Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui
ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).
Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.
MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!
Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(
En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.
Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.
Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.
Kommentit (437)
Sydänviat ovat korjattavissa, ja miksi painostat aborttia?
Sairaus ja vamma eivät ole samoja asioita. Ap puhuu sairaasta lapsesta. Miksi te vänkäätte tuota vammaisuutta?
Eli lapsen ei piäisi edes syntyä. Jos lapsi ei edes synny terveenä niin se tarkoittaa että hän ei ikinä nää tervettä päivää. Onko se oikein? Ei ole. Halveksisin sellaisia vanhempia jotka toisivat minut tähän maailmaan vaan kärsimään. Se ei olisi kuin sairasta itsekkyyttä. Rakkautta on se että on valmis luopumaan jos lapselle on parempaa niin. Jos lapsi syntyisi sairaana niin on parempi että hän ei synny. Jos vanhemmilla ei ole rahaa elättää lasta niin on parempi että valtio hoitaa lapsen. Jos on alkoholisti niin on parempi että joku muu hoitaa lapsen. Nämä kertovat siitä että vanhempi laittaa lapsen edut omien halujensa edelle. SE on rakkautta
ap ei sanonut että lapsi on vammainen vaan että lapsella on todettu rakenteellinen poikkeavuus ja luultavasti (?) sydänvika. Mikä se rakenteellinen poikkeavuus on, sitä emme tiedä, emmekä sitä, miten se vaikuttaa lapsen ja vanhemman elämään
Vai tunnetko ihmisiä jotka ovat iloisia vaikka sydänviasta?
...ihan sillä vaan kun täällä sekoitetaan jatkuvasti käsitteet vamma, vammainen ja sairas. Monessa viestissä puhutaan kehitysvammaisista vaikka ap:n tapauksessa sikiö ei tiettävästi ole kehitysvammainen.
Sitten kysymykseesi: on ihmisiä, jotka iloitsevat siitä että sydänviasta huolimatta lapsi on elossa, tai leukemiasta tai mistä vaan huolimatta. Ja melko sisukkaita taistelijoita ovat nuo lapset itsekin.
En ota kantaa siihen mitä ap:n pitäisi tehdä eikä se tällä palstalla selviä. Kyse on ap:n elämästä ja uskon että hän lopulta tekee oikean ratkaisun, vaikkakaan helppoa ei tule olemaan kummassakaan tapauksessa. Mutta ei välttämättä myöskään niin vaikeaa kuin tässäkin ketjussa on maalailtu.
Näinhän se on että ilo ja suru kulkevat käsi kädessä ja se mikä suurimman onnen antaa, tuottaa myös suurimman surun.
Anteeksi vaan, mutta nämä yhteiskunnan kustantamat "ultrat" ovat ihan oikeasti seulonta-tutkimuksia. Niiden tarkoitus on seuloa edes jotkut poikkeavuudet/sairaudet/vammat varhaisessa vaiheessa, jotta raskaus voidaan keskeyttää, mikäli lapsella havaitaan vaikea poikkeama.
Totta mutta asian voi nähdä myös niin, että jo se varhainen tieto on hyvä asia.
Jos vanhemmat päättävät pitää vammaisen lapsen niin on hyvä, että asiasta on tieto jo ennen synnytystä ja lapsen tarvitsemaan erikoishoitoon voidaan varautua etukäteen. Sekä kotona että sairaalassa.
Ja tosiaan päätös on vanhempien. Abortti ei ole ainut vaihtoehto.
Seulontaultriin on hyvä mennä vaikkei esim. osallistuisi down-seulontaan (verikoe np-ultran yhteydessä).
jos mies sanoisi tuollaisessa tilanteessa jättävänsä minut yksin. Mielestäni kertoo aika paljon miehestä.
En tiedä, voisinko enää joka tapauksessa jatkaa miehen kanssa, joka suhtautuisi asiaan noin kylmäkiskoisesti.
lapsen äiti ei ole suurinta hottia markkinoilla?
voi hyvät pyhät. Luuletko että tämä on vammaisen lapsen äidin huolilistalla missä ? Top 100:sessa?
Jos vammaisen lapsen isä kääntää lapselle ja tämän äidille selkänsä, niin kyllä siinä on äidille tarpeeksi "miestä" (jos nyt voi mieheksi sanoa) ihan loppuelämäksi.
Valitettavan yleistähän tämä on, sitä en kiellä.
Sydänviat ovat korjattavissa, ja miksi painostat aborttia?
Tunnen monta sydänvikaista, erillaisilla vioilla ja eri ikäisiä. Miksi heidän sydänvikaansa ei ole korjattu? Koska niitä ei pystytä korjaamaan.
Sinulla on aivan liian suuret odotukset lääketieteen tasosta. Parantaminen on sitä että ihminen on kuin terve. Hän kykenee samaan kuin suurin osa ihmisistä, hän ei syö lääkkeitä eikä käy hoidoissa.
Harvaa sairautta oikeasti kyetään hoitamaan. Varsinkaan mitään "fyysisiä" eli vaikka sydänvikaa. Virus ja bakteeritauditkin on helpommin voitettavissa.
ihan ottamatta kantaa siihen pitääkö lapsi vai ei, voisin tuohon parisuhteeseen sen verran kommentoida että jos ovat koko aikuisikänsä olleet yhdessä, miehelle ei paljoa jää käteen jos lähtee lätkimään vaimonsa luota sen takia että tämä pitää lapsen.
Mitä elämää se sitten on, kököttää poikamieskämpässä kun tietää että vaimo odottaa heidän yhteistä lastaan tai kun lapsi on syntynyt ja hänestä on tullut tahtomattaan isä. Ehkä siinä aukeaa uusi huima mahdollisuus villiin ja vapaaseen nuoruuteen mutta JOS tämä liitto on vahva, en usko että mies voi noin kylmästi jättää kaiken taakseen. Tai jos voi niin olisi voinut tehdä sen pienemmälläkin syyllä jossain vaiheessa.
Kriisin paikkahan tämä on molemmille ja siinä viaton, millekään mitään mahtaamaton lapsi/sikiö odottaa kuolemantuomiotaan tai päätöstä siitä että elämä jatkuu - mutta millaista se sitten tulee olemaan.
Tieten tahtoen en itse vakavasti sairasta lasta tähän maailmaan saattaisi mutta esim. sydänvika on asia joka on hyvin pitkälle korjattavissa ja jonka kanssa pystyy elämään melko normaalia elämää. Tosi on että moni terve ihminen jolla ei ole oikeasti sen kummempia ongelmia kuin se että elämä ei maistu, päättää päivänsä koska ei koe elämäänsä merkitykselliseksi. Vastaavasti taas moni sellainen jolla on merkittäviä rajotteita, saattaa kokea sen hyvin mielekkääksi ja tärkeäksi ja iloita siitä hyvästä mitä on saanut eikä surra sitä mitä ei ole saanut.
Sydänvika vaikuttaa kaikkeen. Erittäin todennäköisesti lapsi tulee kuolemaan paljon ennen aikaansa.Kun lapset jotka on syntyneet terveinä voivat sairastua, niin mitä sitten sellaiset jotka ovat jo syntyessä sairaita? Miksi pitää inhota lasta niin paljon että synnyttää hänet kipeänä tähän maailmaan? Eikö täällä ole jo terveilläkin tarpeeksi vaikeata?
sydänvikojakin lie vaikeampia ja lievempiä, vai kuinka?
esim. serkullani on sydänvika. Lopputulos: armeijaan ei tarvinnut mennä mutta on huippuvirassa kansainvälisissä tehtävissä, käy kuntosalilla ja elää muutenkin normaalia elämää matkustellen ympäri maailmaa.
lapsen äiti ei ole suurinta hottia markkinoilla?
voi hyvät pyhät. Luuletko että tämä on vammaisen lapsen äidin huolilistalla missä ? Top 100:sessa?
Jos vammaisen lapsen isä kääntää lapselle ja tämän äidille selkänsä, niin kyllä siinä on äidille tarpeeksi "miestä" (jos nyt voi mieheksi sanoa) ihan loppuelämäksi.
Valitettavan yleistähän tämä on, sitä en kiellä.
AP on erittäin itsekäs ihminen. Häntä ei kiinnosta pätkääkään lapsen hyvinvointi. Ei pätkääkään. Lapsi on hänelle vain väline millä hän voi tyydyttää sairaita halujaan.
Lapsella on oikeus terveeseen elämään. Mitään mahdollisuutta sitä ei ole saada jos lapsi syntyy jo sairaana. Hänet on tuomittu ennen kuin hänelle on edes annettu mahdollisuutta.
AP myös valehteli miehelleen. Joten AP jo petti miehensä ja hajotti suhteen.
Minullakin on lähipiirissä lapsi, jolla oli syntyesssään sydänvika. Vika korjattiin ja lapsi elää kuten kuka tahansa samanikäinen. Sysdänviat ovat hoidettavissa, kirurgian ja lääkityksen avulla. Myös sydänsairaat vanhemmat ihmiset saavat avun nykypäivän Suomessa-
ehkä olisi jos tulevien vanhempien harteille ei sysättäisi vastuuta päätöksestä, jota he ovat kyvyttömiä tekemään.
Seulonta on seulonta, kaikille suositellaan niitä mutta tulosten kanssa on vanhempien pärjättävä itse.
Kauhistuttaa ajatella apn tilannetta, välillä kauhistuttaa myös seurata kuin "onnistuneen" np-ultran jälkeen tuuletetaan "tervettä" lasta.
Vähänpä on tietoa kummassakaan tapauksessa siitä, mikä tilanne oikeasti on ja tulee olemaan.
Raskas päätös teillä nyt. Olette toivoneet lasta, mutta nyt hän ei olekaan aivan sellainen kuin toivoitte. Kunpa löytäisitte ratkaisun, jonka kanssa elämä asettuu uomiinsa ja joka ei vahingoita teitä liikaa. Elämän ei kukaan luvannut olevan helppoa, saatika sitten vanhemmuuden.
Olet todella vaikeassa tilanteessa. Kantaa en ota siihen, tulisiko sinun pitää lapsi vai ei, koska kyseessä ei ole minun lapsi, vaan sinun.
Ensimmäiseksi kehottaisin kuitenkin unohtamaan tekemänne sopimuksen. On naiivia mennä tekemään tuollaista sopimusta, sillä kuten olet saanut huomata, kun eteen tuleekin oikeasti se hetki jolloin joudut päättämään lapsesi oikeudesta elää, ei päätöksen teko ole mustavalkoista.
Mikä minulle jäi päällimmäisenä sinun kirjoituksesta mieleen oli se, että kirjoitit rakastavasi jo nyt lastasi etkä kykenisi keskeyttämään raskautta. Miehesi ei pysty ymmärtämään tuota tunnesidettä samoin kuin sinä; hän ei tunne niitä liikkeitä eikä lapsi kasva hänen sisällään, ole jatkuvasti hänen ajatuksissaan. Oman mieheni kanssa olemme jutelleet tästä tunnesiteestä oikeastaan jokaisen raskauteni kohdalla (joita takana 3) ja jokaisella kerralla mies on sanonut, että siinä vaiheessa kun vauva on mahassa on se "vain meidän vauva" hänelle. Potkujen tunteminen lisää yhteenkuuluvuutta jonkin verran, mutta vasta siinä vaiheessa kun isä on saanut nähdä vastasyntyneen, tulee se rakkaus ja side oikein rytinällä. Näin siis ainakin meillä..
Kuten jo edelläkin on ehdotettu, ota yhteyttä esim. Leijonaemoihin. He, jotka erityislasten kanssa elävät, osaavat antaa sitä todellista vertaistukea ja tietoa. Kukaan ei varmasti tietoisesti halua erityislapsen vanhemmaksi saati yksinhuoltajaksi, mutta elämä ei aina mene kuten suunnittelee. Jos päätät pitää lapsen, sinulla on kuitenkin nyt aikaa sopeutua ajatukseen ja ottaa asioista selvää. Moni kokee kuitenkin samaisen shokin vasta siinä vaiheessa, kun lapsi on syntynyt ja tällöin aikaa sopeutua lapsen erilaisuuteen on lyhyt.
Mieti pystytkö elämään miehesi kanssa lopun elämääsi, jos teet abortin hänen vaatimuksestaan. Ja mielestäni miehesi tulisi miettiä, onko hän todella valmis luopumaan sinusta. Koska vaikka päätyisit aborttiin nyt hänen vuokseen, sinä saatat katkeroitua hänelle niin ettei yhteiselämästä joka kuitenkaan mitään.
Voimia sinulle ja miehellesi päätöksen tekoon!
tunteita kuumentava ketju ja toinen toistaan asiantuntevampia lausuntoja siitä millainen elämä lapsella tulee olemaan. Kas kun sitä ei kukaan meistä tiedä. Sairaatkin ovat yksilöitä.
Hlökoht en vakavasti sairasta lasta pitäisi (kolme tervettä lasta on jo ennestään ja hoitoa/kasvatusta/työtä/rahaa vaativat nekin) koska vastuu on elinikäinen ja olisi suurempi tuska antaa lapsi laitokseen tms sitten kun itse ei enää jaksa, joko ikääntymisen tai yleisen väsymisen vuoksi.
Ap ei kerro tarkemmin millaisesta poikkeavuudesta on kyse. Jos lapsi voi kotona elää tuettuna, tilanne ei kuulosta kovin pahalta mutta käytännössähän se on juuri sitä: elää TUETTUNA kotona, 24/7.
Lapsi voi silti olla suuri ilo läheisilleen ja iloita omastakin elämästään sellaisena kuin se on.
Mua itkettää, kun luen tässä ketjuun kirjoitettuja LUKUISIA viestejä, joissa rivien välissä tai jopa ihan suoraan sanotaan vammaisen ihmisen olevän vähemmän arvokas, jopa vähemmän ihminen :( Ja että vammaisen lapsen synnyttäminen on väärin, koska hänen elämänsä ei koskaan tule olemaan yhtä hyvää, hienoa, arvokasta tms. kuin terveenä syntyvän lapsen :(
Ihan karmivaa luettavaa. Sanat eivät riitä kertomaan, miltä tuollaisten viestien likeminen tuntuu.
Monen vammaisen/vaikeasti sairaan ihmisen elämä on kaikesta huolimatta hyvää. Siinä on iloja ja suruja, hyviä ja huonoja hetkiä - ihan kuin meillä ns. terveilläkin. Osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä ja kapeakatseisuutta, jos ei tätä ymmärrä.
t. erityislapsen äiti
p.s. Ymmärrän hyvin raskauden keskeytyksen, jos on tiedossa että syntyvä lapsi tulisi elämään vain pienen hetken ja/tai tiedettäisinn että hänen elämänsä olisi täynnä kipua ja tuskaa.
Itsekin olen järkyttynyt tuosta asenteesta, jota vertaan rodunjalostukseen." Vain terveellä on oikeus elää ja syntyä. Vain terve on arvokas. "
Hävetkää, toivon, että kirjoittamanne viestit ja asenne, tulee eteenne mitä karmivammalla tavalla.
Asenteenne on loukkaus ihmisarvoa kohtaan!
onko se vammainen jotenkin huonompi
onko se vähemmän ihminen
onko se kiviriippa
onko se vain yhteiskunnan menoerä
onko se perheeleen pettymys ja häpeätällaista tulee mieleen kun tätä ketjua lukee.
On kaikkea tätä. Jos kerta etukäteen tietää asiasta niin aivan ääliömäistä touhua ehdoin tahdoin synnyttää vammainen lapsi.
Tietysti sitä voi hormoni hurmoksessa ajatella, että se kannattaisi pitää mutta sitä varten ovat ne kaikki muut ihmiset siinä takomassa järkeä päähän.
nuo kaikki täsmäävät myös maineikkaan lakimiessuvun vesaan joka vastoin kaikkia odotuksia päättää ryhtyä tulottomaksi ja varattomaksi elämäntapataiteilijaksi, nostaa tukia ja aiheuttaa vanhemmileen suurta häpeää olemalla niin poikkeuksellinen.
Sitä paitsi - te lukutaidottomat - nyt puhutaan rakennepoikkeavuudesta ja sydänviasta eikä siitä että lapsi on esim. syvästi kehitysvammainen ja koko elämänsä vaipoissa ja/tai letkuruokinnassa tajuamatta maailman menosta yhtään mitään.
tämä on siis lainaus:
"Erään sairaanhoito-opiskelijan kertomaa...
Kun abortoitu sikiö elääkin
Olen 3.vuoden sairaanhoidon opiskelija. Tunneillamme törmäsin aiheeseen, joka järkytti minua valtavasti. Keskustelimme abortista, aborttilaista sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Tuli puheeksi, miten esim. Venäjällä sikiöitä abortoidaan niin myöhäisessä vaiheessa, että sikiö syntyykin elävänä ja itkien, tarviten vain keskoshoitoa, mutta hänet heitetäänkin roskiin. Järkytyksekseni opettajani totesi, että tätä tapahtuu myös Suomessa, laillisesti. Joskus sikiö abortoidaan aivan viime tipassa (Suomen aborttilain mukaan viikolle 24 saa poikkeustapauksessa abortin tehdä) niin, että tämä syntyy elävänä. Esimerkkinä opettajani kertoi tapauksen, jossa hän oli ollut työvuorossa ja toinen hoitaja oli tullut kysymään, mitä he tekevät, kun abortoitu vauva itkee.
Asiaa oli kysytty lääkäriltä, joka oli sanonut ettei lapselle saa tehdä mitään. Suomen laki nimittäin kieltää abortoidun vauvan hoidon, vaikka tämä syntyisi elossa. Miten tämä voi olla mahdollista? Nykyisellä hoitotekniikalla jopa 22-viikkoiset keskoset saadaan pidettyä hengissä ja kehittymään terveiksi lapsiksi. Miksi yhteiskuntamme hyväksyy tällaisen ristiriidan?"
Rankkaa tekstiä. Mutta ap:n täytyy tehdä päätös itse, ei ole helppoa olla myöskään sairaan lapsen omaishoitaja - tai olla se sairas lapsi. Kuinka sairas lapsi sitten on, sitä emme tiedä, eikä ap:lla ole kokemusta terveenkään lapsen hoitamisesta (äitinä).
Noin muuten...miksi ei saisi valittaa jos on raskasta sairaan / vammaisen lapsen yh:na? Täällä valittavat nekin terveiden lasten äidit joiden mies sattuu olemaan yhden illan liian usein kavereiden kanssa ulkona ja anoppikaan ei auta tarpeeksi ja valivali.
Hienoa saada tälle palstalle myös miehen/miesten rationaalinen näkökulma. Mies nyt ajattelee loogisesti. Sopimus -> näin on sovittu -> sopimus peruuntuu -> sinuun ei voi luottaa.
Ja se tunneside lapseen kehittyy yleensä vasta ajan ja yhdessä koettujen asioiden kautta.Mutta mitä jos se seuraavakin lapsi on sairas tai vammainen? Abortoidaanko kunnes sikiö näyttää terveeltä? Jossitellahan voi maailman tappiin ja kehitellä erilaisia skenaarioita siitä mitä tulee tapahtumaan jos tekee niin tai jos tekee näin. Takuita ei ole siitäkään että terveeksi todettu lapsi syntyisi terveenä.
Tässä tilanteessa vain ap voi tehdä ratkaisun tietämättä mitä se tuo tullessaan. Mutta niinhän me kaikki teemme - ratkaisut tietämättä mitä ne tuovat tullessaan.
Kuuntele itseäsi ap. Millaisen ratkaisun kanssa pystyt elämään? Se kai on ainoa oleellinen kysymys tässä. Koska elämä jatkuu, päätitpä mitä tahansa.
Että lapsi ei siitä selviydy. Äiti ei halua lasta. Tämä on tätä naisten oikeutta. He saavat tehdä abortin vaikka sen takia että kuu on väärässä kulmassa.
Ihminen on ajatteleva eläin. Ihmisen pitäisi toimia loogisesti ja järjen mukaan eikä tunteiden mukaan.
Tosiasia on että AP valehteli miehelleen. Eli sen lisäksi että lapsi on sairas niin se on tullut valehtelemalla tähän maailmaan
Downeilla usein tyypillinen vika on korjattavissa oleva. Sellainen vika voi olla myös ei downeilla. On olemassa myös sydänvikoja, joita ei voi parantaa. Emme tiedä mikä on tilanne ap:n lapsella.
Olet malliesimerkki rodunjalostuksen kannattajasta.
En ole se jolle vastattiin noin, mutta minäkin kannatan aborttia. Olin äskettäin uimahallissa, olen mies ja siksi miestenpuolella pesutiloissa. Siellä oli yksi kasvoiltaan selkeästi vähä-älyisen näköinen nuori mies. Hän räpläsi vehkeitään pesutiloissa, eikä tainnut huoltaja välittää tai ehtiä tai voida mitään... Ei taida sillä hepulla olla tulevaisuutta. Voi joskus jopa saada syytteen itsensäpaljastamisesta... Eikä uimahallissa käynti tainnut olla hyvä idea.
Ehkä uskovaisten mielestä tuollaisillakin ihmisillä on tärkeä tehtävänsä vanhemmilleen, jotka saavat siten sisältöä ja tarkoitusta elämäänsä (jos oli edes ollut puutetta..).
miehet nyt yleensäkin räpläävät vehkeitään, kyllä siellä lauteilla - kuulemma - ihan terveetkin jopa runkkaavat.
Mitä jos ap:n lapsi on tyttö? Huojentaisiko tieto?
Mitä ihmettä muuten kyyläät imeisesti alaikäisen haarusväliä (pervo) kun asia noin häiritsee. ??
Ja kysehän ei ylipäätänsä ollutkaan kehitysvammaisuudesta tässä tapauksessa.
"Tunnen parikin, keillä on todettu jo odotusvaiheessa erittäin vakava sydänvika. Toisella oli suuri reikä sydämessä, eikä lääkärit uskoneet hänen kauan elävän. Kävi pienenä suuressa leikkauksessa ja on jo reippaasti päälle 30v. Toisella todettiin, ettei varmasti elä kohdun ulkopuolella, vanhemmat eivät antaneet abortoida. Tälläkin hetkellä lapsi elää, tosin hänellä on sydämentahdistin ja on melkein 40v. Sydänvian VOI korjata, eikä siihen kuole."
-VOI korjata, mutta osa on valmis ottamaan vain terveen lapsen.!!!!!!!!!!!!!!