HS: psyykkisesti sairaat lapset vievät opettajien ajan

Olen valmistumassa oleva aineenope. Opeopintojen osa, jossa käsiteltiin erityisoppilaiden integroimista tavallisiin luokkiin, hoidettiin lukupiirillä. opiskelijoitten piti lukea muutama kpl eräästä opuksesta ja sitten kokoontua keskenään keskustelemaan siitä, millaisia integrointikikkoja ja eriyttämiskikkoja keksivät. Ja keskustelu oli ilman ohjaajaa!



Myöhemmin oli "luento", johon tuli alakoulun ope. Kun kysyin, mitä neuvoja hän antaisi esim. yläkoulun matikan tunneille, jossa voi olla viisi mukautettua yms, hän vastasi, että hän ei voi antaa neuvoja, mutta esimerkiksi ala-asteella hän on antanut vilkkaalle oppilaalle valomiekan, josta tämä sain yoda-voimaa olla rauhallinen.



Näillä eväillä sit mennään, mun pitäisi olla sellainen suomalainen huippuope...

joita en esikoiseni luokalla halua.



Se on täynnä riehujia ja koulu palkkaa joka vuosi jonkun nippa nappa valmistuneen tai vielä opiskelevan opettamaan sitä.



Lokakuun koittaessa opella on mystisiä poissaoloja ja häiriköt on ottaneet täydellisen ylivallan.



Nytkin tilanne on tämä ja koulu lähettelee vain viestejä, että "kaikki hyvin, ei hätää."



Vaan sitten kun menee koululle kuuntelemaan, riehunta kaikuu kadulle asti.

Erityislapsista ne jotka eivät tunne empatiaa ovat ne jotka aiheuttavat ongelmia muille. He kokevat ja heille on opetettu että heillä on oikeus lyödä, purra ja potkia muita, häiritä muiden työrauhaa tai sotkea muiden ruoka lounasvälkällä. Sellaiset erityislapset jotka tajuavat ettei muita saa satuttaa tai häiritä hösäävät itsekseen tai riehuvat aggressionsa muuhun kuin toisten hakkaamiseen. Aina vaaditaan empatiaa toiseen suuntaan ja ymmärrystä, mutta sitä ei tule aina häiriköiltä tai heidän vanhemmiltaan. Miksi ei? Onko tosiaan niin että häirikö vanhemmat eivät koe toisia lapsia minkään arvoisiksi?

He ovat vain statisteja siinä heidän elämässään.



Eli kyllä osa niistä häiriköistä on ihan vaan asennevammaisten super-itsekeskeisten vanhempien asennevammaisia super-itsekeskeisiä lapsia.

huono ope, luokka täynnä riehujia, maine kiirii, kukaan ei halua opettamaan tuota luokkaa ja ainut joka saadaan, on taas huono ope ja taas luokka on täynnä riehujia. Ja opettejien koulutus edelleen samanlaista. Kaikki on kuulemma vain opettajan opetustahdosta kiinni.



Mikä avuksi?



t. 95

me jätimme laittamatta kuopuksen ko. kouluun ja tämä esikoinenkin siirtyi viimeistään 2 vuoden päästä toiseen yläkouluun.



Tämä ongelmaluokka on yksityiskoulussa, riehujat voisi erottaa, mutta ilmeisesti ovat rehtorin erikoissuojeluksessa.



Siksi sieltä häipyy nyt loputkin rauhalliset lapset sitten.



96

"Juuri tämän takia en antanut siirtää lastani erityisluokalle.

Lapsellani on "se perus-adhd", on siis levoton sekä motorisesti että impulsiivinen siten, ettei aina muista olla hiljaa. Häiritsee siis ikävä kyllä opetusta. "



Eli sinun lapsesi käytös häiritsee koko muun luokan opetusta, tiedostat sen, mutta et välitä. Onko se sitten parempi, että lapsesi on läpi peruskoulun silmätikkuna kun jatkuvasti kiristää pinnaa luokassa? Muut oppivat kyllä hyvksymään tai pitäisikö sanoa,että sietämään lapsesi toilailuja, sähläämistä, tuntiterrorismia jne., mutta kyllä he siitä kovan hinnan maksavat. Opettajan aikaa menee heikkojen avustamisesta sinun lapsesi vahtaamiseen ja taltuttamiseen joka tunti.



Omassa luokassani on päivähoitosäilytyksessä juurikin kaksi vastaavaa tapausta. Emme voi koskaan lähteä koko luokan voimin esim. kirjastoon, retkille lähialueillekaan tai tehdä ylipätäään yhtään mitään mikä vaatisi mitään rutiineista poikkeavaa, koska nämä kaksi aiheuttavat aina ongelmia, sekoavat, sähläävät, lähtevät omille teilleen ja pilaavat siten koko idean siitä touhusta. Opetus luokassa keskeytyy muutaman lauseen välein kun pitää ojentaa, hakea takaisin paikalleen, käskeä irti kaverin kirjasta/pulpetista/hiuksista/verhosta, komentaa ettei pulpettia saa paukutta/kumia ei saa heitellä/ei saa kontata/ryömiä lattialla/sylkeä ympäriinsä, komentaa olemaan hiljaa ja lopettamaan se jatkuva keskeyttäminen, kommenttien huutelu jne. Tajuatko kuinka paljon viet vaatimuksillasi aikaa ja resursseja pois kaikilta muilta oppilailta? Koita asettua myös oppimisvaikeusoppilaiden asemaan... miltä tuntuisi seurata vaikean asian opetusta kun opettaja poukkoilee sinen tänne, opetus katkeaa jne.? Aika vaikeaa, vai mitä?



No, olen ratkaissut pulman niin, että nyt loppui jatkuva sietäminen, venyminen ja muiden lasten häiriköinti. Kun kerran et anna siirtää erityisluokalle, oli pakko tehdä ensiapuna siirto itse. Nämä lapset tekevät töitänsä eristettynä särmin taakse taikka käytävässä.Muut tietävät, että mitä varten sellainenkin karsina on luokkaan raivattu ja ketä sinne aina joutuu ja vielä tasan tarkkaan tajuavat,että miksi. Sekö ei sitten leimaa? Siellä voivat väännellä naamaansa, pelleillä, kaivella nenäänsä, ryömiä ja vääntelehtiä jne., mutta eipähän häiritse muita. Käväisen sitten välillä katsastamassa karsinoissa, että miten homma sujuu. Iso osa ajastani menee edelleen heidän paapomiseen, mutta jääpähän edes vähän aikaa muillekin. Jos oppimisessa heillä tulee ongelmia, saavat kyllä olla viimeisenä jonossa apua saamassa. Ovat nimittäin oman osansa minun ajastani jo käyttäneet.



Käytösongelmaisten luokalla opetus olisi pienemmässä ryhmässä, avustajia olisi, opetusta voitaisiin järjestää ja pätkiä lapsellesi sopivilla tavoilla vaikkapa lyhyemmäksi jaksoiksi niin, että keskittyminen olisi helpomaa, luokassa ei olisi niin paljon mielenkiintoista kun väkeä olisi vähemmän jne. mutta se ei sitten teille vanhemmille kelpaa? No, jatketaan tällä karsinameiningillä sitten.

Joku mietti mistä johtuu että näitä käytöshäiriöitä + ADHD:tä on nykyään niin paljon.



Oman kokemuksen mukaan ruokavalio voi olla yksi selittävä tekijä. Yksi meidän lapsista saa tosi kovia raivareita eikä kykene istumaan paikallaan jos hän syö esim tavallista keiju margariinia(E472C), vehnää, kanelia jne. Sitten taas kun lapsi syö vain hänelle sopivia ruoka-aineita on lapsi tosi rauhallinen kaveri joka tuo koulusta kokeista vain kiitettäviä ja toki uhmaa ja raivoaa kuten ikäisensä mutta ei enää sellaisiä taju pois raivareita. Ja ennen kivitysryöppyä meillä osa noista allergiaa aiheuttavista ruoka-aineista näkyy myös verestä otetuissa allergiatesteissä mutta oireillee vain "ADHD oirein".



Syitä on varmana monia ja vain pienellä osalla ongelmatapauksista on taustalla esim. ruokavaliosta johtuvat jutut mutta varmasti meillä ei ole ainoa lapsi joka oireilee allergioihin käytöshäiriöin.

"Juuri tämän takia en antanut siirtää lastani erityisluokalle.

Lapsellani on "se perus-adhd", on siis levoton sekä motorisesti että impulsiivinen siten, ettei aina muista olla hiljaa. Häiritsee siis ikävä kyllä opetusta. "

Eli sinun lapsesi käytös häiritsee koko muun luokan opetusta, tiedostat sen, mutta et välitä. Onko se sitten parempi, että lapsesi on läpi peruskoulun silmätikkuna kun jatkuvasti kiristää pinnaa luokassa? Muut oppivat kyllä hyvksymään tai pitäisikö sanoa,että sietämään lapsesi toilailuja, sähläämistä, tuntiterrorismia jne., mutta kyllä he siitä kovan hinnan maksavat. Opettajan aikaa menee heikkojen avustamisesta sinun lapsesi vahtaamiseen ja taltuttamiseen joka tunti.

Omassa luokassani on päivähoitosäilytyksessä juurikin kaksi vastaavaa tapausta. Emme voi koskaan lähteä koko luokan voimin esim. kirjastoon, retkille lähialueillekaan tai tehdä ylipätäään yhtään mitään mikä vaatisi mitään rutiineista poikkeavaa, koska nämä kaksi aiheuttavat aina ongelmia, sekoavat, sähläävät, lähtevät omille teilleen ja pilaavat siten koko idean siitä touhusta. Opetus luokassa keskeytyy muutaman lauseen välein kun pitää ojentaa, hakea takaisin paikalleen, käskeä irti kaverin kirjasta/pulpetista/hiuksista/verhosta, komentaa ettei pulpettia saa paukutta/kumia ei saa heitellä/ei saa kontata/ryömiä lattialla/sylkeä ympäriinsä, komentaa olemaan hiljaa ja lopettamaan se jatkuva keskeyttäminen, kommenttien huutelu jne. Tajuatko kuinka paljon viet vaatimuksillasi aikaa ja resursseja pois kaikilta muilta oppilailta? Koita asettua myös oppimisvaikeusoppilaiden asemaan... miltä tuntuisi seurata vaikean asian opetusta kun opettaja poukkoilee sinen tänne, opetus katkeaa jne.? Aika vaikeaa, vai mitä?

No, olen ratkaissut pulman niin, että nyt loppui jatkuva sietäminen, venyminen ja muiden lasten häiriköinti. Kun kerran et anna siirtää erityisluokalle, oli pakko tehdä ensiapuna siirto itse. Nämä lapset tekevät töitänsä eristettynä särmin taakse taikka käytävässä.Muut tietävät, että mitä varten sellainenkin karsina on luokkaan raivattu ja ketä sinne aina joutuu ja vielä tasan tarkkaan tajuavat,että miksi. Sekö ei sitten leimaa? Siellä voivat väännellä naamaansa, pelleillä, kaivella nenäänsä, ryömiä ja vääntelehtiä jne., mutta eipähän häiritse muita. Käväisen sitten välillä katsastamassa karsinoissa, että miten homma sujuu. Iso osa ajastani menee edelleen heidän paapomiseen, mutta jääpähän edes vähän aikaa muillekin. Jos oppimisessa heillä tulee ongelmia, saavat kyllä olla viimeisenä jonossa apua saamassa. Ovat nimittäin oman osansa minun ajastani jo käyttäneet.

Käytösongelmaisten luokalla opetus olisi pienemmässä ryhmässä, avustajia olisi, opetusta voitaisiin järjestää ja pätkiä lapsellesi sopivilla tavoilla vaikkapa lyhyemmäksi jaksoiksi niin, että keskittyminen olisi helpomaa, luokassa ei olisi niin paljon mielenkiintoista kun väkeä olisi vähemmän jne. mutta se ei sitten teille vanhemmille kelpaa? No, jatketaan tällä karsinameiningillä sitten.

Mun lapseni ei ole sun luokallasi sitten. Ei tarvitse mitään karsinameininkiä, ainoastaan opelta välillä, rauhoittavan komennon tai muistutuksen läksyjen merkkaamisesta. Toki näissä menee open aikaa, olisi kuitenkin hoidettavissa esim luokka-avustajalla, jota ei saa. Ei ole kuitenkaan minun lapseni syy, että kaupunki toimii minimiresursseilla, ja pienluokilla ovat ainoastaan väkivaltaiset häiriköt, koska muita vanhemmat ei anna siirtää hakattaviksi tai syrjäytymään. Luokka käy usein uimhallissa, urhilutapahtumissa jne, eikä ainakaan kotiin ole tullut palautetta että olisi ollut ongelmia.

iso ongelma, joka tähän välillisesti vaikuttaa on se, että usein myös häirikkölapsen vanhemmilla on esim. adhd. Se heikentää merkittävästi heidän mahdollisuuksiaan pitkäjänteiseen ja tavoitteelliseen toimintaan jota kasvatus nimenomaan on.

Aikuisten adhd:ta kuitenkin tutkitaan ja hoidetaan erittäin puutteellisesti, eivätkä aikuiset välttämättä saa lainkaan apua omiin ongelmiinsa. Seurauksena koko perhe elää kaaoksessa, ja lapsen käytös vain pahenee....

millaisesta kodista tulee tällaisia lapsia?



Eiköhän suurin osa ole ongelmavanhempien jälkeläisiä

eli sama paska jatkuu sukupolvesta toiseen. Ihan kaikkien ei pitäisi lisääntyä.

kun kakkosluokkalainen syksyn ekalla viikolla ryntää naapuriluokkaan ja repii lattialle luokallisen 4-luokkalaisia koulukirjoja, potkii pulpetteja ja oppilaita, yrittää purra häntä kiinni ottavaa koulunkäyntiavustajaa yms yms. rauhoittuu lopulta kun paikalle hälytetään poikien voimistelunopettaja ottamaan hänet sidontaan. Kyllä on koulu ollut nopea että on tuon saanut aikaiseksi. Ihan oikeasti noissa lapsiaa on niitä, joita on järjestelmällisesti potkittu päähän jo vauvasta lähtien ja ihan vanhempien toimesta. ja koulu sitten saa kunnian siitäkin.

Onneksi osassa kuntia on erikseen luokat käytöshäiriöisille, jolloin ovat keskenään riehumassa, eivätkä häiritsemässä oppimisvaikeuksista kärsivien opiskelua. Oppimisvaikeudelliset saattavat olla sellaisia vähän arempia lapsia, jotka eivät tuollaisia kuumakalleja vastaan osaisi itseään edes puolustaa.

Meidän 5-vuotiaalla epäillään Tourettea. Minulla tai isällään, saati meidän vanhemmilla ei ole mitään siihen viittaavaakaan, mutta isoveljelläni on selkeät oireet (on tosin sitä ikäluokkaa, ettei kukaan edes tiennyt mikä se on, silloin kun hän koulunsa tarkkiksella kävi..). Ja vaikka perheessä olisi useampikin ns. ongelmakimppu, se ei tarkoita että perhe olisi jotenkin viallinen: ihan tavallisia ihmisiä suurin osa. Huonot geenit, kyllä, mutta ihmisinä silti kuten sinä ja minäkin. Veljeni on työelämässä mukana jne., ongelmistaan huolimatta.

Meidän 5-vuotiaalla epäillään Tourettea. Minulla tai isällään, saati meidän vanhemmilla ei ole mitään siihen viittaavaakaan, mutta isoveljelläni on selkeät oireet (on tosin sitä ikäluokkaa, ettei kukaan edes tiennyt mikä se on, silloin kun hän koulunsa tarkkiksella kävi..).

Joskaan sitä toista tic-oireista ei löydetty ihan noin läheltä sukulaisista.

Aikamoinen ylläri oli diagnoosi. Tämä häiriö on sentään tunnettu 1800-luvulta lähtien, joten ehkä kelpaa palstamammoillekin. Ei parane kasvatuksella.

1. varhaisen tuen antamiseksi matalan kynnyksen paikkoja ja aktiivisesti häpeän kynnystä avun hakemiseksi alas JA riittävästi resursseja antaa varhaisessa vaiheessa tukea niin erityissairaanhoidon kuin sosiaalitoimenkin puolelta



2. koko perhe sitoutuu hoitoon, ei hoideta vain lasta vaan koko perhettä



3. palkka vastaamaan työn vaativuutta koulun puolella ts. peruspalkka ylös JA ääriololisää



4. resursseja sosiaalitoimeen ts. asiakasmäärä kohtuullisemmaksi= enemmän työntekijöitä samoin koulussa pienemmät ryhmäkoot ja opettajille mahdollisuus palkalliseen lisäkoulutukseen



sama suomeksi:

ongelmat alkavat varhain ja jos ei ole mahdollisuutta tukea, ne pahenevat. Kun tulevat ilmi, hoitajina koulun ja sosiaalitoimen puolella vain epäpäteviä (tai muodollisesti päteviä elämän kyynistyttämiä). Palkka ja työolot kuntoon niin voi alkaa kiinnostaa päteviäkin.



Kysyn vaan kuka kohta enää haluaa olla töissä koulussa/sosiaalitoimessa kun homma on aika rajua "kutsumustyötä".

tuotiin esille se , että nämä ongelmat eivät johdu pääosin vanhemmista tai lapsen väärästä tai olemattomasta kasvatuksesta. Siellä nimenomaan todettiin että 70-luvulla jolloin ns vapaa kasvatus oli valloillaan opet pystyivät helpohkosti korjaamaan asiat laittamalla oppilaalle rajat.



Oikeesti masentunutta ei auta kun joku sanoo että otappa itseäsi niskasta kiinni, tee joka päivä kävelylenkki niin piristyt.

Oikeesti masentunutta ei auta kun joku sanoo että otappa itseäsi niskasta kiinni, tee joka päivä kävelylenkki niin piristyt.

Eikä syrjäytyvää se, että nettisivuilla lukee, että leivotaan pullaa!

Ussein koulu on merkittävällä tavalla osallinen lasten sairastumiseen. Minusta on opettajille ja kiiusaaville luokkakavereilla ihan oikein, että kärsivät tekostensa seurauksista. Valitettavasti eivät yhtä paljon kuin se lapsi joka sairastutetaan!

Mietitäänpä hetken, miksi psyykkiset sairaudet ovat nykyään niin yleisiä jo lapsuudessa. Perheet eivät nyky-yhteiskunnassa saa sitä tukea, jota niin monet perheet tarvitsisivat. Toki koulukiusaamista on, sitä en kiellä. Ja se varmasti aiheuttaa monelle vaikeuksia, joita niitäkin tulee hoitaa. Mutta kyllä suurin ongelma on päihteet, perheiden vaikeudet ja syrjäytyminen yms. Hiukan tämän viestin kirjoittaja voisi miettiä sanomisiaan ja sitä, että puhutaan inhimillisestä kärsimyksestä. terv. eräs luokanopettaja

Jos tällainen tilanne on ihan jokapäiväistä tämän hetken suomalaisissa kouluissa, kuten jotkut tähän ketjuun kirjoittaneista sanovat, miten on mahdollista että Suomi loistaa aina ykköspaikalla Pisa-tutkimuksissa? Asuinmaani tulokset ovat aina olleet eu-maiden keskiarvon alapuolella mutten koskaan ole kuullut tällaisestä käyttäytymisestä täkäläisissä kouluissa. Eräs ystäväni on opettajana ns. white thrash/luuseri- lähiön yläkoulussa, jossa todella on pääkaupunkiseudun alin sosiaaliryhmä, eikä hän koskaan ole joutunut kohtaamaan tuollaista.

Miksi Suomessa on niin paljon erityislapsia? Onko se sitten sitä sisäsiittoisuutta vai kasvatuksen puutetta? Olisi kiva jos joku kommentoisi. Olen joskus haaveillut paluumuutosta mutta esim. tämä ketju sai mut taas lykkäämään paluuta. Itsellä 7 ja 4-vuotiaat lapset.

Onko se sittenkin niin, kuten jo edellä eräs kirjoitti, että Suomessa vähänkin villimmät leimataan heti adhd:ksi kun taas Välimeren maissa he olisivat ihan normaaleja eloisia lapsia? Miten on sitten mahdollista että täällä kun aloitetaan koulu, on luokassa jopa 27 2-3 vuotiasta ja vain yksi opettaja. Kuitenkin se opettaja saa porukan kuriin ja he jopa oppivatkin jotakin. Tyttäreni luokalla tehtiin 5-vuotiaana jo sivun mittaisia saneluja. Eikä ole tosiaan mikään eliittikoulu.