Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hei :) tai oikeastaan tänään :( Olen ollut huolesta sairaana.
15.11.2012 |
Paitsi että minä en ole se sairas. Sain viime yönä soiton sairaalasta, jonne mun kihlattuni oli joutunut lähtemään yksistä juhlista. Hänellä oli rintakipua ja sydänoireita ja nousi korkea kuume. Miten voi alle 30-vuotiaalla olla sellaisia oireita? En saanut nähdä hoitavaa lääkäriä, joten en tiedä tarkkaan, mistä on kyse, eikä mies jaksanut kauheasti puhua. Hän tulee huomenna kotiin, koska oireet hellittivät nopeasti, mutta kyllähän se pelästytti. Pelästytti tosi paljon. Mulla oli äiti ja pari ystävää täällä tukenani, mutta heidän piti jo lähteä. Tällaisia päiviä ei saisi tulla :(
Kommentit (174)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap
eli jouduit myötnämään että oli itseaiheutettu, mies ei aio parantaa tapojaan, ja huomas itekin että vauva ei sovi tähän. Hyvä hyvä.
"poikaystävä kuoli sydäriin" ja sitten jatkuu saaga nimeltä Iloinen leski. Kandee Muru tässä kohtaa miettiä, että kuolema on melko helposti googletettavissa, et pidä se poikakaveris mielummin hengissä ja keksi sille joku muu kutke, jonka varjolla voit kaatua Micken/bestmanin/jonku random pällin syliin ja antaa kakkosta sekä poskihoitoa.
vaikka muuten kerrotkin avoimesti persepanoista, suihinotoistasi ja kaikesta muustakin.
Oletan (ilkeistä vastauksista huolimatta), että ap on tosissaan ja tilannekin on todellinen. Minä menetin poikaystäväni kuuden vuoden seurustelun jälkeen 27-vuotiaana huumeille. Asuimme ulkomailla, etelässä, nuorina ja vapaina (ei työ- tai opiskeluesteitä silloin) ja juhlinta kuului olennaisena osana arkeemme. Meillä oli iso kaveripiiri, josta aina oli osa menossa ja juhlaseuraa löytyi joka päivä jos niin halusi. Yöt juhlimme ja osat aamuistakin. Päivät nukuimme, nautimme toinen toisistamme ja kiertelimme lähialuiella tutustuen yhä uusiin ihmisiin. Se oli mukavaa seikkalua, vaikka suurimman osan ajasta elimmekin, ainakin omasta mielestäni, aivan kuin "sumussa" ja ylikierroksilla. Elämä oli ihanaa, mutta ei kuitenkaan sellaista "oikeaa" elämää ja arkea, varmaan tajusimme sen molemmat. Päihteet ja erilaiset piristeet kuuluivat kuvioihin ja minäkin vaihdoin kohtuu harmittoman tupakan vahvempaa. Kun nyt mietin tuota aikaa yllätyn siitä, miten myönteisesti aloin suhtautumaan huumeisiin. Ne eivät olleet enää pelottavia aineita vaan viskipaukkuun verrattavia juhlatunnelman luojia. Siihen saakka siis kun tuli täysistoppi.
Poikaystäväni alkoi eräänä aamuyönä valittamaan vasemmanpuoleista rintakipua. Hän muuttui kalpeaksi ja apaattiseksi. Luulin, että huonovointisuus johtui päivällä syömästä ateriastamme, joten en osannut toimia tarpeeksi nopeasti. Meistä kumpikaan ei osannut epäillä syyksi paria pilleriä, jotka oli nautittu jo useampi tunti takaperin. Annos oli pieni, oli nautittu aiemmin isompiakin, eikä mitään oireita ollut koskaan ilmennyt, mutta sinä iltana se oli kai vain liikaa. Hän oksensi ja alkoi puhua sekavia. Menimme ensiapuun, jossa parin tunnin odottelun pääsimme vihdoin lääkärin puheille. Sieltä rakkaani juoksutettiin sängyssä suoraan ilmeisesti ansiapuun. Minä en päässyt mukaan vaan jäin odottamaan. Muutama tunti myöhemmin minulle kerrottiin, että potilas on koomassa. En ymmärtänyt mistään mitään, enkä päässyt vieläkään katsomaan. En muista tarkalleen, milloin minulle kerrottiin kuolemasta. Tilanne oli niin epätodellinen ja tuntui liian epäreilulta. Olimme liian nuoria sellaiseen ja viettämässä elämämme parasta aikaa! Näin kuitenkin kävi. Hän kuoli. Minä surin, palasin kotiin ja surin lisää. Tuntui, että elämä oli päättynyt. Pikku hiljaa aloin tajuta, mikä oli mennyt pieleen. Huumeet tappoivat täysin terveen, urheiluhullun, poikaystäväni. Se oli kamalaa tajuta, sillä minun oli hyväksyttävä, että hänen kuolemansa olisi ollut estettävissä. Minä olisin voinut tehdä jotain. Minäkin olisin voinut kuolla. Minun olisi pitänyt tajuta, että juhliminen oli liikaa.
Aikaa on kulunut ja se on osittain parantanut haavatkin. Olen naimisissa ja pian tulossa äidiksi. Se on pelottavaa, sillä mietin miten voi suojella tulevaa lastani kaikelta pahalta tässä maailmassa. Enhän pystynyt suojelemaan siltä edes poikaystävääni. Luin viestisi ja se sain minut kirjoittamaan tämän ja kertomaan osan omasta tarinastani. Toivottavasti se auttaa sinua tai jotain muuta ja saa toimimaan ennen kuin on liian myöhäistä. Minä en tajunnut reagoida ajoissa ja sitä taakkaa tulen kantamaan mukanani lopun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
. Mä en tiedä, mitä tarkoitat tuolla koodilla. En ole tarvinnut töihin sairauslomatodistusta. Enkä tietenkään kertoisi sitä täällä.
Kiitos nauruista muru. Ihanaa kun huolehdit kihlattusi (ja omasta) yksityisyydensuojasta niin hyvin.
Tarinasi on järkyttävä, vaikka omat kokemukseni eivät vastaavanlaisia olekaan. Pitkä, tiivis työrupeama ja aivan liian vähän unta yhdistettynä muihin riskitekijöihin vei mieheni sairaalaan, mistä selvittiin pelästyksellä. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat ja ajattelen sitä. Mulla on lähipiirissä ja menneisyydessä varoittavia esimerkkitapauksia ja -tapahtumia, joten tunnen asian vakavuuden. Onneksi meidän kohdalla ei ole kyse sellaisesta.
Järjestelin tänään yhtä laatikkoa ja löysin kuvia viime uudeltavuodelta. Tuntuu, että siitä on iäisyys. Mä en melkein tunne sitä tyttöä, joka niissä kuvissa on, minua. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, vaikka toisaalta ei mitään, mikä ei olisi ihan tavallista monelle muulle. Mä olin 25 ja saavuttanut kaiken, minkä olin halunnut. Viime päivät muistuttivat mulle, miksi mä kuitenkin halusin muutosta elämääni, joitakin syitä. Nyt mä olen taas samassa pisteessä, mutta en aio kiertää kehää. Mä teen tästä hyvän. Onhan mulla kaikki ainekset käsissäni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta sulle on pakko sanoa, että sä olet kyllä tyhmä.
ap
"poikaystävä kuoli sydäriin" ja sitten jatkuu saaga nimeltä Iloinen leski. Kandee Muru tässä kohtaa miettiä, että kuolema on melko helposti googletettavissa, et pidä se poikakaveris mielummin hengissä ja keksi sille joku muu kutke, jonka varjolla voit kaatua Micken/bestmanin/jonku random pällin syliin ja antaa kakkosta sekä poskihoitoa.
että ex-pano ilmoittaa että kandee mennä hivtestiin.
Eikä se että kihlatun bestman lähentelee.
Eikä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikuinen heittäytyy tyhmäksi, niin ei sitä loputtomiin jaksa lukea. Hauskaa loppuelämää vaan.
"Pitkä, tiivis työrupeama ja aivan liian vähän unta yhdistettynä muihin riskitekijöihin vei mieheni sairaalaan, mistä selvittiin pelästyksellä. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat ja ajattelen sitä. Mulla on lähipiirissä ja menneisyydessä varoittavia esimerkkitapauksia ja -tapahtumia, joten tunnen asian vakavuuden. Onneksi meidän kohdalla ei ole kyse sellaisesta. "
Näin muru voi olla samalla myöntämättä mitään suoraan, ja valehtelematta.
Murusta tulisi oiva poliitikko =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sit miestä hoitaa ammattitaidoton lääkäri.Kenellekään EI SAA antaa tietoja.Ihan sama vaikka itkis polvillaan siellä sairaalan käytävällä mut tietoja ei saa antaa "vieraille".
Vieras aihe mulle. ap
muru viimeeks kirjoittanut puolitoista tuntia sitten, taitaa olla vakava keskustelu kihlatun kanssa... Kohta täällä selittämässä että lekuri ei kirjoittanut saikkua kihlatulle eikä hänellä ole tietoa mistään epikriisistä tai edes siitä mikä sellainen on kun itsellään ei ole ikinä ollut tarvetta sellaiselle. Ja nyt pelkää että mies stressaantui niin pahasti tosta keskustelusta että saa sydärin ja se on sitten AV:n vika.
Niin monta kertaa kertonut ettei tiedä siitä tai tästä asiasta eikä hänelle koskaan ole opetettu eikä hän tiedä eikä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sit miestä hoitaa ammattitaidoton lääkäri.Kenellekään EI SAA antaa tietoja.Ihan sama vaikka itkis polvillaan siellä sairaalan käytävällä mut tietoja ei saa antaa "vieraille".
Muruhan ei saanut tietoja sairaalasta. Väitteesi on kuitenkin väärin, sillä minä olen kyllä saanut tietoja esimerkiksi isästäni ja keskustelin suoraan hoitavan lääkärin ja hoitajien kanssa, vaikka isä oli täysin tajuissaan.
Tää palsta-avautuminen näyttää olevan murun keino muuttaa todellisuus toiseksi.
Kyllä sinä tiedät miten asiat oikeasti on, et vain suostu itsellesi tunnustamaan.
Unohda vauvat.
Siis onko yleissivistystä tietää mitä papereita kirjotetaan sairaalassa?? Entäs jos ei ole ollut sairaalassa eikä kukaan omasta perheestäkään?Pitääkö sittenkin tietää että on sivistynyt?
En nimittäin tiedä minäkkän.
Siis onko yleissivistystä tietää mitä papereita kirjotetaan sairaalassa?? Entäs jos ei ole ollut sairaalassa eikä kukaan omasta perheestäkään?Pitääkö sittenkin tietää että on sivistynyt?
En nimittäin tiedä minäkkän.
Luulisi että jokainen on tavalla tai toisella kuullut sairalomatodistuksesta, epikriisistä tai ICD-koodista, ja jos ei ole kuullut niin voi selvittää mitä ne ovat sen sijaan että jatkaa eteenpäin yhtä tietämättömänä.
Siis onko yleissivistystä tietää mitä papereita kirjotetaan sairaalassa?? Entäs jos ei ole ollut sairaalassa eikä kukaan omasta perheestäkään?Pitääkö sittenkin tietää että on sivistynyt? En nimittäin tiedä minäkkän.
Luulisi että jokainen on tavalla tai toisella kuullut sairalomatodistuksesta, epikriisistä tai ICD-koodista, ja jos ei ole kuullut niin voi selvittää mitä ne ovat sen sijaan että jatkaa eteenpäin yhtä tietämättömänä.
Ehkä muru kysyy ja selvittää niitä myöhemmin eikä just sillon kun mies on tullut sairaalasta kotiin. Ehkä kihlattu on jo näyttänyt ne. Ehkä ne tulee postissa myöhemin (kuten minulle) jne jne.
Siis onko yleissivistystä tietää mitä papereita kirjotetaan sairaalassa?? Entäs jos ei ole ollut sairaalassa eikä kukaan omasta perheestäkään?Pitääkö sittenkin tietää että on sivistynyt? En nimittäin tiedä minäkkän.
Luulisi että jokainen on tavalla tai toisella kuullut sairalomatodistuksesta, epikriisistä tai ICD-koodista, ja jos ei ole kuullut niin voi selvittää mitä ne ovat sen sijaan että jatkaa eteenpäin yhtä tietämättömänä.
Alue: Aihe vapaa
ap