Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Ihan oikeasti: tavallinenkin lapsi on pain in the ass. Vammautunut vielä pahempi. Ja ehkä ultrassa ei näy kaikki kehityshäiriöt vielä tässä vaiheessa?



No, itseppä tiedät.

ei tuollaista asiaa voi etukäteen SOPIA. "otamme vain terveen ja täydellisen lapsen". Tämä on nyt kasvunpaikka molemmille. Lapset eivät ole postimyyntikamaa tyyliin "valitse paras" eikä palautusoikeutta ole ainakaan niin ettei siitä jälkiä jäisi, niin ettei koko asiaa tai lasta olisi koskaan ollut olemassa. Ja jos lapsen pitää niin olet sen lapsen äiti koko loppuelämäsi. Tuli mitä tuli. Mies tod.näk. lähtee mutta tässä maassa saa aika hyvin vertaistukea ym apua. Jos vamma/sairaus ei ole vaikea tai sen/sitä voi jopa hoitaa, pitäisin lapsen. Mutta sen asian kanssa on sitten elettävä. Päätös on sinun mutta yritä löytää ihmisiä jotka ovat sairaan lapsen pitäneet, heiltä saat konkreettista tietoa siitä miten arki sujuu.

Oletteko nyt oikeasti sitä mieltä että jos tietää olevansa kykenemätön hoitamaan vammaista lasta niin on kypsymätön ja lapsellinen?



Onko se sitten lapselle oikeasti oikein syntyä kärsimään vakavasti sairaana tähän maailmaan?



Minä en voisi synnyttää vaikeasti sairasta lasta enkä kyllä ajattele että se on millään lailla kypsymätöntä vain vaan vastuuntuntoista.

itse tekisin abortin. Suremiset surtuani päättäisin antaa seuraavalle raskaudelle mahdollisuuden.

Tuohon kyyniseen kysymykseen jossa mietitään mahdollisuutta, että terve vauva vammautuu joskus myöhemmin, en laittaisi mitään painoa. Todennäköisesti miehesi tekisi kaikkesi lapsensa eteen siinä tilanteessa. Hän vaan ei ole valmis ehdoin tahdoin vammaisen lapsen isäksi loppuelämäkseen tilanteessa, jossa on mahdollisuus valita - eikä kaikkien onneksi tarvitsekaan olla.

Lääkärit antoivat elinaikaa 3 viikkoa. Sisko oli leikkauksessa pienenä. Lääkärit eivät uskoneet siskon elävän pidempään kuin 3 viikkoa, isä ei pystynyt olemaan sairaalassa kuuntelemassa, kun otettiin osaa suruun. Isä oli kotona ja piti lipun korkealla, kyllä se tyttö kotiin tulee! Ja niin tulikin! Siskoni on tällä hetkellä 24v ja sydänvika on entinen. Isäni oli ja pysyi äidin kanssa, rakkaudesta äitiin, siskooni ja meihin muihin lapsiin. Olivat päättäneet, että mitä ikinä eteen tuleekaan, pysyvät yhdessä. Olivathan alttarilla jos sanottu aamen.



Itse jättäisin siis miehen, jos käskisi aborttiin. Jos hän ei ole valmis hoitamaan sairasta lasta, hän ei ole kypsä isäksi. En tappaisi omaa lastani moisen kusipään takia, lapsi menee kaiken edelle!!

Jos hän ei ole valmis hoitamaan sairasta lasta, hän ei ole kypsä isäksi. !

Voi hyvä jessus...

Ei voi olla noin mustavalkoinen ajatusmaailma..

Vanhemmuus on "hieman" haastavampaa sairaan lapsen kanssa kuin terveen, kaikki eivät siihen ole KOSKAAN valmiita.

Vielä kun muistaa kuinka onnellinen itse oli tuossa vaiheessa raskautta, vaikka olin yksin jäänyt. Epäreilua.



Voimia!

Mikä ihme nykyisiä nuoria naisia vaivaa. Olette te muutamat heikkoja raukkoja. Etkö ap ymmärrä, että et voi tilata tervettä lasta. Sinun ja miehesi kannattaa pitää hyvää huolta ehkäisystä, koska kahdesta kypsymättömästä ei tule hyviä vanhempia. Mies saisi lähteä heti, tosin en ikinä olisi ottanut heikkoa miestä.

minkälainen toimenpide on tuon ikäisen sikiön abortointi? Pystyykö olemaan tukena tilanteessa? Mä väitän, ettei se tajua että nyt lähdetään tappamaan jo vauvan näköistä lasta.



Ja muistuta miestä myös siitä, että lapsi voi vammautua koska tahansa, elämästä kun ei voi tietää etukäteen.



Ehkä kannattaisi tämä keskustelu näyttää miehelle?

onhan tuo aika täydellinen kelkan käännös sinulta. Jos todella olette sopineet että viallista ei pidetä ja nyt olet 100% toista mieltä. Että ymmärrän miehesi hämmenyksen.



Miten edes alunperin tulitte sopineeksi tuollaisesta? "Vika" lapsessa kun voi olla ihan mitä tahansa, voi puuttua raajoja, sormia, varpaita, aivot, voi olla yksi munuainen liian vähän tms.



Kaikki toitottavat uuden raskauden parantavaa vaikutusta. Itse en siihen usko. Tällainen asia nyt teille tapahtui. Elämä vie eteenpäin teit minkä ratkaisun hyvänsä. Jos miehesi ei ole rinnallasi saat tukea sekä abortista selviytymiseen että vammaisen lapsen hoitamiseen. Mutta vain sinä tiedät mikä on sinulle "oikea" päätös.



Minulla on lapsi joka syntyi terveenä, vamma (älyllinen) on todettu vasta leikki-iässä. Kyllä tämä on parisuhdetta kuormittanut ihan älyttömästi. Koko perhettä. Mutta yhdessä ollaan, ja viisaampina (ja väsyneempinä). Ei aika paranna haavoja, kyllä niihin arvet jää.

kysyi, miksi ylipäätänsä tehdä tällaisia "sopimuksia". Mun mielestä se on päinvastoin hyvä keskustella ja sopia etukäteen, miten toimitaan jos tulee hankala tilanne vastaan.

kuuntele sydäntäsi! Ota pikaisesti yhteys johonkin järjestöön tms. jonka kautta voi saada mahdollisimman paljon tietoa juuri siitä vammatyypistä/oireyhtymästä/tms. joka lapsellasi on, ja pyri esim. juuri jonkun nettilinkin kautta keskustelemaan edes muutaman vanhemman kanssa, jonka lapsella on sama vammatyyppi kuin sinun lapsellasi. Neuvolasta ja/tai lääkäriltäsi saat varmaan apua oikeiden yhteystietojen etsimisessä.



Älä missään tapauksessa tee mitää, mikä sinusta tuntuu väärältä. Pidä lapsi jos se on toiveesi. Vammaisen lapsen kanssa elämä on monesti toki rankempaa kuin ns. normaalilapsen. Mutta se voi olla myös hienoa ja todella antoisaa!



Voimia ja iso halaus!



- erityislapsen äiti (joka on hänestä todella onnellinen!)

Oletteko nyt oikeasti sitä mieltä että jos tietää olevansa kykenemätön hoitamaan vammaista lasta niin on kypsymätön ja lapsellinen?

Onko se sitten lapselle oikeasti oikein syntyä kärsimään vakavasti sairaana tähän maailmaan?

Minä en voisi synnyttää vaikeasti sairasta lasta enkä kyllä ajattele että se on millään lailla kypsymätöntä vain vaan vastuuntuntoista.

ei kai ap sanonut olevansa kykenemätön hoitamaan vammaista lasta? Kokemusta vaan ei ole. Moni joka sen terveenkin lapsen saa, huomaa etteivät voimat riitä (siitä valituksesta tällä palstalla on kasapäin esimerkkejä). Yhtä hyvin ap voi huomata että hän pärjää. Eikä hän ole sanonut edes sitä että lapsi on vaikeasti sairas.

Kyspymätöntä tässä on se että etukäteen sovitaan että vain terve lapsi saa tulla. Lapsia joko tulee tai ei ja ne ovat sellaisia kuin ovat. Terveetkin lapset ovat usein jotain muuta kuin vanhemmat halusivat. Synnytyksessä voi jotain mennä pieleen ja terveitäkin lapsia kuolee kohtuun viikolla 39. Elämässä ei ole mitään niin varmaa kuin epävarmaa. Jos lapsen haluat pitää, pidä. Mutta mieti millainen elämä lapsella tulee olemaan. Onko hän niin sairas että kärsii siitä ettei saanut syntyä terveenä?

Tämä on ap:n päätös mutta päätitpä mitä tahansa, päätöksen kanssa on elettävä.

Itselläni 3 tervettä lasta. Viimeisen kohdalla ajattelin että jos lapsi ei olekaan ihan terve, se on tervetullut ja rakastettu (ikää oli jo ja varoituksia sateli sieltä täältä). Jos joutuisin vielä joskus tilanteeseen että odotan sairasta lasta, tekisin abortin. Riippumatta siitä mitä mies tekisi. Mutta tilanteeni on toki erilainen, lapsia on jo ja ikääkin.

Naisella on oikeus päättää, nainen kokee synnytyksen ja abortin. Kukaan ei pysty lupaamaan tervettä lasta, takuuta ei ole.

Kukaan toinen ei voi sanoa sinun puolesta mikä on oikea ratkaisu. Katsele tunnettasi, niin että miltä sisälläsi tuntuu.

Omasta kokemuksesta voin sanoa että tunnen itseni vielläkin lapseni murhaajaksi 20 vuoden jälkeen, kuuntelin toisia.

Nyt kun olen raskaana niin olen pyytänyt että jos lapsellani olisi joku sellainen vika ettei haluaisi elään sellaisen kanssa niin että raskaus menisi kesken. Itse en tekisi aborttia.



Kumpikin tie tuo varmaan omat vaikeutensa mutta ei kai elämää helpoksi kai suunniteltukkaan.

Ei olis reilua lasta kohtaan että se syntyis vammaisena ja isättömänä. Eihän se aborttikaan mikään mukava ratkaisu ole mutta...

aborttia ap:n tapauksessa olla tekemässä "miehen painostuksesta", vaan yhteisestä sopimuksesta. Ei pidä vääristellä asioita.

Minun mielestäni yksinkin pärjää, ja on reilua. Ap ei ole kertonut, vamman laatua. Epäilen, että kyseessä on lievä poikkeama. Hän ei kerro, koska kyse ei ole vaikeasta sairaudesta.

Että oikein sovittu, että abortoidaan vammainen lapsi.



Jos teitte kirjallisena, siitä vaan mies oikeuteen tappelemaan asiasta.



Kaikkea ei voi etukäteen sopia ja joskus elämä yllättää. Teidät yllätti negatiivisesti. Jatko lienee se, että suhteenne päättyy, sillä tämä tapaus toi esille sellaisia eroja teissä, joita ette tienneet olevankaan.

aborttia ap:n tapauksessa olla tekemässä "miehen painostuksesta", vaan yhteisestä sopimuksesta. Ei pidä vääristellä asioita.

eikä ap voinut ennen ensimmäistä raskautta tietää miltä se tuntuu. Kuten ei tuleva isäkään voi nyt, eikä kykene ap:n kenkiin astumaan.

On oikeus muutta mieltään, varsinkin näin isossa asiassa. Muuttavathan ihmiset mieliään koko ajan: alttarilla luvataan sitä ja tätä mutta avioeroja tulee silti.