HS: psyykkisesti sairaat lapset vievät opettajien ajan

http://www.hs.fi/kotimaa/HS-kysely+Psyykkisesti+sairaat+lapset+viev%C3%…



http://www.hs.fi/kotimaa/Opettajat+kertovat+h%C3%A4iri%C3%B6oppilaista+…

http://m.hs.fi/inf/infomo;jsessionid=E8E548FE8B7CCFD2F1E1830EA870C600?s…



Opettajat kertovat häiriöoppilaista: Pulpetit lentävät, saksia vahditaan

Julkaistu: 06:15

Helsingin Sanomat pyysi opettajilta kokemuksia oppilaista, jotka eivät ole koulukuntoisia. Opetusalan ammattijärjestö OAJ välitti kirjeet nimettöminä. Tässä osia niistä.



Yhtenä päivänä...



"Ekaluokkalainen alkoi yhtäkkiä sotkea lyijykynällään hirveän raivon vallassa matematiikan oppikirjaansa. Hän heitteli kirjansa, kynänsä ja pulpettinsa kohti muita. Huusi, äänteli ja raivosi. Mitään kontaktia häneen ei saatu. Silmissä leiskui raivo.



Kannoimme hänet koulunkäyntiavustajan kanssa käytävään. Hän riehui, potki, hakkasi, kynsi ja puri meitä. Jouduimme käytävällä pitelemään häntä, jottei hän tekisi itselleen mitään pahaa. Tässä tilanteessa muut ekaluokkalaiset jäivät yksin ihmettelemään tilannetta. Paikalle hälytettiin rehtorit katsomaan lapsen koulukuntoa. Hänet päätettiin laittaa kotiin rauhoittumaan.



Onneksi koululääkäri kirjoitti lähetteen lasten psykiatriselle. Vähintään kerran viikossa soitin sinne ja kerroin tapahtumista luokassa. Ja siellä aina todettiin, että heillä on lääkäripula ja pitkät jonot.



Myöhemmin oppilas hakkasi viittä luokkamme oppilasta niin, että he joutuivat käymään terveydenhoitajan luona tarkistamassa ruhjeensa. Päätettiin, että hän aloitti koulupäivänsä vasta ruokailusta. Konfliktit jatkuivat. Hän hermostui aina, kun teimme jotain käsillämme, esim. kirjoitimme tai leikkasimme saksilla.



Välillä hän oli 'lomalla' koulusta. Vanhemmatkin istuivat oppitunneilla rauhoittelemassa.



Lopulta lapsi pääsi sairaalaan. Ja sieltä pois. Hänet palautettiin takaisin muiden oppilaiden joukkoon, koska koettiin, ettei hänelle ollut apua psykiatrisesta hoitojaksosta. Pohdin, että kuinka me tavalliset riviopettajat sitten pärjäämme tällaisten lasten kanssa?"



Aku Ankka auttaa



"Tilanne tältä syksyltä: Yläkoululainen, jonka poistin luokasta, uhitteli oven raossa palava sytkäri kädessään, etten saa sitä häneltä pois. Ovea en saanut kiinni, jalka oven välissä, luokassa olevat oppilaat olivat peloissaan, mitä tapahtuu.



Ratkaisu: Kuraattori kehottaa oppilasta istumaan tunnilla ja lukemaan Aku Ankkaa, jotta opettaja pystyisi opettamaan."



Soita 112



"Oppilasta ei saatu psykiatriseen hoitoon, koska vanhemmat eivät jaksaneet taistella hoitopaikasta. Tilanne oli luokassa erittäin raskas: jatkuvaa jännityksessä olemista, tsekkaamista, ettei ole saksia tai teräviä kyniä saatavilla jne. Tilanne kesti useita kuukausia.



Rehtorin ohje oli, että ensin soitetaan kotiin ja ellei koti hae oppilasta pois, soitetaan 112.



Tilanne päättyi oppilaan kannalta traumaattisesti huostaanottoon ja sitä kautta hoitopaikan saamiseen. Mietin vain, miten paljon vähemmän traumaattinen tilanne olisi ollut jos oppilas olisi päässyt asianmukaiseen hoitoon ajoissa."



Ei pärjää sairaalassa



"Sairaalakoulun opettaja totesi, että osa oppilastani ei pärjäisi edes sairaalakoulussa. Olisivat todennäköisesti suurimman osan ajasta osastolla, koska eivät ole koulukuntoisia. Osan oppilaiden kohdalla hoito on viivästynyt. Yhden kohdalla johtuen hoitavan tahon mokasta, toisen kohdalla johtuen siitä, että vanhemmat ovat kieltäytyneet hoidosta."



Tappouhkauksia



"Oppilas on sylkenyt opettajia, lyönyt, potkinut, heittänyt tuolilla sekä uhannut useasti tappaa. Hän on piirtänyt vihkoonsa lukuisia kuvia, joissa opettajia tapetaan erilaisilla aseilla.



Hoitava taho on todennut, että oppilaan hoitoa ei voi aloittaa, koska hän ei siihen vielä kykene. Silti hän voi olla koulussa.



Asiaa on pyritty ratkaisemaan siten, että oppilaan koulupäivää on lyhennetty 3 tuntiin. Sekin on liikaa, mutta 2 tuntia ei onnistu, koska iltapäivähoito ei ala niin aikaisin. Missä lapsi olisi tämän ajan?"



Uintia lattialla



"Lapsi pystyy työskentelemään päivässä 10-30 minuuttia. Loppuajan hän riehuu luokassa, juoksentelee, konttaa, ui lattialla, piiloutuu, kiipeilee ikkunoista, karkaa, on väkivaltainen toisia oppilaita tai aikuisia kohtaan. Lapsi on useaan otteeseen kiinnipidossa.



Lapsen koulunpäivät on lyhennetty 3 tuntiin, mutta hänen päivänsä on usein katkennut väkivaltaiseen käytökseen toisia kohtaan ja ylipäänsä suureen olemisen vaikeuteen luokassa.



Oppilas on sitonut koko syksyn viereensä yhden aikuisen, joka on käytännössä joutunut toimimaan 'lapsenvahtina' koko ajan."



Haarukalla lyömistä



"Luokassa on tänä syksynä tehty noin 50 väkivaltailmoitusta sekä opettajiin että avustajaan kohdistuneen väkivallan vuoksi. Ja tässä ei ole mukana ne väkivaltatilanteet, joissa lapsi lyö, hakkaa, kuristaa tai potkii luokkatoveriaan. Väkivalta on usein lyömistä, potkimista, raapimista, sylkemistä, tavaroitta heittelyä, päällä lyömistä, haarukalla lyömistä, kynällä lyömistä jne."



Käytävät tyhjiksi



"Minua on lukemattomia kertoja uhattu tappaa, huoriteltu, uhattu teräaseilla. Minua kohti on heitetty kirjoja, tuoleja, pulpetteja ja kaikkea mahdollista luokan irtainta. Olen joutunut tyhjentämään käytäviä ja ohjaamaan oppilaita luokkiin aggressiivisesti käyttäytyvän oppilaan tieltä.



Osa näiden lasten vanhemmista on ollut hyvin huolissaan jälkikasvunsa käytöksestä, osan mielestä lapsen huonon käytöksen syynä on ollut epäpätevä ja asiansa osaamaton opettaja.



Joidenkin huoltajien mielestä opettajat ja koulun henkilökunta tekevät heidän lastensa elämästä helvettiä lastensuojeluilmoitusten ja kotiasioihin puuttumisen muodossa."



Tuoleja niskaan



"Päälleni on syljetty, minua on tönitty, potkittu, lyöty ja purtu. Minua on nimitelty ja huoriteltu. Minua kohti on heitetty sählymaila sekä päähäni on heitetty kivi. Olen osallistunut useisiin kiinnipitotilanteisiin, joissa oppilaat eivät ole läheskään aina olleet omia oppilaita. Olen myös joutunut puuttumaan tilanteeseen, jossa oppilas on heitellyt ruokalassa tuoleja syömässä olleiden oppilaiden päälle."



Tarjolla tukityyny



"Luokassa on ollut 6-8 oppilasta ja kaksi aikuista. Oppilaita on tuettu monin tavoin:



Käytössä on tunne-elämän säätelyyn liittyvät kortit, taulut ja liikennevalot sekä sohvia, joissa levätä. On stressipallo, tunnemittari sekä tukityyny.



Opettaja on ollut oppilaan kanssa ulkona jokaisella välitunnilla. Opiskeltavaa oppiainesta on eriytetty, apuna on käytetty mm. kuvatukea ja musiikkia.



Jokainen koulupäivä on aloitettu yhteisellä aamupiirillä, jossa on käyty läpi koulupäivään liittyvät oleelliset asiat, siirtymät ja mahdolliset muutokset."



Raiskaan teidät



"Kahdella oppilaalla on vakavia ongelmia. Toinen on jo ala-asteen lopulla naisopettajia painavampi ja uhoaa ja uhkailee väkivallalla. Hän kiusaa ja suorastaan rääkkää henkisesti muita, haastaa tappeluihin ja tönii, tarttuu kurkusta jne. välitunneilla. Vaatii aikuisten jatkuvaa vieressä oloa, jotta kaikilla olisi edes suurinpiirtein turvallista.



Toinen on päihdekonkari ja pikkurikollinen, jota suojaa vain nuori ikä. Hoitopaikkaa on yritetty saada noin kaksi vuotta. Lapsi huutaa kurkku suorana pahaa oloaan monella tavalla: 'Vittu minä tapan ja raiskaan teidät kaikki, saatana että ahdistaa, raiskaan teidät perseeseen, paloittelusurmaan teidät.'



Raivokohtaukset ovat päivittäisiä."



Huoli lapsista



"Välillä on todella surullinen olo näiden lasten puolesta. Täytyykö heidän yrittää itsemurhaa tai pahoinpidellä törkeästi joku, ennen kuin hoitopaikka löytyy?"



Pienluokat ovat pahimmillaan kuin lasten loppusijoituspaikkoja. On uskomattoman väärin sijoittaa samaan luokkaan esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia väkivaltaisten ja vaarallisten oppilaiden kanssa."



Sydän särkyy



"Tiedän tilanteen, jossa koulun perusteltu lastensuojeluilmoitus oppilaasta on peruttu huoltajan painostuksen vuoksi.



Kyllä sydän särkyy tällaisissa tapauksissa oppilaan puolesta."



Tulevaisuus?



"Osa näistä psyykkisesti erittäin vaikeastioireilevista lapsista on saatu hoitoon ja kuntoutettua lääkehoidon ja erilaisten terapioiden avulla. Minunkin 20 vuoden aikana kohtaamista lapsista, nykyisistä aikuisista, on hyvissä ammateissa, toivomissaan jatko-opiskelupaikoissa ja kiinni elämässä.



Osa toistaa vanhempiensa mantraa ja kasvattaa jo uutta sukupolvea huorittelemaan ja hakkaamaan koulun aikuisia.



Kuinka monta Jokelaa ja Columbinea tarvitaan, että lasten hätä huomataan?"

Joka luokassa ei ole psyykkisesti noin vakavasti sairasta lasta mutta esim. omassa koulussanikin näitä on useita ja kyseessä on melko keskikokoinen koulu. Aina ei ole mahdollisuutta siirtää lasta edes erityisluokalle jos niissä ei ole tilaa tai oppilaiden henkilökemiat eivät sitä salli.

Vastaan tässä tuohon lyhyempään kilpailevaan ketjuun tulleeseen viestiin:



Eivät nämä ongelmat ole pelkästään Helsingissä eivätkä tosiaankaan tarkoita maahanmuuttajia. Omat kokemukseni ovat tavallisesta pikkukunnasta 80-90-luvuilta, eikä siellä ollut lainkaan maahanmuuttajia. Oli juuri yksi puukko kädessä kulkenut, joka kertasi ekaluokan, kun edellinen opettaja pelkäsi häntä. (Oli kerran käynyt tämän päälle.) Oli myös yksi lattialla pulpettinsa alla maannut.



Näissä oli kyse pienen kunnan säästötoimista, ei siellä ollut erikseen mitään tarkkailuluokkaa olemassakaan. Mutta nykyään kyse on valtion säästötoimista, joiden takia hienosti integroinnin nimissä siirretään kaikki normaaliopetukseen, oli rahkeita tai ei.



Jos ei juuri oman lapsesi luokalla ole tällaista psykiatrista tapausta, niin ole onnellinen. Ei niitä toki joka paikkaan riitäkään, mutta tilanne on hirvittävä niille opettajille, lapsille ja vanhemmille, joille nakki napsahtaa.



"kun itse en tunne tai tiedä ollenkaan tällaisia tapauksia? Okei, yksi oli aikanaan omassa koulussani Espoon Laaksolahdessa 80-luvulla, mutta lähti kuin leppäkeihäs tarkkikselle kolmannella.



Tällä hetkellä omat lapseni käyvät koulua erään ympäryskunnan keskustan koulussa, ja vielä ei ole tullut mitään erityisempää vastaan ( koulua takana jo useampi vuosi kahden lapsen kohdalla).



ELi onko nyt kysymys erityisesti helsingin ja vantaan ongelmista ja maahanmuuttajalapsista? Ei tietenkään kaikki tapaukset, mutta kiinnostaisi oikeasti tietää mistä nyt puhutaan?



Samoin mua ihmetyttää oikeasti se, että aikuiset ihmiset ei pysty luomaan koulumaailmaan selkärankaa. Että pitää pelleillä jonkun " perhe on asiakas"-mantran kanssa, mikä antaa kaiken maailman sekopäille mahdollisuuden hillua loputtomasti. Ei se näin muualla maailmassakaan mene - eikä pidäkään. Jos ei vanhemmille kelpaa lakien mukainen peruskoulu, aina voi lapsen oppivelvollisuuden hoitaa itse opettamalla. Koulussahan ei ole pakko käydä.

"

Lapset voivat oireilla psyykkisest todella pahastikin, esim. olla erittäin väkivaltaisia itseään tai muita kohtaan tai esim. 9 v. voi kakata tahallaan housuun. Kuitenkin vanhemmat ovat sitä mieltä että ei heissä ole mitään vikaa ja lapsi on "vielä vähän lapsellinen".

Juuri näin! Tuossa Hesarin jutussakin oli ihan selvällä suomen kielellä, että ongelmia on hoitojärjestelmän LISÄKSI myös siinä, että vanhemmat voivat estää koko hoidon! Jos vanhemmat eivät halua lastaan erityisluokalle tai psykiatriseen hoitoon, he voivat sen estää.

Lainaus Hesarin jutusta: "Tilanne päättyi oppilaan kannalta traumaattisesti huostaanottoon ja sitä kautta hoitopaikan saamiseen. Mietin vain, miten paljon vähemmän traumaattinen tilanne olisi ollut jos oppilas olisi päässyt asianmukaiseen hoitoon ajoissa."

Eli viimeisenä keinona lapsi voidaan ottaa huostaan ja sitten hänet saadaan hoitoon, vanhemmista huolimatta.

Mietin vain sitä, kuinka kauheat kotiolosuhteet jollain lapsiparalla ovat olleet, jos hän hermostuu aina, kun koululuokassa "käsillä tehdään jotain." Joskus näiden oireilujen takana on kammottavia perheolosuhteita, eikä se katso yhteiskuntaluokkaa.

Vanhemmat vielä pahentavat lastensa ongelmia kieltämällä niiden olemmassaolon ja estämällä kaikki tukitoimenpiteet ja sairaanhoidon.

ei kuitenkaan pääkaupunkiseudulla. Tässä jaksossa opetan kuutta luokkaa. Ongelmallisia oppilaita on ihan jokaisessa näistä luokista. Osalla ongelmat kuitenkin ovat sellaisia, että ne eivät haittaa muita luokkatovereita (siis lähinnä jatkuvaa pinnaamista koulusta, päihteiden käyttöä, tunneilla nukkumista).



Näitä aggressiivisia ja muitakin kohtaan pelottavia on näillä luokilla yhteensä neljä oppilasta. Heidän paikka ei todellakaan olisi normaalilla luokalla.



Siihen sitten päälle tavalliset ADHD:t, oppimisvaikeuksiset, maahanmuuttajat jne, niin suoraan sanottuna olen siinä pisteessä, että harkitsen vakavasti alan vaihtoa. enkä ole ainoa koulussani.

Valitettavasti monen lapsen hoito tyssää vanhempien sabotoidessa hoidon. Vanhemmat joko eivät näe ongelmaa tai näkevät, mutta eivät tuo lastaan hoitoon. Erittäin usein kysymys on kasvatuksesta ja kotiolosuhteista, jota lapsi oireilee eli hoito ei auta, jos kotona asiat eivät muutu. Käytöhäiriön ensimmäinen askel on saada lapsen kasvuolosuhteet ja vointi vakautettua ja vasta sitten on hoidon vuoro. Psykiatrinen osasto ei myöskään ole lastensuojelulaitoksen korvike, joten siellä ei voi eikä saa pitää lasta vain sen vuoksi, ettei lapsella ole kotona asiat hyvin. Nuoruusiässä tilanne on vieläkin hankalampi, koska hoitoon vaaditaan myös nuoren oma motivaatio. Valitettavasti moni käytöshäiriöinen ei sitoudu hoitokäynteihin poliklinikalla ja hoito päätetään.

Eivät nämä ongelmat ole pelkästään Helsingissä eivätkä tosiaankaan tarkoita maahanmuuttajia. Omat kokemukseni ovat tavallisesta pikkukunnasta 80-90-luvuilta, eikä siellä ollut lainkaan maahanmuuttajia. Oli juuri yksi puukko kädessä kulkenut, joka kertasi ekaluokan, kun edellinen opettaja pelkäsi häntä. (Oli kerran käynyt tämän päälle.) Oli myös yksi lattialla pulpettinsa alla maannut.

Isoissa suomalaisissa kaupungeissa näkyvät tyypilliset suurten kaupunkien ongelmat suhteessa asukaslukuun: paljon asunnottomia, paljon pitkäaikaistyöttömiä, paljon toisen tai kolmannen polven syrjäytyneitä. Paljon huumeidenkäyttäjiä. Ongelmat siis kasautuvat suuriin kaupunkeihin.

Isoissa kaupungeissa asuu myös paljon hyvinvoivia perheitä ja erityisesti varakkaita. Mutta sitten on niitä, joilla menee todella huonosti eli ääripäät näkyvät voimakkaammin kuin muualla Suomessa.

Aloitin koulun 1981, ja muistan, että samalla ekaluokalla oli muita isompi tyttö (pidempi ja rotevampi, ehkä tuplaamassa, en tiedä).



Eräänä aamuna tytölle tuli opettajan kanssa (kristillinen, likemmäs 60-vuotias nainen) riitaa, mistä tyttö suuttui ja huusi: "Haista vittu!"



En muista nähneeni sitä tyttöä enää sen jälkeen. Missään.



En tiedä tytön tarinaa, mutta sen tiedän, että siihen aikaan ongelmia aiheuttaneet lapset siirrettiin muualle tunteja häiritsemästä.



Yläasteella homma olikin sitten jo villimpää, ja muistan monta kertaa ajatelleeni, että oppiminen ja koulu ylipäätään voisi olla paljon helpompaa, jos ne äänekkäimmät ja ei-kiinnostuneet olisi siirretty jonnekin muuallle tavistunneilta.



Minne, sitä en tiedä.

Näiden ongelmalasten isät ja äidit ovat samaa sukupolvea kuin minäkin eli 90-luvun alun laman lapsina ja teineinä nähneitä. Silloin kouluissa ja tukitoimissa supistettiin voimakkaasti ja monet perheet syrjäytyivät työttömyyden räjähtäessä. Tässä korjataan nyt sitä satoa toisessa polvessa. Myös pienillä paikkakunnilla käytöshäiriöt ovat lisääntyneet.

Onhan täälläkin ollut kyselyitä siitä, miten voisi estää lapsensa tukitoimenpiteet.



Viranomaisia huudetaan apuun, mutta miten lapsia voidaan auttaa, kun omat vanhemmat sabotoivat avunantamista?



Huostaanotot ovat se viimesijainen toimenpide. Huostaanotot ovat niin kalliita, että jo nyt niitä jää tekemättä rahan vuoksi.

Lapset voivat oireilla psyykkisest todella pahastikin, esim. olla erittäin väkivaltaisia itseään tai muita kohtaan tai esim. 9 v. voi kakata tahallaan housuun. Kuitenkin vanhemmat ovat sitä mieltä että ei heissä ole mitään vikaa ja lapsi on "vielä vähän lapsellinen".

Juuri näin! Tuossa Hesarin jutussakin oli ihan selvällä suomen kielellä, että ongelmia on hoitojärjestelmän LISÄKSI myös siinä, että vanhemmat voivat estää koko hoidon! Jos vanhemmat eivät halua lastaan erityisluokalle tai psykiatriseen hoitoon, he voivat sen estää.

Lainaus Hesarin jutusta: "Tilanne päättyi oppilaan kannalta traumaattisesti huostaanottoon ja sitä kautta hoitopaikan saamiseen. Mietin vain, miten paljon vähemmän traumaattinen tilanne olisi ollut jos oppilas olisi päässyt asianmukaiseen hoitoon ajoissa."

Eli viimeisenä keinona lapsi voidaan ottaa huostaan ja sitten hänet saadaan hoitoon, vanhemmista huolimatta.

Mietin vain sitä, kuinka kauheat kotiolosuhteet jollain lapsiparalla ovat olleet, jos hän hermostuu aina, kun koululuokassa "käsillä tehdään jotain." Joskus näiden oireilujen takana on kammottavia perheolosuhteita, eikä se katso yhteiskuntaluokkaa.

Vanhemmat vielä pahentavat lastensa ongelmia kieltämällä niiden olemmassaolon ja estämällä kaikki tukitoimenpiteet ja sairaanhoidon.

Niinhän sitä tälläkin palstalla on mammat joskus kyselleet miten saavat päiväkotilapsen kuntoutussuunnitelman tekemisen estettyä. Ja monenlaista vinkkiä ovat saaneet. Surullista mutta totta.

Tosin taitavat olla itse enemmän sitä keskiluokkaa, joka pelkää, että lapsi leimaantuu. Ja jotka sitten saavat tahtonsa läpi viranomaisia vastaan, kun eivät ole syrjäytyneitä alkkiksia.



Meillä oli luokalla vakavista oppimishäiriöistä kärsinyt poika. Sairaanhoitajaäiti ei antanut osallistua erityisopetukseen, pojan koulut meni ihan turhaan plörinäksi. Todennäköisesti ainakin lukihäiriö jäi vahvistamatta.

Ussein koulu on merkittävällä tavalla osallinen lasten sairastumiseen. Minusta on opettajille ja kiiusaaville luokkakavereilla ihan oikein, että kärsivät tekostensa seurauksista. Valitettavasti eivät yhtä paljon kuin se lapsi joka sairastutetaan!

Nyt olet väärässä. Kiusatut eivät saa raivareita, kiusaajat saavat.

että syy on siinä että psyk.laitospaikkoja on karsittu todella paljon viimeisten vuosien aikana. Lisäksi psykiatri pula.



Kannattaakohan tämäkään "säästö"



Esim Kellokoskelta karsitaan taas nuorisopsyk. paikkoja, Helsingistä karsittu jo aivan helvetisti

Ussein koulu on merkittävällä tavalla osallinen lasten sairastumiseen. Minusta on opettajille ja kiiusaaville luokkakavereilla ihan oikein, että kärsivät tekostensa seurauksista. Valitettavasti eivät yhtä paljon kuin se lapsi joka sairastutetaan!

Just joo. Siis vanhemmilla, kodilla, kasvatuksella ei ole mitään syytä? Mä voin just kuvitella miten teidän lapset käyttäytyy koulussa.

http://m.hs.fi/inf/infomo;jsessionid=AC1C76F3E6FA9128125405B00228CD6A?s…



niskalaukauksen kannalla. Ei noista hirviöistä yhteiskuntakelpoisia ihmisiä saa enää millään.

Olisitko valmis luopumaan omasta lapsestasi, jos hän mielestäsi osoittautuisi yhteiskuntakelvottomaksi?

myös toipuu. Ekaluokkalaiseni luokkakaveri on tänä syksynä uhkaillut kovaan ääneen koulussa tappavansa opettajansa ja rehtorin, ja on jossain määrin kiusaajaluonne ollut aina. Tykkää myös heitellä pienempiään pitkin pihoja. On ihan tavallisesta perheestä, mutta kotona ei pidetä kuria.



Nyt kuulin kuitenkin, että poika on alkanut rauhoittua koulussa, kun opettaja on saanut hänestä otteen eli käyttäytyy nyt koulussa jo paljon paremmin kuin alkuun, vaikka kotiympyröissä on vieläkin joskus todella ärsyttävä. Uskon kuitenkin, että tämäkin poika todennäköisesti kasvaa ihan kunnolliseksi ihmiseksi, koska ei kärsi neurologisista häiriöistä, ainoastaan löperöistä vanhemmista.

YLE Teemalla oli äskettäin ohjelma lapsista, joilla on mielenterveysongelmia

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1694087/katsoitteko_…