Lue keskustelun säännöt.
Miten lapsen ja vanhemman välisen suhteen luominen onnistuu?
08.02.2025 |
Olen lapsesta asti tiennyt, että oikea isäni asuu muualla, mutta ekan kerran olen tavannut hänet ollessani noin 10-vuotias. Meillä oli ihan hyvät välit vaikka tavattiin harvoin ja olen aina ajatellut hänet isänä. Mutta ei meillä oikeastaan ole koskaan ollut niin läheiset välit. Olen nyt kohta 30 ja isä kuusikymppinen. Ollaan vietetty nyt viime vuosina enemmän aikaa yhdessä esimerkiksi lomilla ja tuntuu että ollaan läheisempiä. Mutta samalla mietin, voiko meidän välinen suhde olla samanlainen kuin millainen minulla on esimerkiksi äitini kanssa? Hän on se vanhempi jonka kanssa elin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Suunnittelen myös oman perheen perustamista ja haluaisin, että lapsillani olisi molemmat isovanhemmat. Isällä ei siis ole muita lapsia kuin minä.
Kommentit (18)
Biologinen isäni otti minuun yhteyttä sen jälkeen kun nuorempi lapsensa oli kuollut. Olin 15v ja kai sitten varasuunnitelma. Nykyään lähetetään joulukortit ja seurataan toisiamme instassa, mutta siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologinen isäni otti minuun yhteyttä sen jälkeen kun nuorempi lapsensa oli kuollut. Olin 15v ja kai sitten varasuunnitelma. Nykyään lähetetään joulukortit ja seurataan toisiamme instassa, mutta siinä se.
Olo olisi kyllä kuin varalapsella
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Mikä siinä ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Eikä jotkut sitten millään tajua, että kaikkien vanhemmat ei ole yhtä ihania kuin ne omat äiti ja isi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Eikä jotkut sitten millään tajua, että kaikkien vanhemmat ei ole yhtä ihania kuin ne omat äiti ja isi.
Jotkut nuorena vanhempansa menettäneet on jumittuneet siihen lapsekkaaseen ajatusmaailmaan missä vanhemmat on aina hyviä.
Vieraannutetun lapsen yhyeydenotot aikuisena lähinnä ärsyttää. Asiat oli ja meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraannutetun lapsen yhyeydenotot aikuisena lähinnä ärsyttää. Asiat oli ja meni.
Eihän se sen lapsen syytä ole.
Minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut toista vanhempaa. Kotona asui käytännössä tuntematon ihminen silloin kun edes asui, ei meillä ollut mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Tämä oli minulle ainoastaan arvaamattomasti ja pelottavasti käyttäytyvä vieras ihminen. Typerintä oli, että ympäristö piti tätä isänä, mutta kun ei hän sellainen oikeasti ollut, joten en ole koskaan pitänyt häntä sellaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Ihan turhaa siitä on ärsyyntyä. Pidä sinä toki yhteyttä vanhempiisi ihan niin paljon kuin haluat, mutta miksi oletat muilta sitä samaa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut toista vanhempaa. Kotona asui käytännössä tuntematon ihminen silloin kun edes asui, ei meillä ollut mitään vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Tämä oli minulle ainoastaan arvaamattomasti ja pelottavasti käyttäytyvä vieras ihminen. Typerintä oli, että ympäristö piti tätä isänä, mutta kun ei hän sellainen oikeasti ollut, joten en ole koskaan pitänyt häntä sellaisena.
Olihan sulla isä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
No entäs jos vanhemmat ei pidä yhteyttä? Omani eivät koskaan oma-aloitteisesti laita viestiä, paitsi jouluna ja syntymäpäivänä tulee aina se sama kahden sanan viesti. Kyllästyttää kuulumisten kysely kun ei heitä kerran kiinnosta, ei kiinnosta edes omat lapsenlapset.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Sehän ihan sun oma ongelmasi että ärsyttää. Ehkä kannattaa syvemmin pohtia että miksi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteet ovat aina erilaisia. Vaikka olisi asunut molempien vanhempiensa kanssa ja nämä olisivat olleet läsnä myös henkisesti, suhde heihin voi olla hyvinkin erilainen. Itse olen läheinen äitini kanssa, mutta en ole koskaan löytänyt kovin läheistä yhteyttä isääni. Olen kasvanut ydinperheessä. Sinuna en siis lähtisi vertailemaan suhdetta isääsi suhteeseesi äitiisi, vaan loisin isään ihan itsenäisen suhteen ilman vertailua.
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa että ärsyttää kyllä Semmoset joilla on vanhemmat elossa mutta ei pidä yhteyttä. Monilla ei ole sitä mahdollisuutta kun vanhempi on kuollut. Ei ihmiset yleensä tajua millaista se on kun on perhe.
Monille olisi helpompaa, jos vanhempi olisi kuollut. Ei se perhe-elämä kaikilla ole mitään turvallista ja ihanaa yhdessäoloa.
Tutustuin isääni kun olin jotain 6- tai 7-vuotias. Tietty se oli aluksi vähän outoa, mutta kyllä meistä tuli läheisiä aika nopeasti. Isä oli hyvä lasten kanssa ja osasi ottaa vanhemmuuden tosissaan, mutta toisaalta ei ollut mitään paineita siihen että nyt pitää olla perhe ja niin edelleen. Tavattiin lähinnä lomilla ja pitkiä viikonloppuja, asuin siis koko ajan äidin kanssa. Isä työskenteli opettajana, joten hänellä oli kesällä pitkät lomat ja olin kesäisin paljon isän luona. Ne oli sillä tavalla varmasti hyväksi, että tuolloin oli aikaa olla yhdessä.
Kun olin teini-ikäinen perheessämme sattui yksi juttu minkä myötä meistä tuli isän kanssa vielä läheisempiä. Asuin hänen kanssaan ysiluokan ja lukion. Nykyään sanoisin että minulla on samanlainen suhde isään kuin äitiinkin.
Ei voi. On eri asia on nähdä onko joku esim kiva vai kakkiainen pitkältä ajalta vuosien varrella ja lapsuudesta.
Aika näyttää ja miksi edes mietit tuota. Suhteenne ei tarvitse olla sen tiiviimpi, et sinä lapseksi enää voi muuttua tai isäsi vanhemmaksi, se aika on jo mennyt. Katsele rauhassa millainen on. Ehkä ei kannata liikaa innostua kuitenkaan...
Kuulostaa siltä että teillä menee ihan hyvin. Puhukaa ja jakakaa asioita, ottakaa toisillenne tilaa elämään. Oikeastaan vanhemmuus on aika pieniä asioita käytännössä. Tietenkin aikuisen kohdalla se on erilaista kuin lapsen, mutta kiintymys on se mikä yleensä lisääntyy kaikilla.