Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui
ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).
Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.
MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!
Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(
En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.
Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.
Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.
Kommentit (437)
Kuinka monta abortoidaan ihan turhaan, koska huomataan jotain vikaa eikä sitten kuitenkaan mitään ole!! Abortti on murha, julma murha! Tappaa oma lapsi! Hyi!!!
Mikset? Se vasta turhaa abortointia on.
Minullakin on lähipiirissä lapsi, jolla oli syntyesssään sydänvika. Vika korjattiin ja lapsi elää kuten kuka tahansa samanikäinen. Sysdänviat ovat hoidettavissa, kirurgian ja lääkityksen avulla. Myös sydänsairaat vanhemmat ihmiset saavat avun nykypäivän Suomessa-
Suurinta osaa ei voida hoitaa. Joissakin "hoidetaan" mutta ei voi tehdä sitä eikä tätä.
Yksi kaverini on sydänvikainen. Hän elää ulkoapäin normaalia elämää, mutta häneltä on kielletty kova urheilu. Liikkua saa mutta ei liian kovaa. Hän syö joka päivä lääkkeitä. Vika kuulemma tulee vanhemmiten vain pahenemaan. Lääkityksen takia hän ei pysty syömään määrättyjä lääkkeitä. Eli jos hän ikinä sairastaisi määrättyjä tauteja olisi hän pulassa, koska lääkettä ei voi syödä.
Ihan oikeasti lääketiede ei ole sillä tasolla kuin luulet sen olevan. Edes polvivikoja ei pystytä monesti korjaamaan.
jännä että jos ihmisessä on jotain "vikaa", hän on automaattisesti "hyödytön". Tulee mieleeni eräs tunnettu ja suosittu JALATON JA KÄDETÖN luennoitsija (en muista nimeä mutta linkittäkää jos joku tunnistaa) joka valaa elämänuskoa ja rohkeutta lukuisiin ihmisiin hienoilla sanoillaan. Hänen luentojensa jälkeen nuoret tulevat halaamaan häntä itkien.
Sekö on turha elämä? Maailma on täynnä terveitä ihmisiä joilla on periaatteessa kaikki kortit mutta eivät osaa niillä pelata ja heittävät elämänsä aivan hukkaan, osa päätyy jopa itsemurhaan.
Kenellä täällä on oikeus arvioida sitä mikä on yksilön elämän arvo, sekä hänelle itselleen että hänen läheisilleen? Muutamista viesteistä voisi päätellä että jos on jokin vika, on automaattisesti jonkin sortin torso jolla ei ole mitään merkitystä esim. läheistensä sosiaalisessa ja emotionaalisessa elämässä. Muistakaa että jokainen on yksilö ja jokainen tuntee iloa, surua, kylmää, nälkää, janoa, lämpöä ja rakkautta. Siinä me olemme kaikki aivan samanlaisia.
Kyse on ap:n ja hänen miehensä elämästä. Jokainen voi esittää kantansa mutta kukaan ei kulje hänen kengissään joten unohtakaamme ehdottomuus ja painostus suuntaan tai toiseen.
Downeilla usein tyypillinen vika on korjattavissa oleva. Sellainen vika voi olla myös ei downeilla. On olemassa myös sydänvikoja, joita ei voi parantaa. Emme tiedä mikä on tilanne ap:n lapsella.
vaikka vika voitaisiin korjata? Onko mitään järkeä synnyttää varmasti sairas lapsi maailmaan vain sen takia että heti ruvetaan sitä korjaamaan? Jos lapsi ei edes syntyessä ole terve niin ei sellaisen pidä edes syntyä.
tässä tämä kaveri josta mainitsin. Lopussa vielä linkki niin pääsette katsomaan kuvan kauniista hääparista.
"Lukemattomat ihmiset ovat kokeneet mielestään lähes ylitsepääsemättömiä vastoinkäymisiä, mutta jotkut heistä ovat muuttaneet mielensä tavattuaan Nick Vujicicin. Miehellä ei nimittäin ole lainkaan raajoja.
Nick Vujicic on kiertänyt viime vuosina runsaasti maailmalla kertomassa itsestään ja elämästään ja jakamassa motivaatiota ihmisille. Tuorein onnenpotku kädettömän ja jalattoman miehen elämässä tapahtui viime vuoden lokakuussa, kun hän meni Kaliforniassa naimisiin naisystävänsä Kanae Miyaharan kanssa. Nyt pariskunta on päässyt viimein myös häämatkalle Havaijille."
http://www.stara.fi/2012/02/17/nick-vujicic-kuvattiin-rantalomalla/
Huomatkaapa että nainen on kädellinen, jalallinen ja huomattavan kaunis. Ja jotkut abortoivat lapsiaan sydänvian takia??
Käsien tai jalkojen puuttuminen esim.
Ap, onko asia edennyt johonkin suuntaan...?
Vialliset pitää poistaa välittömästi tai muuten saa vihat niskoilleen. Abortti on vain pikkujuttu, jonka voi tehdä noin vaan. Ja ei kun uutta lasta yrittämään, sitä parempaa joka kelpaa vanhemmilleen ja tälle yhteiskunnalle. Anteeksi, mutta sairastahan tuo on, aivan kuin natsien ajattelua. Vain terveet kelpaavat, muut jätetään säälittä suolle kuolemaan.
Kai se brittilääkärin ehdotus vastasyntyneiden tappamisestakin toteutuu muutaman vuoden/vuosikymmenen kuluttua. Eli jos kaikista seuloista huolimatta syntyy vammainen/sairas lapsi tai vanhemmat päättävät etteivät sittenkään lasta halua, voisi sen tappaa välittömästi syntymän jälkeen ja se laskettaisiin abortiksi. En usko että tuo on kovinkaan kaukana kun näitä viestejä lukee. On asenteet sen verran kovia ja kylmiä. Äidin pitäis painua aborttiin ja perusteluna on joku hemmetin sopimus, sopimus jonka tekohetkellä kummallakaan osapuolella ei ollut siihen tarvittavia tietoja. Ei lapsen elämästä päätetä millään sopimuksella, kyllä se mietitään ja pohditaan sillä hetkellä kun se tulee ajankohtaiseksi ja aimmin tehdyt "sopimukset" unohdetaan tyystin. Munaton on sellainen mies joka ei kykene asiaa käsittelemään vaimonsa kanssa vaan vetoaa vaan sopimukseen. Ei tämä ole mikään pikkujuttu, jonka voi kuitata vain vetoamalla sopimukseen. Kuinka mies edes kykenisi tukemaan vaimoaan abortin jälkeen jos asiasta ei keskustella ja käydä sitä läpi perinpohjin?
Downeilla usein tyypillinen vika on korjattavissa oleva. Sellainen vika voi olla myös ei downeilla. On olemassa myös sydänvikoja, joita ei voi parantaa. Emme tiedä mikä on tilanne ap:n lapsella.
vaikka vika voitaisiin korjata? Onko mitään järkeä synnyttää varmasti sairas lapsi maailmaan vain sen takia että heti ruvetaan sitä korjaamaan? Jos lapsi ei edes syntyessä ole terve niin ei sellaisen pidä edes syntyä.
Minkä vuoksi sairaalla lapsella olisi vähemmän oikeuksia kuin terveellä? Kuinka pieni vika ne oikeudet vie? Missä menee raja?
tytöt voidaan abortoida pois, koska niistä ei ole kuin kuluja.
Moni mies haluaisi sen pojan, mutta äidit vain sinnikkäästi synnyttävät tyttöjä. Helpommalla pääsisi kun abortoitaisiin turhat pois ja voisi uuden raskauden aloittaa mahdollisimman nopeaa.
"Tunnen parikin, keillä on todettu jo odotusvaiheessa erittäin vakava sydänvika. Toisella oli suuri reikä sydämessä, eikä lääkärit uskoneet hänen kauan elävän. Kävi pienenä suuressa leikkauksessa ja on jo reippaasti päälle 30v. Toisella todettiin, ettei varmasti elä kohdun ulkopuolella, vanhemmat eivät antaneet abortoida. Tälläkin hetkellä lapsi elää, tosin hänellä on sydämentahdistin ja on melkein 40v. Sydänvian VOI korjata, eikä siihen kuole."
-VOI korjata, mutta osa on valmis ottamaan vain terveen lapsen.!!!!!!!!!!!!!!
Käsien tai jalkojen puuttuminen esim.
onko joku sanonut ettei voi nähdä ultrassa? Pointtini oli se että ihmisellä voi olla elämää vaikka hän ei olisikaan ihan "muotin mukaisena" syntynyt. Vieläpä hyvä elämä.
AP:n lapsen rakennevikaa emme tunne mutta nämä sydänvian ym vuoksi abortoivat tai sitä kannattavat voivat suhteuttaa näkemyksiään vaikka tähän yhteen esimerkkiin raajattomasta miehestä - joka ei ole hyödytön, onneton eikä taakka kenellekään
että haluavat terveen lapsen ja saavat terveen lapsen testien mukaan.
Hahahaaaaa, niin ovat luulleet kun lapsella ei ole olluty qown syndrooma. Mutta sillä onkin ollut pahempia ongelmia:D
Vielä enemmän naurattaa ne äidit, jotka täälläkin hehkuttaa, että suostuvat synnyttämään vain terveen lapsen ja lapsi vammautuukin synnytyksessä tai myöhemmin vammautuu.
Sitä niittää, mitä kylvää.
Vielä enemmän naurattaa ne äidit, jotka täälläkin hehkuttaa, että suostuvat synnyttämään vain terveen lapsen ja lapsi vammautuukin synnytyksessä tai myöhemmin vammautuu. Sitä niittää, mitä kylvää.
t: erityislapsen äiti, joka sen johdosta abortoi tulevan downinsa
onko se vammainen jotenkin huonompi onko se vähemmän ihminen onko se kiviriippa onko se vain yhteiskunnan menoerä onko se perheeleen pettymys ja häpeä tällaista tulee mieleen kun tätä ketjua lukee.
Ei tietenkään ole huonompi. Paitsi oletettavasti taidollisissa asioissa, mutta sitä ei tässä ehkä haettu.
On "yhtä paljon ihminen" kuin kuka tahansa.
Kiviriippa on huono sana, mutta kyllähän vammaiset vaativat läheisiltä aivan valtavasti voimavaroja. Joskus jopa läpi elämän. Arvostan niitä, jotka jaksavat vammaisia auttaa ja hoitaa.
Ei ole vain menoerä, mutta kyllähän taloudellinenkin puoli on otettava huomioon. Olisi kiva ajatella, että "tällaisia asioita ei voi rahassa mitata", mutta kun on pakko.
Tavallaan voi olla perheelle pettymys, mutta hävetä ei pidä missään nimessä!
että haluavat terveen lapsen ja saavat terveen lapsen testien mukaan. Hahahaaaaa, niin ovat luulleet kun lapsella ei ole olluty qown syndrooma. Mutta sillä onkin ollut pahempia ongelmia:D Vielä enemmän naurattaa ne äidit, jotka täälläkin hehkuttaa, että suostuvat synnyttämään vain terveen lapsen ja lapsi vammautuukin synnytyksessä tai myöhemmin vammautuu. Sitä niittää, mitä kylvää.
mitään nauramista. Lapsihan siinä kärsii, jos vanhemmat eivät ole valmiita panostamaan ja sitoutumaan hänen hoitoonsa täysillä. Niinhän tuossa väistämättä käy, jos ennakkoasenne on että vain terve "kelpaa".
Elämästä nyt yleensäkin on monella niiiiiiiin ruusuiset käsitykset. Kärsimystä, sairautta, köyhyyttä, puutetta, vammaisuutta, mielenterveysongelmia, alkoholismia, perhekriisejä ei haluta nähdä eikä niitä haluta lähelle. Parempi kun voi pitää sen kuvitelman että kaiken voi itse suunnitella ja näin ollen on onnensa ansainnut. Ihan niin yksinkertaistahan tämä ei ole.
että haluavat terveen lapsen ja saavat terveen lapsen testien mukaan.
Hahahaaaaa, niin ovat luulleet kun lapsella ei ole olluty qown syndrooma. Mutta sillä onkin ollut pahempia ongelmia:D
Vielä enemmän naurattaa ne äidit, jotka täälläkin hehkuttaa, että suostuvat synnyttämään vain terveen lapsen ja lapsi vammautuukin synnytyksessä tai myöhemmin vammautuu.
Sitä niittää, mitä kylvää.
ihan qown syndrooma!!
PS. Ota ne lääkkeesi.
Rakenneultrassa ei mitenkään voi selvitä, että lapsi on "vammainen, mutta vain sen verran että pystyy elämään kotona tuettuna". Oikeastaan edes lapsen vammaisuus ei rakenneultrassa selviä, ellei sitten ole oikein reippaat aivomuutokset, mutta silloinkaan ei vamman asteesta voi sanoa juuri mitään pelkän ultran perusteella.
nythän on kyse rakennepoikkeavuudesta ja kyllä siinä ultrassa näkyy jos on esim. luustossa tai sisäelimissä jotain poikkavuuksia, jostain tällaisesta kai kyse. Lue koko ketju niin ei tarvi sössiä ohi asian.
kaikkia jotka tätä lukevat miettimään kun lähestyvät vammaisen ihmisen omaisia että heille tämä ihminen ei ole ensisijaisesti vammainen vaan ihan oma itsensä. Jos joku on syntymästään saakka ollut tietynlainen, ei häntä ole "olemassa" ilman ominaispiirteitään. Se voi helpottaakin teitä joilla ei omaa kokemusta asiasta ole, että oikeasti läheinen ei JATKUVASTI ajattele tai edes huomaa rakkaansa vammaa, eikä se todellakaan koko ajan kuormita häntä kaikella voimallaan. Sen takia ne läheiset jaksavat vaikka muut voivat ajatella että vammainen on "vienyt" elämänhalun ja voimat koko perheeltä.
itse ennen kuin asia tuli omalle kohdalle tunsin sääliä tällaisia perheitä kohtaan joissa vammainen lapsi ihan vääristä syistä. Kyllä se tärkein asia niin kuin ihan kaikilla on toimiva arki, synkistelyyn lapsen tilasta ja tulevaisuudesta ei onneksi ole päivittäin aikaa.
Tieto oli hänellekin järkytys, ja saattaa olla, että ensijärkytyksen jälkeen miettii asiaa uudelleen.
Kysy häneltä, mitä hän tekisi, jos lapsen vammaisuus paljastuisi vasta syntymän jälkeen? Raskausaikana vammaisuuksista löytyy vain osa.
Koskaan ei voi siis olla VARMA lapsen terveydestä.
Ja toisaalta vammainen lapsikin on rakas, jopa rakkaampi kuin terveet sisaruksensa, koska vaatii paljon tukea ja ymmärrystä.
Mutta en ottaisi eroa, jos miehen mieli ei muutu.
Te olitte kumminkin sopineet jo, mitä teette, jos lapsi paljastuu vammaiseksi. Sinä olet muuttanut mieltäsi, mutta et välttämättä voi vaatia samaa mieheltä. Epäreilua olisi.