Elämäni suurin virhe oli antaa diagnosoida lapseni.

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona.

Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt.

Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat.

ap

Olen ylivilkkaan (ADHD) lapsen äiti ja tiedän kokemuksesta, että ei niitä diagnooseja noin vain haeta/saada. Mekin saimme useamman vuoden tapella että pääsimme asiassa eteenpäin ja silti lapsi oli jo melkein eskari-iässä kun sai tuon diagnoosin. Siitä on ollut apua ja sen avulla olen myös ymmärtänyt, että vika ei ole minussa jos uuvun lapseeni vähän väliä.

että lapsellasi on diagnoosi. Tartu kiusaamiseen ja vaadi niitä tukitoimia.

Ja sinä elät pumpulissa, jos luulet, että tässä maassa on yhtään koulua, jossa erityislapsi ei joskus kuulisi olevansa vammainen. Ja diagnoosi on hanurista myös siksi, että siitä ei ole mitään hyötyä! Lapsi ei saa mitään erityistä tukea. Miksi hänet on siis leimattu luokkakavereiden silmissä vammaiseksi? Turhaan!

Lapsia kiusataan hyvin monesta asiasta. Jos ei haukuta vammaiseksi, haukutaan muista syistä. Kiusaamisen kokonaismäärään ei sillä diagnoosilla ole välttämättä mitään vaikutusta.

Sitä paitsi nykyään on jo yli kymmenesosa koululaisista erityisoppilaita. Leimaavuuden kanssa on siinä sakissa jo vähän niin ja näin.

Ja haloo: luuletko, että jos lapsi on erilainen, se ei näy, ja paljon selvemmin kuin joku diagnoosi, josta ei opettaja saa edes kenellekään PUHUA?

Erityisopetuspäätöksiä ei sitä paitsi KOSKAAN tehdä turhaan tai ilman minkäänlaisia tukitoimia. Niiden tukitoimien saaminen liittyy olennaisesti erityisopetuspäätökseen.

Toinen juttu sitten on, ovatko tukitoimet riittäviä ja oikeanlaisia. Ikävä kyllä usein eivät ole, koska kunnat säästävät koko ajan kaikesta. Mutta esim. Helsingissä perusopetusluokkaan integroitu erityisoppilas tarkoittaa avustajan saamista luokkaan neljäksi tunniksi viikossa. Jos joku on niin tyhmä, ettei ole tuosta oikeudesta pitänyt kiinni, niin syyttäköön jo vähän itseäänkin - yleensä ko. homma on niin vankasti myös opettajan intressissä, että se hoidetaan jopa ilman mitään peräänvaatimisia.

Joten tämä on provo. Ja huono sellainen.

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona.

Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt.

Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Opettajat saattavat hyvinkin puhua asioista niin, että vääriä korvia kuulee. Lisäksi ainakin yhden luokkakaverin äiti tietää diagnoosista, on voinut tulla tietoon sitäkin kautta.

ap

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat. ap

HOJKSit käydään opettajan ja vanhempien, mahdollisesti erityisopettajan kera, lapselta kysellään erikseen kantoja.

Näin siksi, että lapsen taitojen syvempi ruotiminen pyritään aina tekemään ilman, että hänen itsensä sitä tarvitsee kuunnella.

Hojkseja ei pääsääntöisesti tehdä koulupäivän aikana jo siksikin, että kahden opettajan irroittaminen jopa oppitunnin ajaksi ei onnistu.

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona. Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt. Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Opettajat saattavat hyvinkin puhua asioista niin, että vääriä korvia kuulee. Lisäksi ainakin yhden luokkakaverin äiti tietää diagnoosista, on voinut tulla tietoon sitäkin kautta. ap

ole diagnoosin vika, vaan sen luokkakaverin äidin. Ota siihen yhteyttä ja käske puhumaan lapsensa kanssa ja pistämään stopin tuolle.

Ihme ettet ole sitä jo tehnyt sen sijaan, että itket täällä.

Mä olen myös sitä mieltä, että aina ei tosiaan diagnooseista ole mitään hyötyä vaan pahimmillaan jopa haittaa.

Jos on esim. hyvin lievä asperger niin parempi on vaan olla hiljaa ja unohtaa diagnosoinnit. Mitään konkreettista hyötyä ei ole saatavilla ja lapsi vaan leimataan turhaan.

Olen ylivilkkaan (ADHD) lapsen äiti ja tiedän kokemuksesta, että ei niitä diagnooseja noin vain haeta/saada. Mekin saimme useamman vuoden tapella että pääsimme asiassa eteenpäin ja silti lapsi oli jo melkein eskari-iässä kun sai tuon diagnoosin. Siitä on ollut apua ja sen avulla olen myös ymmärtänyt, että vika ei ole minussa jos uuvun lapseeni vähän väliä.

Lapsellani oli kielellistä viivästymää (useampi vuosi ikätasosta) ja ylivilkkautta. Diagnoosina määrittelemätön kielen kehityksen ongelma + adhd-piirteet.

Kävi nyt kuitenkin vain niin, että lapsi kasvaessaan otti muut kiinni, eikä ongelmia enää ole. Vilkkauskin on hallinnassa jo, eikä luokassa ole lapsen takia mitään ongelmia. Että kyllä vain niitä diagnooseja voidaan tehdä liian hätäisesti. Meillä ainakin me tapasimme diagnoosia varten neurologin yhden kerran. Siis yhden kerran neurologi tutki ja haastatteli lasta ja löi leimansa lapsen sieluun. Se leima on pysyvä.

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona. Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt. Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Opettajat saattavat hyvinkin puhua asioista niin, että vääriä korvia kuulee. Lisäksi ainakin yhden luokkakaverin äiti tietää diagnoosista, on voinut tulla tietoon sitäkin kautta. ap

ole diagnoosin vika, vaan sen luokkakaverin äidin. Ota siihen yhteyttä ja käske puhumaan lapsensa kanssa ja pistämään stopin tuolle.

Ihme ettet ole sitä jo tehnyt sen sijaan, että itket täällä.

Sehän auttaakin. "Lakkaa kertomasta lapsellesi, että lapsellani on diagnoosi". Auttaa tässä vaiheessa erittäin paljon.

Kyllä oikea ja alkuperäinen syy on nimenomaan turha diagnoosi. Lapsi olisi pärjännyt huomattavasti paremmin ilman sitä. Ja mitään hyötyä siitä ei ole ollut.

mutta koska lapseni sai diagnoosin myötä kuntoutusta ja terapiaa, en pidä diagnoosin tekemistä virheenä. Sen sijaan erityisopetuspäätökseen suostuminen oli hirveä virhe. Sitä käytettiin koulussa käytännössä lasta vastaan: sen sijasta, että se olisi tuonut oikeuden tukee, sitä käytettiin todistamaan, ettei tästä nikopetteristä mitään tule kuitenkaan joten turha vaiva mitään tukeakaan järjestää. Tuen sijasta sitä käytettiin siirtämään lapseni syrjään normaaliopetuksesta ja vaikka hänellä oli kaikkien testien mukaan ihan normaalit edellytykset oppia kaikki asiat ja numerotkin olivat ihan hyviä ennen tuota päätöstä, esim kielet pakkomukautettiin sen takia, että opettajat eivät halunneet tulla toimeen lapseni kanssa, ja erityisopetuspäätös mahdollisti sen, etei heidän tarvinnutkaan. Mukauttaminen oli toki laitonta - sitä ei saisi tehdä jos oppilas pystyy saamaan normaalin vitosen, ja meidän lapsen nu erot olivat sentään seiskoja, mutta minkäs teet kun opettaja kieltäytyy ottamasta lasta tunnille? Lapsen käytösongelmatkin olivat tässä vaiheessa kuntoutuksen jälkeen mitättömiä, lähinnä opettajat valittivat siitä, että hän "puhui epäselvästi" ja "näytti vihaiselta" ja "häiritsi vääntelemällä pyyhekumia käsissään". Muut siellä luokassa saivat rauhassa pulista, pölistä kävellä ees taas ja huudella haukkumasoja meidän pojalle...

Vaadi heti lapsesi integrointia kielissä normaaliluokille. Se on sen erityisluokan opettajankin intressissä, että oppilasmäärä luokallaan vähenee ja tarve eri oppisisältöjen opettamiseen poistuu.

Ja jos lapsesi oikeasti pärjäisi normaaliopetuksessakin, se ei ole sille normaaliluokan opettajallekaan mikään ongelma, että enkun tunnille tulee yksi oppilas lisää.

Vai onko kenties ehkä niin, että lapsesi taidot eivät olekaan IHAN niin hyvät kuin haluat itse äitinä ajatella...

Oma nelosluokkalainen erityisoppilaani käy normaaliluokissa matematiikan ja englannin tunneilla ja vetelee kokeista kiitettäviä. Ei tuota minkäänlaista ongelmaa. Eikä hänen opetustaan ole mukautettu missään aineessa, ja hänen pienluokallaan sentään on KOLME eri luokka-astetta ja osalla lapsista mukautettu opetus. Kummasti jaksaa opettaja opettaa lapsia, joista melkein jokaisella on eri opetusohjelma...

Korkeintaan opetusta on mukautettu ylöspäin lapseni kohdalla. Esim. ekalla hän teki luetun ymmärryksen tehtäviä ja pitkiä aineita, koska luki ja kirjoitti taitavasti jo silloin, kun muut vasta opettelivat lukemaan.

Eli voi pienryhmästä olla tuollaistakin etua.

ja koulupsykologin arvion mukaan olevan sen tasoisia kielellisiä vaikeuksia, että tulee tarvitsemaan erityistä tukea (mm. tukiopetusta) niin paljon, että erityisopetuspäätös on tarpeen. Avustajaa ei ole koskaan ollut mahdollista saada... eipä sillä, että lapsi olisi tarvinnutkaan.



Todellisuus vain oli se, että lapsi pärjäsikin hyvin koulussa, osasi itse kompensoida sen heikon kielellisen osaamisen ja oppi esim. lukemaan ihan normaalisti ekaluokan aikana.



Mutta se erityisopetuspäätös on ja pysyy... ensi vuonna ensimmäinen mahdollisuus sen purkamiseen.

ap

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona. Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt. Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Opettajat saattavat hyvinkin puhua asioista niin, että vääriä korvia kuulee. Lisäksi ainakin yhden luokkakaverin äiti tietää diagnoosista, on voinut tulla tietoon sitäkin kautta. ap

ole diagnoosin vika, vaan sen luokkakaverin äidin. Ota siihen yhteyttä ja käske puhumaan lapsensa kanssa ja pistämään stopin tuolle. Ihme ettet ole sitä jo tehnyt sen sijaan, että itket täällä.

Sehän auttaakin. "Lakkaa kertomasta lapsellesi, että lapsellani on diagnoosi". Auttaa tässä vaiheessa erittäin paljon. Kyllä oikea ja alkuperäinen syy on nimenomaan turha diagnoosi. Lapsi olisi pärjännyt huomattavasti paremmin ilman sitä. Ja mitään hyötyä siitä ei ole ollut.

käskee lastaan olemaan kiusaamatta. Selität, millaisesta erityisyydestä on kyse, ja että lapsesi on yhtä älykäs ja pärjää koulussa ihan siinä missä se luokkakaverikin.

Diagnooseja EI KOSKAAN JAETA TURHAAN JA TÄYSIN ILMAN TUKEA. Opettele ottamaan asioista selvää ja pidä puolesi, ihan turha täällä omasta tyhmyydestä ja saamattomuudesta syyttää muuta.

mikä minullekin on tukiopetuksesta yms. diagnosoinnista syntynyt.



Oma lapseni on ujo, ja hänelle ollaan oltu lykkäämässä ties mitä leimaa.



Olen kieltäytynyt systemaattisesti.



Nyt aloitti koulun ja open palautteen perusteella on luokan parhaita oppilaita. Pelkkiä kehuja sataa joka puolelta.

ja koulupsykologin arvion mukaan olevan sen tasoisia kielellisiä vaikeuksia, että tulee tarvitsemaan erityistä tukea (mm. tukiopetusta) niin paljon, että erityisopetuspäätös on tarpeen. Avustajaa ei ole koskaan ollut mahdollista saada... eipä sillä, että lapsi olisi tarvinnutkaan. Todellisuus vain oli se, että lapsi pärjäsikin hyvin koulussa, osasi itse kompensoida sen heikon kielellisen osaamisen ja oppi esim. lukemaan ihan normaalisti ekaluokan aikana. Mutta se erityisopetuspäätös on ja pysyy... ensi vuonna ensimmäinen mahdollisuus sen purkamiseen. ap

ekan kerran ja sen voi purkaa koska tahansa.

Avustajan saa, kun siihen on tarve. Toinen mahdollisuus on päästä erityisopettajan klinikkaopetukseen niissä aineissa, joissa on erityisen tuen tarve.

Joko sinä et ole pitänyt lapsesi puolia tai mitään erityisen tuen tarvetta ei oikeastikaan ole. Kumpi?

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat. ap

HOJKSit käydään opettajan ja vanhempien, mahdollisesti erityisopettajan kera, lapselta kysellään erikseen kantoja.

Näin siksi, että lapsen taitojen syvempi ruotiminen pyritään aina tekemään ilman, että hänen itsensä sitä tarvitsee kuunnella.

Hojkseja ei pääsääntöisesti tehdä koulupäivän aikana jo siksikin, että kahden opettajan irroittaminen jopa oppitunnin ajaksi ei onnistu.

Lapsen kanssa täytyy jopa yhdessä häneltä kysellen täyttää lomake sitä varten. Älä nyt viitsi puhua asioista joista et selvästi mitään tiedä! Lapselta esim. kysellään siellä hojks-palaverissa, että miltä on tuntunut, mikä aine sujuu hyvin, missä on parannettavaa, mitä voisit tehdä toisin jne.

ap

"Erityisopetuspäätöksen purkamiseen ei välttämättä tarvita asiantuntijalausuntoa vaan se tehdään yhteistyössä koulun ja huoltajien kanssa. Koulu liittää hakemukseen opettajan/erityisopettajan kirjalliset perustelut siirrolle yleisopetukseen. Erityisopetussiirron purkamista haetaan lomakkeella, jossa on huoltajien allekirjoitukset.



Yksittäisten oppiaineiden yksilöllistämistä koskevat erityisopetuspäätökset tekee koulun rehtori. Päätöksen perustana on asiantuntijalausunto sekä huoltajien suostumus. Päätös on tehtävä jokaisesta oppiaineesta erikseen. Päätöksestä pitää lähettää tieto kouluvirastoon. Useamman kuin kolmen oppiaineen yksilöllistäminen vaatii opetuspäällikön luvan.



Erityisopetukseen siirretylle oppilaalle tehdään HOJKS yhteistyössä huoltajien kanssa. HOJKSin laatii luokanopettaja/aineenopettaja yhteistyössä erityisopettajan kanssa. HOJKS laaditaan vuosittain ja päätöksen siitä tekee kyseisen koulun rehtori. HOJKSin etusivusta lähetetään kopio kouluvirastoon."

Hojks on koulupäivän aikana, jolloin luokalle on korvaavaa ohjelmaa sijaisen kanssa. Tottakai lapset huomaavat. ap

HOJKSit käydään opettajan ja vanhempien, mahdollisesti erityisopettajan kera, lapselta kysellään erikseen kantoja. Näin siksi, että lapsen taitojen syvempi ruotiminen pyritään aina tekemään ilman, että hänen itsensä sitä tarvitsee kuunnella. Hojkseja ei pääsääntöisesti tehdä koulupäivän aikana jo siksikin, että kahden opettajan irroittaminen jopa oppitunnin ajaksi ei onnistu.

Lapsen kanssa täytyy jopa yhdessä häneltä kysellen täyttää lomake sitä varten. Älä nyt viitsi puhua asioista joista et selvästi mitään tiedä! Lapselta esim. kysellään siellä hojks-palaverissa, että miltä on tuntunut, mikä aine sujuu hyvin, missä on parannettavaa, mitä voisit tehdä toisin jne. ap

Lasta en itseään ota KOSKAAN Hojksiin mukaan, koska se on turhaa heikkouksien ruodintaa lapsen korville.

Häneltä kysellään kannat ja täytetään HOJKSiin erikseen.

Jos lapsi on läsnä, vanhemmat harvoin puhuvat suoraan ongelmista, eikä ihme.

Jos teidän koulussanne toimitaan niin, että lapsi otetaan palaverin mukaan, puhu ihmeessä opettajan kanssa ja ehdota käytännön muuttamista. Toimii paljon paremmin.

Ja mikä se edes on? Miten se erityisopetuspäätös näkyy, jos ei sitä saa ja edelleen mistä muut oppilaat sitä voivat tietää?

on hojks-palaverit, kun toisilla ei ole. Lapset ovat erittäin nokkelia huomaamaan "outouden". Lisäksi epäilen, että ovat kuulleet aikuisten keskusteluja joissa on mainittu diagnoosi.

HOJKSit käydään korkeintaan kaksi kertaa vuodessa, eikä niissä ole lapsi läsnä. Millä ne oppilaat muka HOJKsit hokaa, sinä/miehesi käytte niissä koulun päätyttyä tms. aikana, jolloin muut luokkalaiset ovat välitunnilla tai jo kotona. Sinä tuskin olet myöskään puhunut koulussa opettajan kanssa kovin kuuluvasti lapsesi diagnoosista, jos olet vain HOJKSit käynyt. Olen aika satavarma, että tämä on taas sen yhden palstalla päivystävän erityislasten inhoajan provo.

Opettajat saattavat hyvinkin puhua asioista niin, että vääriä korvia kuulee. Lisäksi ainakin yhden luokkakaverin äiti tietää diagnoosista, on voinut tulla tietoon sitäkin kautta. ap

ole diagnoosin vika, vaan sen luokkakaverin äidin. Ota siihen yhteyttä ja käske puhumaan lapsensa kanssa ja pistämään stopin tuolle. Ihme ettet ole sitä jo tehnyt sen sijaan, että itket täällä.

Sehän auttaakin. "Lakkaa kertomasta lapsellesi, että lapsellani on diagnoosi". Auttaa tässä vaiheessa erittäin paljon. Kyllä oikea ja alkuperäinen syy on nimenomaan turha diagnoosi. Lapsi olisi pärjännyt huomattavasti paremmin ilman sitä. Ja mitään hyötyä siitä ei ole ollut.

käskee lastaan olemaan kiusaamatta. Selität, millaisesta erityisyydestä on kyse, ja että lapsesi on yhtä älykäs ja pärjää koulussa ihan siinä missä se luokkakaverikin.

Diagnooseja EI KOSKAAN JAETA TURHAAN JA TÄYSIN ILMAN TUKEA. Opettele ottamaan asioista selvää ja pidä puolesi, ihan turha täällä omasta tyhmyydestä ja saamattomuudesta syyttää muuta.

Ja luuletko, että kiusaaja on vain tuo yksi poika? Ei todellakaan, vaan koko luokka. Ja niitä diagnooseja todellakin annetaan myös turhaan. En olisi uskonut ennen, mutta näin on. Ensin yksi saa päähänsä, että "tuohan on erilainen" ja sitten aloitetaan maaninen aivopesu, että kyllä nyt tarttis tehdä jotain, laitetaan lapsi erityiseskariin, jossa oletusarvo jo on se, että lapsissa on jotain vikaa, terapiat entsestään leimaavat ja lopulta kaikki ovat varmoja, että lapsi on ihan pilalla, ei siitä mitään tule, leima kinkkuun vaan.

Ainoa tuki mitä lapseni on saanut on vuosien puheterapia. Ja sen lapsi olisi saanut ihan ilman diagnoosiakin.

ap

ja koulupsykologin arvion mukaan olevan sen tasoisia kielellisiä vaikeuksia, että tulee tarvitsemaan erityistä tukea (mm. tukiopetusta) niin paljon, että erityisopetuspäätös on tarpeen. Avustajaa ei ole koskaan ollut mahdollista saada... eipä sillä, että lapsi olisi tarvinnutkaan. Todellisuus vain oli se, että lapsi pärjäsikin hyvin koulussa, osasi itse kompensoida sen heikon kielellisen osaamisen ja oppi esim. lukemaan ihan normaalisti ekaluokan aikana. Mutta se erityisopetuspäätös on ja pysyy... ensi vuonna ensimmäinen mahdollisuus sen purkamiseen. ap

ekan kerran ja sen voi purkaa koska tahansa.

Avustajan saa, kun siihen on tarve. Toinen mahdollisuus on päästä erityisopettajan klinikkaopetukseen niissä aineissa, joissa on erityisen tuen tarve.

Joko sinä et ole pitänyt lapsesi puolia tai mitään erityisen tuen tarvetta ei oikeastikaan ole. Kumpi?

Että he sitten kertovat, kun on aika purkaa erityisopetuspäätös. En tiedä sitten josko tahtovat pitää sen voimassa resurssien saamisen takia eivätkä varalla tuen takia... saako koulu enemmän rahaa erityisoppilaasta?

ap