Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Elämäni suurin virhe oli antaa diagnosoida lapseni.

Vierailija
14.11.2012 |

Kun lapseni oli 2v, hän ei juuri puhunut. Joten vein hänet puheterapiaan. Siitä se lähti.



Päiväkodissa lastentarhanopettaja oli sitä mieltä, että lapsi on ylivilkas. Se oli seuraava asia.



Asiat etenivät omalla vauhdillaan ja lapsi diagnosoitiin 6v ikäisenä.



Nyt on tilanne, ellä lapsi on nelosella, ei saa mitään tukitoimia, pärjää silti ihan hyvin koulussa, mutta luokkakaverit haukkuvat vammaiseksi, koska lapsella on diagnoosi ja erityisopetuspäätös.



Helvetti. "Kannattaa kuunnella asiantuntijoita" sanottiin. Oikeasti siitä diagnoosista ei ollut mitään hyötyä, lapsi ei saanut koulunkäyntinsä tueksi mitään apua, mutta asiantuntijat (ltot) saivat suuren ilon ja ekstaasin sanoessaan, että "Katso nyt! Minähän sanoin, että siinä on jotain vikaa! Tiesin! "



Ennen ajattelin, että vanhemmat, jotka estävät lastensa tutkimisen ovat outoja ja pelkurimaisia. Nyt tiedän, että he ovat hyvin viisaita.

Kommentit (208)

Vierailija
41/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat. ap

HOJKSit käydään opettajan ja vanhempien, mahdollisesti erityisopettajan kera, lapselta kysellään erikseen kantoja. Näin siksi, että lapsen taitojen syvempi ruotiminen pyritään aina tekemään ilman, että hänen itsensä sitä tarvitsee kuunnella. Hojkseja ei pääsääntöisesti tehdä koulupäivän aikana jo siksikin, että kahden opettajan irroittaminen jopa oppitunnin ajaksi ei onnistu.

Lapsen kanssa täytyy jopa yhdessä häneltä kysellen täyttää lomake sitä varten. Älä nyt viitsi puhua asioista joista et selvästi mitään tiedä! Lapselta esim. kysellään siellä hojks-palaverissa, että miltä on tuntunut, mikä aine sujuu hyvin, missä on parannettavaa, mitä voisit tehdä toisin jne. ap


Lasta en itseään ota KOSKAAN Hojksiin mukaan, koska se on turhaa heikkouksien ruodintaa lapsen korville.

Häneltä kysellään kannat ja täytetään HOJKSiin erikseen.

Jos lapsi on läsnä, vanhemmat harvoin puhuvat suoraan ongelmista, eikä ihme.

Jos teidän koulussanne toimitaan niin, että lapsi otetaan palaverin mukaan, puhu ihmeessä opettajan kanssa ja ehdota käytännön muuttamista. Toimii paljon paremmin.


lapsen läsnäoloa on vaadittu aina.

ap

Vierailija
42/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lakkaa nyt hyvä ihminen olemasta niin hemmetin hyväuskoinen ja luottavainen!



Luota vain itseesi ja lapseesi.



t, se ujon iki-skeptinen äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alkeellista psykologiaa on se, että lapsen kuullen ei tuollaisia puhuta koskaan!



t. 42

Vierailija
44/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona. Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt. Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Opettajat saattavat hyvinkin puhua asioista niin, että vääriä korvia kuulee. Lisäksi ainakin yhden luokkakaverin äiti tietää diagnoosista, on voinut tulla tietoon sitäkin kautta. ap

ole diagnoosin vika, vaan sen luokkakaverin äidin. Ota siihen yhteyttä ja käske puhumaan lapsensa kanssa ja pistämään stopin tuolle. Ihme ettet ole sitä jo tehnyt sen sijaan, että itket täällä.

Sehän auttaakin. "Lakkaa kertomasta lapsellesi, että lapsellani on diagnoosi". Auttaa tässä vaiheessa erittäin paljon. Kyllä oikea ja alkuperäinen syy on nimenomaan turha diagnoosi. Lapsi olisi pärjännyt huomattavasti paremmin ilman sitä. Ja mitään hyötyä siitä ei ole ollut.

käskee lastaan olemaan kiusaamatta. Selität, millaisesta erityisyydestä on kyse, ja että lapsesi on yhtä älykäs ja pärjää koulussa ihan siinä missä se luokkakaverikin. Diagnooseja EI KOSKAAN JAETA TURHAAN JA TÄYSIN ILMAN TUKEA. Opettele ottamaan asioista selvää ja pidä puolesi, ihan turha täällä omasta tyhmyydestä ja saamattomuudesta syyttää muuta.

Ja luuletko, että kiusaaja on vain tuo yksi poika? Ei todellakaan, vaan koko luokka. Ja niitä diagnooseja todellakin annetaan myös turhaan. En olisi uskonut ennen, mutta näin on. Ensin yksi saa päähänsä, että "tuohan on erilainen" ja sitten aloitetaan maaninen aivopesu, että kyllä nyt tarttis tehdä jotain, laitetaan lapsi erityiseskariin, jossa oletusarvo jo on se, että lapsissa on jotain vikaa, terapiat entsestään leimaavat ja lopulta kaikki ovat varmoja, että lapsi on ihan pilalla, ei siitä mitään tule, leima kinkkuun vaan. Ainoa tuki mitä lapseni on saanut on vuosien puheterapia. Ja sen lapsi olisi saanut ihan ilman diagnoosiakin. ap

Ääntämisvirheitä lukuunottamatta.

Jos sun lapsesi on väärin diagnosoitu, se ei ole itse diagnoosin ja erityisopetuksen vika. Vaan diagnosoivan tahon virhe.

Ylivertaisesti suurin ongelma on alidiagnosointi eli että diagnoosia, erityisopetusta ja tukea tarvitsevia lapsia jää ilman diagnoosia vanhempien ennakkoluulojen tai kuntien säästölinjan takia.

Vierailija
45/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverini haki pojalleen diagnoosia kun ei menestynyt ekaluokalla. Oikea asia oli, että poika ei ikinä tehnyt läksyjä ja oli perheen kiinan keisari. Äitinsä teki pojalle läksyt itse. Sitten paljastui kun kokeista ei päässyt läpi. Äiti sihen diagnoosia hakemaan.

Luki netistä kaiken tietämänsä ja kehitti aistijutut ja muut kun poika ei halunnut jotain puseroa päälleen. Taatusti se aistii sen puseron jotenkin erilailla. Kun löi turpaan koulukaveria, se varmaan johtui siitä, että aisti äänen ärsyttävänä.

Poika sai lopulta asperger-diagnoosin. Kun menin sanomaan, että ai autismia, kaveri hermostui. Hänen poika ei ole autisti. Minä siihen, että asperger luokitellaan autismille.

Diagnoosi purettiin kun äidille se ei kelvannut. Sen jälkeen meidän välitkin meni poikki ja en tiedä, mitä kaikkea pojalle keksittiin, kunnes viidennellä palautettiin normaaliopetuksen pariin ilman diagnooseja.

Ja kyseessä on laiska ja saamaton pentu, joka nyt murkkuiässä on jäänyt varasteluista ja päissään mopolla ajamisesta kiinni ja taitaa lentää kohta amiksestakin ulos kun pinnaa sieltä niin paljon. Tupakka ja kalja maistuu. Ilman diagnoosia.

Olen ylivilkkaan (ADHD) lapsen äiti ja tiedän kokemuksesta, että ei niitä diagnooseja noin vain haeta/saada. Mekin saimme useamman vuoden tapella että pääsimme asiassa eteenpäin ja silti lapsi oli jo melkein eskari-iässä kun sai tuon diagnoosin. Siitä on ollut apua ja sen avulla olen myös ymmärtänyt, että vika ei ole minussa jos uuvun lapseeni vähän väliä.

Vierailija
46/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja koulupsykologin arvion mukaan olevan sen tasoisia kielellisiä vaikeuksia, että tulee tarvitsemaan erityistä tukea (mm. tukiopetusta) niin paljon, että erityisopetuspäätös on tarpeen. Avustajaa ei ole koskaan ollut mahdollista saada... eipä sillä, että lapsi olisi tarvinnutkaan. Todellisuus vain oli se, että lapsi pärjäsikin hyvin koulussa, osasi itse kompensoida sen heikon kielellisen osaamisen ja oppi esim. lukemaan ihan normaalisti ekaluokan aikana. Mutta se erityisopetuspäätös on ja pysyy... ensi vuonna ensimmäinen mahdollisuus sen purkamiseen. ap

ekan kerran ja sen voi purkaa koska tahansa. Avustajan saa, kun siihen on tarve. Toinen mahdollisuus on päästä erityisopettajan klinikkaopetukseen niissä aineissa, joissa on erityisen tuen tarve. Joko sinä et ole pitänyt lapsesi puolia tai mitään erityisen tuen tarvetta ei oikeastikaan ole. Kumpi?

Että he sitten kertovat, kun on aika purkaa erityisopetuspäätös. En tiedä sitten josko tahtovat pitää sen voimassa resurssien saamisen takia eivätkä varalla tuen takia... saako koulu enemmän rahaa erityisoppilaasta? ap


jotka suinkin vain voivat. Erittäin harvinaista on, että niitä siis jaettaisiin leväperäisesti.

Näin on siksi, että kunnat eivät enää saa opetustoimeen lisärahaa valtiolta erityisopetuksen järjestämiseksi, vaan joutuvat maksamaan merkittävät lisäkustannukset itse.

Lisäksi nykyinen erityisopetuslaki edellyttää moniportaista harkintaa erityisopetuksen järjestämisessä, aina pitää ensin tarjota muita tukitoimia ja vasta sitten siirtää lapsia erityisen tuen piiriin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on molemmat lapset käyneet sekä kunnallisessa puheterapiassa (joka oli hyödytöntä) ja yksityisellä ihan ilman diagnooseja.



t. 42

Vierailija
48/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

luulen että AP tässä tarvitsee diagnoosin...



Mulla on erityislapsi ja oli ihan eritysluokalla koulussa sekä ala- että yläkoulun. Ei ollut turha diagnoosi meillä. Ja meillä ei ollut lapsi ITSE koskaan paikalla kun noita HOIJKsia tehtiin, ja mukana oli kuitenkin lastenpsykan hoitajaa ja reksiä myöten kaikki jotka jotenkin kuuluivat lapsen "tiimiin", jos mun äiti oli joskus mukana koska hän oli (ja on edelleenkin) tiivisti meidän elämässä mukana.



Jos AP:n lapsi on saanut turhan diagnoosin niin se EI ole lapsen eikä koulun vika vaan AP:n joka uskoo kaiken mitä hälle on syötetty eikä osaa olla lapsen puolella.....

Ja edelleenkin JOS kaikki luokan muut lapset kiusaavat lasta niin auttaako TÄÄLLÄ kitiseminen? Mitäs jos menisit ihan sinne luokkaan puhumaan kesken koulupäivän?



NOUSE ÄITI YLÖS JA PUOLUSTA LASTASI!!!!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaverini haki pojalleen diagnoosia kun ei menestynyt ekaluokalla. Oikea asia oli, että poika ei ikinä tehnyt läksyjä ja oli perheen kiinan keisari. Äitinsä teki pojalle läksyt itse. Sitten paljastui kun kokeista ei päässyt läpi. Äiti sihen diagnoosia hakemaan. Luki netistä kaiken tietämänsä ja kehitti aistijutut ja muut kun poika ei halunnut jotain puseroa päälleen. Taatusti se aistii sen puseron jotenkin erilailla. Kun löi turpaan koulukaveria, se varmaan johtui siitä, että aisti äänen ärsyttävänä. Poika sai lopulta asperger-diagnoosin. Kun menin sanomaan, että ai autismia, kaveri hermostui. Hänen poika ei ole autisti. Minä siihen, että asperger luokitellaan autismille. Diagnoosi purettiin kun äidille se ei kelvannut. Sen jälkeen meidän välitkin meni poikki ja en tiedä, mitä kaikkea pojalle keksittiin, kunnes viidennellä palautettiin normaaliopetuksen pariin ilman diagnooseja. Ja kyseessä on laiska ja saamaton pentu, joka nyt murkkuiässä on jäänyt varasteluista ja päissään mopolla ajamisesta kiinni ja taitaa lentää kohta amiksestakin ulos kun pinnaa sieltä niin paljon. Tupakka ja kalja maistuu. Ilman diagnoosia.

Olen ylivilkkaan (ADHD) lapsen äiti ja tiedän kokemuksesta, että ei niitä diagnooseja noin vain haeta/saada. Mekin saimme useamman vuoden tapella että pääsimme asiassa eteenpäin ja silti lapsi oli jo melkein eskari-iässä kun sai tuon diagnoosin. Siitä on ollut apua ja sen avulla olen myös ymmärtänyt, että vika ei ole minussa jos uuvun lapseeni vähän väliä.


Asperger-diagnoosia ei koskaan - siis koskaan - anneta äidin vaatimuksesta tai pelkästään vanhempien haastattelun perusteella. Niitä edeltää keskussairaalatason osastojakso, jonka aikana lasta tutkii 1-3 viikon ajan neurologit, psykiatrit, yleislääkärit (geenitesti, unitutkimukset), puhe- ja toimintaterapeutit.

Olet ennenkin levittänyt tuota höpöpaskaa täällä, voisitko ottaa oikeasti selvää asioista ja pitää leipäläpesi kiinni? Kiitos.

Vierailija
50/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, tuo "lastani kuisataan koska hänellä on diagnoosi" -juttusi kuulosaa kyllä todella oudolta.



Kerropas nyt suoraan, miten lapsesi "erilaisuus" tulee ilmi kouluelämässä, kun hän ei kerran mitään eritystukea saa. Jokuhan hänet ilmeisesti erottaa ns. normaaleista lapsista, jos toiset lapset ovat alkaneet suhtautua häneen toisella tavalla kuin muihin.



Se, että diagnoosi itsessään jotenkin leimaisi lasta, on mielestäni, noh, aika puppua. Sillä eiväthän nuo toiset lapset saati heidän vanhempansa edes saa tuosta disgnoosista tietää, jos te vanhemmat ja/tai lapsi itse, ette ole siitä heille kertoneet.



- diagnosoidun erityislapsen äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä on molemmat lapset käyneet sekä kunnallisessa puheterapiassa (joka oli hyödytöntä) ja yksityisellä ihan ilman diagnooseja. t. 42


Ei ainakaan Helsingissä. Jossain pienellä paikkakunnalla ehkä, muttei täällä.

Joten jos on dysfaattisia tai vaikka sosiaalisen puheentuotannon ongelmia, ei mitään jakoa saada terapiaa ilman diagnoosia.

Totta kai voit itse ostaa sitä vaikka kenelle, mutta yhteiskunnan kustantamastahan tässä oli puhe.

Vierailija
52/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

luulen että AP tässä tarvitsee diagnoosin...

Mulla on erityislapsi ja oli ihan eritysluokalla koulussa sekä ala- että yläkoulun. Ei ollut turha diagnoosi meillä. Ja meillä ei ollut lapsi ITSE koskaan paikalla kun noita HOIJKsia tehtiin, ja mukana oli kuitenkin lastenpsykan hoitajaa ja reksiä myöten kaikki jotka jotenkin kuuluivat lapsen "tiimiin", jos mun äiti oli joskus mukana koska hän oli (ja on edelleenkin) tiivisti meidän elämässä mukana.

Jos AP:n lapsi on saanut turhan diagnoosin niin se EI ole lapsen eikä koulun vika vaan AP:n joka uskoo kaiken mitä hälle on syötetty eikä osaa olla lapsen puolella.....

Ja edelleenkin JOS kaikki luokan muut lapset kiusaavat lasta niin auttaako TÄÄLLÄ kitiseminen? Mitäs jos menisit ihan sinne luokkaan puhumaan kesken koulupäivän?

NOUSE ÄITI YLÖS JA PUOLUSTA LASTASI!!!!!!


sydäntäni joka luotti lapseen, vaan uskoin erityislastentarhanopettajaa, lastentarhanopettajaa, puheterapeuttiam neuripsykologia ja neurologia jotka kaikki sanoivat, että koulu ei tule sujumaan ja leima kankkuun on laitettava.

Opettajaa olen informoinut tilanteesta, luokkakavereiden vanhemmille puhunut kiusaamisesta ja todellakaan en aio nolata lastani syöksymällä luokkaan raivoamaan kesken koulupäivän. Et kai luule oikeasti, että kiusaaminen sillä loppuisi?

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, tuo "lastani kuisataan koska hänellä on diagnoosi" -juttusi kuulosaa kyllä todella oudolta.

Kerropas nyt suoraan, miten lapsesi "erilaisuus" tulee ilmi kouluelämässä, kun hän ei kerran mitään eritystukea saa. Jokuhan hänet ilmeisesti erottaa ns. normaaleista lapsista, jos toiset lapset ovat alkaneet suhtautua häneen toisella tavalla kuin muihin.

Se, että diagnoosi itsessään jotenkin leimaisi lasta, on mielestäni, noh, aika puppua. Sillä eiväthän nuo toiset lapset saati heidän vanhempansa edes saa tuosta disgnoosista tietää, jos te vanhemmat ja/tai lapsi itse, ette ole siitä heille kertoneet.

- diagnosoidun erityislapsen äiti


Nykyään. Ei yhtään mitenkään.

ap

Vierailija
54/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja pelkällä minun pyynnölläni sain lapsille lähetteet kunnalliseen puheterapiaan.



42

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hojksissa on opettaja, oppilas, vanhemmat ja erityisopettaja.

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat.

ap

Meillä lapsi ei ole koskaan ollut mukana hojksissa ja ne on pidetty kouluajan ulkopuolella.

Oudolta kuulostavat erityislapsen äidin korvissa nämä ap:n jutut :/

Vierailija
56/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hojksissa on opettaja, oppilas, vanhemmat ja erityisopettaja.

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat.

ap

Meillä lapsi ei ole koskaan ollut mukana hojksissa ja ne on pidetty kouluajan ulkopuolella.

Oudolta kuulostavat erityislapsen äidin korvissa nämä ap:n jutut :/


Ope Vantaalta

Vierailija
57/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja koulupsykologin arvion mukaan olevan sen tasoisia kielellisiä vaikeuksia, että tulee tarvitsemaan erityistä tukea (mm. tukiopetusta) niin paljon, että erityisopetuspäätös on tarpeen. Avustajaa ei ole koskaan ollut mahdollista saada... eipä sillä, että lapsi olisi tarvinnutkaan.

Todellisuus vain oli se, että lapsi pärjäsikin hyvin koulussa, osasi itse kompensoida sen heikon kielellisen osaamisen ja oppi esim. lukemaan ihan normaalisti ekaluokan aikana.

Mutta se erityisopetuspäätös on ja pysyy... ensi vuonna ensimmäinen mahdollisuus sen purkamiseen.

ap

Puhut koko ajan tuosta erityisopetuspäätöksestä, mutta silti sanot, ettei lapsesi ole saanut koulussa mitään tukitoimia.

Joten kerropa nyt, miten toimet, joita ei ole tehty, ovat mielestäsi leimanneet lastasi?

Vännetään rautalangasta: millä konkreettisella tavalla lapsesi erottuu muista luokkatovereistaan, jos hän Ei Saa Mitään Tukitoimia?

Vierailija
58/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

..pidäkään paikkaansa! En käsitä tämmöistä hössöttämistä ollenkaan; diagnoosit saa kyllä purettua, jos lapsi ei täytä kriteerejä enää. Mutta kaikki ongelmat eivät näy vanhemmillekaan...meidän lapsella ne näkyvät ryhmätilanteissa, joissa hänellä ei ole koko ajan aikuista tukemassa. Jossen olisi itse nähnyt lapsen ongelmia toiminnanohjauksessa jne., en uskoisi sanaakaan mitä ryhmän opettaja minulle on kertonut lapsestani.

Vierailija
59/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja koulupsykologin arvion mukaan olevan sen tasoisia kielellisiä vaikeuksia, että tulee tarvitsemaan erityistä tukea (mm. tukiopetusta) niin paljon, että erityisopetuspäätös on tarpeen. Avustajaa ei ole koskaan ollut mahdollista saada... eipä sillä, että lapsi olisi tarvinnutkaan.

Todellisuus vain oli se, että lapsi pärjäsikin hyvin koulussa, osasi itse kompensoida sen heikon kielellisen osaamisen ja oppi esim. lukemaan ihan normaalisti ekaluokan aikana.

Mutta se erityisopetuspäätös on ja pysyy... ensi vuonna ensimmäinen mahdollisuus sen purkamiseen.

ap

Puhut koko ajan tuosta erityisopetuspäätöksestä, mutta silti sanot, ettei lapsesi ole saanut koulussa mitään tukitoimia.

Joten kerropa nyt, miten toimet, joita ei ole tehty, ovat mielestäsi leimanneet lastasi?

Vännetään rautalangasta: millä konkreettisella tavalla lapsesi erottuu muista luokkatovereistaan, jos hän Ei Saa Mitään Tukitoimia?


Joka lasten kielelle käännettynä tarkoittaa "outo ja huono". Ei siihen muuta tarvita. On mahdollista, että lapsi on itsekin kertonut jollekin luokkakaverille, että hänellä on adhd tms.

ap

Vierailija
60/208 |
14.11.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

..pidäkään paikkaansa! En käsitä tämmöistä hössöttämistä ollenkaan; diagnoosit saa kyllä purettua, jos lapsi ei täytä kriteerejä enää. Mutta kaikki ongelmat eivät näy vanhemmillekaan...meidän lapsella ne näkyvät ryhmätilanteissa, joissa hänellä ei ole koko ajan aikuista tukemassa. Jossen olisi itse nähnyt lapsen ongelmia toiminnanohjauksessa jne., en uskoisi sanaakaan mitä ryhmän opettaja minulle on kertonut lapsestani.


ap