Puolet perheistä ei saa isovanhemmilta hoitoapua juuri lainkaan - se "osallistuvista isovanhemmista"

Onpa todella kurja tilanne, etteivät isovanhemmat ole mukana lasten elämässä ollenkaan. Käsittämättömän itsekästä.

omat vanhempani ja mieheni vanhemmat ovat molemmat maalta. Siellä oli tapana että lasten vanhemmat (=meidän vanhempamme) eivät hoitaneet itse lapsiaan vaan tekivät palkkatöitä. Lapset laitettiin hyvin pienenä hoitoon tai mummo hoiti. Minut pantiin kokopäivähoitoon 2kk iästä lähtien ja kaikki viikonloput, lomat, kesälomat 2,5kk putkeen hoiti aina mummot. Jos oli mummolla harvoin joku este niin tädit paikkasi mummoa. Minun vanhempani hoitivat omia lapsiaan ihan minimaalisen vähän (ja senkin vähän huonosti, piittaamatonta ja tunnekylmää menoa). Sama meno oli miehellä, paitsi häntä hoiti vain mummot, ei ollut siis tarhassa hoidossa vaan vanhempien töissäolon ajan mummot hoiti. Eli vanhempamme ovat lähes 100% hoidattaneet lapsensa omilla vanhemmillaan. Nyt sitten itse isovanhempina vanhempiemme hoitamis- ja auttamissaldo meidän lapsiamme kohtaan: 0 sekuntia. Ei siis kertaakaan, koskaan, ikinä. Ja pahinta on se että ITSE ilmoittivat että kukin hoitakoon omansa, he eivät aio autella vaan haluavat elää ITSELLEEN. Joten meillä ei kummatkaan auta koska he ovat nyt kaupungistuneita ja ovat ilmeisesti sitä mieltä että kaupunkiympyröissä hoitakoon kukin lapsensa itse. Kai se oli sitten maalla jotenkin erilaista? Mutta siis meidän molempien vanhemmat sai ihan oikeasti satoja tuhansia tunteja lastenhoitoapua. Meidän pitää ostaa se apu hintaan 35e tunti palveluntarjoajayritykseltä koska vanhemmiltamme emme sitä saa. ps. vastineeksi vanhempiensa avusta, meidän vanhempamme eivät hoitaneet myöskään niitä omia vanhenevia vanhempiaan vaan työnsivät heti laitokseen ensi tilassa ja sinne jättivät. Se siitä avun vastavuoroisuudesta. pps. vanhempani saavat myös sitten itse vanhainkodissa yhä jatkaa sitä "elämistä itselleen" koska ovat onnistuneesti tehneet sitä silloin kun olin itse lapsi, ja nyt kun ainoat lapsenlapset ovat pieniä ja kaipaavat heitä elämäänsä. Heitäpä ei kiinnosta, joten ei taida minuakaan kiinnostaa sitten kun ovat kusivaipoissa ja apua vailla. Ostakoot sen sitten hintaan 35e/tunti.

Yhteinen tekijä on välissä oleva sukupolvi. .

jep. Suurten ikäluokkien itsekkyys on ennennäkemätöntä ja kokematonta suomen historiassa. Aina tähän asti edellinen sukupolvi auttoi seuraavaa, ketju on nyt suurten ikäluokkien kohdalla katkennut. Hepä eivät suostu auttamaan KETÄÄN. (ja siis korostan että jotkut kyllä auttaa mutta ei ollenkaan kaikki!)

omaisuutta kuin yksikään ikäluokka aikaisemmin. ja lisää on tulossa, kunhan hieman nuoremmat kupsahtavat. Ennen ei tavistyöläiseltä jäänyt mitään perittävää, nyt on asunto, mökki ja auto, lapsia vain 1 tai 2 eli suuret ikäluokat ovat antaneet lapsilleen käsittämättömän taloudellisen vaurauden.

Hlevetti sentään, missähän on mun autot, mökit ja talot, kun olen kuitenkin suurten ikäluokkien vanhempien lapsi, eikä mitään ole tulossa... Katsos kun aika monelta vei lama kaiken.

Toisaalta ei haittaa, kun on kuitenkin rakkaat ja läheiset isovanhemmat lapsilla.

Ja olen enemmän mummojeni kasvattama kuin vanhempieni. Mummot hoitivat viikonloppuina, päiväkoti/koulu arkena. Mummo hoito myös silloin, kun vanhemmilla tuli ero ja uudet kumppanit, eivätkä jaksaneet enää hoitaa omia lapsia (11v ja 14v) ollenkaan.



Nyt noita uuden sukupolven mummoa ja pappaa ei kiinnosta jälkipovet juuri lainkaan. Facebookiin kyllä ihastellaan lapsenlapsia (jotta omat mummokaverit näkisi kuinka hyviä isovanhempia ollaan), mutta lapsia ei jakseta tavata kuin pari kertaa vuodessa - silloinkin se on todella rasittavaa heille.



Noh, ei niin että huvittaisi itsekään kovin olla tekemisissä, kun mummolle ja papalle sekä heidän kumppaneilleen kun maistuu alko. Joka päivä. Ihan sivistyneesti, tietenkin, heh heh heh. Että näin.



Jos itse joskus mummoudun, en todellakaan halua vain keskittyä "omaan elämääni", vaan luoda suhteita lapsenlapsiini. Taatusti hoidan ja otan yöksi, lähden huvipuistoon tai mökille. Haluan myös, että omat lapset kyläilevät usein (ei pakolla tietenkään).



Autanko omia vanhempiani, kun he apua tarvitsevat? Jaa-a, enpä tiedä. En kertakaikkiaan ymmärrä miksi minun pitäisi heitä auttaa? Heillä on varaa hankkia apua ostamallakin. En ole koskaan ollut kiinnostava heidän mielestään, eivätkä lapsenikaan. Miksi heitä auttaisin?



Luultavasti tuo aika, jolloin he apua tarvivat, tulee olemaan niihin aikoihin, kun omat lapseni tarvivat apua - todellakin mieluummin satsaan lapsiini.



Auttoivatko vanhempani omia isovanhempiaan? No ei puhettakaan.



Olen aina ajatellut, että minulle on vain käynyt huono tuuri. Ettei ole mitään sukuapua (anopilla oikea hyvä syy, appea ei ole olemassa). Mutta näemmä kyseessä onkin sukupolvi-ilmiö.



Isäni sanoi minulle kerran: "onneksi siskosi asuu niin kaukana, ettei ole raahaamassa kakaroitaan meille hoitoon". Niinpä. Miksi joku edes kuvittelee, että tuollaisella asenteella varustetut isovanhemmat saisivat jotain apua lapsiltaan vanhana?

70-luvulla oli tilanne ehkä erilainen, koska päivähoitoa ei saanut tai hoitopaikat oli yksityisiä ja maksoi maltaita. Lapset oli pakko viedä maalle mummolaan, että vanhemmat pystyi kulkemaan töissä.

Mutta eihän tämä suurten ikäluokkien kasvattama katkera sukupolvi voi mitään lievennyksiä löytää vanhempiensa ratkaisuihin. Katkeria, katkeria ja vihamielisiä ja lasketaan ja jaetaan ja uhkaillaan, että en käy teitä katsomassa, ellei teistä voi jotenkin hyötyä.

Millaisia lapsia tämä katkera sukupolvi itse kasvattaa?

Lastentarhoja oli olemassa, mutta vähemmän ja ne olivat työssäkäyvien lapsille. Jos ei saanut sieltä hoitopaikkaa, naapurustosta löytyi yleensä joku kotiäiti, joka otti lapsia hoitoon. Minunkin äitini hoiti naapurin Annea useamman vuoden.

Me vietimme kesät 60- ja 70-luvuilla aina mummolassa heinätöissä. Äidin äiti taas asui talvet meillä. Mies muistaa vastaavasti viettäneensä lomat mummolassa, kun vanhemmat olivat joko töissä tai autolomalla Euroopassa. Kertaakaan eivät lapset päässeet mukaan. Minun vanhempani olivat nuoria ja miehen vanhemmat lapsia sota-aikaan eli he ovat vanhempaa ikäluokkaa kuin suuret ikäluokat. Perinne käyttää isovanhempia lasten hoitamiseen katkesi suurten ikäluokkien jälkeen, kun mummoloista landella etäännyttiin ja sukupolvi siellä vaihtui.

Meillä on ainoa hoitoon osallistuva isovanhempi 400 km päässä, ja muutamia kertoja vuodessa nähdään. Hänen lisäkseen on yksi kylläkin lapsista välittävä mutta tosi huonokuntoinen alkoholisoitunut myöskin 400 km päässä, yksi satunnaisjuopottelija 70 km päässä ja yksi täysin osallistumaton 300 km päässä.



Oma valinta toki että on asetetuttu asumaan kauas siitä ainoasta hoitoapuun kykenevästä, mutta kun on pakko huomioida muitakin asioita.

70- luvulla ovat ensimmäinen sukupolvi joita pääsääntöisesti ei auteta. Ennen aina isovanhemmat hoisi lastenlapsia, jopa koko kesät. Nykyään ei toivoakaan yhdestä vapaa-illasta.

on varmasti ensimmäinen sukupolvi joissa on näin paljon alkoholisti mummoja ja pappoja. itse olen syntynyt 70 luvulla ja tuntuu että poikkeuksetta jokaisella tuntemani ikäiseni ihmisillä on alkoon menevät vanhemmat.



Tämä kertoo myös siitä ettei lapsenlapsia voida auttaa.



Ja koskaan aeimmin ei ole omista lapsista oltu kiinnostuneita kuin tänä päivänä. 70-80 luvulla syntyneet vanhemmat ovat todella kiinnostuneita lasten elämästä, ruokailusta, vaatteista, harrastuksista jne.



Ja hyvä että ovat koska isovanhempia ei voisi vähempää kiinnostaa, näin miltein jokaisella ystävälläni. Isovanhemmat elää sitä omaa elämäänsä, ei auteta vaikka mikä olisi.



Itse olen kasvanut isoäidin hoivissa koko lapsuuteni. Ei äidistä ollut äidiksi silloin, miksi olisi ollut isoäidiksi?

kun teillä on rankkaa. Aivan sääliksi käy teitä kun joudutte ihan omia lapsianne hoitamaan.



huh huh.



Kaikki tuntemani suuret ikäluokat, varsinkin naiset, ovat väsyneitä kun ovat viimeisiä vuosia töissä ja viikonlopuiksi tuodaan mummon mussukat hoitoon. On maksettu 70-lukuisten prinsessahäät ja lastanlasten vaunut ja annetaan taskurahaa, että pärjäisivät.



Tuntuu, ettei heillä ole edes omaa elämää kun nää 70-luvun reppanat ei tunnu itsenäistyvän millään, vaikka ovat jo nelikymppisiä. Taskurahaa kinutaan ja lapsenlapset työnnetään viikonloppuisin ja lomilla mummolaan.

elämä on paljon helpompaa.

Onko katkerampaa sukupolvea kuin tämä 70-luvun sukupolvi. Aina ruikuttaa jostain kun ei jakseta ja saada apua ja kukaan ei auta ja he eivät jaksa ja eivät pärjää.

Elämä on valintoja. Jos ette jaksa omien lastenne kanssa, ehkäisy on keksitty. Näin se vain on. Jos koette lapsenne taakaksi, joita ette jaksa hoitaa, ei se ole isovanhempienkaan velvollisuus.

kun teillä on rankkaa. Aivan sääliksi käy teitä kun joudutte ihan omia lapsianne hoitamaan.

huh huh.

Kaikki tuntemani suuret ikäluokat, varsinkin naiset, ovat väsyneitä kun ovat viimeisiä vuosia töissä ja viikonlopuiksi tuodaan mummon mussukat hoitoon. On maksettu 70-lukuisten prinsessahäät ja lastanlasten vaunut ja annetaan taskurahaa, että pärjäisivät.

Tuntuu, ettei heillä ole edes omaa elämää kun nää 70-luvun reppanat ei tunnu itsenäistyvän millään, vaikka ovat jo nelikymppisiä. Taskurahaa kinutaan ja lapsenlapset työnnetään viikonloppuisin ja lomilla mummolaan.

etteikö oman lapsen kanssa pärjää ilman isovanhempia.



Kyse on siitä että tuntuisi mahdottoman hyvältä jos omat vanhemmat ososittaisi jonkinlaista kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan, ihan niinkuin heidänkin vanhempansa osoitti meitä kohtaan.



Se on suuri rikkaus sille LAPSELLE että saa touhuta muidenkin aknssa kuin omien vanhempien. Se on siltä LAPSELTA pois ettei saa viettä aikaansa mummolassa.



Ja onhan totta, että mitä enemmän LAPSELLA on niitä turvallisia aikuisia ympärillään sitä parempi. Nyt perheet ovat kutistuneet vain pieniksi yksiköiksi. Ollaan vaan sen oman perheen kanssa, niin iloissa kuin suruissakin. Ja silloin kun pienen perheen ongelmat käyvät hallitsemattomiksi, tapahtuu jotain kamalaa...



Ei ole ollenkaan huono asia että lapsella on niitä aikuisia ympärillään jotka hänestä välittävät. Miksi yritetään väittää toisin typerillä lauseilla kuten "jos olet lapsesi hankkinut, hoida ne itse"??



Tottakai jokainen hoitaa ne itse, se että jos vaikka 4 kertaa vuodessa lapsi on mummolassa yötä (mikä olisikaan turvallisempi paikka harjoitella eroa omista vanhemmistaan?) tarkoita sitä ettei vanhemmat hoida lapsiaan itse.

lapsiamme mutta se ei johtu siitä, etteivät hoitaisi jos pyydämme.

Vaihtoehdoissa olisi pitänyt olla Aina kun on tarvetta.

etteikö oman lapsen kanssa pärjää ilman isovanhempia. Kyse on siitä että tuntuisi mahdottoman hyvältä jos omat vanhemmat ososittaisi jonkinlaista kiinnostusta lapsenlapsiaan kohtaan, ihan niinkuin heidänkin vanhempansa osoitti meitä kohtaan. Se on suuri rikkaus sille LAPSELLE että saa touhuta muidenkin aknssa kuin omien vanhempien. Se on siltä LAPSELTA pois ettei saa viettä aikaansa mummolassa. Ja onhan totta, että mitä enemmän LAPSELLA on niitä turvallisia aikuisia ympärillään sitä parempi. Nyt perheet ovat kutistuneet vain pieniksi yksiköiksi. Ollaan vaan sen oman perheen kanssa, niin iloissa kuin suruissakin. Ja silloin kun pienen perheen ongelmat käyvät hallitsemattomiksi, tapahtuu jotain kamalaa... Ei ole ollenkaan huono asia että lapsella on niitä aikuisia ympärillään jotka hänestä välittävät. Miksi yritetään väittää toisin typerillä lauseilla kuten "jos olet lapsesi hankkinut, hoida ne itse"?? Tottakai jokainen hoitaa ne itse, se että jos vaikka 4 kertaa vuodessa lapsi on mummolassa yötä (mikä olisikaan turvallisempi paikka harjoitella eroa omista vanhemmistaan?) tarkoita sitä ettei vanhemmat hoida lapsiaan itse.

Kauan sitten isovanhemmat eivät todellakaan leikkineet lastenlasten kanssa vaan nämä menivät mummolaan avuksi eikä päinvastoin. Yökyläilyä yökyläilyn vuoksi ei ollut. Usein vanhemmat olivat auttamassa omia vanhempiaan ja lapset kulkivat siinä sivussa, mitään monen päivän vierailuja kyläilyn vuoksi ei ollut kuin ylimmissä sosiaaliluokissa.

Isovanhemmat voivat vallan mainiosti osoittaa kiinnostustaan muutenkin kuin öisin!

Ymmärrän kyllä mitä suurinosa kirjoittajista ajaa takaa. Minäkään en tarvitse äidiltäni ilmaista lastenhoito apua. Jaksan hoitaa lapseni ihan itse. Mutta on ihanaa kun äidilläni ja isäpuolellani sekä isälläni ja äitipuolellani on lapsen kanssa omia juttuja. Äitini vie joka vuosi lapsen kesäteatteriin, on joululeipomis viikonloppu, joka kesä pääsee mummin ja vaarin kanssa asuntovaunulle viikoksi, joka kevät pääsiäsimessuun mummin kanssa ja sukuloimaan yms.



Lapsella ja isovanhemmilla on omat traditiot ja jutut joihin me vanhemmat emme kuulu millään lailla. Lapseni rakastavat isovanhempiaan ja heillä kyläilyä. Itselleni tämä on vain bonusaikaa eli en pidä sitä itsestään selvyytenä, mutta olen aivan suunnattoman kiitollinen siitä, että isovahemmat todella välittävät.



Meillä on sinänsä erikoinen tilanne, että lapsellani on neljät isovanhemmat koska molempien sekä minun että lapsen isän vanhemmat ovat eronneet ja uusissa naimisissa (olleet siis jo hyvin pitkään). Perheet tulevat siis keskenään hyvin toimeen ja meillä on ihan normaalia, että lapsen synttäreillä on exiä ja nyxiä. Ja koska perheet ovat muotoutuneet tällaisiksi jo 20 vuotta sitten ei ole enää mitään ristiriitojakaan. Asumme vielä kaikki samassa kaupungissakin, joten lyhyet välimatkat. Lisäksi lapsellani on vielä jalkeillaan olevat isoisovanhemmatkin.



Mutta siis tärkeintähän on juuri se läsnäoleva aikuinen lapselle. Mielestäni on rikkaus, että tytärtäni kasvattaa useampi aikuinen ja saan kasvatukseen tukea itseäni viisaammilta ja vanhemilta naisilta. He lellivät ja tukevat tytärtäni ja antavat hänelle turvaa. Tätä suurinosa ihmisistä varmaan isovanhemmilta kaipaa, ei mitään lastenhoito automaattia.



Meillä kyllä homma toimii molempiin suuntiin. Jos vanhempani kaipaavat apua esimerkiksi, että käyn katsomassa postin, kastelemassa kukat, haen lentokentältä, autan juhlien valmisteluissa yms. niin tietenkin. Auttaminenkin on kaksisuuntainen tie ja sitä on kiva kulkea kun vierellä on paljon ihmisiä :)

Eli tyttäremme auttaa nykyisin myös isoisovanhempiaan siellä ollessan. Käy kaupassa, siivoaa, yms mitä nyt 9 vuotias voi tehdä. Samoin mummilassa joutuu tekemään kotitöitä ihan siinä missä kotonakin tai me jouduimme aikoinaan kotona tekemään. Mutta tämäkin on vain ja ainoastaa positiivista. Se on sitä normaalia elämää :)

ja se tarkoittaa sitä, että sisustan lapseni ja puolisonsa kotia uusiksi, lapsiystävällisemmäksi. Leikkaan lastenlasten hiukset kivampaan malliin (pitkätukkainen poika ei ole poikamainen, siilitukka on kätevä). Opetan lastenlapset syömään oikeaa ruokaa eikä mitään purkkimössöjä. Rentoudun lastenlasten kanssa TV:n äärellä.



Jos haluaa minut osaksi lapsenlapsen elämää, on pakko hyväksyä minut myös osaksi omaa elämäänsä. En ole joku kodin ulkopuolinen lapsisäiliö vaan yksi osa lapseni perhettä, halusi hän sitä tai ei. Olen mukana ulkomaanmatkoilla ja mökkireissuilla, olenhan osa lapsenlapseni elämää ja lapsuusmuistoja. Minua ei voi ohittaa sanomalla, että "meidän perhe on päättänyt..." koska jos olen osa lapsenlapsen perhettä, olen osa lapsen perhettä. Ja otan siitä kaiken ilon irti!

Vai muutaman kerran on lähes pakkottamalla suostunut hoitamaan lapsiani. ( hänen oma äitinsä hoiti minua joka arkipäivä useamman vuoden ajan) Joten, sitä saa mitä tilaa, en minäkään tunne nyt olevani kiitollisiiden velassa enkä tarjoudu auttamaan häntä kun hän on vanha.

"en ole vaatimassa iäkkäitä vanhempiani lapsenlikoiksi. Saavat minun puolestani käyttää rahansakin itseensä, kuten tekevätkin. Mutta tekopyhät ja isovanhemmuuden toimivuutta kehuvat lehtijutut ärsyttävät"



Kyllähän se niin on, että lapsen vanhemmat, erityisesti lapsen äiti sanelevat aika paljon millainen suhde isovanhempiin muodostuu.



Minulla on kaksi miniää, toinen asuu samassa kaupungissa, mutta suhde lapsiin ei ole niin läheinen mitä haluaisin, sillä isoäitinä olen koko ajan varuillani - milloin on väärää ruokaa, kiellän vääristä asioista jne. mikään ei kelpaa, ei edes ostamani lahjat. Jos hoitoapua tarvitaan, niin lähes poikkeuksetta hoitosuositukset seuraavat mukana. Vai raha kelpaa ja sitä pitäisi olla paljon.



Toisen poikani perheeseen minulla on ollut aina lämpimät välit, pitkästä välimatkasta ja heidän avioerostaan huolimatta, vaikka (x)-miniälläni on jo uusi perhe, olemme säännöllisesti yhteydessä ja annamme pyyteetöntä apua puolin ja toisin, ilman, että siihen liittyisi syyllistämistä tai mitään katkeruutta, vaan kaikki otetaan kiitollisuudella vastaan. Välit ovat aina olleet lämpimät, nyt myös murrosikäisten lasten kanssa.

Ikähaarukka ryhmässämme 19-64 vuotiaita.

Se, mikä on ikäisteni naisten ja vanhempien tilanne tällä hetkellä. Hoidamme omia vanhempiamme. Osa käy vanhainkodeilla syöttämässä apuna. Minä käyn isälleni siivoamassa ja tekemässä ruoat. Äitini on dementiakodissa. Käyn hänen luonaan siellä pari kertaa viikossa.

2 nuorinta asuu vielä kotona. Joten heihinkin on satsattava vielä aikaa.

2 vanhinta on jo omillaan. Esikoisen perheeseen on tulossa vauva. Eli minulle tulee työ, kummatkin vanhempani, omat lapset ja vauva piiriini.

Tämä sama tilanne on monilla muillakin ikäisilläni ja vanhemmilla naisilla. Heillä on omat vanhemmat elossa ja tarvitsevat apua. Lisäksi lapsenlapsia viikonloppuisin. Joka paikkaa kolottaa ja on liikuntaelinvammoja ja unihäiriöitä.

Aika moni mummeli menee jaksamisen rajoissa eteen päin.

Ja ymmärrystä heille ei näy riittävän. Minä itsekään en tiedä, miten selviän jos vauvoja tulee lapsieni perheisiin nyt useampi ja kaikki haluavat hoitoapua ja omat vanhemmat elävät vielä 10 vuotta.

Allekirjoitan tämän. Hyvin monen naisen ruuhkavuodet sijoittuvat tuohon aikaan, kun eläkeikään on vielä joitakin vuosia. On oma työ, paljon apua tarvitsevat omat vanhemmat, ne miehenkin vanhemmat tuntuvat vain usein jäävän vaimon harteille. Sitten halutaan olla myös lastenlasten kanssa, tottakai. Kyllä käy oimille, kun itsellekin tulee kaikkia vaivoja.

Hyvänen aika. Nyt puhutaan omista lapsista ja heidän lapsistaan! Eikö näillä mummoilla ja papoilla ole minkäänlaisia tunteita näitä ihmisiä kohtaan? Miten ihmeessä joku voi tuntea piittaamattomuutta ja jopa kylmyyttä pieniä lapsia kohtaan? Sairaita ihmisiä ovat!!!!!



Meilläkin on se tilanne että jos pyytää vaikka ihan pieneksi hetkeksi vanhempiani katsomaan lastamme niin se koetaan toooosi raskaaksi? Jos lapsi on vajaan tunnin heidän kanssaan niin se on niiin rankkaa että huh huh.... Lapsi joka osaa itse käydä vessassa eikä sotke muutenkaan paikkoja eikä hypi seinille, on annettu ruoka ennen kyläreissua jne. Vanhemmillani ei ole mitään ns. pakollisia menoja, ovat suht hyvässä kunnossa mutta yhden lapsen kanssa oleminen on vain niin työlästä. Eikä heillä ole edes muita lapsia koskaan pyörimässä jaloissa. Siltikin se on vaan niin hankalaa. Ja sitten lapsi harmittelee ja ihmettelee että miksi ei saa olla useammin heillä? Usein sanoo että haluaisi tehdä sitä ja tätä mummon ja papan kanssa. Kiva siihen on sitten mitään sanoa. Että ottaa päähän!

Typerää tulla tänne haukkumaan kaikkia isovanhempia jos omasi ovat alkkiksia.

Vietin lapsuudessa kaikki kesät, muut lomat ja viikonloput mummolassa. Vanhempani eivät tienneet lastenhoito-ongelmista mitään. Olikin varmasti hyvä, että vietin viikonloput poissa kotoa, sillä alkoholi maistui molemmille vanhemmilleni jo silloin. Ja vielä enemmän nykyään. Veikkaisin, että yli 60-vuotiaiden naisten alkoholinkulutus on noussut räjähdysmäisesti verrattuna edelliseen sukupolveen. Vanhempani ovat hoitaneet nyt kouluikäisiä lapsiani yhteensä alle 5 kertaa. Oman äitini välinpitämättömyys satuttaa. Olen puhunut tästä suoraan äidilleni, kertonut miten pahalta se tuntuu. Sillä ei ole ollut mitään vaikutusta. Äiti haluaa elää omaa elämäänsä. Hän näyttää iloisesti unohtaneen sen, miten paljon itse sai isovanhemmilta apua, kun hänen omat lapsensa olivat pieniä. Tämä on ollut aikamoinen pettymys. Minua inhotti, kun kuulin kerran äitini kehuvan jollekin ulkopuoliselle miten tärkeitä ja rakkaita lapsenlapset hänelle ovat. Todellisuudessa aina tuntuu löytyvän asioita, jotka menevät heidän edelle. Joo, olen katkera. Itselleni mummi ja ukki olivat suuri rikkaus elämässäni ja tuki ja turva. Molemmat ovat jo kuolleet, hoidin ja pidin heistä huolta loppuun asti. Hoidin mummin kotona hänen 2 viimeistä viikkoaan. Omia vanhempiani en aio auttaa.

Juurihan julkaistiin tutkimus, jossa todettiin että ikäihmisten alkoholinkulutus on lisääntynyt suhteellisesti eniten 60?69-vuotiaiden naisten keskuudessa. Missä kohtaa alkuperäisessä viestissä haukutaan kaikkia isovanhempia?

että koska ennen se käyttö oli sama kuin nolla eli ei lainkaan, niin jo yksi viinilasillinen viikossa tarkoittaa tälle ryhmälle rajua käytön kasvua!

"Säännöllinen, vähintään viikoittain tapahtuva alkoholinkäyttö on viimeisten neljän vuosikymmenen aikana lisääntynyt erittäin huomattavasti 50-65-vuotiailla sekä miehillä että naisilla. Suhteellisesti – matala lähtötaso huomioon ottaen – naisilla muutos on ollut miehiäkin dramaattisempi: vuonna 1968 vain vajaa kymmenesosa, mutta vuodesta 1992 alkaen jo reilu kolmasosa naisista käytti alkoholia viikoittain."