HS: psyykkisesti sairaat lapset vievät opettajien ajan

niille hirviöiden kasvattajille?????

Huostaanotto kiireellisenä noille pahasti oireileville lapsille. Kotioloissa on jotain pahasti vialla jos lapset käyttäyy noin mitä tuossa linkissä kerrotaan

<a href="http://m.hs.fi/inf/infomo;jsessionid=AC1C76F3E6FA9128125405B00228CD6A?s…" alt="http://m.hs.fi/inf/infomo;jsessionid=AC1C76F3E6FA9128125405B00228CD6A?s…">http://m.hs.fi/inf/infomo;jsessionid=AC1C76F3E6FA9128125405B00228CD6A?s…;

niskalaukauksen kannalla. Ei noista hirviöistä yhteiskuntakelpoisia ihmisiä saa enää millään.

Siis ne joiden on täytynyt katsella tuota menoa vuosikausia, kuulla törkeyksiä siltä lapsukaiselta, jäädä vaille kunnon opetusta, kun yksi on varastanut shown?

Tällaisen toipuneen on parasta hakeutua muihin ympyröihin. Kaikilla niistä tempauksista traumatisoituneilla ei riitä ymmärtämys.

Itse tiedän pari tällaista eläintä. Joo, ovat nykyään kaikesta päätellen yhteiskuntakelpoisia, mutta en halua siltikään kuulla heidän tekemisistään yhtään mitään.

Että sori vain se puukkotyypin äiti, joka yrität aina vanhalla kotipaikkakunnalla käydessäni kehuskella minulle, miten hyvin mussukalla menee nykyään maatalousoppilaitoksessa.

Sori myös sinä entinen kiva luokkakaveri, joka menit sen pahimman koulukiusaajapomon kanssa naimisiin. Tämä oli täysi paskiainen vielä 18-vuotiaanakin kylillä törmätessä, joten en halua olla sinuunkaan yhteyksissä enää.

myös toipuu. Ekaluokkalaiseni luokkakaveri on tänä syksynä uhkaillut kovaan ääneen koulussa tappavansa opettajansa ja rehtorin, ja on jossain määrin kiusaajaluonne ollut aina. Tykkää myös heitellä pienempiään pitkin pihoja. On ihan tavallisesta perheestä, mutta kotona ei pidetä kuria.

Nyt kuulin kuitenkin, että poika on alkanut rauhoittua koulussa, kun opettaja on saanut hänestä otteen eli käyttäytyy nyt koulussa jo paljon paremmin kuin alkuun, vaikka kotiympyröissä on vieläkin joskus todella ärsyttävä. Uskon kuitenkin, että tämäkin poika todennäköisesti kasvaa ihan kunnolliseksi ihmiseksi, koska ei kärsi neurologisista häiriöistä, ainoastaan löperöistä vanhemmista.

saatiin vihdoin monen, monen puhelun jälkeen ees arviointipaikka itsetuhoiselle nuorelle ja järjestetiiin hoitoon siirtyminenkin siten, että koulussa luokkakaverit ym. eivät siitä olisi saaneet tietää vaan asia olisi hoidettu siististi koulun jälkeen. Nuori oli itsekin tyytyväinen, että näin kävi.



Kunnes vanhemmille ilmoitettiin asiasta, ja he tulivat kouluun riehumaan ja huutamaan, ettei heidän lapsi missään nimessä tarvitse psykiatrista hoitoa ja että he tekevät valituksen jokaisesta hoitopaikan hankinnassa mukana olleesta opettajasta.



Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta edelleen kurkkua kuristaa tuo tilanne, nimenomaan nuoren kannalta.

jälkeläisiä on nämä nykyiset pahasti häiriintyneet oppilaat. Kotikasvatus täysi nolla. Lapsilta puuttuu täysin kasvatus yleisesti käytössä oleviin normeihin.

Koululla on vaikea tehtävä edessään jos kotikasvatus on täysin laiminlyöty vanhempien kyvyttömyyden tai jonkun muun seikan takia.

Näitä pahasti oireilevia lapsia on päiväkoti-ikäisissä entistä enemmän.

Harmillista on että poikkeavien lasten vanhemmat voivat olla täysin ymmärtämättömiä että lapsellaan on ongelmaa ja kieltäytyvät kaikesta heille tarjotusta avusta.

Ongelmiin voidaan herätä vasta lapsen ollessa murrosiässä ja silloin on jo huostaanoton aika. Jos näin rajuihin toimenpiteisiin joudutaan on kodissa jotain vikaa tai siis vanhemmissa.

Varhainen puuttuminen voisi ehkäistä isompien ongelmien syntymisen.

Siis ne joiden on täytynyt katsella tuota menoa vuosikausia, kuulla törkeyksiä siltä lapsukaiselta, jäädä vaille kunnon opetusta, kun yksi on varastanut shown?

Tällaisen toipuneen on parasta hakeutua muihin ympyröihin. Kaikilla niistä tempauksista traumatisoituneilla ei riitä ymmärtämys.

Itse tiedän pari tällaista eläintä. Joo, ovat nykyään kaikesta päätellen yhteiskuntakelpoisia, mutta en halua siltikään kuulla heidän tekemisistään yhtään mitään.

Että sori vain se puukkotyypin äiti, joka yrität aina vanhalla kotipaikkakunnalla käydessäni kehuskella minulle, miten hyvin mussukalla menee nykyään maatalousoppilaitoksessa.

Sori myös sinä entinen kiva luokkakaveri, joka menit sen pahimman koulukiusaajapomon kanssa naimisiin. Tämä oli täysi paskiainen vielä 18-vuotiaanakin kylillä törmätessä, joten en halua olla sinuunkaan yhteyksissä enää.

totta nuo artikkelit.

Opetan alakoulussa, alle 100 oppilaan taviskoulu, jossa ei ainuttakaan mamua...Alueena tosin sellainen,että siellä on paljon ongelmia; työttömyyttä, pienet tulot, alkoholisimia, mt-ongelmia...



Joka vuosi homma koulussa vaan vaikeutuu. Suurin piirtein joka luokkaan riittää joku pahasti oirehtiva. Kaikki eivät käy päälle, vaan osa oireilee sulkeutumalla/pinnailulla tms.



Vaikeimpia nuo raivareita saavat, sekä tyttöjä että poikia. Luokkakaverit ovat oppineet hiljaa hyväksymisen, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kun ope kollegoineen on käytävässä kiinni pitämässä raivarin saaneesta oppilaasta, muut tietävät jo jatkaa työskentelyä...



Välillä pelottaa. Jos oppilas ei käy käsiksi, niin vanhempi voi käydä...Unelma-ammatissa -joo, vaikka rankaksi käy...Toivoisin niin, ettei avun saamiseen menisi vuosia...

saatiin vihdoin monen, monen puhelun jälkeen ees arviointipaikka itsetuhoiselle nuorelle ja järjestetiiin hoitoon siirtyminenkin siten, että koulussa luokkakaverit ym. eivät siitä olisi saaneet tietää vaan asia olisi hoidettu siististi koulun jälkeen. Nuori oli itsekin tyytyväinen, että näin kävi.

Kunnes vanhemmille ilmoitettiin asiasta, ja he tulivat kouluun riehumaan ja huutamaan, ettei heidän lapsi missään nimessä tarvitse psykiatrista hoitoa ja että he tekevät valituksen jokaisesta hoitopaikan hankinnassa mukana olleesta opettajasta.

Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta edelleen kurkkua kuristaa tuo tilanne, nimenomaan nuoren kannalta.

ja koulu jää yksin näiden lasten ja nuorten kanssa. Nyt on lääkärilähetepakko erikoissairaanhoitoon päästäkseen, joten jos vanhemmat eivät hoitoon tuo lähettävän lääkärin arvion mukaan vakavasti psyykkisesti oireilevaa lasta/nuorta, palautuu lähete tuolle lääkärille ja lääkärin kuuluisi tehdä lastensuojeluilmoitus koska lapsen/nuoren kehitys on vaarassa vanhempinen toimien vuoksi (hoidotta jääminen-->riski kehitykselle). Tuolloin lastensuojelun on aktivoiduttava. Nykyään pelkkä koulunkäymättömyys tai häiriökäyttäytyminen koulussa eivät välttämättä johda ls-toimenpiteisiin esim intensiiviseen perhetyöhön, mutta terveysviranomaisen tekemä ilmoitus painaa sen lisänä sen verran, että lapsi/nuori tulee saamaan apua. Usein lastensuojelun aktvioiduttua myös hoitoon pääsy helpottuu samalla.

-psyk.sh

Lapsellani on neuropsyykkisiä ongelmia, ja ikänsä vuoksi ei vielä saa näihin lääkitystä. Pinna häneltä palaa helposti, impulssikontrolli on olematon jne. ja suuttuessaan on usein satuttanut ryhmänsä muita lapsia. Viimeksi iski saksilla parasta kaveriaan...avustajaa on turha hakea, ei hän sellaista tule saamaan: erityisryhmässä on nytkin pari pahempaa tapausta eikä heilläkään ole avustajia.

Onko ongelmia kasvuolosuhteissa?

Lapsellani on neuropsyykkisiä ongelmia, ja ikänsä vuoksi ei vielä saa näihin lääkitystä. Pinna häneltä palaa helposti, impulssikontrolli on olematon jne. ja suuttuessaan on usein satuttanut ryhmänsä muita lapsia. Viimeksi iski saksilla parasta kaveriaan...avustajaa on turha hakea, ei hän sellaista tule saamaan: erityisryhmässä on nytkin pari pahempaa tapausta eikä heilläkään ole avustajia.

omakohtaiset kertomukset että oksettaa. Herranjumala mitä tappajia/murhaajia osasta näistä lapsista/nuorista on kasvamassa.



Sairaat vanhemmat,sairaat lapset. Hoitoa koko perheelle vaan selväksi tuli ettei sitä saa tai haluta vastaan ottaa.

Nykyisin ei ole varaa (tai ei saada) puuttua ongelmiin niiden alkuvaiheessa. Olisiko sitten päättäjien mielestä halvempaa hoitaa ongelmia kun ne ovat pahentuneet? Niitä pahentuneita ongelmia kun nyt yritetään hoitaa, niin ei ole varaa puuttua ongelmiin jo niiden alkuvaiheessa.



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/971213/poikkeavat_vo…



Tuokin kohtasi täällä kovaa vastustusta...

Suomessa määrätään lapsille tosi kitsaasti esim. keskittymiseen auttavia lääkkeitä, vaikka niille olisi todellinen tarve. Minun lapseni oli 4,5-vuotias kun sai nukahtamislääkkeeksi melatoniinin, pienimmällä mahdollisella annostuksella...sitä ennen kärsittiin vuosia mm. unissakävelystä, painajaisista, kauhukohtauksista... väittäisin, että tässä maassa luotetaan liikaakin vanhempien sietokykyyn ja sitten ongelmat kärjistyvät kun kukaan ei enää jaksa.

En todellakaan epäile sanojasi ja varmaankin erityislapsen äitinä tiedät paljon enemmän kuin minä mutta miksi Suomessa on sitten niin paljon erityislapsia jos siis syy ei ole liian herkässä diagnosoinnissa?

En tiedä onko niitä Suomessa sen enempää kuin muissakaan maissa, tuskin on sillä en ole sellaiseen tilastotietoon koskaan törmännyt. Suomessa vaan ei enää erityislapsia hävetä niin kuin ennenvanhaan kun heitä piiloteltiin perheen ulkopuolisilta. Esim vammaisia lapsia. Joissain maissa tämä piilottelukäytäntö on vielä voimissaan.

Suomessa määrätään lapsille tosi kitsaasti esim. keskittymiseen auttavia lääkkeitä, vaikka niille olisi todellinen tarve. Minun lapseni oli 4,5-vuotias kun sai nukahtamislääkkeeksi melatoniinin, pienimmällä mahdollisella annostuksella...sitä ennen kärsittiin vuosia mm. unissakävelystä, painajaisista, kauhukohtauksista... väittäisin, että tässä maassa luotetaan liikaakin vanhempien sietokykyyn ja sitten ongelmat kärjistyvät kun kukaan ei enää jaksa.

En todellakaan epäile sanojasi ja varmaankin erityislapsen äitinä tiedät paljon enemmän kuin minä mutta miksi Suomessa on sitten niin paljon erityislapsia jos siis syy ei ole liian herkässä diagnosoinnissa?

En tiedä onko niitä Suomessa sen enempää kuin muissakaan maissa, tuskin on sillä en ole sellaiseen tilastotietoon koskaan törmännyt. Suomessa vaan ei enää erityislapsia hävetä niin kuin ennenvanhaan kun heitä piiloteltiin perheen ulkopuolisilta. Esim vammaisia lapsia. Joissain maissa tämä piilottelukäytäntö on vielä voimissaan.

Itselläni on erityislapsi ja diagnoosin saaminen oli vuosien tutkimusten tulos. Että ei ne lääkärit niitä diagnooseja hatusta vedä. Omalla kohdallamme diagnoosi saatiin vasta kun takana oli useampi lääkärireissu, ja parinviikon tutkimusjakson yliopistollisessa sairaalassa. Kyseessä ei ole adhd lapsi, mainittakoon se kun tässä ketjussa on lähinna keskitytty niihin adhd diagnooseihin.

En nyt oikein usko, että ainakaan länsimaissa erityislapsia saisi piilotettua, ilman että siitä puhuttaisiin. Jokainen lapsihan rekisteröidään ja kai nyt myös viranomaiset huomaisivat jos osa lapsista pidettäisiin ullakoilla tai maaseudulla...