Lue keskustelun säännöt.
Voi miehen kakara minkä teki!!! Nyt jos saan keskenmenon, en
13.10.2012 |
suostu tota pentua tapaamaan enää ikinä! Pelottaa aivan sairaasti ollaan pitkään ja hartaasti toivottu ja yritetty yhteistä vauvaa ja nyt vihdoin olen raskaana rv 17. Miehellä edellisestä vaikeasta suhteesta 8-vuotias, jolla käytösongelmaa jne vaikka muille jakaa. Sen joka toinen v-loppu meillä viettää, ja oon viimeseen asti koittanu jaksaa ymmärtää ja olla kiva, vaikka ipana on mulle tosi kamala, ja etenkin nyt kun on mustis tulevasta vauvasta.
NIIIN asiaan,tänään muka leikki jotain hiivatin kilipukkia/pässiä, ja ihan yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta juoksee suoraan mua päin ja iskee päällä suoraan mahaan!! "Mä vaan puskin vähän.."
Sattui aivan sairaasti ja tuli paha olo, maha on nyt kauhean kipeä ja jotenkin omituisen tuntuinen yhä, vaikka tästä on jo useempi tunti aikaa. Voiko tollasesta tulla keskenmeno??! Pitäskö mennä sairaalaan näytille? Pelottaa ja suututtaa aivan kamalasti!
Kommentit (362)
Mitäköhän ap tarkoitti tuolla "synnyttämisellä"? Kun istukka irtoaa ja verenvuoto alkaa (eikös ap sanonut, että verenvuoto alkoi kun hän pääsi sairaalaan?), niin ymmärtääkseni silloin on äidinkin henki niin suuressa vaarassa että joudutaan suorittamaan hätäleikkaus.
Eli mitäköhän ap tarkoitti synnytyksellä?
(Oma näkemykseni tästä tarinasta: En usko, että se on totta - ainakaan kokonaan. Viimeisissäkin viesteissä on sellaista juttua, joka vie pois uskottavuutta. Esim. tuo laulu, jonka sanoja ap osaa siteerata sanatarkasti ja sitten nuo lasten psykologi jutut)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nyt oikoa vähän teidän palstalaisten käsityksiä istukan irtoamisesta. Itse jouduin esikoista odottaessani lähtemään sairaalaan kovan kylkikivun takia. Pari päivää tutkittiin, otettiin kokeita, ultrattiin, ei löytynyt mitään selitystä. Ei ollu vuotoja, ei mitään muita oireita kun tuo selittämätön kova kipu. Minua oltiin kotiuttamassa koska kertakaikkiaan mikään ei vaikuttanut olevan pielessä, kun otettiin vielä sydänkäyrää vauvalta. Siinä lääkäri huomasti huomattavia laskuja ja minut kärrättiin samantien leikkaussaliin. Tämän jälkeen selvisi että istukkani oli alkanut osittain irrota, ja oli vuotanut sisälleni, tästä syystä sitä ei osattu edes epäillä. Että ei se istukka aina sekunnissa irtoa kovan vuodon kera.
koko juttu.Sori vaan mut en usko sanaakaan. Tuollaisesta ei irtoisi istukka,varsinkaan kun mm sikiö on tuossa vaiheessa vielä todella todella pieni,lantiossa piilossa jne jne..
Keksi ensikerralla parempi juttu..jookos,mutta hanki vähän enemmän taustatietoa asioista,niin voi mennä läpikin.
totta tässä on se, että ap on naimisissa eronneen miehen kanssa. Ap on mustasukkainen miehen lapselle, eikä kykene hyväksymään tätä perheensä jäseneksi, ja saadakseen tukea lapsen haukkumiseen keksi tarinan alun. Kun sitten sai niin paljon arvostelevia kommentteja, päätti yrittää kerätä säälipisteitä viemällä stoorinsa keskenmenoon saakka.
Tämä on kamalan surullinen juttu! Olen tehnyt töitä lastenpsykiatrisen osaston ja polin lasten kanssa ja mielestäni tämä 8-vuotia tarvitsee kipeästi apua. Persoonallisuudenkehitys vaikuttaa häiriintyneltä. En itse pystyisi tätä miehesi lasta varmaankaan tilanteessasi enää kohtaamaan, saati ottamaan kotiini. Voimia Sinulle valtavaan suruusi!
Mun oma , ainoa toiveammatti, jota kohti opiskelen, on lasten psykologi. Näiden opintojen myötä tiedän ja tajuan kyllä jo yhtä ja toista, kuitenkin käytäntö niin sanotusti pissi päin näköä ;( ap
En usko että psykologi puhuisi miehen lapsesta samalla tavalla kuin puhuit ensimmäisessä viestissäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
En usko että psykologi puhuisi miehen lapsesta samalla tavalla kuin puhuit ensimmäisessä viestissäsi.
[/quote]
Tässä ap:n tarinassa on sellaisia omituisuuksia, että ainakaan itse en usko tarinan olevan tosi.
Pelkästään se, että keskenmeno on sellainen tragedia, että ei sellaista ryntäisi jonnekin av:lle jakamaan vieraiden ihmisten kanssa. Varsinkin, jos raskautuminen on ollut niin hankalaa kuin ap puhuu.En tiedä, kumpi on törkeämpää, vedättää tällaisella aiheella, joka jollekin on täyttä totta, vai se suorastaan murhanhimoinen kirjoittelu 8-vuotiaasta lapsesta. Törkeää joka tapauksessa.
pitäisi tehdä, jos on kokenut jonkin tuollaisen asian?
Kyllähän ihmiset kirjoittelee täällä suoraan synnytyksen jälkeenkin, jne. tämä on monelle niin tuttu paikka, että ensimmäisenä todellakin sitä tulee juuri tänne.
Täällä on kuitenkin helppo anonyymina käsitellä omia asioitaan, voi todellakin sanoa miehen kakaraa miehen kakaraksi, eikä tarvitse silotella sanomisiaan.
Mä olen kirjoittanut tähän ketjuun pari kertaa siitä, kuinka meinasin saada rv 16 keskenmenon kaiteeseen törmäämisen takia, ja en mä ainakaan olisi heti mennyt lääkäriin, ellen olisi alkanut vuotaa verta, vaikka heti tunsin että jotain nyt tapahtui. Sitä katsos toivoo että se tunne menisi ohi, toivoo kovasti että kaikki olisi hyvin, varsinkin kun noin varhaisilla viikoilla asioille voi tehdä hyvin vähän. ELi jos lapsi on kuollakseen, se kuolee, eikä sitä voi mitenkään pelastaa.
Itselläni kävi todella hyvä tuuri, että kalvoihin tuli vain pieni reikä /reikiä jotka umpeutuivat itsestään. Verta vuodin kuukausitolkulla, ja jouduin syömään kuukauden kahta laajakirjoantibioottikuuria päällekkäin infektioiden ennaltaehkäisyksi. Eli kyllä sitä kuitenkin jotain pientä voidaan tehdä raskauden jatkon turvaamiseksi, jos lapsi tai istukka ei ole vaurioitunut pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan sinun ensimmäisesi ja siksi ymmärrettävää, että hätäännyt.
Oikeasti, tuolla tavalla käyttäytyvästä 8-vuotiaasta olisi syytä olla huolissaan.
Hei haloo, 8-vuotias on jo toisella luokalla koulussa ja jotain käytöksen aakkosia sopisi vaatia.
Aloittaja nyt vaan itkee silmät sumeina oman vauvansa vuoksi (todennäköisesti turhaan) kun todella suuri huoli pitäisi olla sekopäisestä 8-vuotiaast.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on varmaan sinun ensimmäisesi ja siksi ymmärrettävää, että hätäännyt.
Oikeasti, tuolla tavalla käyttäytyvästä 8-vuotiaasta olisi syytä olla huolissaan.
Hei haloo, 8-vuotias on jo toisella luokalla koulussa ja jotain käytöksen aakkosia sopisi vaatia.Aloittaja nyt vaan itkee silmät sumeina oman vauvansa vuoksi (todennäköisesti turhaan) kun todella suuri huoli pitäisi olla sekopäisestä 8-vuotiaast.
[/quote]
En usko että psykologi puhuisi miehen lapsesta samalla tavalla kuin puhuit ensimmäisessä viestissäsi.
[/quote]
psykologikin on vain ihminen ja ammattiminä ja siviiliminä on ihmisillä usein eri. Miten sitten olisi pitänyt reagoida, ottaa kuvakortit esiin itselle ja 8-vuotiaalle ja pohtia, mikä kortti kuvaa tunteita parhaiten juuri nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulisi tänne AV:lle kertomaan noin yksityiskohtaisesti tuollaista tragediaansa? Siis tavalla, josta hänet tuntevat hänet helposti tunnistaisivat - jos siis kaikki olisi totta. Sillä ap:han on jo kertonut, että
1. hänen puolisonsa on eronnut
2. miehen lapsi on 8-vuotias
3. lapsella on diagnosoitu käytöshäiriö
4. hänellä on endometrioosi
5. raskautta oli yritetty kauan
6. ap tekee gradua
7. ap:n haaveammatti on lastenpsykologi
8. ap.n raskaus oli edennyt 17. viikolle
9. ap sai muutama päivä sitten keskenmenon niinkin harvinaisesta syystä kuin istukan irtoamisesta kovan iskun seurauksena
Jos kaikki nuo ja muut nyt luetteloimatta jääneet ap:n itsestään ja tilanteestaan kertomat seikat pitäisivät paikkansa, hän kirjoittelisi täällä kaikkea muuta kuin anonyymina.
jos luet jotakin, eikä se olekaan totta. Mitä se olisi sinulta pois.
Mutta se on kauheaa, jos joku on joutunut kokemaan yllämainitun tapahtuman (sikiön kuolema) ja joku toinen huutaa sinun valehtelevan.
Hävetkää besserwisserit. Elämässa tapahtuu hirvittäviä asioita ja jokainen meistä reagoi niihin eri tavalla. Voimia sinulle ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos luet jotakin, eikä se olekaan totta. Mitä se olisi sinulta pois.
Mutta se on kauheaa, jos joku on joutunut kokemaan yllämainitun tapahtuman (sikiön kuolema) ja joku toinen huutaa sinun valehtelevan.
Hävetkää besserwisserit. Elämässa tapahtuu hirvittäviä asioita ja jokainen meistä reagoi niihin eri tavalla. Voimia sinulle ap.
Silti en koe, että minun tarvitsisi hävetä sitä, että olen vakuuttunut siitä, että tämä tarina on suurimmaksi osaksi keksitty. Eihän se minulta olekaan pois, että hyväuskoiset ihmiset vuodattavat täällä myötätuntoaan. Toivottavasti se ei ole pois niiltäkään, joille se myötätunto tulisi tarpeeseen.
Hävetä sietävät ne kymmenet tänne palstalle kirjoittelevat tarinoiden keksijät, jotka tekevät itselleen viihdettä inhimillisestä kärsimyksistä. Ilman heitä ne täällä, jotka oikeasti myötätuntoa tarvitisisivat, eivät joutuisi epäillyiksi.
Vielä se, että joku tuolla aiemmin sanoi, että tänne tullaan vuodattamaan (saman tien?!) tällaisia asioita, koska tämä on tuttu paikka. No, jos tämä on niin kotoisa paikka, niin silloin tietää varmasti myös sen, että paskaakin tulee niskaan.
Tässä tarinassa on joka tapauksessa aivan liian monta asiaa vinksallaan, että hetkeäkään uskoisin sen olevan totta.
onko ap:n tarina totta vai ei, mielestäni sitä ei voi leimata provoksi sillä perusteella, että ap siitä kirjoittelee tänne.
Itse kirjoittelin juurikin tänne kun oma vauva kuoli ja myöhemmin avioerosta, jotenkin tuntui hyvältä avautua tuntemattomille ihmisille. Me kaikki kun toimitaan surussa/shokissa erillalailla!
Voimia ap:lle! Tiedän miltä tuntuu menettää lapsi :(
Se ei ole kauheaa, jos luet jotakin, eikä se olekaan totta. Mitä se olisi sinulta pois.
Mutta se on kauheaa, jos joku on joutunut kokemaan yllämainitun tapahtuman (sikiön kuolema) ja joku toinen huutaa sinun valehtelevan.
Hävetkää besserwisserit. Elämässa tapahtuu hirvittäviä asioita ja jokainen meistä reagoi niihin eri tavalla. Voimia sinulle ap.
On kuitenkin absurdi ajatus, että lukemaansa ei pitäisi kritisoida, koska se SAATTAA olla totta ja joku SAATTAA siksi kritiikistä pahoittaa mielensä.
En usko, että kellekään tätä palstaa vähänkään lukeneelle tulisi yllätyksenä, että myös surulliset tarinat (ovat se sitten totta tai sepitettä, kuten veikkaan tämän tarinan olevan ainakin osittain) kirvoittavat täällä aina sekä myötätuntoisia että kriittisiä kommentteja. Miksi siis kukaan noin musertavan asian juuri kokenut tulisi tälle palstalle tietäen että saa osakseen sympatian lisäksi ihan varmasti myös kritiikkiä ja jopa haukkuja?
SINUN tapasi toimia ei ole se ainoa oikea,
etkä sinäkään itseasiassa voi tietää miten toimisit missäkin tilanteessa ennen kuin omalle kohdalle sattuu. Minun täysiaikaisena syntynyt kauan toivottu lapseni kuoli heti syntymänsä jälkeen JA SILTI OLIN NETISSÄ JA MYÖS AV:LLA PARIN PÄIVÄN SISÄLLÄ. Revi siitä!
Tässä ap:n tarinassa on sellaisia omituisuuksia, että ainakaan itse en usko tarinan olevan tosi.
Pelkästään se, että keskenmeno on sellainen tragedia, että ei sellaista ryntäisi jonnekin av:lle jakamaan vieraiden ihmisten kanssa. Varsinkin, jos raskautuminen on ollut niin hankalaa kuin ap puhuu.En tiedä, kumpi on törkeämpää, vedättää tällaisella aiheella, joka jollekin on täyttä totta, vai se suorastaan murhanhimoinen kirjoittelu 8-vuotiaasta lapsesta. Törkeää joka tapauksessa.
Ikävä kokemus kaiken kaikkiaan :( Toivottavasti saatte vielä lapsen.
Minustakin kuitenkin tuntuu siltä, että katsot tuota miehen lasta liikaa omasta näkökulmastasi. Näet hänet sitä kautta, miten hän vaikuttaa sinuun ja elämääsi, vaikka sinun pitäisi hyväksyä hänet ehdoitta, koska olet valinnut miehen, jonka mukana paketissa tulee lapsi. Vaikka olisit ollut lapselle kiltti ja ymmärtäväinen, se ei muuta asiaa. Lapset ovat fiksumpia kuin luulisi ja vaistoavat asioita. He aistivat, jos heidät esimerkiksi koetaan uusperheessä taakkana, rasitteena, ongelmana, häiriönä uuden onnen tiellä.
Lapset häiriköivät, he ovat lapsia, monilla on ongelmia! Käytöshäiriöinen lapsi tarvitsee APUA ja ennen kaikkea rajatonta rakkautta ja kokemuksen siitä, että hänet kaikesta huolimatta hyväksytään perheenjäsenenä eikä häntä hylätä. Lapsi saattoi vaistota jo etukäteen isän löyhän siteen häneen - että isän rakkaus ei ole ehdotonta. Ja nythän on todistettu, ettei se ollut.
Lapsi testasi käytöksellään isän rakkauden rajoja ja osoitti mustasukkaisuuttaan vauvaa kohtaan, jonka tiesi olevan isälle ja äitipuolelle häntä rakkaampi.
Mitään merkitystä ei ole miehen menneessä suhteessa tapahtuneilla asioilla. Lapsi ei ole niihin syypää ja hän on arvokas sellaisenaan, teostaan huolimatta. Hänelle isän hylkääminen on valtavan traumaattinen kokemus, lisättynä keskenmenon aiheuttajan taakalla.
Totta kai lapsi olisi ansainnut rangaistuksen ja selkeän opetuksen siitä, että teki todella väärin, mutta yksikään lapsi ei ansaitse tulla hylätyksi. Ja olen itsekin uusperheellinen, joten mielipiteeni taustalla ei ole mitään paha äitipuoli-syndroomia.
Peset, ap, vähän liikaa käsiäsi vastuusta. Mieshän hylkäsi lapsensa, koska sinä et halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Kyllä sinä voisit enemmän painostaa miestä kantamaan vastuuta OMASTA LAPSESTAAN ja ajan kanssa harkita myös itse suhteen luomista lapseen. Ehkä se onnistuisi sen kautta, jos pystyt nostamaan katseesi omasta surustasi ja katkeruudestasi (jotka ovat sinänsä ymmärrettäviä!) ja ymmärtämään, MIKSI lapsi toimi kuten toimi. Asettumaan kovia kokeneen, vielä erittäin pienen lapsen asemaan.
Ja tosiaan, sinäkään et voi tietää, onko tulevilla mahdollisilla yhteisillä lapsillanne vaikka jokin sairaus, joka aiheuttaa käytösongelmia. Jos yhteinen lapsenne tekee jotain kurjaa ja eroatte, hylkääkö mies hänetkin?
On muitakin vaihtoehtoja kuin vapaa kasvatus ja kaiken hyväksyminen pikku kullannupuilta kuin lapsen hylkääminen siksi, että tämä tekee jotain pahaa.
Minäkin suosittelisin ammattiapua. Sitä, että joku puolueeton ammattilainen auttaisi teitä nousemaan primitiivisten tunnereaktioiden yläpuolelle ja näkemään, mistä lapsen käytös johtui ja miten voitte tilanteen ratkaista.
"Sikiö on suojassa. Istukalla pieni riski. Oma raivostressisi on luultavasti se suurin riski."
Kuinkas kauan luulet että se sikiö pärjää ilman istukkaa? Todella typerä vastaus..