Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa?

Mieheni on armeijan keskeyttänyt aikoinaan ja vielä kahden lapsen isä ja oikein hyvä sellainen:D

Mihin ihmistä (tai siis "vihollista", eivät ne ole ihmisiä inttikielessä) kannattaa lyödä teroitetulla kenttälapiolla, jotta se lamaantuisi parhaiten toimintakyvyttömäksi. Alavatsaan. Samoin opetettiin, miten viuhkamiinoitus asennetaan niin, että se rampauttaa mahdollisimman monta vihollista räjähtäessään. Koska rampa sotilas vie vastustajalta enemmän resursseja kuin kuollut. Intissä ei muutenkaan koskaan "tapeta vihollisia", siellä "tuhotaan vastustajan elävää voimaa". Dehumanisointi ei ole vain sota-ajan juttu. Olenko mielestänne näillä esimerkeilläni hyvää isämateriaalia?

A2keltaista vastaan päivänkakkara aseen piipussa sojottaen toivottamaan heidät tervetulleeksi? :D

Hmm, siellä opetettiin mm. erätaitoja, pakkaselta suojautumista, ensiaputaitoja, ryhmän johtamista ja sen osana toimimista, vastuun kantamista itsestä ja myös muista.

t. rva res. luutnantti

Jos olisin mies en ikinä menisi armeijaan. Nykyinen mieheni ei myöskään käynyt ja on muuten fiksuin ihminen ikinä!

Exä oli taas armeijassa töissä, löyhäpäinen konservatiivi, joka muuten ei mielellään ulkoillut pakkasella.

Mun suku täynnä näitä "sotasankareita", mutta ihmisinä ei yhtään parempia.

Juu ja kyllähän te kaikki tiedätte sen faktan, että jos esim .itänaapuri haluaisi sotia, niin miehittävät tämän maan muutamassa tunnissa. Siinä ei suomipoika tykin varressa hyödytä yhtään mitään.

Parempi ois vaan rehdisti opettaa niitä ensiapuja sun muita hyödykkeitä. vähän vanhanaikasta tuo pyssyn heiluttelu ja näillä resursseilla nykymaailmassa todella koomista.

Mihin ihmistä (tai siis "vihollista", eivät ne ole ihmisiä inttikielessä) kannattaa lyödä teroitetulla kenttälapiolla, jotta se lamaantuisi parhaiten toimintakyvyttömäksi. Alavatsaan. Samoin opetettiin, miten viuhkamiinoitus asennetaan niin, että se rampauttaa mahdollisimman monta vihollista räjähtäessään. Koska rampa sotilas vie vastustajalta enemmän resursseja kuin kuollut. Intissä ei muutenkaan koskaan "tapeta vihollisia", siellä "tuhotaan vastustajan elävää voimaa". Dehumanisointi ei ole vain sota-ajan juttu. Olenko mielestänne näillä esimerkeilläni hyvää isämateriaalia?

A2keltaista vastaan päivänkakkara aseen piipussa sojottaen toivottamaan heidät tervetulleeksi? :D Hmm, siellä opetettiin mm. erätaitoja, pakkaselta suojautumista, ensiaputaitoja, ryhmän johtamista ja sen osana toimimista, vastuun kantamista itsestä ja myös muista. t. rva res. luutnantti

Jos olisin mies en ikinä menisi armeijaan. Nykyinen mieheni ei myöskään käynyt ja on muuten fiksuin ihminen ikinä! Exä oli taas armeijassa töissä, löyhäpäinen konservatiivi, joka muuten ei mielellään ulkoillut pakkasella. Mun suku täynnä näitä "sotasankareita", mutta ihmisinä ei yhtään parempia. Juu ja kyllähän te kaikki tiedätte sen faktan, että jos esim .itänaapuri haluaisi sotia, niin miehittävät tämän maan muutamassa tunnissa. Siinä ei suomipoika tykin varressa hyödytä yhtään mitään. Parempi ois vaan rehdisti opettaa niitä ensiapuja sun muita hyödykkeitä. vähän vanhanaikasta tuo pyssyn heiluttelu ja näillä resursseilla nykymaailmassa todella koomista.

huudella ja kehua jollain miehen fiksuudella ;D Jos on niin fiksu mies niin ei sitä varmaan intin käyminen yhtään huononna, vai mitä? Sotasankari ei tarvitse olla, mutta jos maassamme nyt on tällainen velvollisuus niin mielestäni se pitäisi täyttää, miehen kuin miehen.

Mihin ihmistä (tai siis "vihollista", eivät ne ole ihmisiä inttikielessä) kannattaa lyödä teroitetulla kenttälapiolla, jotta se lamaantuisi parhaiten toimintakyvyttömäksi. Alavatsaan. Samoin opetettiin, miten viuhkamiinoitus asennetaan niin, että se rampauttaa mahdollisimman monta vihollista räjähtäessään. Koska rampa sotilas vie vastustajalta enemmän resursseja kuin kuollut. Intissä ei muutenkaan koskaan "tapeta vihollisia", siellä "tuhotaan vastustajan elävää voimaa". Dehumanisointi ei ole vain sota-ajan juttu. Olenko mielestänne näillä esimerkeilläni hyvää isämateriaalia?

A2keltaista vastaan päivänkakkara aseen piipussa sojottaen toivottamaan heidät tervetulleeksi? :D Hmm, siellä opetettiin mm. erätaitoja, pakkaselta suojautumista, ensiaputaitoja, ryhmän johtamista ja sen osana toimimista, vastuun kantamista itsestä ja myös muista. t. rva res. luutnantti

Jos olisin mies en ikinä menisi armeijaan. Nykyinen mieheni ei myöskään käynyt ja on muuten fiksuin ihminen ikinä! Exä oli taas armeijassa töissä, löyhäpäinen konservatiivi, joka muuten ei mielellään ulkoillut pakkasella. Mun suku täynnä näitä "sotasankareita", mutta ihmisinä ei yhtään parempia. Juu ja kyllähän te kaikki tiedätte sen faktan, että jos esim .itänaapuri haluaisi sotia, niin miehittävät tämän maan muutamassa tunnissa. Siinä ei suomipoika tykin varressa hyödytä yhtään mitään. Parempi ois vaan rehdisti opettaa niitä ensiapuja sun muita hyödykkeitä. vähän vanhanaikasta tuo pyssyn heiluttelu ja näillä resursseilla nykymaailmassa todella koomista.

huudella ja kehua jollain miehen fiksuudella ;D Jos on niin fiksu mies niin ei sitä varmaan intin käyminen yhtään huononna, vai mitä? Sotasankari ei tarvitse olla, mutta jos maassamme nyt on tällainen velvollisuus niin mielestäni se pitäisi täyttää, miehen kuin miehen.

Mihin ihmistä (tai siis "vihollista", eivät ne ole ihmisiä inttikielessä) kannattaa lyödä teroitetulla kenttälapiolla, jotta se lamaantuisi parhaiten toimintakyvyttömäksi. Alavatsaan. Samoin opetettiin, miten viuhkamiinoitus asennetaan niin, että se rampauttaa mahdollisimman monta vihollista räjähtäessään. Koska rampa sotilas vie vastustajalta enemmän resursseja kuin kuollut. Intissä ei muutenkaan koskaan "tapeta vihollisia", siellä "tuhotaan vastustajan elävää voimaa". Dehumanisointi ei ole vain sota-ajan juttu. Olenko mielestänne näillä esimerkeilläni hyvää isämateriaalia?

A2keltaista vastaan päivänkakkara aseen piipussa sojottaen toivottamaan heidät tervetulleeksi? :D Hmm, siellä opetettiin mm. erätaitoja, pakkaselta suojautumista, ensiaputaitoja, ryhmän johtamista ja sen osana toimimista, vastuun kantamista itsestä ja myös muista. t. rva res. luutnantti

Jos olisin mies en ikinä menisi armeijaan. Nykyinen mieheni ei myöskään käynyt ja on muuten fiksuin ihminen ikinä! Exä oli taas armeijassa töissä, löyhäpäinen konservatiivi, joka muuten ei mielellään ulkoillut pakkasella. Mun suku täynnä näitä "sotasankareita", mutta ihmisinä ei yhtään parempia. Juu ja kyllähän te kaikki tiedätte sen faktan, että jos esim .itänaapuri haluaisi sotia, niin miehittävät tämän maan muutamassa tunnissa. Siinä ei suomipoika tykin varressa hyödytä yhtään mitään. Parempi ois vaan rehdisti opettaa niitä ensiapuja sun muita hyödykkeitä. vähän vanhanaikasta tuo pyssyn heiluttelu ja näillä resursseilla nykymaailmassa todella koomista.

huudella ja kehua jollain miehen fiksuudella ;D Jos on niin fiksu mies niin ei sitä varmaan intin käyminen yhtään huononna, vai mitä? Sotasankari ei tarvitse olla, mutta jos maassamme nyt on tällainen velvollisuus niin mielestäni se pitäisi täyttää, miehen kuin miehen.

Nykyajan armeija on lastentarha jossa mennään sauvakävelyä ja omalla ajalla voi pelata WII'llä. Useilla on myös älypuhelimet ja tietokoneet mukana joten miten se tekee miehen?

En jaksanut lukea kuin muutaman viestin alusta, mutta pakko todeta että oma mieheni ei päässyt armeijaan terveydentilansa takia, mutta on ihmisenä aivan huippuluokkaa ja isänä myös.



Ei armeija enää nykyään miestä tee, eri asia silloin ennen.

Mutta ottakaa te toki miehet armeijasta niin jää hyvät miehet niille, jotka eivät pinnallisesti ajattele armeijan käymisestä. Miettikää montako hyvää miestä menetätte sillä, kun valitsette ne intin käyneet.

- Idealistit

- Luuserit



Ja tietysti sitten sairaat erikseen. Moni perussairaus kuten diabetes estää armeijan.



Idealistin voisin ottaa, mutta niitä on vähemmistö armeijan luistaneista. Suurin osa on todellakin:

- työttömiä työnvieroksujia

- vailla päämääriä ja eivät kestä mitään vastoinkäymisiä

- laiskiaisia

- pääkoppa ei kestä sääntöjä

"miettikää montako hyvää miestä menetätte sillä, että valitsette ne intin käyneet".. No ei yhtään. Jos joku mies on valittu, niin kaikki muut jäävät valitsematta, ainakin sillä hetkellä. Olivat armeijankäyneitä tai eivät.



Kuten jonkun aiemmankin vastaajan, minunkin mieheni on ulkomaalainen, sai kolmekymppisenä Suomen kansalaisuuden, eikä siinä iässä enää ollut asevelvollinen. Omasta puolestani olen hyvin tyytyväinen, ei Suomen armeija mitään hyvää olisi hänelle tehnyt. Mutta mies ei ole selkärangaton pelkuri ja on erittäin hyvä isä. Hän tosin olisi jopa halunnut mennä armeijaan.

kommentit on ylivetoja koomisuudessa.

Tai, että se ois jotenkin miehen mitta.

Toiset tykkää rämpiä metsässä ja kehuskella, kun osaavat paskoa kuoppaan ja toiset taas tekee sen ajan esim sos-lapsikylässä sivarin hommia.

En nyt edellyttäis jotain armeijaa mieheltä. Ehkä nykyisin painaa enemmän taidot, joilla pitää perhe hyvinvoivana.

mutta en arvostaisi häntä samalla tavalla (ellei sitten velvoite ole suorittamatta esim. todellisen terveyssyyn vuoksi).

Itse en ikimaailmassa voisi. Ei armeija itsessään minussa mitään intohimoja herätä, mutta "mies" joka siitä luistaa on minusta täysin selkärangaton pelkuri, sellainen jonka varaan perhettä ei kannata perustaa. Siviilipalvelus on ihan nössöjen pelkurien vaihtoehto, puhumattakaan totaaleista. Jos ei armeijaa kantti kestä, ei ole oikeutta tulla isäksikään.

Oletko itse käynyt armeijan? Jos et, niin miksi olet luistanut siitä?

No mitä sinä kommentillasi tarkoitat?

Varmaan paras on se, jos miehelle armeija on miehelle positiivinen kokemus.

Tarkoitatko todella tuota

Itselleni siis tulee mieleen pari joukkueenjohtajana toiminutta, jotka tuntuivat oppineen jotakin johtajantaitoja, hyvällä tavalla.

Kun nyt asiaa ajattelen niin kyllä mulle niistä miehistä vaan sellainen vätyksen mielikuva tulee.

mutta en arvostaisi häntä samalla tavalla (ellei sitten velvoite ole suorittamatta esim. todellisen terveyssyyn vuoksi).

armeijan käynyt mies miehekäs, juuri sen armeijan takia?

Hassua, mun mielestä ei tosiaankaan.

- Idealistit

- Luuserit

ovat yliopisto-opiskelijoita. Yksi heistä on älykäs mutta aika herkkä tyyppi, hänen kohdallaan ymmärrän, että armeija ei kovuudessaan olisi hyvä paikka. Hän on naimisissa, joten on jollekin kelvannut kuitenkin.:)

Pari muuta taitavat mennä tuohon kategoriaan "idealistit" ja hekin ovat vakituisessa parisuhteessa.

Voisin, ja asunkin sellaisen kanssa. Ei ole edes käynyt siviilipalvelusta, vaan on saanut vapautuksen psykologisen testin vuoksi. Mies sattui silloin olemaan melkein valmis psykologi ja tiesi mitä vastata. :-D Tänä päivänä hän on ahkera ja hyvin tienaava, vastuullinen isä ja avomies. Että silleen.

Armeija on jäänyt väliin:

- entiseltä aktiiviurheilijalta, jolla polvi hajalla

- yksi vapautettiin sen takia, ettei kestänyt henkisesti. On elämäntapatyötön ja syrjäytynyt.

- yksi pääsi myös pois selittämättömästä syystä, on myös elämäntapatyötön ja koulut jäänyt peruskouluun

- kaksi pitkätukkatutkijaa on mennyt sivariin

- yksi perushankala vastarannankiiski tappelee parhaillaan siitä, kun ei halua mennä edes sivariin. Tämä tyyppi tekee pätkittäin töitä ja koulua, mutta riitautuu kaikkien kanssa.

- yksi vapautettiin huumeiden takia kokonaan





Tässä nyt äkkiä. Otanta kovin pieni, mutta kolme on siis "normaaleja" eli nuo kaksi tutkijaa ja se entinen aktiiviurheilija. Neljä on ongelmatapauksia.

Toiseksi armeijassa parisuhdetaidot eivät kartu vaan mies raaistuu.

Toisekseen armeijan tarjoamaan johtajuusmallia on kritisoitu, armeija nähdään työelämässä positiivisena mutta johtamisen kannalta se merkitsee vain sitä, että annetaan käskyjä ylhäältä alaspäin. Itse tosiaan kaipaisin suomalaiseen työelämään Ruotsin mallia, jossa työntekijöitä kuunnellaan demokrattisesti eli viestintä kulkee myös alhaalta ylöspäin eikä vain yhteen suuntaan. Minusta siis tässä kohdassa armeijan käymisen ihannointi on kyseenalaista, koska arvelen, että armeijan tarjoama johtamisen malli ei sovi kaikkialle vaikka se armeijaan sopiikin.

Ollaan oltu yhdessä kohta 6 vuotta, siitä 3 vuotta kihloissa, esikoinen on nyt 2v3kk ja toinen tulossa, laskettu aika tammikuussa.. Mieheni ei ole käynyt armeijaa eikä sivariakaan, mutta ei se mielestäni estä oikeutta tulla isäksi. Mieheni on maailman ihanin, luotettavin ja turvallisin ihminen, ainakin minulle ja loistava isä. Ketään toista en toivoisi lapsilleni roolimalliksi. Hänellä on ammatti ja vakituinen työ. Mihin hän sitä armeijaa enää tarvisi, kun on pärjännyt elämässä ilmankin? Ja vieläpä hyvin.



Toisten mielestä armeija on miehen mitta, mutta kyllä niitä on muitakin asioita jotka tekevät pojasta miehen.

Voisin, ja asunkin sellaisen kanssa. Ei ole edes käynyt siviilipalvelusta, vaan on saanut vapautuksen psykologisen testin vuoksi. Mies sattui silloin olemaan melkein valmis psykologi ja tiesi mitä vastata. :-D Tänä päivänä hän on ahkera ja hyvin tienaava, vastuullinen isä ja avomies. Että silleen.