Voi miehen kakara minkä teki!!! Nyt jos saan keskenmenon, en
suostu tota pentua tapaamaan enää ikinä! Pelottaa aivan sairaasti ollaan pitkään ja hartaasti toivottu ja yritetty yhteistä vauvaa ja nyt vihdoin olen raskaana rv 17. Miehellä edellisestä vaikeasta suhteesta 8-vuotias, jolla käytösongelmaa jne vaikka muille jakaa. Sen joka toinen v-loppu meillä viettää, ja oon viimeseen asti koittanu jaksaa ymmärtää ja olla kiva, vaikka ipana on mulle tosi kamala, ja etenkin nyt kun on mustis tulevasta vauvasta.
NIIIN asiaan,tänään muka leikki jotain hiivatin kilipukkia/pässiä, ja ihan yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta juoksee suoraan mua päin ja iskee päällä suoraan mahaan!! "Mä vaan puskin vähän.."
Sattui aivan sairaasti ja tuli paha olo, maha on nyt kauhean kipeä ja jotenkin omituisen tuntuinen yhä, vaikka tästä on jo useempi tunti aikaa. Voiko tollasesta tulla keskenmeno??! Pitäskö mennä sairaalaan näytille? Pelottaa ja suututtaa aivan kamalasti!
Kommentit (362)
Eipä kuulu mitään Sinusta? Missä mennään?
Nukun pois krapulaani ja hihitellään poikaystäväni kanssa illalla onnistunutta känniprovoa, joka on kerännyt jo yli 4000 latausta. En siis ole raskaana eikä koko juttua ole tapahtunutkaan. "ap"
Ap, sä veit lapsen isän, ehkä olit rikkomassa perhettäkin. Että sinänsä ihan oikein sulle.
Ap, sä veit lapsen isän, ehkä olit rikkomassa perhettäkin. Että sinänsä ihan oikein sulle.
kirjaan ja sen pohjalta tehtyyn elokuvaan? "We have to talk about Kevin?"
EIkähän noita pahasti häiriintyneitä/pahoja ihmisiä ole. Nuoria, lapsia, vanhoja.
Toi kasivuotias vaikuttaa häiriintyneeltä, hoitoon ja nopsaan.
Semmonenkin asia, että lapset on vuosisatoja, tuhansia, eläneet vaikka minkälaisissa uusioperheissä. Ei ne oo nykyajan kirous. Myös lapselta voi vaatia käytöstapoja ja sopeutumiskykyä.
Eipä kuulu mitään Sinusta? Missä mennään?
Nukun pois krapulaani ja hihitellään poikaystäväni kanssa illalla onnistunutta känniprovoa, joka on kerännyt jo yli 4000 latausta. En siis ole raskaana eikä koko juttua ole tapahtunutkaan. "ap"
Toivon, että oikea ap ei jätä juttua tähän, vaan vie asian eteenpäin, kun esiinnyt hänenä ja kirjoitat tollasta paskaa vitsinä todella vakavasta aiheesta.
Ap, sä veit lapsen isän, ehkä olit rikkomassa perhettäkin. Että sinänsä ihan oikein sulle.
Mitä puolisosi sanoo?
Lähditkö/kävitkö näytillä? Toivottavasti kaikki hyvin!
Jos lapsella on oikeasti käytöshäiriöitä, tiedätkö ovatko koululta asiasta maininneet? Tietääkö isä eli onko yhteishuoltajuus, että tieto kulkee vai äidillä yksinhuoltajuus jolloin ei ole pakko kertoa?
Ihan miten vaan, mutta lapsi vaikuttaa tarvitsevan apua ja tutkimuksia (mm. asperger ja adhd ym.).
Jos lapselle ei olla apua järjestetty niin nyt on vika vanhemmissa ei lapsessa!
Jos lapsi ei voi impulsiivisuudellensa mitään? Eikä sille, että reagoi vahvasti tunteissa.
Ymmärrän, että sinun on nyt vaikea häntä ymmärtää, eikä aina pidäkään jeesustella, mutta viimeistään nyt tulisi isänkin havahtua!
Saako lapsi äidillään tarpeeksi huomiota? Antaako isä huomiota? Onko tulevasta vauvasta puhuttu?
Mitäköhän lapsen äiti on teistä puhunut?
Eli minkälaisessa ristitulessa lapsi voikaan elää?
Nyt isälle minulta viesti, että viimeisin hetki, ihan oman lapsensa kannalta ryhtyä toimiin!
Jos lapsen äidillä on yksinhuoltajuus niin sitten teette lastens. ilmoituksen minne kerrotte huolenne, asia varmasti etenee ja teitäkin kuullaan.
Lapsi voi olla aivan loistava persoona kunhan hän saa ensin tarvitsemansa avun ja hoidon.
Ihan varmasti hän kärsii omasta impulsiivisuudestaan eikä ehkä, lapsi kun on niin osaa katua ääneen tekojaan ja pyytää anteeksi jos ei sellaista varsinkaan ole opetettu. Ehkä hän kokee myös olevansa huono kun teki pahaa ja kiukustuu siitä lisää tai syrjäytyy.Moni esim. adhd diagnoosin saanut on kärsinyt pitkään itsetunto-ongelmista kun aina moitittu ja haukuttu kun se tekee sitä ja se teki taas tätä.
Adhd:lla on aivoissa välittäjäaineiden tuotannon häiriö, siksi he tekevät impulsiivisia ja andrenaliinia nostattavia asioita, jotta se andrenaliini buustaisi aivoihin edes välillä noita tarpeellisia aineita. Lääkkeellä korvataa tuo ja siksi lääkkeet ovat stimulantteja, ne stimuloi aivoja ilman, että tarvitsee ryhtyä typeryyksiin.
Tässä siis pieni tietoisku.
Mene jonnekin muualle jos miehesi ei ymmärrä ja havahdu, silloin kun poika tulee. Tee itse ilmoitus lastensuojeluun. Mene päivystykseen ja kerro mitä tapahtu, mutta koita ensin rauhoittua, korkea syke, stressi ym. on pahasta vauvallesi.
Hali.
mä haluaisin jotenkin lohduttaa sua, mutten osaa. En tiedä mitä sanoa. Surullista, lohdutonta.
Hyvästelittekö tyttärenne, saatteko haudata hänet?
kysytkö uteliaisuudesta, vittuillaksesi vai miksi..?
"jos vain sun olla saan niin mitään en muuta tahdo mun maailmaan ja aika kuolee pois --" soi radiossa maatessani sairaalassa. En ees tiedä kenen toi biisi on.
Ei ollut mies paikalla, olosuhteet ei sallinu. Saadaan haudata pieni prinsessamme kaikessa rakkaudessa ja huolenpidossa kuitenkin,samalla sanotaan viimeiset hyvästit. Mä jo hyvästelinkin "synnytyksen" jälkeen, mut se oli pelkkää toivotonta, hervotonta itkua. ap
tuntuu, että joka toinen viesti on ap:n yrittää jotain ennätystä kuinka kauan saa pidettyä tätä ketjua ylhäällä. Tuskin haluais täällä notkua jos tuo olis totta.
Lapset riehuu, ei sille vaan voi mitään. Omani muistavat varoa, paitsi jos on väsy, nälkä, kiukku... Hyppäävät välillä myös innoissaan päälleni myös aamulla kaikki 3 yhtäaikaa, vaikka olen kieltänyt.
Vaikka toki torun, niin kyllä ensimmäinen reaktio on tarkistaa, ettei näille jo syntyneille lapsille vaan käynyt törmäyksessä mitään. Toki syntymätön lapsikin on tärkeä, muttei ihan yhtä konkreettisella tavalla. Ensimmäisen kanssa ajattelin synnytyksessä, ettei itsellä lopulta väliä, kunhan lapsi selviää, mutta nyt en enää ajattele ihan noin, kun on nämä muut lapset, jotka minua tarvitsevat.
Sympatiat AP:lle ja toivon viisautta myös lopettaa suhteen, jolla ei taida olla tulevaisuutta. Tuosta tilanteesta tuskin tulee suurta perheonnea koskaan. Parempi, jos löydät mieheksi jonkun lapsettoman, niin paljon helpompi jakaa ensivanhemmuus yhdessä. Siitä nimittäin nousee monta konfliktia, kun on vaan niin eri asia se esikoinen,kuin sitä seuraavat lapset.
en lukenut kun ekan ja vikan sivun ja voin todeta, että tarina ei vaan voi olla totta. Ei kai kukaan tällaisesta avaudu näinkään avoimesti nettiin??!!
Mut kun tuliki vaan haukkuja ja provohuuteluja "jäi kiinni" toditeluun, et juttu on totta. Surullista minusta todella ja toivon ap:lle kaikkea hyvää! Te ilkeät vastaajat menkää itteenne!
Lapset riehuu, ei sille vaan voi mitään. Omani muistavat varoa, paitsi jos on väsy, nälkä, kiukku... Hyppäävät välillä myös innoissaan päälleni myös aamulla kaikki 3 yhtäaikaa, vaikka olen kieltänyt.
Vaikka toki torun, niin kyllä ensimmäinen reaktio on tarkistaa, ettei näille jo syntyneille lapsille vaan käynyt törmäyksessä mitään. Toki syntymätön lapsikin on tärkeä, muttei ihan yhtä konkreettisella tavalla. Ensimmäisen kanssa ajattelin synnytyksessä, ettei itsellä lopulta väliä, kunhan lapsi selviää, mutta nyt en enää ajattele ihan noin, kun on nämä muut lapset, jotka minua tarvitsevat.
Sympatiat AP:lle ja toivon viisautta myös lopettaa suhteen, jolla ei taida olla tulevaisuutta. Tuosta tilanteesta tuskin tulee suurta perheonnea koskaan. Parempi, jos löydät mieheksi jonkun lapsettoman, niin paljon helpompi jakaa ensivanhemmuus yhdessä. Siitä nimittäin nousee monta konfliktia, kun on vaan niin eri asia se esikoinen,kuin sitä seuraavat lapset.
muita reilun puolen tunnin ajan kunnon av-mamman tapaan. Vasta sitten lähti taksilla päivystykseen. Oikeesti jos olisin ap:n tilalla niin olisin lähtenyt heti kun kipuja alkoi tulla, enkä vaan rauhassa haukkunut muita palstalla. Siksi tää on hitusen epäuskottavaa juttua. Kauheita kipuja oli samoin hätä ja paha mieli, mutta sairaalaan ei päässyt useampaan tuntiin, palstailu oli tärkeämpää. Porvoossa kai näitä tapahtuu, ei muualla...
Onko omituista todellakin, että ihminen ei heti juokse sairaalaan vaan vaikka itse ensin seuraa miten tilanne kehittyy? Minä seuraan aina ensin vähän aikaa, ihan siksikin koska ei ne siellä lääkärissä ota vastaan jos ei ole pidempään jo oireet jatkunut. Kokemusta on.
Kyllä minusta on omituista, jos ihminen kovissa kivuissa ja peloissaan vaan pohtii kotona, mitä pitäisi tehdä. Itse kaaduttuani viime raskaudessani, soitin välittömästi päivystykseen. Koska kipuja oli, kehoittivat tulemaan samantien tarkastettavaksi.
Opippa sinäkin jo pikkuhiljaa, että vaikka sinä et tee jotakin, se ei tarkoita etteikö joku muu tekisi niin.
Tehköön ihmiset minun puolesta ihan miten haluavat. Jos joku kokee av-palstalla kirjoittelun tärkeämmäksi kuin lääkäriin hakeutumisen noinkin kivuliaassa ja pelottavassa tilanteessa, niin siitä vaan. Omahan on terveytensä. p.s. Vaikeahan niiden olisi ollut ap:ta "käskeä heti juoksemaan sairaalaan" kun ei tämä useampaan tuntiin sinne omien sanojensa mukaan edes soittanut. Eihän sitä ehtinyt, kun piti ensin hoitaa tärkeämmät asiat, kuten av:lle kirjoittelu.
kun ei tuu verta, mee ylihysteerinen hirviöäitipuoli terapiaan!!!), ei ois menny päivystykseen ollenkaan. ap oli seurannut oloaan, ja koska parin tunnin jäkeen vielä mahaan sattui lähti lääkäriin. Mielestäni hän toimi täysin oikein ja järkevästi. Sun kaltaiset oksetukset sen sijaan sais poistaa tältä pallolta aivan täysin, toivottavasti et oo erehtynyt lisääntymään. Harmi, ettei äitis saanu vastaavaa iskua mahaan kuin ap.
...että joku on hänen kanssaan eri mieltä. Ilmeisesti joidenkin mielestä ap:n tarinan todenmukaisuutta ei olisi saanut epäillä. Miksiköhän..? Nieleekö esim. tämän yllä olevan raivoamisviestin kirjoittaja kaiken lukemansa totena, koska se _voi_ olla totta? Jos lainaamani kirjoittaja raivoamiseltaan kykenisi, hän huomaisi että minä en todellakaan ole ollut missään vaiheessa sitä mieltä, että ap:n ei olisi kannattanut mennä päivystykseen - päinvastoin olisi kannattanut mennä sinne huomattavasti aikaisemmin. Enkä terapiastakaan ole sanonut yhtään mitään. En kuitenkaan usko, että hän kykenee. Sen verran sokeaa oksentamista tuo viestinsä on. Mutta raivotkoon, raivotkoon vaan. Itsestään hän vaan tyhmän ja epätasapainoisen kuvan antaa.
Tajuatko sä vajukki edes just kirjoittanees, et ap:n mielstä palstailu oli tärkeämpää kuin oman lapsen henki?? Mua NIIN suututtaa ja raivostuttaa tällaset ylimieliset empatiakyvyttömät kusipäät, joilla ei sit edes oo pokkaa seisoa omien ajattelemattomien sanojensa takana.
Mua taas lähinnä naurattaa tämä sun perjantai-performanssi :D Hirveätä keuhkoamista sellaisen tarinan puolesta, jonka todenperäisyydestä sulla ei ole mitään todisteita. Vai onko?
Ihan hirveät puoltit vedät siitä, että joku pitää ap:n tarinaa epäuskottavana - toisin kuin ilmeisesti sinä.
"Vajukki" tai en, niin kyllä, minä tosiaan ihmettelen sellaisen ihmisen prioriteettejä, joka pelätessään keskenmenoa roikkuu av-palstalla sen sijaan että edes ottaisi yhteyttä päivystykseen.
No mitäs tämäkin yks älypää luulee.
Millä tavalla lääkäri olisi saanut estettyä keskenmenon tuollaisen tällin jälkeen?
Se on aivan sama mitä tekee sillä välin, kun seuraa vointiaan. Jos sinä haluat maata sohvalla ja huutaa vittusaatanaperkelettä, niin huuda ihan rauhassa.
Älypää vain ihmettelee, miksi ihminen ei tuollaisen tällin saatuaan, kipuja kärsiessään ja keskenmenoa pelätessään _soittanut_sinne_päivystykseen_heti_ vaan vasta tuntien kuluttua. Aikuiset ihmiset kun yleensä tietävät, että keskenmeno voi olla hengenvaarallinen myös odottavalle naiselle.
mutta en usko tarinasta sanaakaan.
Olen äidinkielen tutkija, ja suuri osa vastauksista on selkeästi saman henkilön, eli alkuperäisen viestin aloittajan kirjoittama.
Tekstin kirjoitustavasta ja sävyistä selviää, että ap on kirjoittanut itselleen tukevia vastauksia, mutta myös "syyttäviä". Kenties saadakseen ketjun nostettua taas ylös.
Palstalla on useita aloittajia, jotka toimivat samalla tavalla. Ei suurta harrastuneisuutta tarvita, että erottaa samantyylisen kirjoitustavan.
Mutta viihdykkeeksihän tämä palsta onkin tarkoitettu, vai mitä?
Et ole "äidinkielen tutkija", oikea alan ihminen ei koskaan käyttäisi itsestään tuollaista termiä, sanonpahan vaan. Kuinka pitkälle nämä sekopäät täällä menevät kerätäkseen uskottavuutta?
Tässä ap:n tarinassa on sellaisia omituisuuksia, että ainakaan itse en usko tarinan olevan tosi.
Pelkästään se, että keskenmeno on sellainen tragedia, että ei sellaista ryntäisi jonnekin av:lle jakamaan vieraiden ihmisten kanssa. Varsinkin, jos raskautuminen on ollut niin hankalaa kuin ap puhuu.
En tiedä, kumpi on törkeämpää, vedättää tällaisella aiheella, joka jollekin on täyttä totta, vai se suorastaan murhanhimoinen kirjoittelu 8-vuotiaasta lapsesta. Törkeää joka tapauksessa.
muita reilun puolen tunnin ajan kunnon av-mamman tapaan. Vasta sitten lähti taksilla päivystykseen. Oikeesti jos olisin ap:n tilalla niin olisin lähtenyt heti kun kipuja alkoi tulla, enkä vaan rauhassa haukkunut muita palstalla. Siksi tää on hitusen epäuskottavaa juttua. Kauheita kipuja oli samoin hätä ja paha mieli, mutta sairaalaan ei päässyt useampaan tuntiin, palstailu oli tärkeämpää. Porvoossa kai näitä tapahtuu, ei muualla...
Onko omituista todellakin, että ihminen ei heti juokse sairaalaan vaan vaikka itse ensin seuraa miten tilanne kehittyy? Minä seuraan aina ensin vähän aikaa, ihan siksikin koska ei ne siellä lääkärissä ota vastaan jos ei ole pidempään jo oireet jatkunut. Kokemusta on.
Kyllä minusta on omituista, jos ihminen kovissa kivuissa ja peloissaan vaan pohtii kotona, mitä pitäisi tehdä. Itse kaaduttuani viime raskaudessani, soitin välittömästi päivystykseen. Koska kipuja oli, kehoittivat tulemaan samantien tarkastettavaksi.
Opippa sinäkin jo pikkuhiljaa, että vaikka sinä et tee jotakin, se ei tarkoita etteikö joku muu tekisi niin.
Tehköön ihmiset minun puolesta ihan miten haluavat. Jos joku kokee av-palstalla kirjoittelun tärkeämmäksi kuin lääkäriin hakeutumisen noinkin kivuliaassa ja pelottavassa tilanteessa, niin siitä vaan. Omahan on terveytensä. p.s. Vaikeahan niiden olisi ollut ap:ta "käskeä heti juoksemaan sairaalaan" kun ei tämä useampaan tuntiin sinne omien sanojensa mukaan edes soittanut. Eihän sitä ehtinyt, kun piti ensin hoitaa tärkeämmät asiat, kuten av:lle kirjoittelu.
kun ei tuu verta, mee ylihysteerinen hirviöäitipuoli terapiaan!!!), ei ois menny päivystykseen ollenkaan. ap oli seurannut oloaan, ja koska parin tunnin jäkeen vielä mahaan sattui lähti lääkäriin. Mielestäni hän toimi täysin oikein ja järkevästi. Sun kaltaiset oksetukset sen sijaan sais poistaa tältä pallolta aivan täysin, toivottavasti et oo erehtynyt lisääntymään. Harmi, ettei äitis saanu vastaavaa iskua mahaan kuin ap.
...että joku on hänen kanssaan eri mieltä. Ilmeisesti joidenkin mielestä ap:n tarinan todenmukaisuutta ei olisi saanut epäillä. Miksiköhän..? Nieleekö esim. tämän yllä olevan raivoamisviestin kirjoittaja kaiken lukemansa totena, koska se _voi_ olla totta? Jos lainaamani kirjoittaja raivoamiseltaan kykenisi, hän huomaisi että minä en todellakaan ole ollut missään vaiheessa sitä mieltä, että ap:n ei olisi kannattanut mennä päivystykseen - päinvastoin olisi kannattanut mennä sinne huomattavasti aikaisemmin. Enkä terapiastakaan ole sanonut yhtään mitään. En kuitenkaan usko, että hän kykenee. Sen verran sokeaa oksentamista tuo viestinsä on. Mutta raivotkoon, raivotkoon vaan. Itsestään hän vaan tyhmän ja epätasapainoisen kuvan antaa.
Tajuatko sä vajukki edes just kirjoittanees, et ap:n mielstä palstailu oli tärkeämpää kuin oman lapsen henki?? Mua NIIN suututtaa ja raivostuttaa tällaset ylimieliset empatiakyvyttömät kusipäät, joilla ei sit edes oo pokkaa seisoa omien ajattelemattomien sanojensa takana.
Mua taas lähinnä naurattaa tämä sun perjantai-performanssi :D Hirveätä keuhkoamista sellaisen tarinan puolesta, jonka todenperäisyydestä sulla ei ole mitään todisteita. Vai onko?
Ihan hirveät puoltit vedät siitä, että joku pitää ap:n tarinaa epäuskottavana - toisin kuin ilmeisesti sinä.
"Vajukki" tai en, niin kyllä, minä tosiaan ihmettelen sellaisen ihmisen prioriteettejä, joka pelätessään keskenmenoa roikkuu av-palstalla sen sijaan että edes ottaisi yhteyttä päivystykseen.
Keuhkoamista todellakin ja pelkästään sillä perusteella, mitä on ap:n kirjoittamana täältä lukenut. Todella outoa käytöstä.