vähän, niin elämäkin on kivempaa ;)

Onko kaikilla naisilla noin mahdoton stressi koko ajan päällä. Nykyään löytyy tiski- ja pesukoneet ja muut vempaimet. Pari kertaa viikossa pidempi pyykinpesusessio. Siinä pitää parin tunni välein tehä 10minuuttia viikkausta yms.



Siivoukseen riittää ihan hyvin kerran viikkoon. Ja meillä ainakin muksut siivoaa omat jälkensä/tavaransa pois. Opetelkaa nyt herran jestas vähän relaamaan. Elämässä on kaikkea muutakin kuin kodin siivoaminen ja ruoanlaitto. Kaikki on vain siitä kiinni, kuinka osaa organisoida asiat ja ei ressaa ihan pienistä. Mutta oma valintahan se on kuinka paljon kotitöihin haluaa käyttää aikaa ;)

Kun lapset nukahtaa 21.30, ei ole itku kaukana kun niin väsyttää. En ole mikään kotitalousihminen, kun mielestäni se on lopulta turhaa eikä siinä saavuta mitään henkilökohtaista hyvää, ja silti niitä kotitöitä pitää päivät pitkät tehdä.

Siis mitä kaikkea sinun iltaan kuuluu klo 16 - 21:30? Ihan oikeasti onko muka joka päivä pakko painaa niska limassa tuon välin? En usko.

Kun lapset nukahtaa 21.30, ei ole itku kaukana kun niin väsyttää. En ole mikään kotitalousihminen, kun mielestäni se on lopulta turhaa eikä siinä saavuta mitään henkilökohtaista hyvää, ja silti niitä kotitöitä pitää päivät pitkät tehdä.

Siis mitä kaikkea sinun iltaan kuuluu klo 16 - 21:30? Ihan oikeasti onko muka joka päivä pakko painaa niska limassa tuon välin? En usko.

16 Tullaan kotiin, nuorin (reilu 1v) haluaa olla sylissä. Raivaan aamun sotkut (sukkalaatikoita nurin ja sellaista). Teen ruuan.

17 syödään. Lapset katsoo pikku kakkosta. Siivoan keittiön tasot, laitan tiskit, imuroin keittiön ja eteisen, laitan koneellisen pyykkiä pyörimään ja viikkaan edelliset pois.

18.30 iltapala nuorimmalle, kylpy/suihku/iltapesut

19 vien sen nukkumaan

19.30 annan iltapalaa 3- ja 4-vuotiaille. Siivoan samalla keittiön, pesen lattian jos tarvii (nuorimmainen heittelee välillä puurolautasta tai lusikkaa). Tyhjennän tiskikoneen

20 lasten iltapesut ja iltasatu

20.30 ne on sängyssä, mutta keskimmäinen on tullut viimeiset pari kuukautta tunnin verran sängystä pois jonne palautetaan sanomatta mitään. Eli jokseenkin sitovat vielä tuonne 21.30. Tappelevat myös välillä, jolloin vaatii vähän enemmän huomiota. Samalla nostan pyykit kuivumaan. Katson seuraavan päivän vaatteet valmiiksi jne.

Koko ajan on jotain pientä kuten kaupassa käyntiä, pissavahinkoja, maitopurkki lattialla, puurot lattialla, miehen sukat lattialla, vessan allas ihan tahmainen jne. joista tulee tunne, että teen koko ajan jotain kotitöitä. Paljon syö ehkä myös se, että toisen vkl:n päivistä yleensä käytän lähes kokonaan opiskelujuttuihin.

ikina ei ole siistia (vaikka puhdasta olisikin). mista tota kamaa kertyy ja miksi se on isoissa pinoissa joka ainoan tason paalla!!!!!! arggh!!!

tutkimukissa on todettu, että edelleenkin naiset kantavat vastuun kodista ja kotitöistä.



Hyvähän se miehen on sitten "ihmetellä" sieltä television äärestä, että mitä ihmettä taas stressaat siitä siivoamisesta...



Esimerkki. Kun tavattiin, mieheni oli piintynyt poikamies. Kissansa oksennukset olivat jäänet siivoamatta kahdeksi vuodeksi sohvan alle. Se siitä siisteystasosta mistä lähdettiin liikkeelle. Kun pesin mieheni talon ikkunoita esnimmäisen kerran, ne olivat niin likaiset, että ei lähes nähnyt ulos katsoa kesäpäivää.



En itse naisena ja äitinä halua asua sellaisessa kodissa, missä likapyykit yhdessä pölypallojen kanssa kierivät lattialla, pinnat likaisina (likaa ja rasvatahraa, lattialle tippunutta ruokaa ja juomaa jne), petivaatteet vaihtamatta sängyistä toistakuuukautta jne.



Ja koskapa mieheni ei sitten "sressaa" siivoamisesta, joudun itse tekemään suurimman osan kodin siistyshommista.



Mieheni on muuten hyvä isä ja mies. Ei oikein kannata hyvää miestä lempata pihalle pelkästään erilaisista siisteysnormeista... Eikä toisaalta ole näin asuntovelallisena, ja keskipalkkaisena rahaa palkata siivoojaakaan. Tavallisia duunareita kun ollaan.

Esimerkki. Kun tavattiin, mieheni oli piintynyt poikamies. Kissansa oksennukset olivat jäänet siivoamatta kahdeksi vuodeksi sohvan alle. Se siitä siisteystasosta mistä lähdettiin liikkeelle. Kun pesin mieheni talon ikkunoita esnimmäisen kerran, ne olivat niin likaiset, että ei lähes nähnyt ulos katsoa kesäpäivää.

En itse naisena ja äitinä halua asua sellaisessa kodissa, missä likapyykit yhdessä pölypallojen kanssa kierivät lattialla, pinnat likaisina (likaa ja rasvatahraa, lattialle tippunutta ruokaa ja juomaa jne), petivaatteet vaihtamatta sängyistä toistakuuukautta jne.

Ja koskapa mieheni ei sitten "sressaa" siivoamisesta, joudun itse tekemään suurimman osan kodin siistyshommista.

No tuohan oli jo ajat sitten nähtävillä, joten melko turha tulla tänne vinkumaan kun mies ei siivoa tms. Olisit tehnyt elämässäsi parempia valintoja.

Ja näin ne naiset opettavat miehet "huonoille tavoille". Ensin siivoatte sinkkumiehen kämpän ja opettatte, että kyllä nainen siivoaa. Sitten jumalauta vingutaan kun vanhan koira ei opi uusia temppua. No sitä saa mitä tilaa.

Voi olla, että vauvan ja taaperon vanhemmilla on enemmän siivoiltavaa?



Mietin vain, että kun vauvan tarpeisiin on vastattava heti,minulla ainakin ontuu se, että saisin tavarat aina heti aseteltua paikoilleen.



Tulen taaperon ja vauvan kanssa sisään. Taaperon päästävä heti pissalle, joten ulkovaatteet jäävät eteisen lattialle. Pissauksen jäkleen vauva itkee nälkäänsä, joten imetän. Ulkovaatteet yhä eteisessä. Imetyksen jälkeen taaperon välipala-aika, myös vauvalle (purkki)ruokaa. Keittiön siivouskin jää kesken, koska vauvalta tulee kakka. Vaipanvaihdon jälkeen yritän kylppärissä sortteerata kuivat pyykit, mutta niiden vienti jokaiseen oikeaan kaappiin jää kesken, kun pitää taas imettää ja nukuttaa, nukutuksen jälkeen ei voi mennä huoneeseen laittamaan lastenvaatteita kaappiin, ja taapero vaatii huomiota, tätä kaikkea toistetaan ad infinitum. (Kunnes mies tulee kotiin, ja onneksi onneksi hoitaa kaupassakäynnin ja ruoat pöytään, sekä myös imuroinnin - silloin harvoin kun sitä meillä harrastetaan.)



Jos joku teistä tehopakkauksista kertoo miten voisi selvitä paremmin niin ottaisin tosi mielelläni kehittämisehdotuksia vastaan! Tällä menolla nimittäin sekä eteinen että keittiö ovat usein sotkuisia, ja kuten jotkut kollegat sanovat: se uuvuttaa! Ei tiedä mistä aloittaa! ja tietää, että vaikka kuinka järjestelisi ja panisi tavaroita paikoilleen, niin sama on aina vaan edessä. Ja tässä en edes puhu olohuoneesta, joka on täynnä imetystyynyjä ja lasten leluja, se mielestäni kuuluu nimittäin asiaan, että lasten leikit ovat näkyvillä.



En usko, että uupumisen mainitsevat tarkoittavat, että he tarvitsevat tolkuttomia määriä vapaa-aikaa rentoutuakseen ja virkistyäkseen. Se mikä uuvuttaa on, ettei ole edes tuntia parin päivän välein! Meillä ainakin sellainen tilanne, että mies opiskelee, enkä voi lykätä lapsia hänelle ja lähteä kaupungille. Omat vanhempani auttavat, mutta varaan babysittauksen niihin päiviin, kun saan itse ansiotyötä.



Tämä uupuminen ja rentoutumisen vähyys TOKI kuuluu asiaan! Mutta kyllä sen allekirjoitan, että tämä siivoileminen uuvuttaa. Ei elämä sinkkuna vaatinut näin paljon kotitöitä. En ikimaailmassa vaihtaisi pois perhettäni, mutta olisin iloisempi/onnellisempi, jos osaisin järkevöittää tätä touhua niin, ettei olisi aina sotkuista. HELP

Vähempikin riittää. Kuka sua vaatii kokoajan touhuamaan?

Just manasin sitä että otin yhden ylimääräisen vapaan ja tulen käyttämään sen vain ja ainoastaan siivoamiseen ja järjestämiseen. Juuri lajittelin ja kasasin pari tuntia kierrätykseen tavaraa, pyykkiä on odottamassa 3 koneellista naruilla, 1 koneessa ja noin 3likapyykissä. Ja niissä on lisää tavaraa UFF:lle

Yritän epätoivoisesti päästä turhasta tavarasta eroon mutta aina vaan nurkissa on liikaa tavaraa. Nyt on vielä kaiken maailman joulukamat esillä ja juuri on saatu pihalta kaikki kesätavara varastoitua. Ja sama rata vaan pyörii ympäriympäriympäri

Miten hirveesti teillä on vaatteita, jos on seitsemän koneellista työn alla? Jos on viiden kilon kone, se tekee 35 kiloa!

Pesettekö vaatteet joka käyttökerran jälkeen olivat sitten likaisia tai ei? Aika uskomatonta!

Kotityöt kyllä vituttavat. Tai ennemminkin se, että teen ne kaikki täysin yksin, vaikka taloudessa asuu kolme aikuista ihmistä. Hoidan pikkulapsen asiat täysin yksi, kuten myös kokkaamiset, siivoukset, kauppareissut, kaikki talouden juoksevat jutut jne.



Mieheltä en viitsi sisähommia edes vaatia, sillä tekee todella pitkää päivää ja tuo talouteen ehdottomasti suurimman osan tuloista ja rahat ovat yhteiset. Ja mies tekee kuitenkin lumityöt ja kaikki talon ulkohommat, eli tekee kyllä kotitöitä.



Sen sijaan aikuinen lapsi käy vain osa-aikatöissä ja vain sotkee ja makaa ja odottaa valmista täyden palvelun hotellia. Jostain syystä pitää selvänä, että ei osallistu millään tavalla kotitöihin. Jopa 3-vuotiaasta on enemmän apua.



Minä olen ratkaissut asian siten, että en pyrikään täydellisyyteen, teen lähinnä välttämättömän ja kohauttelen olkapäitäni, kun aikuinen lapsi ihmettelee milloin mitäkin puutetta järjestyksessä. Osallistumasta kun ei ole kielletty. Mutta tilanne helpottanee, kun joskus itsenäistyy eikä ole enää passattavana. Miten kaksikymppinen aikuinen ihminen ajatteleekaan, ettei juuri hänen tarvitse tehdä yhtään mitään vaikka onhan se selvä, että hänkin syö, kuluttaa ja sotkee ihan kuin muutkin.



Tulipa valitusvirsi, mutta nyppiihän se, kun kotitöitä ei voi lainkaan jakaa.

[

Nykyihmisen uuvutta ykinkertaisesti se, että aina pitäisi olla luksusta, ekstremeä, ihanaa, kivaa ja ennen kaikkea helppoa. Pitäisi olla tolkuttomat määrät vapaa-aikaa ja omaa aikaa ja parisuhdeaika ja perheaikaa ja niin edelleen. Ei älytä, että sitä elämä on, töissäkäyntiä, lasten ja kodin hoitamista.

Ajatelkaa naisia (ja miehiä myös) menneinä aikoina, kyllä elämä on ollut raadantaa niin kivikaudella kuin vaikka 150 vuotta sittenkin. Ei taatusti ole päästy helpolla. Miksi meidän pitäisi päästä?

huomio. Sä et koskaan mainitsisi tätä miesten seksivalitusketjuissa. Että ei ennenkään ole ehditty tai jaksettu 5 kertaa viikossa varsinkaan kun on ollut riski tulla raskaaksi jne. Aihe on tabu selvästi.

tuleeko jollekulle yllätyksenä, että pienten lasten vanhempana on paljon työtä ja vähän vapaa-aikaa??

Mitäs läksitte, nih.

Olisi pitänyt lukea enemmän aihe vapaata ;))

- pitäisi paketoida noin 20 joululahjaa

- pitäisi pyyhkiä pölyt

- pitäisi siivota vessanpöntöt

- pitäisi parsia lasten sukkia

- pitäisi pestä mikro ja kahvinkeitin perusteellisesti.

- pitäisi kirjoittaa joulukortit

- pitäisi tehdä joululaatikot pakkaseen (joo, kaupastakin saa, mutta niitä en halua syödä)



Ja nämä tietysti kaikkien normaalien päivittäisten hommien lisäksi. ja tässä on vain ehkä sadasosa niistä hommista, joita pitäisi tehdä. En minä tuon työtaakan alle kaadu, mutta jurppii vain kun mikään homma noista ei kiinnosta. Ja valitan ihan reilusti siitä nyt, vaikka valittaisinkin turhasta.

Itselläni tuppaa olemaan niin, että päivittäiset (ja viikottaiset) hommat hoidan tunnollisesti ja säännöllisesti, mutta niihin menee niin paljon aikaa ja energiaa, että harvemmin tehtäviä hommia ei saa koskaan tehtyä ja ne ahdistavat. Vaikka ne päivittäiset hommat sujuvatkin arjen lomassa helposti, niin kyllä siihen hujahtaa koko päivä kun kahden pienen lapsen kanssa pesee pyykit ja tiskit, pitää keittiön siistinä, lajittelee roskat, kerää edes osan leluista, ulkovaatteista ym paikoilleen jne... Viikoittain yritän ehtiä imuroida, vaihtaa lakanat ja pestä vessan. Sitten vielä tarpeen mukaan laskujen maksu ym askareet siivouksen lisäksi.



Aina mielessä käy, että pitäisi pestä törkyinen mikro ja jääkaappi ihan kunnolla, pestä lattiat, pyyhkiä pölyjä, pestä kaakeleita, järjestää vaatehuone, pestä ikkunat, pyyhkiä kaapit ja ovet, imuroida runkopatja, vaihtaa kukkien mullat, putsata nukkasihti, lattiakaivo, hajulukko ja liesituulettimen suodatin, puhdistaa kenkiä, siivota auto tai kellari... Kaikki nämä on tosi harvoin tehtäviä hommia mutta kun niitä olisi niin miljoona että ne on aina vuosikaudet tekemättä. Siis mulla tosiaan on olleet ikkunat viisi vuotta pesemättä joskus ja se ahdistaa.



Ja tohon "150 vuotta sitten ei ollut pesukoneita eikä valitettu" -hommaan toteaisin, että silloin myöskään ei niitä vaatteita vaihdettu edes viikottain, pestiin koko perheen pyykit varmaan kerran pari kuussa isossa padassa. Ja yhden ihmisen henkilökohtainen omaisuus olisi mahtunut matkalaukkuun, siinä ei ole paljoa järjesteltävää. Lapsillakin oli muutamia leluja eikä krääsävuorta. Helppohan siinä oli pitää huusholli siistinä. Toki työ ja monet muut asiat olivat raskaampia mutta en usko että siivous olisi ollut.

Kotitöitähän on varmasti meidän jokaisen äidin harteilla ihan riittämiin.Joskus minäkin toivon,että tulisi päivä,jolloin ei olisi mitään siivottavaa tai laitettavaa.



Viikonloput menevät yleensä täyden kaaoksen vallassa,kun useimmiten meitä on kotona 5 henkeä samaan aikaan.Perjantaisin yleensä saan koko kodin siivottua ja paikat näteiksi,pyykit hoidettua ja muuta.Ennen iltaa joka paikka on täynnä rojua.Karkki ja jäätelöpaperit jätetään lattioille(liian vaikeaa viedä roskiin asti),pienimmäisen lelut levitellään ympäri taloa,joka kerta juodessa otetaan uusi muki..Vaatteet jätetään lattioille,hammastahnalla pestään varuiksi vessan kaakelitkin etteivät reikiintyisi..Ja kaikki tämä siksi,että "Voithan sinä ne hoitaa,etkä vaan valittaa".



Miehelle hatun nosto siitä,että hän laittaa kyllä ruokaa,käy kaupassa ja hoitaa lapsiakin.Silti oma aika ei riitä muuhun kuin siivoamiseen ja pyykinpesuun.Ennen niinkin vähäpätöinen asia,kuin 20 minuutin mittainen kauppareissu YKSIN on muuttunut oikein henkireijäksi.Silloin pääsee hetkeksi johonkin,jossa kukaan ei hölmöile tai jätä tekemättä.



Meilläkään kun kyse ei ole siitä,etteikö lapset osaisi.He eivät vain viitsi,koska eihän esim mummolassa tarvitse tehdä itse mitään...



Välillä teenkin sen,että yksinkertaisesti kieltäydyn siivomasta.Jopas alkaa jossakin vaiheessa vaatteet menemään pyykkiin tai naulakkoon,astiat koneeseen ja roskat roskiin;)

Jos on sotkuinen lemmikki, niin joka päivä on siivottava ja pyyhittävä lattiat. Lisäksi tulee lemmikin pesut ja trimmit, lenkitykset tms. Kun siihen päälle tulee pienet lapset, jotka sotkevat minkä ehtivät, niin yksi ihminen ei ehdi siivota sitä mitä pikkuväki sotkee.



Minä imuroin joka päivä, pesen vessan joka päivä (isompi lapsi ei aina osu..), pyyhin lattialta tahrat joka päivä, kerään leluja (lapsetkin keräävät omansa) ja teen siihen päälle muut kotityöt + harjaan ja lenkitän koiran. Eihän nämä vaikeita asioita ole, mutta vie ne vaan aikaa. Ja kun jaloissa pyörii yksivuotias aina "auttamassa" niin vaatii ne myös pitkää pinnaa. Tämä on meidän elämää, ja hyvää sellaista, mutta ketä tahansa normaalia ihmisistä ketuttaa tehdä näkymätöntä työtä päivästä toiseen.

vuoden kiireisintä aikaa. Ehkä tammikuussa ei tunnu enää niin kiireiseltä.