Nyt en oikeasti tiedä, mitä tehdä. Valitako mies vai sairas lapsi? Rakenneultrassa paljastui

Mies kannattaa jättää laskuista heti kättelyssä.

Lainauksessa ja monessa muussakin viestissä suhtaudutaan - jälleen kerran - isän asemaan ja tärkeyteen lapsen kannalta hämmästyttävän väheksyvästi. Sellaista se taitaa olla kun naiset meuhkaavat keskenään.

jota sinä et voi miehelle anteeksi antaa, vaikka tekisitkin abortin ja jäisitte yhteen.



Moni parisuhde kaatuu kriisiin - ja se kriisi voi olla vaikka parin vuoden tulokseton raskauden yrittäminen tai adoptioprosessi. Sitten kun "tulos" on saavutettu, voi olla ettei yhdessä voida kuitenkaan enää olla, syystä tai toisesta.

vammaisen lapsen elämää. Vaatii vanhemmilta niin PALJON, etten voi edes käsittää. Meillä on itselläkin taapero ja vauva ja talon rakentaminen, jota mies tekee itse. Silti meidän elämä on monin verroin helpompaa kuin vammaisen lapsen vanhempien. Lapsi on nyt jo 13v ja edelleen vanhemmat ovat lapsessaan niin kiinni ettei lasta voi jättää lainkaan yksin. Joitakin kertoja vuodessa lapsi on vk-lopun jossain hoitokodissa, jotta vanhemmat saavat levätä.

Ja ei varmaan tartte ihmetellä, miksi myös me teimme mieheni kanssa vastaavan sopimuksen kuin ap on tehnyt. Eteemme ei onneksi tullut tilannetta, että sopimus olisi joutunut koetukselle, mutta kyllä siitä kannattaa pitää kiinni, jos ei halua olla sidottu lapseen loppu elämää yhtä insentiivisesti kuin on pikkulapsivaiheessa.

Eli, ap, ymmärrän miestäsi, vaikka ymmärrän myös sinua. Mielestäni sinun kannattaisi lukea kokemuksia vammaisen lapsen arjesta ja sen sitovuudesta ja katsoa, mitä tunteita se sinussa herättää.

Vamman laatuja on lievästä vaikeaan. Onko ok abortoida vaikkapa vauva, jolta puuttuu yksi jalka tai yksi käsi?

itse olin samassa tilanteessa , jolliin sain apua ko sivuilta.

Itse päädyin pitämään lapsen. Mieskin oppi hyvin nopeasti rakastamaan poikaansa.

Jos joskus tulevaisuudessa eroamme, se ei ole lapsen syy.

mutta tottakai mieskin saa muuttaa mielensä.

Typerää tulla sanomaan että "kun kerran alun perin niin sovitte". Mieli muuttui matkalla ja ap sinulle on siihen täysi oikeus kuten miehellsäi myös lähteä.

Entä jos tilanne olisi toisin päin eli nainen haluaisi sovitusti abortin, mutta mies haluaisikin pitää lapsen? Vai onko mielen muuttaminen sallittua vain naisille?

Mies kannattaa jättää laskuista heti kättelyssä.

Lainauksessa ja monessa muussakin viestissä suhtaudutaan - jälleen kerran - isän asemaan ja tärkeyteen lapsen kannalta hämmästyttävän väheksyvästi. Sellaista se taitaa olla kun naiset meuhkaavat keskenään.

Isä siis vaatii lapsen tappamista. Tosi tärkeä asema isällä lapselle siis.

Rakenneultrassa on selvinnyt jokin rakennepoikkeama? Täällä on alettu puhua nyt kehitysvammaisuudesta, mutta eihän rakennepoikkeama ole sama asia, välttämättä. Toki jotkut poikkeamat ovat esim. Downille tyypillisiä. Toisaalta niskapoimu-ultra ilm. ollut normaali? Onko lapsivesipunktiota tehty?

Jos lapsella on esim sydänvika, niitä voidaan nykyään aika hyvin leikata ja lapsi tulisi todennäköisesti pärjäämään ihan hyvin. Vai onko siellä kampurajalka, jonkun raajan muu poikkeama tms. Mites ne talidomidilapset, jotka nykyään jo aikuisia - olisivatko he mieluummin jääneet syntymättä?

josta kukaan ei selviä voittajana.

Oli typerää luvata, että vammainen abortoidaan, se kertoo kypsymättömyydestä puolin ja toisin. Mutta se lupaus tuli tehtyä.

itse olen ollut aina ääneen tiukka abortin vastusta. Luojan kiitos en ole joutunut tuollaiseen tilanteeseen.

Lapsen vamma ei ole niin "paha" etteikö kykenis elämään kotona tuettuna, eikä sellainen, että lääkäri ois esim suositellut aborttia lapsen itsensä takia.

Rakenneultrassa tarkastellaan nimenomaan rakenteita, eli jotain fyysistä poikkeavuutta sieltä löytyi, rakenteellista. Ei älyllistä kykyä nähdä tuossa, vain down näkyy. Eli vauvalta puuttuu yksi munuainen ja olette valmiit tappamaan sen vai? Vai onko sydämessä vikaa, jonka kanssa voi elää?

Mies kannattaa jättää laskuista heti kättelyssä.

Lainauksessa ja monessa muussakin viestissä suhtaudutaan - jälleen kerran - isän asemaan ja tärkeyteen lapsen kannalta hämmästyttävän väheksyvästi. Sellaista se taitaa olla kun naiset meuhkaavat keskenään.

Tarkoitin tuossa ihan vain sitä, että äidin kannattaa muodostaa oma kantansa itsenäisesti ja vasta sen jälkeen katsoa, miten se on sovitettavissa yhteen miehen kannan kanssa.

Jos keskeytys tehdään, se tehdään naiselle. Valitettavasti monet miehet eivät ymmärrä asian vakavuutta naisen näkökulmasta, joten miehen tuen varaan ei yksinkertaisesti kannata laskea. Jos tukea kuitenkin tulee, se on toki vain plussaa (oma mieheni oli hienosti tukena keskeytyksessä ja sen jälkeen).

Ap:n pitää tietää, mikä hänen päätöksensä olisi jos miestä ei olisi olemassakaan. Jos mies kovasti haluaisi lasta ja ap ei, asiasta varmaan voitaisiin neuvotella sen jälkeen kun ap olisi oman kantansa muodostanut. Isän oikeuksia ei siis tarvitse jättää huomiotta, mutta oma kanta täytyy kummallakin olla selvillä ennen kuin neuvottelu on mahdollista.

Ap:n mies ei tätä lasta halua ja on sen tehnyt selväksi. Jos käy hyvä tuuri, mies voi toki ajan kanssa muuttaa mielipidettään, mutta päätöstä tehtäessä sen varaan ei voi laskea.

T. Tuo jonka viestiä lainasit

En tiedä sikiön saamaan diagnoosia, mutta Hesarissa kerrottiin, että 93 % Down-diagnoosin lapselleen saaneista naisista tekee abortin. Tällä palstalla voi helposti saada sen kuvan, että abortti on harvinaista ja julmaa, mutta todellisuudessa valtaosa päätyy keskeyttämään raskauden, kun odotettavissa on vammainen lapsi.

Lapsella siis todettiin hyvin merkittävä rakenteellinen poikkeavuus. Ei tule selviämään itsenäisesti ilman avustajaa. Tämän lisäksi löytyi sydävika. Muista mahdollisista liitännäissairauksista/-vammoista lääkäri totesi tässä vaiheessa vain, että ne ovat "mahdollisia".



Käytiin kaikissa "seulonnoissa"mitä saatiin (joita ei ollut montaa, koska ollaan nuoria vielä, ja perusterveitä), missään aiemmin ei huomattu mitään poikkeavaa.



ap

Rakenneultrassa näkyy kyllä yleensä nimenomaan vakavia poikkeamia, pl. jokin rajan puuttuminen. Vakavimmasta päästä on esimerkiksi anenkefalia, aivojen kokonaan tai osittain puuttuminen. Sydämen vakavat rakennepoikkeamat ja sisäelinten kasvaminen kehon ulkopuolella tai kokonaan puuttuminen. Jotkin rakenteelliset poikkeamat viittaavat sitten kehitysvammoihin.



Samoin esimerkiksi vatsan tai pään poikkeava koko voidaan havaita rakenneultrassa. Nekin viittaavat yleensä kehitysvammoihin.





Oletteko ap jo käyneet sikiötutkimusyksikössä tutkimuksessa?

Käytiin kaikissa "seulonnoissa"mitä saatiin (joita ei ollut montaa, koska ollaan nuoria vielä, ja perusterveitä), missään aiemmin ei huomattu mitään poikkeavaa.

ap

Ehkäpä siksi ei huomattu mitään, koska tässä on tarkoituskin pitää lapsi. Siksi selvisi näin myöhäisillä viikoilla. Ikävä juttu, mutta olisko tässä kasvun paikka teillä molemmilla. Lääkärin mielestä siis lapsen voi pitää eikä aborttia tarvita lapsensa itsensä takia?

että miksi vasta rakenneultrassa huomataan, kyllä nt-ultrassa katsotaan että esim. kaikki raajat löytyy joten jos tässä olisi sellaisesta kyse niin aika sokea kätilö on sitten ollut ultraamassa nt:ssa..

Lapsella siis todettiin hyvin merkittävä rakenteellinen poikkeavuus. Ei tule selviämään itsenäisesti ilman avustajaa. Tämän lisäksi löytyi sydävika. Muista mahdollisista liitännäissairauksista/-vammoista lääkäri totesi tässä vaiheessa vain, että ne ovat "mahdollisia".

Käytiin kaikissa "seulonnoissa"mitä saatiin (joita ei ollut montaa, koska ollaan nuoria vielä, ja perusterveitä), missään aiemmin ei huomattu mitään poikkeavaa.

ap

eli pikkuisen pää olisi ihan kunnossa? todennäköisesti?

Kyllä on vaikea paikka :( minä varmaan pitäisin lapsen. Hän saattaa olla elämäsi merkittävin henkilö.

Kaikkea hyvää sinulle ap. Toivon, että löydät ratkaisun mikä ei jää kaivelemaan sinua iäksi.

vammaisen lapsen elämää. Vaatii vanhemmilta niin PALJON, etten voi edes käsittää. Meillä on itselläkin taapero ja vauva ja talon rakentaminen, jota mies tekee itse. Silti meidän elämä on monin verroin helpompaa kuin vammaisen lapsen vanhempien. Lapsi on nyt jo 13v ja edelleen vanhemmat ovat lapsessaan niin kiinni ettei lasta voi jättää lainkaan yksin. Joitakin kertoja vuodessa lapsi on vk-lopun jossain hoitokodissa, jotta vanhemmat saavat levätä.

Ja ei varmaan tartte ihmetellä, miksi myös me teimme mieheni kanssa vastaavan sopimuksen kuin ap on tehnyt. Eteemme ei onneksi tullut tilannetta, että sopimus olisi joutunut koetukselle, mutta kyllä siitä kannattaa pitää kiinni, jos ei halua olla sidottu lapseen loppu elämää yhtä insentiivisesti kuin on pikkulapsivaiheessa.

Eli, ap, ymmärrän miestäsi, vaikka ymmärrän myös sinua. Mielestäni sinun kannattaisi lukea kokemuksia vammaisen lapsen arjesta ja sen sitovuudesta ja katsoa, mitä tunteita se sinussa herättää.

Vamman laatuja on lievästä vaikeaan. Onko ok abortoida vaikkapa vauva, jolta puuttuu yksi jalka tai yksi käsi?

Nämähän ovat kunkin omia mielipiteitä, mitä palstalla kirjoitellaan. On totta, että en tiedä, ap:n sikiön vamman laatua, mutta jotenkin ap:sta on saanut kuvan, että kyse ei ole vain pienestä kosmeettisesta vammasta. Ja kun kullakin on oikeus mielipiteeseensä, niin minäkin toin ilmi omani ja en todellakaan ole tietoisesti valmis synnyttämään lasta, johon olisin täysin sidottu loppu elämäni. Ehkä sinä olet riittävän "hyvä" ihminen, että luopuisit omasta elämästäsi kokonaan, mutta minä en. Ap toki tehköön oman valintansa, kuten myös hänen miehensä.

Itse asiassa serkullani on myös vammainen lapsi, joka nyt 12v ja juuri kuulin hänen kehitystasonsa vastaavan tällä hetkellä 2-3-vuotiasta sillä erotuksella, että poika ei puhu. Ja arvaappa, millainen tilanne on kotona, kun poika saa uhmaikään liittyvän kohtauksen, mutta hänellä on teini-ikäisen voimat. Ei siinä äidin paljon auta poikaa komennella tällöin tai voi käydä äidille huonosti. Valitettavasti.

mies lähtee silti?

Sitten olet yksin ja omalla tunnollasi oman lapsesi tappo. Miltä sitten tuntuu?

Ei se lapsen tappaminen takaa että mies jää ja liitto on onnellinen.

Et koskaan unohda sitä kuinka tunsit pienen lapsesi liikkeet ja jonkun toisen pyynnöstä annat pikkuisen kuolla saamatta mahdollisuutta elämään.

Ei pitäisi olla vaikea valinta.

Älä tapa lastasi.

Jos mies ei kykene keskustelemaan asiasta ja vaan jankkaa että meillä oli sopimus, meillä oli sopimus ja hokee ettei enää voi luottaa sinuun jos lapsen pidät niin pidän miestä melkoisena luuserina.

Miehellä saa olla mielipide aborttiin, mutta silti hänen pitää kyetä keskustelemaan asiasta. Tässä ei ole nyt kyseessä mikään pikkujuttu vaan asia joka muuttaa teidän elämäänne kävi miten kävi. Ja minusta mies on sen velkaa että keskustelee asiasta eikä vaan pysähdy poteroihin hokemaan yhtä ja samaa. Luistaa siis koko hommasta vetoamalla sopimukseen ja luottamukseen.

Mieshän jättää sut täysin yksin, hokee vaan kuinka hän ei voi enää luottaa sinuun, mutta voitko sinä luottaa mieheen? Siihen että kun tulee seuraava tiukka paikka niin mies on tukena? Eihän tuosta nytkään paljon tukea taida olla. Ei tässä nyt auta sopimuksiin vedota, asiaa on puitava ja keskusteltava. Tuoksena voi olla abortti tai lapsen pitäminen, mutta ei mies voi keskustelusta livetä sopimukseen vetoamalla. Ei parisuhteessa tehdä niin, ei. Ei toiselle anneta ukaaseja ja jätetä yksin itkemään.

ja miten on mahdollista että tämä todella hyvin merkittävä rakenteellinen poikkeavuus ei ole antanut mitään merkkejä siinä ensimmäisessä ultrassa? Yleensä ne merkittävät ja vakavat poikkeamat nähdään jo siinä vaiheessa..

Väitän, että ap ei ole kertonut totuutta. Hän on vähän googlannut ja liioittelee. Vielä, miehesi on täysin luuseri.