Kivuliain/kamalin sinulle tehty toimenpide lääkärissä/sairaalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 krt otettu näyte kohdusta, tuntui että taju lähtee

Mikä näyte otetaan kohdusta ilman nukutusta?

 

Ehkä toi "Tuntui että taju lähtee" onkin se tunne just ennen sitä nukutusta/nukutuksessa :)

Kohtunäyte otetaan ilman nukutusta ja on hyvin kivulias.

Selkäydinpunktio. Ensin erikoistuva lääkäri yritti monta kertaa, mutta osui aina luuhun/ nikamaan tmv. Hakivat neurologin, joka yritti taas todella monta kertaa, ensin istuma-asennossa, lopulta makuuasennossa. Joutui menemään ylempään nikamaväliin (joka on riskialttiimpaa), kun alempaa ei löytänyt reittiä. Luullakseni n.20 kertaa yritettiin ennen kuin onnistui.

Itkin ja rukoilin hiljaa, kauhuissani, lopulta alkoi oksettaa ja pyörryttää. Oli kaameaa, kun tunsi kerta toisensa jälkeen miten syvälle neula aina meni, ja törmäsi aina "luuhun".

Kipu ei ollut kova, vaan pelko siitä, että osuu hermoon tmv. ja tulee komplikaatioita.

On niitä; lapsuudesta korvanpuhkomiset, mutta pään avohaavan viereen lyödyt puudutuspiikit oli kyllä karseita ennen tikkausta. Samoin multa on leikattu luomi niskasta ja alue ei ollut kunnolla puutunut :( ! 

Anaalitähystys, ensin koittivat ilman puudutusta ja sattui niin hele vetisti kun runttasivat letkua rööriin, puudutusta kun sain niin helpoitti. Isommat hommat onkin tehty nukutuksessa.

Viisaudenhampaan poiston jälkeen tuli komplikaatioita. Hampaan jättämä aukko ei lähtenyt umpeutumaan, vaan siihen muodostunut verihyytymä lähti kerta toisensa jälkeen irti paljastaen paljaan hammasluun. Kävin yhteensä kolme kertaa hammaslääkärin ronkittavana, joka -  kylläkin kovasti anteeksi pyydellen - joutui puhdistamaan kuopan melko paljon voimaa käyttäen pumpulilla, ja sitten rikkomaan limakalvoa jotta uusi "rupi" saataisiin muodostumaan. Itkin ja karjuin kivusta joka kerta. Pyysin puudutusta, mutta hammaslääkäri sanoi, ettei sitä tulisi antaa niin nopean toimenpiteen vuoksi. Lähdin hammaslääkäristä kirjaimellisesti nähden tähtiä ja verta sylkien.

Hampaanpoistosta oli kulunut kolme viikkoa. Olin lähes  24/7 kovassa kivussa. Olin käynyt hammaslääkärissä kolme kertaa näyttämässä kuoppaa. Minun oli vaikeaa syödä ja juoda, joten ravintoni oli koostunut sosekeitosta, smoothiesta ja suklaa-soijajuomasta, joita sain alas vain vähän kerrallaan. Jopa veden juominen oli hankalaa. Olin syönyt Panacodia päivittäin, ja se aiheutti kuvotusta ja väsytti.  Lopen uupuneena, nälkiintyneenä ja nestehukkaisena soitin päivystykseen, ja vaadin päästä vastaanotolle. Sain onneksi ajan samalle päivälle.

Päästyäni vastaanotolle suorastaan romahdin, ja itkin ja rukoilin hammaslääkäriä tekemään mitä vaan jotta kärsimys loppuu. Hammaslääkäri sanoi, että aukko voidaan tikata, antoi minulle puudutuspiikin, ja homma oli valmis noin 10 minuutissa. Kuoppa lähti välittömästi parantumaan, ja olin täysin kunnossa parin päivän päästä. Ihmetytti ja suututti, miksi hampaan poistanut hammaslääkäri ei ollut voinut tikata kuoppaa umpeen samantien, vaan laittoi minut kärsimään äärimmäisen kivuliaasta toimenpiteestä kolme kertaa, ja sen lisäksi Panacod & nälkäkuurille kolmeksi viikoksi. 

Ulkoisen peräpukaman viiltäminen auki että pakkautunut veri saatiin ulos. Voi luoja, toivottavasti en ikinä joudu samaan toimenpiteeseen uudelleen!

Kamalin oli kyllä synnytyksen yhteydessä laitettu epiduraali. 

Nilkka murtui ja jouduin leikkaukseen. Kun alettiin kipsaamaan, niin nilkka väännettiin väkisin 90 asteen kulmaan. Sattui todella paljon. 

Nää on just näitä että puudutuksia ei saa "ku kyllä sun täytyy kipua kestää." Miksi? Mitä hyötyä siitä kivusta on sille potilaalle? Mikä tahansa tähystys kyseessä niin ei, et saa esilääkitystä et puudutusta etkä kipulääkettä. Eikö niiden tähystysten tekeminen olisi sille lääkärillekin helpompaa jos potilas saisi puudutukset ja muut? Ai niin ei tietenkään, koska lääkärit on sadisteja ja potilaan itku ja tuska ja pelko on oikein mannaa  lääkärille.

Vierailija kirjoitti:

Viisaudenhampaan poiston jälkeen tuli komplikaatioita. Hampaan jättämä aukko ei lähtenyt umpeutumaan, vaan siihen muodostunut verihyytymä lähti kerta toisensa jälkeen irti paljastaen paljaan hammasluun. Kävin yhteensä kolme kertaa hammaslääkärin ronkittavana, joka -  kylläkin kovasti anteeksi pyydellen - joutui puhdistamaan kuopan melko paljon voimaa käyttäen pumpulilla, ja sitten rikkomaan limakalvoa jotta uusi "rupi" saataisiin muodostumaan. Itkin ja karjuin kivusta joka kerta. Pyysin puudutusta, mutta hammaslääkäri sanoi, ettei sitä tulisi antaa niin nopean toimenpiteen vuoksi. Lähdin hammaslääkäristä kirjaimellisesti nähden tähtiä ja verta sylkien.

Hampaanpoistosta oli kulunut kolme viikkoa. Olin lähes  24/7 kovassa kivussa. Olin käynyt hammaslääkärissä kolme kertaa näyttämässä kuoppaa. Minun oli vaikeaa syödä ja juoda, joten ravintoni oli koostunut sosekeitosta, smoothiesta ja suklaa-soijajuomasta, joita sain alas vain

Kauheeta kidutusta! Milloin tämä tapahtui? Nykyisin sinne ns. tyhjään kuoppaan laitetaan alveogyl-paikka. Kipu loppuu siihen.

Mulle tuli keväällä alveoliitti, eli se verihyytymä irtosi. Kipu oli kova. Sain heti päivystysajan, ja se kuoppa huuhdeltiin suolavedellä tmv. ja laitettiin alveogyltuppo. Siinä meni muutama minuutti, ja kivut jäi sinne. Paraneminen alkoi siitä. Mitään sivuvaikutuksia ei ollut, ja parissa viikossa pystyi jo syömään normaalisti, tietysti kuoppaa varoen.

Ehkä kivulian pitäisi olla avosydänleikkaus mutta sairaalassa sai hyvät lääkkeet. Se sattui lääkkeistä huolimatta kun pleuraputket vedettiin pois teholla.3 n. puolensentin paksuista ja 30cm pitkiä muoviletkuja vedetään pois se tuntui aika höpöltä. Kotona oli sitte rintalasta kipuja.

Nenärepositio tapaturmaisen nenämurtuman jäljiltä. Itse toimenpide oli epämiellyttävä lääkityksestä huolimatta, mutta varsinainen kärsimys alkoi muutama tunti toimenpiteen jälkeen kun infernaalinen toispuoleinen pääkipu (pää, silmä, korva, nenä hampaat, leuka ja niska) särkivät niin, että edes 2 buranaa ja 2 panacodia kerralla eivät tuntuneet missään. Kävelin koko illan ympyrää kotona, kun sattui niin paljon, ettei pystynyt istumaan. Lopulta soitin itkien päivystykseen, jossa ohjeistivat ottamaan niiden 1,5h aiemmin otettujen 2 buranan ja 1 panacodin lisäksi vielä yhden molempia lisää. Sitten tuli vihdoin helpotus. 

Vierailija kirjoitti:

Kamalin oli kyllä synnytyksen yhteydessä laitettu epiduraali. 

Mä en edes huomannut pistosta, osuiko hermoon?

Minulla meni sääriluun poikki nilkan kohdilta ja useammasta kohti. Kipsi oli laitettu alunperin päivystyksessä pieleen ja kipuja oli. Sinnittelin aika pitkään ennen kuin menin päivystyksessä käymään uudestaan.

Siellä lääkäri teki jotain veto ja kääntely testejä ja sattui helvtin paljon. Ei pitäisi kuulemma olla kivulias murtuma edes. Onneksi uskoi kipuihin ja kirjoitti sentään +terästettyä+ panadolia, nimittäin yöllä tuskat oli järkyttävät sen vääntelyn ja testailun takia. Itkin tunteja, pidin jalkaa koholla ja pakastimesta kylmäpussi päällä. Lääkettä oli pakko ottaa enemmän kuin ohje sanoi, maksavaurio tuntui niissä kivuissa sivuseikalta. 

Jalka ei luutunut ja leikkaus oli edessä. Olin tosi kipeä ja hoitajat kantoi minulle oxynormia, pitkä- ja lyhytvaikutteista. Mikään ei helpottanut, ennen kuin yksi hoitaja hölläsi siteitä. Pystyin nukahtamaan tuntien tuskissa kiemurtelujen jälkeen. Lääkettä sain kyllä hyvät määrät, mutta eipä siitä apua ollut tuollaiseen kipuun.

Muutenkin tuo jalan murtuminen oli kivuliain asia mitä minulle on ikinä tapahtunut. Käsi on murtunut useamman kerran, kylkiluita mennyt (entinen hevostyttö...), sektiot, lastenleikkiä!

Viisaudenhampaan poiston jälkeinen jälkikipu oli kammottavaa. Siunattu tunne kun Panacod alkoi auttamaan. Poretabletit sitten kuitenkin yrjötti, joten helppoa ei ollut.

Hammaslääkäri poras kerran suoraan hermoon.. vasta jälkeenpäin huomas että oho tässä jotenkin väärin laitettu paikka kun sattuu. Siis edellinen hammaslääkäri oli tehnyt jonkun mokan.

Verikokeen otto. Ensimmäistä kertaa aikuisiässä tärisin pelosta kun pisti niin hemmetisti.

Ilman minkäänlaista puudutusta ommeltu haljennut varvas. Tosin en tiedä onko sellaista tapana puuduttaakaan. 

Munasolujen keräily oli karsea kokemus. Niin kivulias. Lisäksi niitä saatiin talteen varmaan 25, niin oli pitkä toimitus vielä. Hyi että, synnytyskin kalpenee. 

Pari suosikkia lääkärin työntäessä kaksin käsin voimalla liian paksua punkteerausneulaa nenään ja sen katketessa ja piikin pohjan iskeytyminen ontelo nseinään ja toki sen jälkeen katkenneen neulan etsintä ja poistaminen. Toinen on keskuslaskimokatetrin n. 25 cm asentaminen kaula-/yläonttolaskimoon kaulanlihasten läpi raakana ilman puudutusta tilanteen kiireellisyyden takia. Kolmas on leikkauksen yhteydessä tullut anafylaksinen kohtaus puudutusaineelle, joka johti teholle tajuissaan, uneen laitettiin vasta kun kytkettiin hengityskoneeseen..