Voisitko seurustella miehen kanssa, joka ei ole käynyt armeijaa?

Voiko ihmiset enää sokeampia olla? 

Kyllä miehen pitää armeija käydä. Samoin kuin naisten pitää synnyttää. Mun puolesta sivarit voi mennä yksiin velojen kanssa, niin ei pääse epäterveet geenit turhaan sikiämään. Koti ja isänmaa, kaiken perusta. Syvä kunnioitus veteraaneja kohtaan.

nainen 36, 2 lasta

Voisin ja seurustelenkin. Sillä tosin on hyvä syy, pahan kolarin vuoksi amputoitu jalka.

Kaikki tuntemani sivarin käyneet (5 henkilöä) ovat kusipäitä jotka eivät osaa totella ketään vaan osaavat vain käskyttää muita. Toki armeijankin käyneisiin mahtuu urpoja mutta valtaosa heistä on kykeneväinen ottamaan MUIDEN käskyjä vastaan.
Esim. yksi näistä sivareista oli työkaveri joka käskytti muita ja oletti että kaikki tottelivat häntä.

Mieluummin ottaisin miehen, jonka arvomaailmaan kuuluu ajatus siitä, että on valmis tarvittaessa vaikka antamaan henkensä puolustaessaan perhettään.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 16:07"]

Kaikki tuntemani sivarin käyneet (5 henkilöä) ovat kusipäitä jotka eivät osaa totella ketään vaan osaavat vain käskyttää muita. Toki armeijankin käyneisiin mahtuu urpoja mutta valtaosa heistä on kykeneväinen ottamaan MUIDEN käskyjä vastaan. Esim. yksi näistä sivareista oli työkaveri joka käskytti muita ja oletti että kaikki tottelivat häntä.

[/quote]

Ei ehkä pitäisi yleistää, mutta minulla on samaa kokemusta. Väkivaltaisia (!) narsisteja, joita ei saa kukaan käskyttää.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 12:37"]"Kukaan, korostan, kukaan suuren tiimin vetäjä ei ole sivari tai muu lusmu, vaan rehti 12kk tai pidemmän jakson Mies."


O-P Kallasvuo, Nokia, koskaan kuullut?
[/quote]

Tähän kyllä täytyy kommentoida. Kaikkien aikojen huonoin suomalainen johtaja. Kts. Nokia

Ainoa sivari jota kunnioitan on Jussi Halla-aho. Anssi  Kelankin musiikki on nykyään niin paskaa, ettei häntä voi enää kunnioittaa, toisin kuin vielä 2000-luvun alussa.

Minä 19v nuori keskeytin armeija ja luultavasti sivariin vaihdan, jos vaikka mahdollisesti C-paperit sieltä saisi, jotta voisi jatkaa elämää omin ohjin.

Itse olen kovasti tehnyt töitä 14 vuotiaasta asti, joka kesä isän kanssa betonipaaluja peruspalkalla. Valmistunut 2014 ammattiin ja nyt kesällä menin armeijaan. Koko lyhyen elämän fantasoin armeijasta ja sinne töihin jäämisestä. Harrastin junnuna Airsoftia lähes viikoittain usean vuoden ajan pienessä kaveri porukassa. Olen kiinnostunut sota historiasta, pidin kaiken maailman esityksiä peruskoulussa sodista ja sun muista siihen liittyvistä asiosta. Muuan opettaja uskalsi kutsua minua sotafanaatikoksi ja kaikki ystäväni pitivät minua semmossena joka varmasti suorittaa armeijan helposti.

Minulla oli kaikki hyvin (P)eruskauden ajan, sain paljon uusia ystäviä ja tapasin muuan naisen, jota hyvin rakastan. Side meillä on jo hyvin vahva! Vietin 80% lomista hänen luonaan, koska kaikkialla muualla tuntui turhalta olla. Hän täydentää minulla joka tavalla.

Armeijassani ollessani meillä ei hirveästi vapaa-aikaa ollut, sillä panssarijääkäriksi kun minut valittiin, siitä E-kaudella ensimmäiseksi tulenjohtomieheksi 5 miehen ryhmään. Kaikille tulenjohtoryhmään kuuluville järjestittiin taso josta sain parhaat pisteet, josta koko komppanian edessä palkittiin.

Minulla meni erittäin hyvin, mutta suurin huoleni oli armeijan ulkopuolella. Tukea en juuri saannut, tosin en sitä ikinä pyytänyt. Rakkaani luona yhdessä itkettiin, joka kerta juna-asemalla kun oli taas aika hyvästellä vähäksi aikaa. Viikot meni hitaasti kun joka päivä odotti sitä mahdollisuutta että jos tänään voisi vaikka soittaa hänelle ja jutella kaikkea kivaa mitä yhdessä tehtäisiin kun hänen luokseen tallustelisin.

Monet yöt olin tippa linssissä kun vaan haluasin olla hänen kanssa, mutta kun en voinut. Velvollisuus oli täytettävä. Viikkoja kului ja yhä useampi päivä tuntui raskaammalta. Odotin vain sitä "mars lomille" komennusta. Laskin päässäni tunteja koska seuraavaksi lomille mutta tämä vain pahensi asiaa. Tripla gines tärähti, jolloin meinasi hajota pää. Oli erittäin mukavaa kertoa etten pääsekkään suukottelemaan tai nauttimaan ajasti maan päällä rakkaani kanssa pitkään aikaan. Tripla gines meni, siitä selvittiin ehin nahoin. Tiedostin kokoajan itselleni että kyllä hän odottaa. Äitini sanoi lomilta tullessani varovasti ettei vaan seurustelusta tulisi ongelma. Ongelmahan siitä tuli.

Näiden tunteiden päälle minulla oli aina tapana järkeillä kaikista asiosta, eikä sekään ollut mikään loistokkain idea. Niihän sitä sanotaan että armeijassa ei kannata ajatella vaan pelkästään toimia, mutta ongelma on myös se en ole sen tapainen ihminen että suostun tekemään asiat siten miten joku muu haluaa. Jos on parempikin/helpompi ja yhtä hyvä keino niin miksen saisi tehdä sitä omalla tavalla.

Aikaa tuolla käytettiin aivan typerästi. Monesti järkyttävää ajan haaskausta typerimpiin asiohin, kuten se legendaarisiin pinkkojen tekemiseen. Tai oikean varustuksen ylläpitöön esimerkiksi saapassukkien käyttö sandaaleissa. Jos jollain on kylmä niin miksei hän saisi käyttää saapassukkia sandaaleissa. Tämä akti kiellettiin ja leimattiin alle "Yleinen sotilaaninen käytös", joka jollain tavalla opettaa kuria. Minun mielestä tuo juuri kyseenalaistaa enemmän kuin opettaa. Sitten joku kysyy muuan ali-kersantilta ja tämä vastaa että ei kysellä turhia vaan toimitaan käskyjen mukaan. Tässä tulee esiin juuri se idealogia "Älä ajattele, vaan toimi". 

Erämies taidoissa jo ennen armeijaan menoa ei ollut mitään ongelmaa, sillä asun kehä kolmosen ulkopuolella, joten kirvestä osaan käyttää, nuotion sytyttää ja laavurakentaa. Lupauduin itseasiassa luutnantin kanssa näyttämään muille miten laavun rakentaminen tapahtuu.

Leireillä elämä oli helppoa mitä niitä nyt noin 25 yötä kerkesi tuossa ajassa olemaan. Vahtivuorot ei kertaakaan vituttanut ja aina oli tarpeeksi tonnikalaa ja ananasta mukana. Kaikkea tuli kyllä joo kokeiltua. Paskallakin oli helppo käydä kun tiesi miten riuku tehtään.

Leirit yleensä oli ihan hauskoja. Suurin osa niistä oli fiaskoja, koska valmentajat oli täysin idiootteja, sillä haluttiin varata kuusi tuntia asekoulutukseen 12 tunnin ohjelmasta, siirtymisiin käytettiin puolitoista tuntia suuntaan, joten varsinaiseen asekoulukseen jäi vain kolme tuntia. Yleensä valitettiin ryhmäviejiä tuolloisia kokeilaita taikka ali-kersantteja. Tämä suuttutti suunnattomasti vaikkei paska minuun koskenut.

Syyskuun lopulla sen sitten päätin ettei tästä tule lasta eikä paskaa. Kahden viikon ajan mietin öisin lähinnä että onko tässä järkeä ja minusta oli. Tulin siihen tulokseen ettei paskaa tarvitse sietää. Haluan käyttää lyhyen elämäni siihen mihin haluan. Tiedän että olen vielä nuori ja minulla on vuosia edessä, mutta eihän sitä ikinä tiedä.

Olihan kaikki vähän äimän käkenä, ryhmäniohjaaja tuolloinen tulenjohtaja ja joukkueenjohtaja harmitteli sitä kovasti että menetetään komppanian paras tulenjohtomies. Viestimies, tulejohtoaliupseeri ja toinen tulenjohtomies yritti kovasti käännyttää, mutta tuolloin olin jo päättänyt etten jaksa moista enään. Kovasti ovat pitäneet yhteyttä, kaljalla ollaan käyty Helsingin öissä ja tästä olenkin erittäin kiitollinen :) Täytin paperit sinä päivänä kapteenini kanssa, joka oli täysin mulkku minua kohtaan. Se jätti arven syvälle sydämeen.

Äiti ei ole sanonut sanaakaan siitälähtien asiaa koskien, mutta isä haukkui idiootiksi yön kaljoiteltuaan ja valvottuaan. Sanoin kylläkin ettei hän syytä minua millään tavalla tai minään lusmuna pidä, sillä hän itsekkin karkasi intistä, mutta äidin äiti sai hänet käännytettyä. Salasin asia hyvin monelta, koska en osannut yhtään odottaa miten perhe/suku suhtautuisi.

Hain kouluun syksyin hauissa AMK. Lähtöpisteeni ovat korkeat mutta sen tason ATTO aineet eivät ole hallussa, joten pisteet jäivät vähäsiksi. Keväällä 2015 aion hakea uudelleen.

Tällä hetkellä olen työnhakijana ja toivon löytäväni työpaikan joka ei paljoa poikkea ammatistani.

Minusta tuntuu hieman pahalta kun ihmiset täällä musta maalaa kaikkia toisin ajattelijoita vaikkei oikeastaan tiedä minkälaista armeija on. Tyttöystäväni on kanssani samaa mieltä että miehillä pitäisi olla oikeus valita ja jos joku siitä paikasta niin paljon tykkää niin menkää itse kokeilemaan. Ja vaikka menisittekin se ei siltikään välttämättä olisi sama kokemus kuin esimerkiksi minulla.

Kaikki nuo höpinät siitä että jos asepalvelusta ei täytä niin tuet ja muu sosiaaliturvat pois kokonaan on täysin ylenpalttista pröystäilyä niiltä jotka kuvittelevat olevansa parempia kuin muut. Nyky Suomessa ei ole mitään väliä oletko suorittanut joko asepalveluksen tai siviilipalveluksen työelämässä. Se että olet alikersanti ei vie sinua elämässä yhtään pidemmälle.

Mitä helvetin väliä sillä on jos joku ei ole asepalvelusta suorittanut ? Meinaatteko että se että metsästä aseilla paukuttaminen jollain tavalla edistää tai edes auttaa isä figuurin muovaamisessa? Minä en ainakaan halua kuvitella että asiat on näin, minusta se vaan tuntuu jotenkin naiivilta.

Niin no, kyllähän noita ihmisiäkin löytyy, jotka ei suostu naispapin vihittäväksi. Tyhmiä ihmisiä mahtuu tähän pieneen planeettaan.

Haha kyllä tuli taas threadi luettua... Noh ei mulle itselleni ikinä ole tullut mieleenkään perustaa perhettä lattaperseisen miestä leikkivän suomalaismuijan kanssa. Miksi kiduttaisin itseäni, kun paremman näköisiä ja parempi käytöksisiä naisia löytyy yllin kyllin muualtakin? Niin, maailma on suurempi kuin se teidän impivaara. Terveisiä vaan Lontoosta mieheltä joka hankki C-paperit ;D

Olen täysin pöyristynyt noista kommenteista tähän asiaan. Armeija ei tee miestä ja tosimiehellä on oltava periaatteita joiden takana hän myös seisoo. Jos joku välttää armeijan uskonnollisilla perusteilla, on se mielestäni hulluin perustelu, sillä suurin osa sodista on uskonsotia. Miehellä niin kuin naisella on hyvä olla taitoja, joilla selviää kiperistä tilanteista ja siihen tarvitaan nopeata älyä ja ongelmanratkaisua. Niitä oppii ilman armeijaakin. Armeija ei kasvata kenenkään älykkyysosamäärää, vaan ongelmat ratkaistaan primitiivireaktiolla. Autoritäärisyys ei ole pullistelun asia, eikä miehen mitta, eikä lapsia kasvateta kapiaisten taidoilla. Hyvä mies on hyvä kaikille, eikä vain ajattele omaa tai pelkästään perheensä etua, vaan sitä mikä on eettistä ja moraalista, oikein tai väärin, eikä hän myöskään pelkää sanoa sitä ääneen ja puolustaa väärin kohdeltuja. Ne, jotka kääntävät katseensa toiseen suuntaan, kun savupiiput savuavat, ovat todellisia pelkureita!

Minulle oli todella vaikeaa seurustella miehen kanssa, joka oli käynyt armeijan. En minä vihaa armeijan käyneitä, mutta näin aseistakieltäytyjäliittoon kuuluvana, oli todella ankeaa, kun parisuhteessa aatteet kolisivat pahasti yhteen. Ilmeni muutoinkin siis.

Toki voisin, en ole itsekään käynyt armeijaa.

Itänaapuri on jo rajan tällä puolella, petturit ovat menneet niille ahneuksissaan maita myymään asevarastojen ja rajan vierestä. Ja jos päättävät tänne hyökätä, ei Suomen armeijalla ole siihen paljon sanomista. Emme elä talvisodan maailmassa. Maailma on muuttunut. Muutama ohjus strategisiin paikkohin ja peli on pelattu! Minä en ainakaan lastani lähettäisi teurastettavaksi enkä myöskään armeijaan. Nuoret pojat lähetetään tykinruuaksi ensimmäisenä. Where have all the flowers gone..., where have all the men gone...?

Itsehän kävin armeijan koska siinä meni vain 6kk hukkaan ja todennäköisyys joutua sotaan on pieni. Jos sota olisi todennäköinen, olisin mennyt sivariin, koska en halua kuolla.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 10:46"]

Itse en ikimaailmassa voisi. Ei armeija itsessään minussa mitään intohimoja herätä, mutta "mies" joka siitä luistaa on minusta täysin selkärangaton pelkuri, sellainen jonka varaan perhettä ei kannata perustaa. Siviilipalvelus on ihan nössöjen pelkurien vaihtoehto, puhumattakaan totaaleista. Jos ei armeijaa kantti kestä, ei ole oikeutta tulla isäksikään.

[/quote]

Kaikkien kantti ei kestä armeijaa (ihmisiä, luontoa, liikuntaa), mutta osalla siitä huolimatta siemensyöksy onnistuu.

On eri asia syöksyä vihollisen asemiin.

No niin, mielestäni on erinomainen asia, että Suomessa on yleinen asevelvollisuus: miten muuten saataisiin riittävä reservi hyvin koulutettua porukkaa (opettajia, insinöörejä, lääkäreitä, putkimiehiä, talonmiehiä, rekkamiehiä jne. jne....).

Myös maanpuolustustahdolle armeija on erittäin kova asia.

Mutta ei armeijaan kaikkia haluttaisikaan. Esim. sellaisia  narulla työnnettäviä velttoja tyyppejä voisi yrittää paapoa, mutta energiaa ja aikaa siihen menee.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 20:09"]

" Kurittoman kasvatuksen saaneet pennut miehistyvät ja itsenäistyvät."

Bullshit. Jos penska on saanut kurittoman kasvatuksen noin 18-20 vuotta ennen inttiin tuloa, niin 6-12 kk ei todellakaan ehdi korjaamaan tätä vääristymää millään muotoa vaikka kuinka toivottaisiin. Pari viikkoa intin jälkeen voi olla särmä, mutta kun kukaan ei ole enää komentamassa niin rötväys jatkuu siitä mihin se jäi inttiin mennessä.

Itse menin inttiin (Lappiin sisseihin) todella särmänä ns "survivalistiharrastajana" eli kaikki eräjormajipot mitä intti pystyi opettamaan oli jo hanskassa mennen tullen, ml metsästys/kalastustemput. Intissä suorastaan turhauduin kun piti mennä aina sen heikoimman lenkin mukaan. Raakalaismainen asenne heikompia kohtaan (mm alokkaana ollessani turhaantuneena potkin kirjaimellisesti persiille nyykähtänyttä alikessua, kapiaisten naureskellessa vieressä) ja helvetinmoinen itsepäisyys/periksiantamattomuus katsottiin intin mittarilla johtajaominaisuudeksi  ja pistivät RUK:n. Siellä en pärjännyt kovin hyvin kun piti toimia porukassa ja johtaa muita, kun tein mieluummin asiat itse ja omalla tavalla, mutta salmiakkilutina tultiin takaisin yksikköön. Kapiasten kanssa en tullut mitenkään toimeen ja monesti kyseenalaistivat voiko minulle sitä vänskän nappia antaa mutta sekin tuli. Kaiken huipuksi ylensivät reservissä luutnantiksi reilusti alle vaadituilla kertausvuorokausilla...

Mitäkö jäi käteen tuolta reissulta? Syvä halveksunta intin keskinkertaisuuteen kannustavaan laumasieluisuutta kohtaan ja ylipäätään kaikkea inttiin liittyvää kohtaan. Vaihtaisin välittömästi reservin sivariksi jos ei tarvitsisi käydä istumassa niitä turhaa viittä päivää sivarikeskuksessa.

Ja mitäkö tekisin mahdollisen sodan aikana? Pistäisin perheen ulkomaille (sinne jonkin verran kerännyt tiliä "hätävaraksi"),  itse jäisin vähäksi aikaa katsomaan mitä tapahtuu ja vahtimaan vähää maalänttiäni, jokaista liian lähelle tulevaa kohtelisin vihollisena. Minulla ei ole mitään haluja puolustaa näin persiilleen johtettua maata, joskaan en myöskään edesauttaisi mahdollista tunkeutujaa millään muotoa.

Toivon että poikani saa jonain päivänä aidosti valita meneekö inttiin. Tuohon mennessä hän muuten osaa ampua ja eräjormailla paremmin kuin intti pystyy koskaan opettaa. Nyt jo 8-vuotiaana hän on painaltanut perässäni pilkeillä, verkoilla, metsäkanalintujahdissa, Lapin korvessa jne...enemmän kuin keskimääräinen parikymppinen varusmies tulee inttinsä aikana näkemään skutsia.

[/quote]

jos riittävän moni ajattelee tuolla tavalla, ei itänaapurilla ole vaikeaa siirtää rajajokea Tornionjoelle.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 19:57"]armeija opettaa, että tappaminen on oikein, en hyväksy tätä ja kyllä voin seurustella sivarin kanssa
[/quote]
Armeija ei kannusta ketään tappamaan, mutta jos kaikki kävis siviilipalveluksen, niin mikä tahansa maa vois marssia tänne ja sanoa, että ootte nyt meidän vallan alla.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2012 klo 10:59"]Mutta sitten vähän mietin.

Sivari? Ei todellakaan kelpaisi. Ne ovat ihan pimeää, liian aatteellista sakkia.

Totaali? Paljon pahempi vielä. Vankilaan jonkun pikkuasian ja mielipiteen takia? En sellaiselle antaisi perhettä.

Sairaus, mielisairaus tjms.? Kaikista vähiten. Miksi väkisin olisin jonkun mt-ongelmaisen tai raajarikon kanssa?


Eli kyllä se niin on, että mies joka ei ole armeijaa käynyt, ei ole isä-ainesta missään nimessä.
[/quote]

Eli et voisi seurustella diabeetikon kanssa?

Itse en ole käynyt armeijaa ja jälkeenpäin se on siinä mielessä harmittanut, etten ole kokenut itsestäriippumatonta läpileikkausta omasta ikäluokastani. Tavallaan se voi olla myös siunaus, sillä idioottien kanssa hengaaminen voi olla varsin kuluttavaa, etenkin jos heille on suotu valtaa.