Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa?

kyllä armeija kannattaa käydä itse kävin armeijan vietkongin joukoissa ja olen nyt kersantti :)

Armeija tekee pojista (homo)miehiä.

En voisi. Jos asepalveluskäytäntö muutettaisiin palkka-armeijaksi, niin tuolloin en välittäisi asiasta. Kuitenkin koen armeijan olevan selkärankaisten ja terveiden miesten paikka, eikä sinne kelpuuteta kuin parhaimmat miehet. Mielenterveysongelmaiset tai muuten vain sairaat, epävakaat tai arvoiltaan itselleni liian epäyhteensopivat ihmiset ovat niitä, jotka eivät nykyisen lain alla armeijaa käy.

Astma?

Oma ''mieheni'' oli hieno PERSOONALLISUUS ennen kuin meni armeijaan. Armeijan käytyään hänestä tuli mustavalkoisen suppean maailmankuvan omaava putkiaivo ja todella näsäviisas nulikka. Eli hyppelehtiminen 19-vuotiaiden pikkupoikien kanssa metsässä oli tehnyt kultaisesta miehestä lapsellisen pikkupojan. Suhteemme kaatui kuukauden kuluttua, kun tämä nulikaksi muuttunut pääsi armeijasta. Tuli ihan amispoju mieleen. Armeija teki miehestä kakaran. Ei se kaikille sovi.

Voisin ja olen seurustellutkin. Ei tätä varmaan enää voi seurusteluksi kutsua kun on jo yhteinen lapsikin. Miehellä vapautuksen syynä paniikkihäiriö, joka on käytännössä enää muisto vain. Ei vaikuta arkipäivän elämään mitenkään ja kyllä koen että mieheni on edelleen sukupuoleltaan mies vaikka on aikanaan vapautuksen saanutkin. :)

En voisi.  Mieheni on ammattisotilas.

Arvostan todella paljon sitä, että mieheni on käynyt armeijan. Jos ei olisi, meillä olisi varmaankin hyvin erilaiset arvot ja siinä tapauksessa emme varmaan olisi aloittaneet seurusteluakaan.

Uskomaton ketju. On tosi surullista lukea, miten vähän puolustusvoimia arvostetaan. En sano, että kaikkien pitäis käydä armeija, mutta en voi uskoa, kuinka moni kommentoi täällä, että TOIVOO, ettei oma poika kävisi armeijaa! Huhheijaa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 10:46"]

Itse en ikimaailmassa voisi. Ei armeija itsessään minussa mitään intohimoja herätä, mutta "mies" joka siitä luistaa on minusta täysin selkärangaton pelkuri, sellainen jonka varaan perhettä ei kannata perustaa. Siviilipalvelus on ihan nössöjen pelkurien vaihtoehto, puhumattakaan totaaleista. Jos ei armeijaa kantti kestä, ei ole oikeutta tulla isäksikään.

[/quote]

Voisin,olenkin seurustellut jo vuosia. Jos olisin itse mies,valitsisin siviilpalveluksen,koska olen pasifistihippi ja armeija on vastoin maailmankatsomustani,joten olen tyytyväinen että olen löytänyt miehen jolla on samanlaiset arvot. Ap vaikuttaa ikävältä ihmiseltä,jolle voisi tehdä hyvää yrittää edes pikkiriikisen laajentaa mustavalkoista maailmankuvaansa.

Voisin todellakin. 

Jos käymättä jättäminen on vieläpä ihan oma valinta niin se on vain plussaa. Se kertoo, että mies osaa ajatella myös omilla aivoillaan eikä tee koska "niin on aina tehty" tai "koska se tekee miehen" tai vastaavaa sontaa.

Voisin oikein hyvin, en ole itsekään sitä käynyt

Tasa-arvo on kaukana miesten pakollisesta ase-tai siviipalvelusta. Palkka-armeija tai ammattimainen puolustuslaitos on tehokas, taloudellinen (rahaa säästyy tärkeämpiin kohteisiin kuten lapset, iäkkäiden asuminen ja hoiva, julkinen terveydenhuolto, koulutus, kulttuuri ja ympäristöasiat) ja tasa-arvoinen.

Puolustusvoimat ei tuota mitään, vaan ainoastaan vie rahaa valtion kassasta!

Intti tekee pojista h******ä, ei ihme että vaativat sitä a*****a.

Minä en seurustelisi elei sotilasarvo olisi vähintään kersantti.

minä seukkaan pojan kaa joka ei oo käyny riparii, eikä se aijo mennä isonpana armeejaankaa. lälläslää :P LOL

[quote author="Vierailija" time="01.12.2013 klo 21:05"]

Kuitenkin koen armeijan olevan selkärankaisten ja terveiden miesten paikka, eikä sinne kelpuuteta kuin parhaimmat miehet.

[/quote]

Aijaa. Kummasti vain omana palvelusaikanani siellä samassa kasarmissa näytti pyörivän varusmiehiä, joilla siviilissä mittava rikosrekisteri, mm. pahoinpitelyitä, huumeongelmiakin oli jne. Osa noista oli päässyt johtajakoulutukseenkin noista ominaisuuksista huolimatta.

Parhaita miehiä joo.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 10:59"]
Sairaus, mielisairaus tjms.? Kaikista vähiten. Miksi väkisin olisin jonkun mt-ongelmaisen tai raajarikon kanssa?

[/quote]

Minun mielestäni jos joku sanoo vammaista ihmistä "raajarikoksi" niin sanoja on kyllä melkein alhaisin mahdollinen ihminen.

Vammaisten haukkujat eivät saa minulta mitään sympatiaa osakseen.

Mieheni oli sivarinsa ala-asteen kouluavustajana. Hän on aivan mielettömän hyvä lasten kanssa, täydellistä isämateriaalia. Neuvotteli siis täysin oma-aloitteisesti itselleen sivaripaikan paikkakunnalta, jolta oli jo saanut opiskelupaikan. Kotipaikkakunnalla ei muutenkaan olisi ollut tarjolla hänen varta vasten haluamaansa paikkaa kouluavustajana. Muutti siis myös omilleen sivarin yhteydessä. Sai vielä koululta mukavasti töitä opiskelun oheen sivarin jälkeenkin, niin ei tarvinnut opintolainaakaan ottaa. Kokee itse hyötyneensä sivarista enemmän kuin olisi hyötynyt intistä, mistä olen samaa mieltä. Sai nimittäin sivaristaan vielä tarvittavaa kokemusta oman yrityksensä perustamiseksi.

Tunnen kyllä myös tosi lusmuja ihmisiä, jotka ovatkin sitten käyneet sivarin. Toisaalta tunnen myös aika monta älynlahjoilla ei-niin-siunattua ihmistä, jotka ovat käyneet armeijan. Molemmista löytyy hyviä ja huonoja tyyppejä.

En. Exä ei ollut käynyt armeijaa ja olikin kykenemätön kaikkeen "miesten töihin". Kyllähän hauska tyyppi se oli, mutta alkoi ketuttaa kun ei esim mitään rakentaa osannut, eikä autoa korjata. Ei sitten yhtään. Esim öljyjen vaihtoon vei auton, sille repesin kun kerran sinne lähti. Vaikka ajattelen osittain feministisesti, kyllä jokaisen miehen pitää osata tehdä edes vähän "miesten töitä"