Lue keskustelun säännöt.
Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui
07.11.2012 |
ettei lapsemme ole terve (en halua kertoa tarkemmin, ettei kukaan tunnista).
Aiemmin, ennen kuin lasta alettiin yrittää, oltiin "sovittu", että käydään kaikki mahd. tutkimukset ja jos joku vamma pajastuu, teetetään abortti. Ei ollut hinkua kummallakaan sairaan lapsen vanhemmaksi.
MUTTA nyt kun tilanne on oikeasti käsillä, mulla on tunteet muuttuneet. Rakastan lastani jo nyt, ja vaikka tieto oli shokki, en voi kuvitellakaan keskeyttäväni tätä. Siis en voinut kuvitella ennen kuin keskusteltiin miehen kanssa, hän on sitä mieltä, että keskeytys ainoa vaihtoehto, sitten yritetään uudestaan. Tuntuu aivan hirveältä itsestäni, koen ettei mulla olisi edes mitään oikeutta saada toista jos tämän tapan!
Mutta kuulemma jos en "pidä sopimuksesta kiinni", mies lähtee. Ei halua vammaista lasta, eikä kuulemma voi luottaa muhun enää muíssakaan asioissa, jos "noin vaan" pyörrän sanani :( :(
En tajua miten tunteettomasti suhtautuu tähän, kai se sitten kun ei itse lasta kanna, ei ymmärrä tunnesidettä joka mulla on lapseemme jo nyt. Tai ei halua tajuta.
Ahdistaa aivan kauheasti. Muuten mies on oikein hyvä mies, ei valittamista liitostamme. Enkä usko, että musta ois edes terveen lapsen yh:ksi vauvasta saakka, saati sairaan.Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.
Oisko kellään kommentoida mitään järkevää, tai vinkata jotain nettisivua, mistä tällaseen tilanteeseen voisi saada vertaistukea? oon koittanu suht tuloksetta googlettaa.
Kommentit (437)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaudesta ja minkälaisia sen kanssa syntyvät lapset ovat. Jos aiheesta on vaikkapa joku keskustelupalsta niin rekisteröidy ja lue sitä. Jos mahdollista niin googlaa muiden kokemuksia siitä, että ko. sairaus paljastuu rakenneultrassa jne. Jokainen vauva on toki erilainen tapaus, mutta en mä mitenkään voisi tehdä tuota päätöstä tietämättä kaikkea juuri tästä sairaudesta. Esim. cp-vammainen lapsi on kuitenkin ihan erilainen kuin down-lapsi jne.
ap:n tapauksessa jättäisin sen tekemättä, koska sinä epäröit, minä en epäröinyt.
Lapsesi on vielä isompi kuin minun oli ja voin sanoa, että se keskeytys oli elämäni kamalin kokemus.
Ja jos teet sen, sen takuulla hiertää eroon asti välissänne, koska se asia hiersi meilläkin vaikka olinkin varma päätöksestäni. Olimme eron partaalla.
Jos et halua tehdä sitä, älä tee! Pystyt kyllä kasvattamaan lapsesi.
tunnet lapsen liikkeet, vauva ei ole enää solumöykky, itse en voisi abortoita, tappaa sitä. Ymmärrän, että olette tehneet sopimuksen, joka kyllä kuulostaa varsin mustavalkoiselta. Kaikkia vammojahan ei huomata etukäteen, mitä jos vasta vauvan synnyttyä olisi huomattu - olisiko mies silloin vaatinut sen annettavaksi pois?
Nyt nainen keräät itsesi ja löydät sen leijonaemon sisältäsi. Sinussa on voimaa, pärjäät varmasti yksinkin, jos mies on tuollainen heikko raukka. Älä tee tunteitasi vastaan. Se on sun lapsesi. Tukea on mahdollista saada.
Kuulostaa kamalalta, jos lapsia hankitaan sillä mentaliteetilla, että vain täydelliset kelpaavat. mitä jos synnytyksessä tulisi hapenpuutteen seurauksena vammauminen? Tai lapsella olisi vaikka 6 varvasta? Kuinka moni meistä on täydellinen?
kukaan ei voi vain omasta kokemuksestaan luvata jollekin toiselle, että abortti on toimepide jolla ei ole mitään jälkiseuraamuksia. Kaikkien psyyke ei aborttia kestä vaan sillä voi olla myös hyvin kauaskantoiset vaikutukset läpi elämän. Ehkä näistä ei vain saisi puhua kun heti leimataan "abortti on murha" hörhöksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vastaavassa tilanteessa; mies oli siinä erittäin hyvä tuki ja nyt meillä on kaksi tervettä lasta.
Eli mieti nyt myös järjellä- ja te kaikki abortti-on-murha-hölmöt; abortista selviää ihan hyvin. Myös psyykkisesti.
Minä tein nuorena abortin vanhempien painostuksesta ja koska pelkäsin etten selviä opiskelevana yksinhuoltajana, ja en ole kovin hyvin selvinnyt henkisesti. Vieläkin, 15 vuotta myöhemmin, kadun tekoani ja koen sen todella murhaksi. Tein silloin päätöksen että ikinä enää en aborttia tee.
Ja kun ap itse haluaisi lapsen pitää mutta vain murehtii jaksamisestaan vammaisen yksinhuoltajana ja siitä miten osaisi elää ilman miestään, niin vaikeita aikoja lienee luvassa tekipä mitä vaan.
tilanteesi on vaikea. Haluat lapsen, et tiedä pärjäätkö. Aika sen vain voi näyttää.
Elämäsi on ollut helppoa mutta ei se tarkoita ettet silti selviäisi, ihminen löytää itsestään paljon voimia tarvittaessa, voimia joita ei arvannut itsellään olevankaan.
Ilmeisesti kyse ei ole kovin vaikeasta sairaudesta tai vammasta?
Onko sinulla muita tukijoukkoja? Vanhempasi?
Sanoit että olet ollut saman miehen kanssa pitkään. Ehkäpä sen suhteen tarkoitus on sitten päättyä. Vammainen lapsi ei tarkoita ettetkö voisi löytää uutta miestä jos sellaisen joskus haluat (mutta voi se ehdokkaita silti karsia).
Joku mainitsi Rinnekotisäätiön. Itse olen ollut Rinnekodissa töissä. Riippuen vammasta lapsesi on mahdollisesti vaipoissa koko ikänsä (hankala sanoa mitään kun et kertonut tarkemmin, tai hänellä voi olla tai tulla olemaan monia muita sairauksia.) Ehkä olisi hyvä jos voisit kertoa millaisesta sairaudesta on kyse, täältä löytyy varmaan paljon vertaistukea tai asiantuntevia neuvoja tähän tilanteeseen jos päätät lapsen pitää.
Miehesikin saattaa huomata ettei halua olla ilman sinua. Tai sitten ei.
Abortti jättää jälkensä ja jos sen teet miehen vaatimuksesta, suhde on karilla. Mieti kuitenkin sen lapsen oikeuksia, millaisen elämän hän saa, mitä sitten kun olette vanhoja, kuolleet (tai sinä) tai ette muuten vain jaksa. Miten pärjäät taloudellisesti? Tarviiko lapsi aikuisenakin jatkuvaa hoitoa niin ettet voi poistua edes kauppaan ilman häntä tai palkkaamatta hoitajaa?
Vammainenkin lapsi on ilo ja rakas. Sivuuta nuo murhakommentit ym. Me kaikki tiedämme että se on murha mutta onko sairas tai vaikea elämä lapselle sen suurempaa armeliaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en olisi selvinnyt henkisesti tuosta lainkaan, en olisi nyt järjissäni, ellemme olisi
tehneet uutta lasta. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin.
Mies ei ensin ollut tähän suostuvainen, mutta onneksi suostui, koska tiedän että se kuva napanuorastaan roikkuvasta sikiöstä jalkojeni välissä olisi lopulta saanut minut hulluksi.
tunnet lapsen liikkeet, vauva ei ole enää solumöykky, itse en voisi abortoita, tappaa sitä. Ymmärrän, että olette tehneet sopimuksen, joka kyllä kuulostaa varsin mustavalkoiselta. Kaikkia vammojahan ei huomata etukäteen, mitä jos vasta vauvan synnyttyä olisi huomattu - olisiko mies silloin vaatinut sen annettavaksi pois?
Nyt nainen keräät itsesi ja löydät sen leijonaemon sisältäsi. Sinussa on voimaa, pärjäät varmasti yksinkin, jos mies on tuollainen heikko raukka. Älä tee tunteitasi vastaan. Se on sun lapsesi. Tukea on mahdollista saada.
Kuulostaa kamalalta, jos lapsia hankitaan sillä mentaliteetilla, että vain täydelliset kelpaavat. mitä jos synnytyksessä tulisi hapenpuutteen seurauksena vammauminen? Tai lapsella olisi vaikka 6 varvasta? Kuinka moni meistä on täydellinen?
Ellen olisi tuntenut perheitä, joiden elämä on oikeesti todella todella raskasta vammaisuuden takia. Eräässä tuntemassani perheessä on useampi vammainen lapsi, osa niin ettei vammaisuutta tosiaan voinut ultraäänellä tai testeillä nähdä etukäteen. Ko. perheen terveet lapset ovat mielestäni kärsineet tästä tilanteesta ja tunnelma oli aina raskas. Ei se ole mikään pikkujuttu jos lapsi ei ikinä "aikuistu" vaan on vaikkapa 80-kiloinen kolmevuotias kotona. Ymmärrän hyvin ettei kaikki ole leijonaemoja vaan tajuavat omat rajansa. Saa valita toisin jos valinnanmahdollisuus on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumpikin saa muuttaa mieltään, mutta aborttiasiassa vain nainen voi tehdä lopullisen päätöksen. Vai mikä olisi vaihtoehto?
Olen myös sitä mieltä, että tällaisista asioista ei voi tehdä mitään sitovia sopimuksia ja se on vaan ihmisten kestettävä.
Mutta, ymmärrän kyllä ap:n miestä. Minäkään en haluaisi vammaista lasta, ja hän ei ole raskaana joten ei voi tajuta miltä ajatus sinusta tuntuu. Ymmärrän myös täysin, että ap ei halua aborttia.
Tilanne on todella hankala koska teitte miten päin tahansa niin suhteeseenne tulee paha "kolhu". Itse ehkä kallistuisin abortin kannalle (riippuen vamman laadusta), jos uskoisin, ettei se katkeroita minua. Luulen kuitenkin että katkeroituisin todennäköisemmin sairaan lapsen yh:na. Voimia ap:lle!
Typerää tulla sanomaan että "kun kerran alun perin niin sovitte". Mieli muuttui matkalla ja ap sinulle on siihen täysi oikeus kuten miehellsäi myös lähteä.
Entä jos tilanne olisi toisin päin eli nainen haluaisi sovitusti abortin, mutta mies haluaisikin pitää lapsen? Vai onko mielen muuttaminen sallittua vain naisille?
aika paljon merkitystä. Vrt esim yhden raajan epämuodostuma, syvä kehitysvammaisuus.
On vaikea olla mitään mieltä suuntaan tai toiseen, kun ei tiedä minkä tasoisesta asiasta oikeasti on kysymys.
MÄ ymmärrän miehen tunteet, mutta vielä paremmin ap:n tunteet, ja tässä on ihan turha vängätä mistään sopimuksista. Ap tuntee lapsensa liikkeet ja hänen pitäisi synnyttää kohtuun TAPETTU lapsi, viikot on niin pitkällä, että lapsi todella pitää tappaa, tai sitten synnytyksen jälkeen jättää kuolemaan, koska noilla viikoilla lapsi muuten syntyisi tod. näk. elävänä.
PIkkusen ootte kylmiä lehmiä, jos se teidän mielestänne on vaan asia, joka nyt tuli sovittua, ja ap:n se pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerää tulla sanomaan että "kun kerran alun perin niin sovitte". Mieli muuttui matkalla ja ap sinulle on siihen täysi oikeus kuten miehellsäi myös lähteä.
Entä jos tilanne olisi toisin päin eli nainen haluaisi sovitusti abortin, mutta mies haluaisikin pitää lapsen? Vai onko mielen muuttaminen sallittua vain naisille?
Käsittääkseni vain nainen synnyttää ja abortti tehdään vain naiselle. Kumpaankin liittyy komplikaatioiden mahdollisuus. Joten naisen mielipide omasta kehostaan ja sille tehtävistä asioista painaa vähän enemmän kuin miehen, eikö vaan?
Ap:n mies vaikuttaa kypsymättömältä kakaralta. Lainaan ap:ta "kun vaan olisi terve". Lapsia ei tilata, että me halutaan vain terve lapsi. Jokainen joutuu varautumaan tilanteeseen, että ei ole 100%:n varmuutta syntyvän lapsen terveydestä. Itse en noin heikkoa miestä kestäisi, mutta olen jo vanhempi nainen ja voimakas luonteeltani.
Koska, et kerro vamman laatua, epäilen että vamma ei ole vakava.
Heikolta vaikutat ap, kai ymmärrät että kukaan ei voi luvata 100:n varmuutta. Kerro miehellesi, että takuita ei anneta.
Sinuna pitäisin lapsen ja heittäisin surkimuksen pihalle. Mitään hyvyyttä en miehessäsi näe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt tekisit abortin, et koskaan pääsisi siitä henkisesti yli.
Mistä sinä sen voit tietää? Älytöntä heittää tällaisia ehdottomia väitteitä. Ihmiset ovat erilaisia. Kyllä vaikeistakin asioista voi päästä yli. Samoin nämä "miehesi on valmis tappamaan lapsensa" jutut on niin tyhmiä että oksat pois.
Jos ap ei halua aborttia, miten hän koskaan voisi päästä asian yli, jos tekisi miehensä painostuksesta abortin? Miten ihmeessä se tapahtuisi? Ei mitenkään. Mä en edes haluaisi olla tuollaisen miehen kanssa, joka on noin kypsymätön.
täysin ulkopuolisen mielipiteen mukaan tehdä tai jättää tekemättä.
Ihmettelen lähinnä sitä, että kun olitte etukäteen päättäneet olla ehdoin tahdoin tekemättä sairasta lasta, niin miksi ette menneet jo aikaisemmin lapsivesitutkimukseen tai paremminkin istukkabiopsiaan, joka tehdään jo viikoilla 11-12?
syy, eli voi olla kyseessä mikään lievä vamma/sairaus. En ole mikään abortin vastustaja ja minullekin on tehty abortti, mutta en saata uskoa, että aborttia edes saa tuossa vaiheessa jos kerran lääkärikään ei edes suositellut.
Eikä hän siis "suositellut"/ottanut kantaa kumpaankaan vaihtoehtoon, kertoi vain faktat.
jos kysytään, mitä mä HALUAISIN tehdä, vastaus on selvä, haluaisin pitää lapseni. Mutta en todellakaan tiedä, onko mulla mitään edellytyksiä siihen, jos ollaan realistisia. En tiedä vammaisista yhtään mitään, en eden tunne7tiedä yhtäkään. Lapsista muuten on kokemusta työn puolesta paljonkin, sekä kummilapsista.
Mieheni kans oon ollut yhdessä käytännössä koko aikuisikäni, en osaa kuvitella elämääni ilman häntä. Ehkä en tosissani edes uskonut, että jättäisi mua missään tapauksessa, mutta eilisen keskustelumme jälkeen tajusin että todellakin on tosissaan tämän asian kanssa. Ja putosin johonkin tyhjiöön. Jos oisin edes sellanen sitkeä selviytyjä luonteeltani, mutta en mä taida olla :(
Mun elämä on aina ollut aika helppoa, suoraan sanoen. Pelottaa tuleva niin että oksettaa.ap
älylliseen kehitykseen vaikuttava vamma? Koska itsekin pidän sitä aika suurena tekijänä.
on jokin vamma? Taasko abortoit miehen mieliksi? Niin kauan, kunnes tulee terve lapsi?
Juuri näin, kun me halutaan terve lapsi. Kaksi kypsymätöntä yhdessä.
Typerää tulla sanomaan että "kun kerran alun perin niin sovitte". Mieli muuttui matkalla ja ap sinulle on siihen täysi oikeus kuten miehellsäi myös lähteä.
Entä jos tilanne olisi toisin päin eli nainen haluaisi sovitusti abortin, mutta mies haluaisikin pitää lapsen? Vai onko mielen muuttaminen sallittua vain naisille?
Kyllä se on niin, että se jonka kehossa lapsi kasvaa, se päättää. Ja siinä ei ole kenelläkään muulla mitään urputtamista.
Katsos great responsibility comes with great power. Eli just toistepäin ko Peter Parker sanoisi.
ihan hyvin psyykkisesti, mutta tilanteessa jossa sinua painostetaan aborttiin vaikka haluaisit pitää lapsen (näin ap kirjoitti) ei mielestäni ole kovin hyvät lähtökohdat hyvälle lopputulokselle.