Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Abortin avulla saadaan tuo sama lopputulos mutta vähennetään kärsimystä monella tavalla. Raskaus on aina äidin elimistölle rasitus, joten jos lopputuloksena olisi kuitenkin kuoleva vauva, on järkevämpää keskeyttää raskaus jo alkuvaiheessa. Myös kuolevan vauvan kannalta on sitä parempi, mitä varhaisemmassa kehitysvaiheessa tämä tapahtuu. Mitä kehittyneempi yksilö, sitä todennäköisemmin esim. kokee fyysistä kipua./i]

vauva tosiaan kuolisi joka tapauksessa. Useimpien vammaisten lasten kohdalla tämä ei kuitenkaan ole tilanne, enkä tällaista tilannetta tarkoittanutkaan viestissäni. Valtaosa vammaisuuden vuoksi abortoiduista sikiöistä on kuitenkin esim. down-syndroomaisia, ja suurin osa nimen omaan ei kuole pian syntymänsä jälkeen.

Kukas sitten lässyttää, kun lapsi on synnytetty, kunto alkaa heiketä, ja käy ilmi että lapsi onkin tässä maailmassa vain hetken? Jos et tuossa tilanteessa vaatisi minkäänlaista hoitoa, ymmärrän kantasi. Muuten en.

Jos kerran valitsemme haluamissamme tilanteissa puuttua elämän jatkamiseen, on aivan yhtä perusteltua toisissa tilanteissa puuttua sen päättämiseen.

Nyt joudut kyllä perustelemaan paremmin, että miksi elämän jatkaminen hoidolla (sairauden parantaminen) antaa meille oikeuden myös päättää elämä?

synnytä lapsi. Ja kyllä saat valittaa jaksamattomuutta. Valittavathan terveen lapsen saaneetkiin, vaikka ovat ihan tarkoituksella lapsen hankkineet. Olisi hyvä tietää millä tavalla sairas lapsi on kyseessä. Itse heittäisin miehen pihalle ja pitäisin lapsen.

Kaipa nuo viikot, johon asti abortti on sallittu, on laadittu lääketieteellisin perustein. Ei niitä varmaan ihan hatusta ole repäisty.

Olet sinänsä oikeassa, että rv 24, joka on Suomessa asetettu abortin rajaksi, on suurin piirtein se raja, jonka jälkeen sikiö voi elää kohdun ulkopuolella (avustettuna tosin toki). Ei siis ole nähty eettisesti kestäväksi sallia aborttia esim. rv 26, koska noilla viikoilla syntyvät lapset saattavat jo jäädä eloon.

Tämä raja on tosin alkanut jo häilyä, sillä keskoshoidon merkittävästi parannuttua jo rv 23-24 syntyneitä yksittäisiä lapsia on jäänyt eloon.

Ja aborttihan käytännössä siis suoritetaan käynnistämällä synnytys, jolloin liian varhain syntyvä sikiö kuolee joko synnytyksen yhteydessä tai pian sen jälkeen. Jos abortoitaisiin vaikka rv 28 sikiö, se voisi hyvin elää ja kitua useampia tunteja ennen kuolemaansa. Aika harvalla lääkärillä/hoitajalla kestäisi pokka katsella sitä...

Mielestäni nämä abortin rv-rajat ovat äärimmäisen keinotekoisia, eikä lääketieteellä ole mitään muita perusteita niille, kuin sikiön erilaiset kehitysasteet. Moni lääkäri kieltäytyy suorittamasta aborttia tai kirjoittamasta aborttilähetettä, koska pitää sikiötä ihmisenä sen kehitysasteesta riippumatta.

Suuri osa sairauksista ei näy sikiöseulonnoissa.

Kaikki eivät pääse valitsemaan vauvaansa ottaako vai ei.

Jos odotetaan täydellistä lasta tulevaksi voin kertoa ettei sellaista ole olemassakaan - kaikissa meissä on vikoja ja puutteita.

Kaikki eivät tosiaan pääse valitsemaan, mutta jos joku pääsee, kannattaa harkita huolella. Vakavasti sairaan ja vammaisen lapsen "puutteet" ovat vähän eri luokkaa kuin terveen tai vain lievästi vammaisen lapsen. Onko elämä kovin sairaana ja vammaisena lahja lapselle itselleenkään?

Terveisin äiti, jolla itsellään yksi terve ja yksi sairas lapsi

mutta sen verran haluan kommentoida että minusta kukaan ihminen ei voi sanoa toisen ihmisen puolesta, että onko hänen elämänsä elämisen arvoista vai ei. Kukaan ei ole tällainen yli-ihminen. Kun katson esim down-lapsia ja -aikuisia, minusta he näyttävät varsin tyytyväisiltä elämäänsä. Onneksi kaikki sairaudet eivät näy seuloissa, kuinkahan moni esim. skitsofreeniaa sairastava olisi jäänyt syntymättä, jos se pystyttäisiin näkemään jo kohdussa. Itse synnytin terveen, mutta kuolleen esikoiseni viikoilla 35+0 ja ainoa mikä helpotti siinä tilanteessa oli se etten olisi mitenkään voinut lastani pelastaa. Tämän jälkeen päätin että meille ovat tervetulleita kaikki lapset vammoineen päivineen. Nyt kun katson noita ihania, tedän varmasti että he olisivat yhtä rakkaita ja toivottuja myös vammautuneina.

Päätät itse pidätkö lapsen vai ei, mutta älä syytä miestä mistään koska hän teki jo selväksi alussa ettei halua lasta ja te molemmat sovitte siitä. Itse en tosin haluaisi enää miestä oli ratkaisu mikä tahansa, koska hän selvästi osoitti ettei ole tukena jos tulisi vaikea tilanne eteen.

ei ollut rakenteellista vikaa vaan kromosomivika. Se selvisi lapsivesipunktiossa niin , että h.18 sain vastaukset. Yhden yön verran mietin , miten lapsi syntyy ( keskeytys siis) ja sitten miten hänet hautaamme. Samalla kun mietin , tunsin jo lapsen liikkeet kohdussa. En voinut tehdä keskeytystä. Mies oli järkyttynyt ja surullinen tilanteesta ja miehen äiti oli vihainen minulle. Kun vauva sitten syntyi , kaikki leppyivät , niin ihana pieni ihminen. Poika on nyt 14-vuotias enkä ole katunut hetkeäkään. Hänellä on 2 tervettä veljeä.



En tiedä , mitä tekisin jos kyseessä olisi todella vaikea rakennevika. Niitähän on niin monenlaisia, onhan kitalakihalkiokin rakennevika , mutta ei sen tekia varmasti kukaan keskeytä raskautta. Keskeytys viikolla 21 on rankka paikka.

mun pienellä tyttärellä ei ollut mitään elinmahdollisuuksia, rakenneultrassa vasta huomattiin tämä vamma/rakennepoikkeama. Rv:lla 22 keskeytys, siunaus ja tytön tuhkaus. Edelleen tuska menetyksestä, valinnasta, jonka lääkärit tavallaan tekivät puolestani. Jos tytölläni olisi ollut elinmahdollisuus, olisin hänet pitänyt.

Olen itse ollut aina sitä mieltä etten aborttin pysty. Nyt vammaisten hoitajana olen miettinyt, että jos tietäisin tämän etukäteen estäisinkö sen. Puhutttinkin miehen kanssa, kun kohta alamme yrittämään seuraava, että jos... Sanoin että uskon abortoivani sillä vaikeavammaisen hoitominen on 24/7 hoitoa ja huolta ,jatkuvaa kuntoutusta, etuuksien vääntöä, terapioissa juoksua, sairaalassa juoksua, tukiverkostoa vammaisen hoitajaksi ei hirveästi ole. Toki on olemassa laitos paikkoja.. On usein paljon liitännäissairauksia. En tiedä. Down lapsi ei ole vaikeavammainen.. itse puhun vain vaikeavammasista. Suuriosa syntyy synnnytyksessä tai pikkulapsena. Mutta tilanteessa jossa tiedät sen etukäteen. Sekavaa tekstiä.. olisi kiva kuulla teidän vamman laatu. Se mitä teet on vain sinun päätettävissä valitettavasti..

Vierailija - 7.11.2012 13:51 (135/177)

ystävälläni on cp-vamma



opiskelee yliopistossa ja hänellä on avustaja aina mukanaan, hyvin on pärjännyt kaikinpuolin elämässään ja elää ihan täyttä elämää siitä huolimatta että tarvitsee avustajaa..





Että cp vamma on liikuntavamma, jolla ei ole välttämättä mitään tekemistä älyn kanssa

Ja aborttihan käytännössä siis suoritetaan käynnistämällä synnytys, jolloin liian varhain syntyvä sikiö kuolee joko synnytyksen yhteydessä tai pian sen jälkeen. Jos abortoitaisiin vaikka rv 28 sikiö, se voisi hyvin elää ja kitua useampia tunteja ennen kuolemaansa. Aika harvalla lääkärillä/hoitajalla kestäisi pokka katsella sitä...

Mielestäni nämä abortin rv-rajat ovat äärimmäisen keinotekoisia, eikä lääketieteellä ole mitään muita perusteita niille, kuin sikiön erilaiset kehitysasteet. Moni lääkäri kieltäytyy suorittamasta aborttia tai kirjoittamasta aborttilähetettä, koska pitää sikiötä ihmisenä sen kehitysasteesta riippumatta.

Ja abortti kyllä tehdään siten että lopetetaan ensin istukan toiminta, sitten vasta käynnistetään synnytys. Sulla on nyt jotain ihme mutu-tietoa.

Voivat elää jonkin aikaa siinä pöydällä tai missä heitä nyt pidetäänkään.

Ei kai sikiötä voi varsinaisesti rakastaa, kun siitä ei vielä tiedä mitään.

Kun olette jotain sopinut, täytyy se  sopimus pitää, tai lähteä eri teille

Ajattelin asiaa monelta kantilta, ennen kuin vastaan tähän. Rehelliseti sanottuna, itse en jaksaisi sairaan lapsen kanssa. Tunnistan puutteeni. Uupuisin, eikä minusta olisi pitemmän päälle lapsen hoitajaksi. Miksi äitien väsymyksestä ei puhuta? Onko edelleen tabu, jos äiti uupuu kuormansa alle?